Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia olemaan ärsyyntymättä niin helposti muihin ihmisiin ja heidän luonteenpiirteisiinsä?
07.06.2024 |
Auttaako esim. mielenhallinta ja aihetta käsittelevien kirjojen ja teosten lukeminen?
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Usein, luonteenpiirre jota vihaamme toisessamme on sellainen minkä kiellämme itsessämme.
Tai sitten ihan vaan huono käytös herättää vihaa mikä on ihan normaali reaktio esim. rajojen ylittämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein, luonteenpiirre jota vihaamme toisessamme on sellainen minkä kiellämme itsessämme.
Tähän hieman keittiöpsykologimaiseen, syyllistämissävyiseen yleistykseen törmää huomattavan usein.
Tulet törmäämään siihen uudestaan ja uudestaan kunnes näet läpi ja gettaat totuuden.
Mä en varmaan ikinä pääse yli siitä, että lihavat ihmiset ärsyttää mua suunnattomasti. Kaikki ovat samanlaisia uhriutuja-luonteita, mikään ei ole ikinä oma vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein, luonteenpiirre jota vihaamme toisessamme on sellainen minkä kiellämme itsessämme.
Tai sitten ihan vaan huono käytös herättää vihaa mikä on ihan normaali reaktio esim. rajojen ylittämiseen.
Huono reaktio koska sisällä kupliva viha ei auta kun normaali reaktio olisi vain toimia eikä kehittää vihaa itsensä sisälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein, luonteenpiirre jota vihaamme toisessamme on sellainen minkä kiellämme itsessämme.
No ei todellakaan ole. Tällä hetkellä esim. mulla menee hermo kämppikseen, joka ei ikinä siivoa jälkiään. Itse ole täysin päinvastainen ja korjaan aina jälkeni.
Eli et salli sotkuisuutta itsellesi. Kiellät sotkuisuuden itsessäsi. Kämppiksesi todennäköisesti raivoaa pikkutarkkuudellesi.
Tuolla sun logiikalla se kämppis taas raivoaa sitten omalle pikkutarkkuudelleen. Eihän tuossa ole järjen hiventäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein, luonteenpiirre jota vihaamme toisessamme on sellainen minkä kiellämme itsessämme.
Tämä on kyllä ihan totta, eikä yhtään auta vaikka alapeukuttaisitte tuota viestiä.
Itse aikaisemmin olin ärtynyt muista ihmisistä ja vihasinkin heidän huonoja piirteitä sieluni kyllyydestä. Sitten katselin sinne kuuluisaan peiliin, ja huomasin olevani aika epätäydellinen yksilö itsekin. Olin ollut hyvin armoton itseäni ja muita kohtaan, mutta nöyryyden kautta sitten pääsin eroon tuosta.
On aika kivaa nyt kun on löytänyt armollisuuden. Paljon helpompaa elää itsensä kanssa.
Siinä ei ole mitään pelättävää, että uskaltaa kohdata omat vikansa ja heikkoutensa, päin vastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein, luonteenpiirre jota vihaamme toisessamme on sellainen minkä kiellämme itsessämme.
No ei todellakaan ole. Tällä hetkellä esim. mulla menee hermo kämppikseen, joka ei ikinä siivoa jälkiään. Itse ole täysin päinvastainen ja korjaan aina jälkeni.
Eli et salli sotkuisuutta itsellesi. Kiellät sotkuisuuden itsessäsi. Kämppiksesi todennäköisesti raivoaa pikkutarkkuudellesi.
Tuolla sun logiikalla se kämppis taas raivoaa sitten omalle pikkutarkkuudelleen. Eihän tuossa ole järjen hiventäkään.
No onhan. Sinulla ei taida itselläsi vaan järki riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein, luonteenpiirre jota vihaamme toisessamme on sellainen minkä kiellämme itsessämme.
No ei todellakaan ole. Tällä hetkellä esim. mulla menee hermo kämppikseen, joka ei ikinä siivoa jälkiään. Itse ole täysin päinvastainen ja korjaan aina jälkeni.
Minua myös ärsyttää eniten itseni vastakohdat. Olen avulias ja ystävällinen, mutta myös vähän temperamenttinen. Tai intohimoinen on ehkä parempi sana. En voi sietää ihmisiä, jotka tuijottavat vain omaa napaa, ovat ylpeitä tai joilla ei ole mitään mielenkiintoa mitään kohtaan.
Rasittavin luonnetyyppi on sellainen nirppanokkainen prinsessa, jonka mielestä kaikki pyörii hänen ympärillään ja joka katselee muita nenänvartta pitkin. Mielenkiinnonkohteensa rajoittuvat oman pärstän ulkonäköön.
Vierailija kirjoitti:
Minua myös ärsyttää eniten itseni vastakohdat. Olen avulias ja ystävällinen, mutta myös vähän temperamenttinen. Tai intohimoinen on ehkä parempi sana. En voi sietää ihmisiä, jotka tuijottavat vain omaa napaa, ovat ylpeitä tai joilla ei ole mitään mielenkiintoa mitään kohtaan.
Salli itsellesi hetki, vaikka salassa, olla ylpeä, tuijottaa omaa napaa ja olla kiinnostumatta mistään. Tee koe itselläsi ja katso miten siedät kyseisenlaisia ihmisiä jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua myös ärsyttää eniten itseni vastakohdat. Olen avulias ja ystävällinen, mutta myös vähän temperamenttinen. Tai intohimoinen on ehkä parempi sana. En voi sietää ihmisiä, jotka tuijottavat vain omaa napaa, ovat ylpeitä tai joilla ei ole mitään mielenkiintoa mitään kohtaan.
Minkä luulet että ihminen sille voi, että hänellä ei ole mitään mielenkiintoaa mitään kohtaan? Mistä luulet että sellainen johtuu?
Itselläni on esimerkiksi pitkän vaikean masennuksen tiimoilta hävinnyt mielenkiinto mitään kohtaan, enkä kykene nauttimaan mistään, kun aivoissa ei vaan mielihyvähormooneja synny, vaikka miten teeskentelisin että on kivaa. Ei ihminen sille mitään voi itse.
Ole vaan tyytyväinen kun olet terve, ja kykenet nauttimaan asioista, mutta älä tuomitse muita, kun et ole heidän kengissään kävellyt metriäkään, etkä tiedä miten rankkoja kokemuksia heillä on elämässä ollut, joiden vuoksi ovat sairastuneet.
Vierailija kirjoitti:
Mä en varmaan ikinä pääse yli siitä, että lihavat ihmiset ärsyttää mua suunnattomasti. Kaikki ovat samanlaisia uhriutuja-luonteita, mikään ei ole ikinä oma vika.
Itse olet uhriutujaluonne ja itse koet ettei mikään ei mikään ole ikinä milloinkaan sinun vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua myös ärsyttää eniten itseni vastakohdat. Olen avulias ja ystävällinen, mutta myös vähän temperamenttinen. Tai intohimoinen on ehkä parempi sana. En voi sietää ihmisiä, jotka tuijottavat vain omaa napaa, ovat ylpeitä tai joilla ei ole mitään mielenkiintoa mitään kohtaan.
Minkä luulet että ihminen sille voi, että hänellä ei ole mitään mielenkiintoaa mitään kohtaan? Mistä luulet että sellainen johtuu?
Itselläni on esimerkiksi pitkän vaikean masennuksen tiimoilta hävinnyt mielenkiinto mitään kohtaan, enkä kykene nauttimaan mistään, kun aivoissa ei vaan mielihyvähormooneja synny, vaikka miten teeskentelisin että on kivaa. Ei ihminen sille mitään voi itse.
Ole vaan tyytyväinen kun olet terve, ja kykenet nauttimaan asioista, mutta älä tuomitse muita, kun et ole heidän kengissään kävellyt metriäkään, etkä tiedä miten rankkoja kokemuksia heillä on elämässä ollut, joiden vuok
Tekohymykin muuten auttaa. Aivot ei erota onko se feikki vai aito, sama prosessi lähtee liikkeelle joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on 100% rehellinen itselleen, löytää kyllä elämästään hetken - yksikin tapahtuma riittää - kun on ollut ilkeä, käytöstavaton, riidanhaluinen, saita, ylimielinen, epärehellinen, epäluotettava, itsekäs. Kun on löytänyt ja meditoinut puhki nämä hetket läpikotaisin, huomaa että ilkeät, käytöstavattomat, riidanhaluiset, saidat, ylimieliset, epärehelliset, epäluotettavat, itsekkäät ihmiset eivät enää ärsytä.
Tämä on täysin totta. Ihmiset ovat usein hyvinkin haluttomia ja kyvyttömiä näkemään itsessään mitään vikaa. Ihan vakavissaan väittävät, etteivät syyllisty ikinä ilkeyteen, julmuuteen, ärsyttävyyteen, huonoon ja tylyyn käytökseen. Aina ovat muka täydellisiä ja niin sosiaalisesti lahjakkaita että. Oikeasti eivät ole sosiaalisesti lahjakkaita, vaan puhtaasti kiusaajaluonteisia äksyilijöitä ja oman navan tuijottajia.
Alapeukuilla, äksyilemällä ja raivoamalla sitten yrittävät peittää totuuden.
Vierailija kirjoitti:
Mä en varmaan ikinä pääse yli siitä, että lihavat ihmiset ärsyttää mua suunnattomasti. Kaikki ovat samanlaisia uhriutuja-luonteita, mikään ei ole ikinä oma vika.
Eli et siedä heikkoutta muissa etkä itsessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein, luonteenpiirre jota vihaamme toisessamme on sellainen minkä kiellämme itsessämme.
Tai sitten ihan vaan huono käytös herättää vihaa mikä on ihan normaali reaktio esim. rajojen ylittämiseen.
Huono reaktio koska sisällä kupliva viha ei auta kun normaali reaktio olisi vain toimia eikä kehittää vihaa itsensä sisälle.
Suuttuminen on täysin luonnollinen reaktio jos toinen kohtelee sinua huonosti, etenkin jos tätä tapahtuu uudestaan ja uudestaan ja on kuitenkin pakko olla kyseisen henkilön kanssa tekemisissä syystä tai toisesta.
Ihmiset luulevat olevansa todella fiksuja ja hyväkäytöksisiä ja mukavia kilttejä kivaihmisiä. Ja pitävät itseään sosiaalisesti älykkäinä.
Oikeasti eivät ole sosiaalisesti kovinkaan suuria neroja, vaan inhottavia muita kohtaan.
Tyhmä ihminen luulee, että se heidän passiivisaggressiivinen tuhahtelu, silmien muljauttelu, nenänvartta pitkin katsominen ja nenäkäs käytös ei tunnu toisista inhottavalta.
Tyhmä ihminen luulee olevansa sosiaalisesti lahjakas ja kiva, vaikka ainoa mitä hän osaa tehdä sosiaalissa ympyröissä, on omassa kuppikunnassa muiden paheksuminen ja vääränlaisten ihmisten ulossulkeminen ja epäinhimillistäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein, luonteenpiirre jota vihaamme toisessamme on sellainen minkä kiellämme itsessämme.
No ei todellakaan ole. Tällä hetkellä esim. mulla menee hermo kämppikseen, joka ei ikinä siivoa jälkiään. Itse ole täysin päinvastainen ja korjaan aina jälkeni.
Eli et salli sotkuisuutta itsellesi. Kiellät sotkuisuuden itsessäsi. Kämppiksesi todennäköisesti raivoaa pikkutarkkuudellesi.
Selvennätkö mitä tuolla nyt yrität ajaa takaa? Että tuon siistin ja toisia kunnioittavan henkilön pitäisi itsekin alkaa vaan sotkemaan?
Minulle käy niin päin, että kyllästyn itseeni muiden seurassa.
Minua myös ärsyttää eniten itseni vastakohdat. Olen avulias ja ystävällinen, mutta myös vähän temperamenttinen. Tai intohimoinen on ehkä parempi sana. En voi sietää ihmisiä, jotka tuijottavat vain omaa napaa, ovat ylpeitä tai joilla ei ole mitään mielenkiintoa mitään kohtaan.