Miten oppia olemaan ärsyyntymättä niin helposti muihin ihmisiin ja heidän luonteenpiirteisiinsä?

 

Suuttuminen on täysin luonnollinen reaktio jos toinen kohtelee sinua huonosti, etenkin jos tätä tapahtuu uudestaan ja uudestaan ja on kuitenkin pakko olla kyseisen henkilön kanssa tekemisissä syystä tai toisesta. 

Oletko miettinyt onko siinä sinun suuttumisessa oikeasti mitään aikuismaiselle ja kypsälle ihmiselle aiheellista. Nykyään mielipahoitetaan ihan turhasta ja hyvin lapsellisista pikkumaisista syistä.

Oletko miettinyt että voisit kasvattaa kovemman nahan? Mitä jos oletkin pikkusieluinen ja pskantärkeä turhasta loukkaantuja?

Hyvin monesti ihmiset myös suuttuvat ja p%yristyvät jollekin alemmaksi katsomalleen ihmiselle asioista, joita sietävät (ja joille jopa nauravat) jos siihen syyllistyy joku heidän ylemmäksi katsomansa ihminen.

 

Opetelkaa nyt hyvät ihmiset olemaan ainakin työpaikalla kohtelias kaikille. Älkääkä mussuttako ainakaan selän takana pskaa. Minä kuittaan usein muiden puolesta takas, jos joku alkaa arvostelmaan mulle jotain ihmistä ,joka ei ole paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Usein, luonteenpiirre jota vihaamme toisessamme on sellainen minkä kiellämme itsessämme.

Sinä vaikutat aika ärsyttävältä, mitäköhän luonteenpiirrettä kiellän itsessäni kuin tunnen näin?

En usko että pelkkä teosten lukeminen auttaa minkään oman mielen prosessien tai toimintatapojen muuttamiseen. Ärsyyntymisen takana voi olla eri ihmisillä todella paljon eri syitä. Mieti, miksi ärsyynnyt muista. Jos kyseessä on oma väsymys, matala verensokeri, erityisherkkyys, jatkuva stressi jota et ehkä edes tunnista tai muu fysiologinen syy, tätä voit varmasti ennakoida ja kompensoida haluamallasi tavalla kun ensin tulet tietoiseksi aiheuttajasta.

Jos ärsytys taas pohjautuu enemmän psykologiseen syyhyn, esim tunnet ylemmyydentuntoa muita kohtaan ja olet siksi kärsimätön ja turhautunut heidän seurassaan, tämän korjaaminen voi olla haastavampaa.

Ehkä keskimäärin ihmiset hermostuvat helposti, mikäli oma elimistö on syystä tai toisesta hälytystilassa ja sympaattinen hermosto liian kierroksilla. Et siis välttämättä tarvitse oppia mielen hallinnan keinoista, vaan siitä, miten voit paremmin huomioida omat tarpeesi ja päästä pois negatiivisia reaktioitasi ruokkivasta stressitilasta. Joskushan toisiin ärsyyntyminen on ihan normaalia ja oikeutettua, mutta jos tätä tapahtuu jatkuvasti tilanteesta tai ihmisestä riippumatta, kannattanee pohtia mistä tämä juontuu.

Vierailija kirjoitti:

 

Suuttuminen on täysin luonnollinen reaktio jos toinen kohtelee sinua huonosti, etenkin jos tätä tapahtuu uudestaan ja uudestaan ja on kuitenkin pakko olla kyseisen henkilön kanssa tekemisissä syystä tai toisesta. 

Oletko miettinyt onko siinä sinun suuttumisessa oikeasti mitään aikuismaiselle ja kypsälle ihmiselle aiheellista. Nykyään mielipahoitetaan ihan turhasta ja hyvin lapsellisista pikkumaisista syistä.

Oletko miettinyt että voisit kasvattaa kovemman nahan? Mitä jos oletkin pikkusieluinen ja pskantärkeä turhasta loukkaantuja?

Hyvin monesti ihmiset myös suuttuvat ja p%yristyvät jollekin alemmaksi katsomalleen ihmiselle asioista, joita sietävät (ja joille jopa nauravat) jos siihen syyllistyy joku heidän ylemmäksi katsomansa ihminen.

Jokaisella on ehdottomasti oikeus tuoda esille omat mielipiteensä ja tunteensa, erityisesti silloin kun he kokevat tulleensa loukatuiksi tai väheksytyiksi. Kehotus kasvattaa "kovempi nahka" on usein alentava ja vähättelevä. Se viestittää, että henkilön tulisi tukahduttaa omat tunteensa ja suhtautua välinpitämättömästi siihen, miten heitä kohdellaan. Tunteiden vähättely tai leimaaminen "turhaksi" tai "lapselliseksi" on yksinkertaisesti epäkunnioittavaa. Se tekee tyhjäksi toisen henkilön kokemuksen ja kieltää heiltä oikeuden ilmaista itseään vapaasti. 

Jokaisella on ehdottomasti oikeus tuoda esille omat mielipiteensä ja tunteensa, erityisesti silloin kun he kokevat tulleensa loukatuiksi tai väheksytyiksi. Kehotus kasvattaa "kovempi nahka" on usein alentava ja vähättelevä. Se viestittää, että henkilön tulisi tukahduttaa omat tunteensa ja suhtautua välinpitämättömästi siihen, miten heitä kohdellaan. Tunteiden vähättely tai leimaaminen "turhaksi" tai "lapselliseksi" on yksinkertaisesti epäkunnioittavaa. Se tekee tyhjäksi toisen henkilön kokemuksen ja kieltää heiltä oikeuden ilmaista itseään vapaasti.

Mutta joskus ihmiset ovat myös lapsellisia ja loukkaanuvat todella olemattomista ja turhista asioista. Et ilmeisesti ole halukas koittaa ymmärtää mitä yritän sinulle selittää. Ymmärrätkö että ei se maailma vaan pyöri siten että joka ikisen minäminä ihmisen oikkujen mukaan täällä muiden pitää varpaillaan olla, ja teidän naurettavien mielipahojenne takia toisten pitää tuhannelle mutkalle vääntyä.

Kyllä sitä voisi yrittää sitä kovempaa nahkaa kasvattaa, eikä aina olla uhriutumassa ja vaatimassa erityiskohtelua.

Harva ihminen on aidosti pahantahtoinen ja siksi sinun yliherkkää vauvapäätäsi loukkaamssa. Monet ovat ihan hyvää tarkoittavia ja ymmällään mistä ihmeestä tuo taas sai sätkyn.

Ajattelisin välillä niitä toisiakin ihmisiä. Asetu sen toisen asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein, luonteenpiirre jota vihaamme toisessamme on sellainen minkä kiellämme itsessämme.

 

Sinä vaikutat aika ärsyttävältä, mitäköhän luonteenpiirrettä kiellän itsessäni kuin tunnen näin?

No ainakaan et näytä ymmärtävä, että olet aika yksinkertainen. Ja ärsyttävä.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on ehdottomasti oikeus tuoda esille omat mielipiteensä ja tunteensa, erityisesti silloin kun he kokevat tulleensa loukatuiksi tai väheksytyiksi. Kehotus kasvattaa "kovempi nahka" on usein alentava ja vähättelevä. Se viestittää, että henkilön tulisi tukahduttaa omat tunteensa ja suhtautua välinpitämättömästi siihen, miten heitä kohdellaan. Tunteiden vähättely tai leimaaminen "turhaksi" tai "lapselliseksi" on yksinkertaisesti epäkunnioittavaa. Se tekee tyhjäksi toisen henkilön kokemuksen ja kieltää heiltä oikeuden ilmaista itseään vapaasti.

 

Mutta joskus ihmiset ovat myös lapsellisia ja loukkaanuvat todella olemattomista ja turhista asioista. Et ilmeisesti ole halukas koittaa ymmärtää mitä yritän sinulle selittää. Ymmärrätkö että ei se maailma vaan pyöri siten että joka ikisen minäminä ihmisen oikkujen mukaan täällä muiden pitää varpaillaan olla, ja teidän naurettavien mielipahojenne takia toisten pitää tuhannelle mutkalle vääntyä.

Kyllä sitä voisi yrittää sitä kovempaa nahkaa kasvattaa, eikä aina olla uhriutumassa ja vaatimassa erityiskohtelua.

Harva ihminen on aidosti pahantahtoinen ja siksi sinun yliherkkää vauvapäätäsi loukkaamssa. Monet ovat ihan hyvää tarkoittavia ja ymmällään mistä ihmeestä tuo taas sai sätkyn.

Ajattelisin välillä niitä toisiakin ihmisiä. Asetu sen toisen asemaan.

On totta, että joskus ihmiset saattavat reagoida liian herkästi tai loukkaantua pienistä asioista. Kuitenkin sinun tapasi ilmaista tätä ongelmaa on kovin ylimielinen ja väheksyvä. Se, että kehotat muita kasvattamaan "kovemman nahan", sivuuttaa täysin sen tosiasian, että jokaisella on oikeus tunteisiinsa ja kokemuksiinsa.

On helppo sanoa, että ihmisten pitäisi "olla vähemmän herkkiä" tai "ei välittää niin paljon", kun itse ei ole kokenut tilannetta samalla tavalla. Sen sijaan että vähättelisit toisten tunteita, voisitko yrittää asettua heidän asemaansa ja ymmärtää, miksi he kokevat asian niin tärkeäksi?

Kutsut toisten mielipahoja "naurettaviksi" ja "vauvamaisiksi", mikä on äärimmäisen halventavaa ja alentavaa. Jokaisella on oikeus ilmaista tunteensa ja tulla kohdatuksi kunnioittavasti, ilman että heitä leimataan heikkohermoisiksi tai lapsellisiksi.

Empatian puute ja toisten vähättely eivät auta rakentamaan ymmärrystä tai ratkaisemaan konflikteja. Sen sijaan, että syyllistät muita heidän reaktioistaan, voisitko pyrkiä luomaan tilaa avoimelle keskustelulle ja kunnioittavalle vuorovaikutukselle?

Paljon riippuu ihan siitäkin miten ihminen on lapsena kasvatettu. Jos olet lapsena piloille lellitty ja paapottu, ja olet aina itkua rääkyen juossut äitisi tai opettajan syliin kielikellona sympatiaa ja lässytystä hakemaan, vaikka olet itse ensin kiusannut ja ärsyttänyt muita, niin olet samanlainen aikuisenakin.

Jos olet taas lapsena kasvatettu siihen, että sinulla on vastuuta käytöksestäsi itselläsikin ja olet sen verran järkevä, että voit itsekin reflektoida omaa osuuttasi, niin olet aikuisenakin sellainen.

Nuo kaikesta loukkaantujat ja herkkänahkaiset mielipahansa maailman jumalaksi nostaneet itkupotkuraivoajat, ovat lapsena olleet niitä rääkyturpia, joita tyhmät äidit ja opettajat ovat paaponeet, ja yhdessä tuominneet "pahat" ja tuhmat lapset alimpaan hvettiin, kun eivät antaneet lelujaan toiselle, vaikka toinen niin jo heitti hiekkaa silmille ja räki päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein, luonteenpiirre jota vihaamme toisessamme on sellainen minkä kiellämme itsessämme.

 

No ei todellakaan ole. Tällä hetkellä esim. mulla menee hermo kämppikseen, joka ei ikinä siivoa jälkiään. Itse ole täysin päinvastainen ja korjaan aina jälkeni. 

Eli et salli sotkuisuutta itsellesi. Kiellät sotkuisuuden itsessäsi. Kämppiksesi todennäköisesti raivoaa pikkutarkkuudellesi.

 

Selvennätkö mitä tuolla nyt yrität ajaa takaa? Että tuon siistin ja toisia kunnioittavan henkilön pitäisi itsekin alkaa vaan sotkemaan?

Kyllä. Ei yhtä radikaalia kuin että huumeidenvastustaja kokeilisi huumeita avartaakseen katsomustaan mutta samalla linjalla mennään. Pikku sotkeminen ei vielä johda koukkuun onneksi :)

On totta, että joskus ihmiset saattavat reagoida liian herkästi tai loukkaantua pienistä asioista. Kuitenkin sinun tapasi ilmaista tätä ongelmaa on kovin ylimielinen ja väheksyvä. Se, että kehotat muita kasvattamaan "kovemman nahan", sivuuttaa täysin sen tosiasian, että jokaisella on oikeus tunteisiinsa ja kokemuksiinsa.

On helppo sanoa, että ihmisten pitäisi "olla vähemmän herkkiä" tai "ei välittää niin paljon", kun itse ei ole kokenut tilannetta samalla tavalla. Sen sijaan että vähättelisit toisten tunteita, voisitko yrittää asettua heidän asemaansa ja ymmärtää, miksi he kokevat asian niin tärkeäksi?

Kutsut toisten mielipahoja "naurettaviksi" ja "vauvamaisiksi", mikä on äärimmäisen halventavaa ja alentavaa. Jokaisella on oikeus ilmaista tunteensa ja tulla kohdatuksi kunnioittavasti, ilman että heitä leimataan heikkohermoisiksi tai lapsellisiksi.

Empatian puute ja toisten vähättely eivät auta rakentamaan ymmärrystä tai ratkaisemaan konflikteja. Sen sijaan, että syyllistät muita heidän reaktioistaan, voisitko pyrkiä luomaan tilaa avoimelle keskustelulle ja kunnioittavalle vuorovaikutukselle?

No tässä se taas nähdään. Se että sanoin joidenkin turhia mielipahoja naurettaviksi ja vauvamaisiksi, ei ole ÄÄRIMMÄISEN halventavaa ja alentavaa.

Ei ole. Sinä liioittelet nyt ankarasti ja todistit tuossa jo itsekin että olet juuri sellainen naurettava ja vauvamainen.

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Sinä itsekin tiedät että olet yliherkkä ja ihan turhasta loukkaantuva VAUVAPÄÄ!

Sinulla ei ole näköjään oikein suhteelisuudentajua, ja et ole nähtävästi mitään oikeasti järkyttävää, ja äärimmäistä halventamista kuullutkaan tai nähnyt.

Jos olisit, niin et ikinä kehtaisi uhriutua mistään noin lapsellisesta sanasta kuin "naurettava"!

Olet aidosti naurettava nyt, ja mitä enemmän urhiudut sitä naurettavampi olet.

 

 

Selvennätkö mitä tuolla nyt yrität ajaa takaa? Että tuon siistin ja toisia kunnioittavan henkilön pitäisi itsekin alkaa vaan sotkemaan?

Kyllä. Ei yhtä radikaalia kuin että huumeidenvastustaja kokeilisi huumeita avartaakseen katsomustaan mutta s

Niin no kontrollifriikillä nipottajalla menee koko elämä ja minuus rikki ja sekaisin, jos opettelee sietämään muutamaa pölyhiukkasta ja paria lautasta tiskialtaassa.

Ei heiltä sellaista voi vaatia, koska ovat mieleltään niin sairaita ja pohjimmiltaan heikkoja. Se nipottaminen ja hinkkautuminen on heidän tapansa "olla muka järjissään".

Ovat kuin syömishäiriöiset. Jotakin on heidän pakko kontrolloida, kun eivät kestä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein, luonteenpiirre jota vihaamme toisessamme on sellainen minkä kiellämme itsessämme.

 

No ei todellakaan ole. Tällä hetkellä esim. mulla menee hermo kämppikseen, joka ei ikinä siivoa jälkiään. Itse ole täysin päinvastainen ja korjaan aina jälkeni. 

Eli et salli sotkuisuutta itsellesi. Kiellät sotkuisuuden itsessäsi. Kämppiksesi todennäköisesti raivoaa pikkutarkkuudellesi.

 

Selvennätkö mitä tuolla nyt yrität ajaa takaa? Että tuon siistin ja toisia kunnioittavan henkilön pitäisi itsekin alkaa vaan sotkemaan?

Kyllä. Ei yhtä radikaalia kuin että huumeidenvastustaja kokeilisi huumeita avartaakseen katsomustaan mutta samalla linjalla mennään. Pikku sotkeminen ei vielä johda koukkuun onneksi :)

Kirjoitin aikaisemmin tuohon ketjuun, että minua ärsyttää ilkeät, käytöstavattomat, riidanhaluiset, saidat, ylimieliset, epärehelliset, epäluotettavat, itsekkäät ihmiset. Minun pitäisi siis ryhtyä  ilkeäksi, käytöstavattomaksi, riidanhaluiseksi, saidaksi, ylimieliseksi, epärehelliseksi, epäluotettavaksi ja itsekkääksi ihmiseksi?

Vierailija kirjoitti:

On totta, että joskus ihmiset saattavat reagoida liian herkästi tai loukkaantua pienistä asioista. Kuitenkin sinun tapasi ilmaista tätä ongelmaa on kovin ylimielinen ja väheksyvä. Se, että kehotat muita kasvattamaan "kovemman nahan", sivuuttaa täysin sen tosiasian, että jokaisella on oikeus tunteisiinsa ja kokemuksiinsa.

On helppo sanoa, että ihmisten pitäisi "olla vähemmän herkkiä" tai "ei välittää niin paljon", kun itse ei ole kokenut tilannetta samalla tavalla. Sen sijaan että vähättelisit toisten tunteita, voisitko yrittää asettua heidän asemaansa ja ymmärtää, miksi he kokevat asian niin tärkeäksi?

Kutsut toisten mielipahoja "naurettaviksi" ja "vauvamaisiksi", mikä on äärimmäisen halventavaa ja alentavaa. Jokaisella on oikeus ilmaista tunteensa ja tulla kohdatuksi kunnioittavasti, ilman että heitä leimataan heikkohermoisiksi tai lapsellisiksi.

Empatian puute ja toisten vähättely eivät auta rakentam

Kukaan, joka on henkisesti kypsä, ei tarvitse alentua haukkumaan toisia vauvapäiksi tai millään muullakaan tavalla. Yrittäessäsi näyttää olevasi toisten yläpuolella osoitat pikemminkin egoistista käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein, luonteenpiirre jota vihaamme toisessamme on sellainen minkä kiellämme itsessämme.

Tähän hieman keittiöpsykologimaiseen, syyllistämissävyiseen yleistykseen törmää huomattavan usein. 

Tulet törmäämään siihen uudestaan ja uudestaan kunnes näet läpi ja gettaat totuuden.

"Gettaat totuuden" 🤣 Aika 5/5

-eri

 

Ärsyttää ilkeät, käytöstavattomat, riidanhaluiset, saidat, ylimieliset, epärehelliset, epäluotettavat, itsekkäät ihmiset. Joo, en kyllä ole mitään noista...

Sori nyt vaan, mutta kukaan ei usko ettet muka ole mitään noista. Olet täydellisen kyvytön itsekritiikkiin ja reflektoimaan omaa itseäsi.

Olet ilkeä, ylimielinen, epärehellinen ja itsekäs nyt ainakin. Ylimielisyys on varmastikin pahin vika sinussa. Ja jos katsoisit sinne peiliin, niin huomaisit kyllä ettei ne sinun muka paremmat käytöstapasi ole niin hienoja ja mahtavia mitä luulet.

 

Vierailija kirjoitti:

Niin no kontrollifriikillä nipottajalla menee koko elämä ja minuus rikki ja sekaisin, jos opettelee sietämään muutamaa pölyhiukkasta ja paria lautasta tiskialtaassa.

Ei heiltä sellaista voi vaatia, koska ovat mieleltään niin sairaita ja pohjimmiltaan heikkoja. Se nipottaminen ja hinkkautuminen on heidän tapansa "olla muka järjissään".

Ovat kuin syömishäiriöiset. Jotakin on heidän pakko kontrolloida, kun eivät kestä elämää.

Todella usein näemme toisissa tismalleen ne samat puutteet joita emme näe itsessämme. Oikein heitämme toisten päälle oman viittamme ja sanomme itsellemme että tuo viitta ei ole minun. Tosi itsekriittinen ja kontrollintarpeinen ihminen näkee itsensä itsekriittisissä ihmisissä, on kateellinen jos joku onnistuu korttitalon kasaamisessa ja nauraa kun toisen korttitalo romahtaa. Vapaita sieluja he eivät siedä tippaakaan koska eivät salli itselleen vapautta. Pian kontrollifriikki ei uskalla tehdä mitään koska pelkää koko ajan mokaavansa ja että kaikki nauraa koska itse nauraa mokaajille. Pitäisi sallia itselleen olla typerä ja mokata menemään ja tehdä itsensä naurunalaiseksi. Huomata että ketään ei kiinnosta, ainoastaan itseä kiinnosti itse. Tai oikeammin: apinamieltä kiinnnostaa vain apinamieli. Jokaisen sisällä on apinamieli ja apinamieli taikoo meidät ajattelemaan että olemme apinamieli. Ihmiset eivät vertaile toisiaan, vain apinamielet vertailee itseään toisiin apinamieliin. Apinamieltä ei voi parantaa. Apinamieli pitää havaita kun se on toiminnassa. Tämä on todella vaikeaa koska olemme kaikki apinamielien kaapaamia. Yhteiskunta on tehty apinamielille ja haluaa että apiayhteiskunnan jäsenet pysyvät apinoina. En tiedä mitä horisen.

Kukaan, joka on henkisesti kypsä, ei tarvitse alentua haukkumaan toisia vauvapäiksi tai millään muullakaan tavalla. Yrittäessäsi näyttää olevasi toisten yläpuolella osoitat pikemminkin egoistista käytöstä

En ole tässä itseäni kenekään yläpuolelle asettamassa =)

Minä olen peiliin katsonut ja ollut itsekriittinen, siksi tiedän mistä puhun.

Olen minäkin ollut vauvapää ja loukkaantunut naurettavista asioista. En enää ole sellainen ja siksi suosittelen tätä kovemman nahan kasvattamista lämpimästi.

Se että sinulla menee noin pahasti tunteisiin sana "vauvapää" ja se että sinulle kerrotaan suoraan, että olet naurettava, ei ole äärimmäistä halveksuntaa tai egoistista käytöstä.

Sinä nyt vaan intät ja taistetet vastaan, koska olet vielä heikko ja lapsen tasolla.

Jos haluaisit kypsyä ja kasvaa aikuiseksi, niin silloin se helpottaisi sinua itseäsikin.

On helpompaa elää itsensä kanssa, kun ei ole niin vauvapää, että loukkaantuu OLEMATTOMAN MITÄTTÖMISTÄ SANOISTA!

Itsehän sika itselleen haitan tekee kun kaukalonsa kaataa. Oman elämäsi teet hankalaksi kun et uskalla kasvaa aikuiseksi.

Saat vaikka vanhukseksi asti olla vauvapää, mutta siitä kärsit eniten sinä itse.

Todella usein näemme toisissa tismalleen ne samat puutteet joita emme näe itsessämme. Oikein heitämme toisten päälle oman viittamme ja sanomme itsellemme että tuo viitta ei ole minun. Tosi itsekriittinen ja kontrollintarpeinen ihminen näkee itsensä itsekriittisissä ihmisissä, on kateellinen jos joku onnistuu korttitalon kasaamisessa ja nauraa kun toisen korttitalo romahtaa. Vapaita sieluja he eivät siedä tippaakaan koska eivät salli itselleen vapautta. Pian kontrollifriikki ei uskalla tehdä mitään koska pelkää koko ajan mokaavansa ja että kaikki nauraa koska itse nauraa mokaajille. Pitäisi sallia itselleen olla typerä ja mokata menemään ja tehdä itsensä naurunalaiseksi. Huomata että ketään ei kiinnosta, ainoastaan itseä kiinnosti itse. Tai oikeammin: apinamieltä kiinnnostaa vain apinamieli. Jokaisen sisällä on apinamieli ja apinamieli taikoo meidät ajattelemaan että olemme apinamieli. Ihmiset eivät vertaile toisiaan, vain apinamielet vertailee itseään toisiin apinamieliin. Apinamieltä ei voi parantaa. Apinamieli pitää havaita kun se on toiminnassa. Tämä on todella vaikeaa koska olemme kaikki apinamielien kaapaamia. Yhteiskunta on tehty apinamielille ja haluaa että apiayhteiskunnan jäsenet pysyvät apinoina. En tiedä mitä horisen.

Ihan asiaa horiset. Olisit jättänyt vaan tuon loppukaneetin pois. Liskomielet, apinamielet ja ihmismielet ovat käsitteinä tuttuja meille ketkä vähän lukeekin joskus asioista.

"Vapaita sieluja he eivät siedä tippaakaan koska eivät salli itselleen vapautta. Pian kontrollifriikki ei uskalla tehdä mitään koska pelkää koko ajan mokaavansa ja että kaikki nauraa koska itse nauraa mokaajille. Pitäisi sallia itselleen olla typerä ja mokata menemään ja tehdä itsensä naurunalaiseksi. Huomata että ketään ei kiinnosta, ainoastaan itseä kiinnosti itse."

Suosittelen lämpimästi tuota mokaamista ja typeränä oloa. Kun on oikein kunnolla munannut itsensä, niin se kasvattaa ihmisessä nöyryyttä ja viisautta, ja vain sitä kautta voi kasvaa aitoon ihan oikeaan armollisuuteen.

Ei armollisuus tule ihmiselle mistää taivaanlahjana ja ilman elämänkokemusta.

Olen ennen ollut todella rasittava ihminen, ja pahoitin mieleni tyhmistä asiosta, turhaan ja olin täynnä vihaa.

Kun on saanut elämänkokemusta, niin on miljoona kertaa helpompi elää nyt tässä aikuisemmassa minuudessa, jolla on sellainenkin lisäominaisuus kuin armollisuus.

Ennen saatoin sydänjuuriani myöten vihata joitakin ihmisiä, nyt minulla on suhteellisuudentajua ja armollisuutta. Tämä on minulle itselleni erittäin arvokas oppi ollut.

Nyt naurattaa se entinen minäni, joka ärsyyntyi olemattomista asioista ja antoi kaiken mennä ihonsa alle.

Voin luvata, ettei niihin mokiin kuole, vaan ne voi kääntää voitokseen.