Millaista on, jos muutamme hyvätuloisempien asuinalueelle ja itse emme ole yhtä varakkaita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se luokan lähes ainoa vuokralla kerrostalossa asuva yksinhuoltajan lapsi voi tulla kiusatuksi. Kiusataan markettivaatteista ja siitä että perhe kulkee bussilla. Harrastukset esim. edulliset jumpat eivät ole muiden silmissä mitään. Loman jälkeen kysytään olitko ulkomailla. Pitää pystyä samaan kuin muut jotta tulee hyväksytyksi, perheellä oltava ainakin yksi auto ja koti pientalossa, rahaa harrastuksiin ja lomamatkoihin ja lemmikkiin jos muut niin elää. Ja nämä kaikki riippumatta siitä onko huoltajia yksi vai kaksi. Jos isää ei ole kuvioissa niin sitäkin kyllä kysytään että missä isäs on. Yh-äiti on auttamatta ulkona varakkaampien pariskuntien ja ydinperheiden tapaamisista, mutta niin myös muiden silmissä köyhä ydinperhe.

Mielenkiintoisia ajatuskuvitelmia, että yh on automaattisesti äiti ja köyhä. Todellisuudessa voi olla varakkain, eikä kaikki yh:t edes ole eronneita.

Tilastollisesti  yhden palkka on vähemmän kuin kahden, naisen palkka pienempi kuin miehen, yh on useammin nainen kuin mies, yh on useammin eronnut kuin leski. Toki on varakkaita yksinhuoltajia ja enenevässä esim määrin itsellisiä äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kumpi on pahempi, rikas ja lihava, vai hoikka ja köyhä? Teoreettisesti kyselen. Ja juu tiedän että useammin yhdistelmät eivät varmaan mene näin, mutta jos nämä olisi ne mistä pitää valita. Esim. Jos minä stressaan varallisuudesta, niin unohdan huolehtia syömisistäni ja lihon. Jos taas olen rauhassa köyhä, niin jaksan keskittyä siihen että en syö väärin ja huonosti, ja laihdun. 

Mistä tiedät, että yleisemmin rikas olisi hoikka ja köyhä lihava?  Jotenkin tuntuu, ettei tästä ole olemassa tutkittua tietoa, vaan vain mututietoa. Ja jos tästä on oikeasti tutkittua tietoa, niin olisi kiinnostavaa tietää, miten tulokset on saatu. Onko oikeasti jossain jokin rekisteri ihmisten painoista ja varallisuudesta/tuloista. Eipä taida olla. 

Vierailija kirjoitti:

Aluksi uusista tulokkaista ollaan uteliaita. Vierailukutsuja tulee, kun aikaa kuluu ja selviää että varakkuutta ei ole, kutsut loppuvat ja kukaan ei halua olla tekemisissä. Yleensä varakkaat haluavat olla omantasoisessa seurassa. Olen asunut varattomana varakkaiden asuinalueella ja koin itseni todella yksinäiseksi. Ystäviä sieltä ei saa, jos ei esitä koko ajan jotain muuta mitä on.

Kuka haluaa ystäviä naapureistaan? Sinä ja naapurisi olette sitten hyvin epätyypillisiä suomalaisia, sanoisin. Itse asun nytkin köyhänä melko hyvällä alueella ja viihdyn hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Me muutimme saman kaupungin alueella hieman eri alueelle, mutta kuitenkin saman koulun alueella. Huomasin muutaman kuukauden aikana, että muutimme ihan eri tavalla varakkaiden alueelle. No, tuskin täällä kaikki valtavan rikkaita ovat, mutta eron aiempaan huomaa selvästi.

Muutimme rivitaloyhtiöstä rivitaloyhtiöön, joten luulimme, ettei sinänsä mikään muu muutu kuin lasten koulumatka ja osoite, mutta olimme väärässä. 

Täällä kaikissa perheissä on vähintään 2 autoa, jotka ovat uusia ja toinen vähintään on sähköauto. Yksi naapuri on tosin vaihtanut tässä ajassa autoa jo kolmesti.

Siinä missä me miehen kanssa pukeudumme mukavasti tiettyihin luottomerkkeihin, naapureilla simppeli t-paita on jo merkkiä ja hiekkalaatikolla leikitään lasten kanssa merkkisandaaleissa. Jotka voi huoletta unohtaa siihen hiekkalaatikon reunalle, kun niitä on vino rivi kotona. 

Harrastuksista en vielä osaa sanoa mitään, kun

Teidän perheenne vaikuttaa yhtä lailla alueen kulttuuriin ja toimintatapoihin kuin joku toinenkin perhe. Te voitte vaikka pyöräillä joka paikkaan ja siten luoda esimerkkiä ja mallia ekologisesta arjesta, vaikka syynä olisi raha. Joku toinen perhe voi sitten ajatella, että teidän alueella pitää olla tai esittää olevansa vihreä, jotta kuuluu joukkoon.

Asumme keskiluokkaisella alueella, jossa asuu joitakin rikkaita. Silti esim. vanhempainilloissa/luokkaretkiä suunnitellessa aina muistutetaan siitä, että kustannusten täytyy olla sellaiset, että kaikki pääsevät mukaan rahatilanteesta riippumatta. Ja esim. yhden luokalla on sovittu, että synttärilahja on halpa, jos sellainen ylipäätään tuodaan. Toisen luokalla taasen sovittiin, että koulun liikuntatunneilla ei käytetä salikenkiä, koska ei voi tietää, onko kaikilla varaa sellaiset kasvaviin jalkoihin aina ostaa. Eli tn. jonkinlaiset elämän realiteetit taloustilanteista ovat monella tiedossa. Ehkä isolla osalla ei myöskään ole suuresti ylimääräistä, vaan on asuntolaina, vanhempainvapaa yms.

Riippuu täysin asuinalueesta. Pääkaupunkiseudulla on paljon hyvätuloisia asuinalueita, joilla ei pröystäillä. Rahasta puhumista tai sen käytön ylenpalttista näyttämistä pidetään asiattomana, ja koulutetut vanhemmat panostavat siihen, että myös jälkikasvu tiedostaa asian. Lasten vaatteetkin ovat ihan tavallisia, käytännöllisyys edellä mennään. Merkkijuttuihin tuntuvat joskus panostavan eniten juuri ne, joilla on tiukinta rahasta.

Toki tuo harrastus- ja matkustuspuoli voi tulla esiin, mutta eivät kaikki harrasta mitään ökykallista (esim. partio ja musiikkiopisto ovat suosittuja, samoin koululla pidetyt kerhot). Ja jos alue on yhtään tiedostavampi, lentäminen ei edes ole kovin hyvässä huudossa.

Itse viihdyn varallisuustasostani riippumatta ainakin parhaiten alueella, jossa on rauhallista, hiljaista ja ihmiset pääosin käyttäytyvät hyvin. Luonnonläheisyys on myös tärkeää. Ihmisten varallisuustaso sinänsä ei kiinnosta, enkä koskaan vertaile itseäni muihin. 

t. köyhä humanisti

Olenpa niin onnellinen, kun oma asuinalueeni (Helsingissä) on erittäin mukava. Olen yh, mutta kukaan ei ole dissannut lastani sen perusteella. Lasten kavereiden vanhempien ammattien, autojen, asuntojen pohjalta voi päätellä, että rahaa on, mutta lapset on kasvatettu jotenkin ihanasti toiset huomioonottaviksi, aktiivisiksi, eteenpäinpytkiviksi mutta vaatimattomiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Totta kai yritän kasvattaa lapseni arvostamaan muita asioita, mutta jos meininki kaverien kesken jo päiväkodissa on se, että kenellä on uusinta, hienointa ja kalleinta, niin kyllähän sitä on vaikea 5-vuotiaan olla välittämättä siitä.

Sanoin vain, että tämän takia olen itse harkinnut muuttoa jonnekin vähän tavallisemmalle alueelle, vaikka tämä onkin todella rauhallinen alue ja lähikoulut ovat ilmeisesti aika lailla erinomaisia.

Kannatettava ajatus, ja kiitos rehellisyydestä! Tuleva teini-ikä lapsella on vaikea muutenkin, ja varmasti vaikeuksia sopeutua ja ns kuulua joukkoon tulee, jos ei pärjää siinä nuorten aika viiltävän kovassa kilpailussa. Hyvin mietytty ja suosittelen muuttoa.

t: Itse kasvanut kahden eri luokan välissä, en oikein kuulu vieläkään mielessäni mihinkään

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin asuinalueesta. Pääkaupunkiseudulla on paljon hyvätuloisia asuinalueita, joilla ei pröystäillä. Rahasta puhumista tai sen käytön ylenpalttista näyttämistä pidetään asiattomana, ja koulutetut vanhemmat panostavat siihen, että myös jälkikasvu tiedostaa asian. Lasten vaatteetkin ovat ihan tavallisia, käytännöllisyys edellä mennään. Merkkijuttuihin tuntuvat joskus panostavan eniten juuri ne, joilla on tiukinta rahasta.

Toki tuo harrastus- ja matkustuspuoli voi tulla esiin, mutta eivät kaikki harrasta mitään ökykallista (esim. partio ja musiikkiopisto ovat suosittuja, samoin koululla pidetyt kerhot). Ja jos alue on yhtään tiedostavampi, lentäminen ei edes ole kovin hyvässä huudossa.

Vaikka rikkaat eivät ostaisikaan pröystäilevää vaatetta tai merkki vaatetta lapsilleen niin kyllä he ainakin laatuvaatetta ostavat. Vaatteissa ei ole reikiä eikä nyppyjä, eikä materiaalia ole kuluneen kauhtunutta. Kyllä sen näkee ihan siitä vaatteesta jo itsestään ja sen kuosista, onko se laatuvaate vai ei. 

Kysyjälle, joka ihmetteli, asuvatko kommentoijat pikkukaupungissa, vastaukseni on kyllä. Suomessa ei ole suuria kaupunkeja. Yli 200 000 asukkaan kaupunkeja Suomessa on 6 kappaletta ja suurin niistä on Helsinki. Siellä on reilut 600 000 asukasta, ja viidessä muussa suuressa kaupungissa asukasluku alkaa kakkosella.

Olen yksi näistä kommentoijista ja asun yhdessä näistä kakkosella alkavista kaupungeista kaupungin kalleimmalla postinumeroalueella. Tosin alue on sen verran vanhempi, ettei sieltä löydy uusia, yhtiölainallisia asunto-osakeyhtiöitä, vaan koko velaton kauppahinta täytyy maksa heti.

Suosittelen AP:lle muuttoa hyvälle alueelle, mikäli se on mahdollista. Jos lapsi saa sieltä kavereita, niin saattaa olla, että hänen arvomaailmansa muuttuu ja materian haalimisen sijaan tavoitteeksi tulee itsensä kehittäminen.

Varakkailla alueilla on vähemmän hiekka-nekkejä, feijoja ja haittamuslimeja. Siinäkin mielessä ne ovat tavoiteltavia alueita.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin asuinalueesta. Pääkaupunkiseudulla on paljon hyvätuloisia asuinalueita, joilla ei pröystäillä. Rahasta puhumista tai sen käytön ylenpalttista näyttämistä pidetään asiattomana, ja koulutetut vanhemmat panostavat siihen, että myös jälkikasvu tiedostaa asian. Lasten vaatteetkin ovat ihan tavallisia, käytännöllisyys edellä mennään. Merkkijuttuihin tuntuvat joskus panostavan eniten juuri ne, joilla on tiukinta rahasta.

Toki tuo harrastus- ja matkustuspuoli voi tulla esiin, mutta eivät kaikki harrasta mitään ökykallista (esim. partio ja musiikkiopisto ovat suosittuja, samoin koululla pidetyt kerhot). Ja jos alue on yhtään tiedostavampi, lentäminen ei edes ole kovin hyvässä huudossa.

Samaa sanoisin itse hyvätuloisella alueella asuvana. Haasteita ehkä ainoastaan voit tuottaa teini-iässä se, että kaikilla kavereilla oikeasti on se paras iPhone tai että kaikki reissaavat ulkomailla koulujen loma-ajat. Ei siitä ehkä kiusata ketään jos joku ei näin tee mutta tuntuuhan se siitä omasta teinistä kurjalta kun hänen maailmassaan kaikki muut niin tekee. Teinien käsitys siitä mikä on normaalia menee pitkälti kavereitten mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Toisinpäin: asun salavarakkaana Olarissa kerrostalossa. Tykkään sopivasta rosoisuudesta.

Sama! Asun Leppävaarassa ihan tavallisesti kerrostalossa, nettovarallisuus yhden hengen taloudessa vajaa miljoona euroa.

Vierailija kirjoitti:

Olemme hyvätuloinen akateeminen perhe. Asumme pientaloalueella Hgissä ja meidän alue on sosioekonomisesti hyvin heterogeenistä. Akateemisia, taiteilijoita, yliopistolaisia, vihreän siirtymä ytrittäjiä. Olemme hyvin avoin, kansainväline ja suvaitsevainen naapurusto, joten tänne ei kannata muuttaa kansallismielisten persujen ja öykkäri kokkareiden.

Suvaitsevainen? 🤣

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kaverit matkustelee luultavasti paljon, on kalliita harrastuksia, merkkivaatteita jne.

Mätsääkö teidän arvot niiden rikkaampien kanssa?

Asumme tällaisella alueella ja ei kyllä merkkivaatteilla paljon koreilla. Omatkaan nuoreni ei missään nimessä halua mitään näkyviä tuotemerkkejä. Köyhillä alueillahan nuo tuotemerkit on juttu. Sen sijaan raha näkyy kyllä esim. uusina mopoautoina.

Vierailija kirjoitti:

Varakkailla alueilla on vähemmän hiekka-nekkejä, feijoja ja haittamuslimeja. Siinäkin mielessä ne ovat tavoiteltavia alueita.

Et näköjään asu itse varakkaalla alueella. Ullanlinnassa suomenkieliset sukunimet on vähemmistössä. Vieraskielinen on yleensä diplomaatti tai vastaava. Kallein koulu Suomessa on englanninkielinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin asuinalueesta. Pääkaupunkiseudulla on paljon hyvätuloisia asuinalueita, joilla ei pröystäillä. Rahasta puhumista tai sen käytön ylenpalttista näyttämistä pidetään asiattomana, ja koulutetut vanhemmat panostavat siihen, että myös jälkikasvu tiedostaa asian. Lasten vaatteetkin ovat ihan tavallisia, käytännöllisyys edellä mennään. Merkkijuttuihin tuntuvat joskus panostavan eniten juuri ne, joilla on tiukinta rahasta.

Toki tuo harrastus- ja matkustuspuoli voi tulla esiin, mutta eivät kaikki harrasta mitään ökykallista (esim. partio ja musiikkiopisto ovat suosittuja, samoin koululla pidetyt kerhot). Ja jos alue on yhtään tiedostavampi, lentäminen ei edes ole kovin hyvässä huudossa.

 

Vaikka rikkaat eivät ostaisikaan pröystäilevää vaatetta tai merkki vaatetta lapsilleen niin kyllä he ainakin laatuvaatetta ostavat. Vaatteissa ei ole reik

Riippuu lapsesta ja sen iästä. Joku römyävä poika saa aina vaatteensa hetkessä hajalle. 

Me asumme kalliilla asuinalueella. Naapurusto on tosi mukavaa porukkaa, tullaan mainiosti toimeen, lapsilla on seuraa toisistaan ja lähikoulut on hyvät. Tähän naapurustoon ei onneksi mahdu nousukkaita eikä snobeja. Kaikinpuolin turvallinen alue lapsille varttua. Mutta. Ihmisten hyvä tulotaso kyllä näkyy perheiden elämässä. Oli sitten syys-, joulu-, tai talviloma niin perheet ovat reissussa, yhdet Lapissa, toiset Alpeilla, kolmannet etelässä, neljännet ties missä kaukomailla. Koulussa jutellaan mitä hienoja kokemuksia taas lomilla ollut ja miten siistiä ollut. Lapsilla on kalliit puhelimet ja fillarit ym mopoautot. Lapset harrastavat kalliita lajeja. Meillä pyritään tarkoituksella ohjaamaan lapsia pienemmän kulutuksen maailmaan, mutta ei se kyllä aina helppoa ole tässä ympäristössä.

Ei nuo varakkaiden perheiden lapset sen kummempia ole. Heillehän se on itsestäänselvyys että asuvat isossa talossa, autot on uuudet ja lomilla käydään jossain kauempana, eikä kukaan leveile asioilla jotka ovat itsestäänselvyyksiä. Ja varakkaat yleensä voivat muutenkin kohtuu hyvin, joten ei heillä ole tarve purkaa pahaa oloa toisiin samalla tavalla kuin ongelmaisemmilla ihmisillä. Kun ihminen on onnellinen hän toivoo muidenkin olevan. 

 

Itse olen ihan hyvätuloinen, mutta talouden ainoa vanhempi ja asutaan kalliilla alueella, mutta asossa (eli itse aika edullisesti). Toisinaan täytyy lapsille muistuttaa ettei nyt juuri pysty jotain hankkimaan. En tiedä johtuuko sitten tuosta että kavereilla tuollaisia ongelmia ei ole koskaan, että lapseni ehkä kuvittelee meidän olevan jotenkin tosi köyhiä, eikä pahemmin edes pyydä koskaan mitään. Vai olisiko niin ettei materialismi edes niissä varakkaissa perheissä ole nykyään niin vallitseva juttu. Omilla lapsillani tavara ja vaatteet eivät vaikuta olevan kovin iso juttu. Vanhempi tykkää kierrellä kirppareita ja nuorempi pukeutuisi samoihin vaatteisiin viikon jos en vaatisi vaihtamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin asuinalueesta. Pääkaupunkiseudulla on paljon hyvätuloisia asuinalueita, joilla ei pröystäillä. Rahasta puhumista tai sen käytön ylenpalttista näyttämistä pidetään asiattomana, ja koulutetut vanhemmat panostavat siihen, että myös jälkikasvu tiedostaa asian. Lasten vaatteetkin ovat ihan tavallisia, käytännöllisyys edellä mennään. Merkkijuttuihin tuntuvat joskus panostavan eniten juuri ne, joilla on tiukinta rahasta.

Toki tuo harrastus- ja matkustuspuoli voi tulla esiin, mutta eivät kaikki harrasta mitään ökykallista (esim. partio ja musiikkiopisto ovat suosittuja, samoin koululla pidetyt kerhot). Ja jos alue on yhtään tiedostavampi, lentäminen ei edes ole kovin hyvässä huudossa.

Samaa sanoisin itse hyvätuloisella alueella asuvana. Haasteita ehkä ainoastaan voit tuottaa teini-iässä se, että kaikilla kavereilla oikeasti on se paras iPhone tai että k

Täällä kolmas, joka aikalailla samoilla linjoilla. Asun pääkaupunkiseudulla, keskituloisia ollaan, mutta olemme asuneet kolmella ns varakkaalla asuinalueella. Jokaisesta niitä pröystäilijöitä on löytynyt, vähemmistönä. Suurinta osaa varakkaista ei perheen tulotasot kiinnosta. Hyvää ja kohteliasta käytöstä sen sijaan vaalitaan. Hyvin meidän teinit tyytyneet kohtaloonsa ettei vielä iphoneja saaneet vaikka monilla kavereilla on, koska asiasta ei kiusata heitä. Monien varakkaiden lapsilla löytyy myös vähemmän kalliita harrastuksia, kuten partio.