Alan tajuta, etten saa koskaan kumppania eikä se vain "ilmesty kun sitä vähiten odottaa"

Lopeta itsesääli.

Oikeastaa ei muuta merkittävää neuvoa voi sinulle antaa.

Nyt in nyt. Ihaan sama mitä ne tätien neuvot on olleet. Ei se syyllistäminen kyllä sinua auta eteenpäin.

Nyt voit aloittaa näillä eväillä. Kaikki mahdollisuudet on, kun itse annat itsellesi mahdollisuuden.

Jotenkin kuulostat siltä, että

olet pistänyt ovet säppiin.

Nyt on kesä! Mene lavatansseihin.

Ole utelias. Lähde. Iloitse olemassaolosta. Se näkyy ja vetää ihmisiä puoleensa.

Kun naiset eivät saa kumppania niin se ei johdu katkeruudesta vaan miehistä

Jos mieheti eivä saa kumppania niin se on miesten oma vika + katkeruus ja narsismi 

Kyllä mulle kolmekasina tuli se oikea, harrasteeseen liittyvässä koulutuksessa. Asiallisen oloinen mies tunki juttelemaan ja pyysi saada saattaa pari korttelia ja sitten haluskin tarjota kahvin ja tapailtiin siinä sitten, aika pian kutsui kotiinsa ja jäin yöksi eikä siinä sitten enää tarvinnut kauaa miettiä että onko tämä se oikea. Toisaalta, tarviiko sen aina ollakaan kerrasta oikea? Jos ei ole lapsia sen kanssa niin vaihtaa voi. 

Vierailija kirjoitti:

Kun naiset eivät saa kumppania niin se ei johdu katkeruudesta vaan miehistä

Jos mieheti eivä saa kumppania niin se on miesten oma vika + katkeruus ja narsismi 

Valtaosa Vauvan kirjoittajista on täysin epäironisesti juuri tuota mieltä :D

"Kyllä ne tietävät että kyse on siitä ettei kyseinen nainen/mies ole vaan riittävän hyvännäköinen."

Joka ei selitä sitä että joku toinen samalla ulkonäöllä varustettu nainen kuitenkin on sen parisuhteen saanut.

Tietenkin kiinnostus riippuu myös ulkonäöstä ja yleensä mitä nuoremmista ihmisistä on kyse niin sitä enemmän. Mutta on myös väärin väittää että kiinnostus olisi kiinni ainoastaan ulkonäöstä. Kyllä siinä on muutakin ja kyllä ihminen voi ainakin yrittää pelata ne kortit jotka hänelle on jaettu niin hyvin kuin vain mahdollista. Kyllä se oma vähäinenkin potentiaali kannattaa käyttää niin hyvin kuin mahdollista niin ei sitten tarvitse jälkikäteen ainakaan harmitella että ei yrittänyt riittävästi.

Olisi halunnut. 

Sinulla on elämä NYT.

Riisu tuo marttyyrin naamio. Pelottelet vaan itseäsi.

Mitä sinä haluat?

Uskalla haluta nyt. Uskalla näyttää itsesi ja haavoittuvuutesi ja toiveesi.

Mene ja etsi.

Nyt.

Sinun on oikeasti taisteltava itsesi irti niistä

menneiden riippakivistä. 

Näe tämän hetken mahdollisuudet. Muuta meillä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä ne tietävät että kyse on siitä ettei kyseinen nainen/mies ole vaan riittävän hyvännäköinen."

Joka ei selitä sitä että joku toinen samalla ulkonäöllä varustettu nainen kuitenkin on sen parisuhteen saanut.

Tietenkin kiinnostus riippuu myös ulkonäöstä ja yleensä mitä nuoremmista ihmisistä on kyse niin sitä enemmän. Mutta on myös väärin väittää että kiinnostus olisi kiinni ainoastaan ulkonäöstä. Kyllä siinä on muutakin ja kyllä ihminen voi ainakin yrittää pelata ne kortit jotka hänelle on jaettu niin hyvin kuin vain mahdollista. Kyllä se oma vähäinenkin potentiaali kannattaa käyttää niin hyvin kuin mahdollista niin ei sitten tarvitse jälkikäteen ainakaan harmitella että ei yrittänyt riittävästi.

Eli jos 4 naisen seurue menee baariin, ja kolmea heistä tullaan siellä baarissa miesten toimesta jatkuvasti jututtamaan ja pyytämään tanssimaan, mutta yksi näistä naisista on täysin näkymätön miehille eikä kukaan lähesty häntä, niin ne kolme suosittua vain "pelasivat korttinsa paremmin". 

Jep jep...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun naiset eivät saa kumppania niin se ei johdu katkeruudesta vaan miehistä

Jos mieheti eivä saa kumppania niin se on miesten oma vika + katkeruus ja narsismi 

Valtaosa Vauvan kirjoittajista on täysin epäironisesti juuri tuota mieltä :D

Jaa, kun minä olen tätä ketjua lukenut niin aika montaa parisuhteen puuttumista tuskailevaa naista on neuvottu miten hän voisi itse parantaa mahdollisuuksiaan. Juuri kenellekään ei ole sanottu missään asiallisessa viestissä että vika on miehissä.

Olen nainen ja minulle oli päivänselvää, että miehet eivät tule minua lähestymään, joten kumppani on itse haettu.

Kyllä minäkin näin ihan h****** vaivaa! Ja pitkään! Mutta juuri lapsitoiveiden takia oli pakko jaksaa ja rämpiä niitä hiton tindereitä! Oli ihan kauheaa aikaa, mutta kannatti. Olin jo 35v kun löysin mieheni, mutta hirveällä kiireellä onnistuimme vielä saamaan perheen.

Itse en ikinä lähestyisi naista koska en halua vähintään kuulusteluihin tai johonkin syytteeseen. Siinä menis suhteet kavereihin ja perheeseen. Ja hyvästit työuralle. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin näin ihan h****** vaivaa! Ja pitkään! Mutta juuri lapsitoiveiden takia oli pakko jaksaa ja rämpiä niitä hiton tindereitä! Oli ihan kauheaa aikaa, mutta kannatti. Olin jo 35v kun löysin mieheni, mutta hirveällä kiireellä onnistuimme vielä saamaan perheen.

Onneksi olkoon. Kova työ palkittiin siis.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja minulle oli päivänselvää, että miehet eivät tule minua lähestymään, joten kumppani on itse haettu.

Mistä hait?

"Mutta on myös väärin väittää että kiinnostus olisi kiinni ainoastaan ulkonäöstä. Kyllä siinä on muutakin ja kyllä ihminen voi ainakin yrittää pelata ne kortit jotka hänelle on jaettu niin hyvin kuin vain mahdollista. Kyllä se oma vähäinenkin potentiaali kannattaa käyttää niin hyvin kuin mahdollista niin ei sitten tarvitse jälkikäteen ainakaan harmitella että ei yrittänyt riittävästi."

Itse olin aikoinani se tyttöporukan jäsen jota ei kukaan tullut iskemään. En nyt ollut varsinaisesti ruma mutta ei mikään minussa kyllä kiinnittänyt miesten huomiota. Huomaamaton varmaan on se oikea sana ja huomaan edelleen että jään huonosti monien ihmisten mieleen jos ei tavata usein.

Kerran sitten kuitenkin yksi ujon oloinen mies istui sattumalta baarissa siinä vieressä ja pitkän empimisen ja vilkuilun jälkeen uskalsi tulla juttelemaan. Ja tosi nopeasti huomasin että meillä synkkaa ajatukset tosi hyvin yhteen ja mies oli alun ujouden jälkeen oikein hyvää seuraa. Silloin päätin että nyt tai ei koskaan ja on pakko toimia jos jotain tässä elämässä haluaa. Mies ei varmaan olisi uskaltanut niin aluksi mitään tehdäkään.

Ja sitten minä suutelin miestä ja illan lopuksi päädyttiin samaan sänkyyn. Loppu onkin historiaa koska nyt ollaan oltu yli 10 vuotta onnellisesti yhdessä.

Vieläkin hirvittää ajatella että jos silloin en olisi ollut rohkea niin ehkä elämäni ainoa tilaisuus olisi voinut mennä ohi,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun puoliso vaan putkahti esiin, kun vähiten odotin. Ollaan oltu naimisissa 20v. Liki 6 kymppisiä ollaan. Ei tavattu ravintolassa tai somessa. Kasvotusten tietyssä paikassa kohdattiin. 

 

Tätähän juuri ykkössivulla varoitettiin. Tällaisia tarinoita levittelevät tyypit jotka ovat syntyneet ennen kuin mitään etäisestikään nykyistä deittikulttuuria muistuttavaa (tai edes koko internetiä!) oli olemassa.

Ei siihen nykyaikaiseen deittikulttuuriin ole mikään pakko lähteä mukaan ja Tinderiin vielä vähemmän. Edelleenkin on mahdollisuus pariutua sitä kautta, että tutustuu toiseen vaikkapa opintojen lomassa ja homma etenee siitä seurusteluksi ilman, että sitä tarvitsee edes ääneen sanoa. Oma tyttäreni löysi puolison tällä tavalla opiskelukavereiden joukossa ja niin moni muukin hänen ikäisensä.

Ei kai Tinderiin päädy muut kuin ne, jotka hakevat satunnaista seksiä ja sitten ne, jotka ovat eronneet pitkästä suhteesta eikä pyöri enää sellaisissa ympyröissä, missä tavataan paljon samanikäisiä ihmisiä. Useimmat varmaan edelleenkin löytävät puolisonsa opiskeluaikana ja asettuvat aloilleen rakentamaan yhteistä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tiettyjä pituus, kasvo, keho jne. preferenssejä joista en lipsu, ja jos ne eivät täytä olen sitten ihan mielellään ja mielummin yksin.

Järjetön ajatus että ainoa elämä pitäisi käyttää kärvistelyyn ja 'tason laskemiseen'.

Minä miehenä kyllä kavahdan tuollaisten preferenssien esittäjiä. En ole päässyt oikein sisälle 'sukupuolten moninaisuuteen' joten kyllä erotan miehet naisista ja nsiset miehistä ainakin noin enimmäkseen eli 99,9999 prosenttisesti. Minulla preferenssit liittyvät ensisijaisesti luonteenpiirteisiin ja elämänarvoihin. 

Yllätyitkö, että pillueläimet ovat pinnallisia?

"Eli jos 4 naisen seurue menee baariin, ja kolmea heistä tullaan siellä baarissa miesten toimesta jatkuvasti jututtamaan ja pyytämään tanssimaan, mutta yksi näistä naisista on täysin näkymätön miehille eikä kukaan lähesty häntä, niin ne kolme suosittua vain "pelasivat korttinsa paremmin"."

Sanoinko niin? No en. Niitä kortteja voi pelata monella tavalla ja monessa paikassa. Jos kukaan ei iske sinua baarissa niin sitten se kiinnostus pitää herättää jossain muualla ja jollain muulla tavalla. Esim. työpaikalla, opiskelupaikassa, harrastuksessa, yhteisessä kaveriporukassa jne. Voi itse jutella muille aluksi muussa kuin iskemismielessä niin silloin saa sen luonteensa ja huumorinsa esiin eikä tarvitse tehdä vaikutusta vain pelkällä ulkonäöllä.

Pitää nimittäin muistaa että on iso osa miehiä joka ei koskaan yritä iskeä naisia baarissa. He voivat olla kiinnostuneita mutta eivät tee mitään ihan riippumatta siitä mikä se ulkonäkösi on. Heille luontavampi paikka on se jossa saavat rauhassa tutustua.

"Minäkin olin känniääliö johtuen valtavasta ujoudesta ja katkerista kokemuksista nuoruudessa. 32 v sitten känniurpona rohkenin lähestyä naista kapakassa ja lausuin hänelle: " Olet elämäni nainen!" Nainen katsoi halveksien mutta kirjoitti puhelinnumeronsa käsivarteeni. Muutaman pvän päästä krapulan kaikottua rohkenin soittaa hänelle ja siitä lähtien olemme olleet yhdessä meillä on 3 lasta, omakotitalo ja ihana elämä. Tämä ihana nainen päätti antaa känniääliölle mahdollisuuden ja pelasti elämäni. La dolce Vita!"

Hyi hel-vetti miten epätoivoinen tapaus sä oot 🤮 itse olisin antanut litsarin jos joku känniääliö olisi tuollaista minulle tullut baarissa lässyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja minulle oli päivänselvää, että miehet eivät tule minua lähestymään, joten kumppani on itse haettu.

Mistä hait?

Harrastukseen liittyvä paikka netissä.

Mulla on useampi ikisinkku tuttavapiirissä ja kyllä, heissä on kaikissa jotain hiukan "erikoista," ilman että siinä olisi mitään pahaa. On pari todella, todella, todella ujoa tyyppiä, jotka eivät juuri käy missään, maalailevat, tekevät käsitöitä, lomat menee vanhempien luona. On yksi tosi menevä tapaus, joka tarvitsisi sitten samanlaisen rinnalleen.

On yksi, joka oli jo nuorena hiukan erikoinen: naurahtelee itsekseen, hänen eleistään saa vähän erikoisen kuvan vaikka on sitten ulkoisesti aika nätti. Älyä ei puutu kuitenkaan. 

Sellaiset aika tavan tallaajat sitten taas pariutuvat tuosta vaan,ei ole ongelmia löytää seuraa