Miten oppia olemaan ärsyyntymättä niin helposti muihin ihmisiin ja heidän luonteenpiirteisiinsä?

Jossain vaiheessa et enää välitä. Kaikki on nähty eikä huvita enää reagoida. 

Mulla on auttanut oikeastaan vain ikä ja yleinen kokemuksen karttuminen. Ymmärrän enemmän itsestäni ja omista piirteistäni, ja myös siitä, kuinka erilaisia ihmiset ja elämänvaiheet ovat. Olen lapsesta asti ärsyyntynyt muista ihmisistä todella helposti, koska olen rasittavan mustavalkoinen ja oikeudentuntoinen, ylianalyyttinen, lievästi aistiyliherkkä introvertti. Nykyisin osaan painaa pintaärtymyksen taka-alalle ja keskittyä siihen, mikä ihmisissä on kiinnostavaa, hyvää ja yhteistä. Jos sellaisia asioita on vain hyvin vähän, minimoin kanssakäymisen näiden ihmisten kanssa tai lopetan sen kokonaan. Useimmiten kuitenkin osaan säädellä itseäni ja asettaa tietynlaisen reaktiivisuuden lepäämään taustalle, kuunnella ajan kanssa ja luoda yhteyttä muihin. Yksi hauska tekniikka on kuvitella tilanne elokuvan tai sarjan kohtaukseksi, ja asettua tavallaan katsojan asemaan. Kuinka hän näkee kuvatut ihmiset ja tilanteet, millaisia tapahtumia ja historiaa niiden taustalla voi olla, ja millaiseen elämään kaikki roolihahmot tilanteesta lähtevät. 

Terapiaan!

 

Mulla on auttanut oikeastaan vain ikä ja yleinen kokemuksen karttuminen. Ymmärrän enemmän itsestäni ja omista piirteistäni, ja myös siitä, kuinka erilaisia ihmiset ja elämänvaiheet ovat. Olen lapsesta asti ärsyyntynyt muista ihmisistä todella helposti, koska olen rasittavan mustavalkoinen ja oikeudentuntoinen, ylianalyyttinen, lievästi aistiyliherkkä introvertti. Nykyisin osaan painaa pintaärtymyksen taka-alalle ja keskittyä siihen, mikä ihmisissä on kiinnostavaa, hyvää ja yhteistä. Jos sellaisia asioita on vain hyvin vähän, minimoin kanssakäymisen näiden ihmisten kanssa tai lopetan sen kokonaan. Useimmiten kuitenkin osaan säädellä itseäni ja asettaa tietynlaisen reaktiivisuuden lepäämään taustalle, kuunnella ajan kanssa ja luoda yhteyttä muihin. Yksi hauska tekniikka on kuvitella tilanne elokuvan tai sarjan kohtaukseksi, ja asettua tavallaan katsojan asemaan. Kuinka hän näkee kuvatut ihmiset ja tilanteet, millaisia tapahtumia ja historiaa niiden

Tuo on tosi hyvä vinkki, että koittaa nähdä toisessa edes jotain hyvää. Jos ei muka näe toisessa ihmisessä mitään hyvää, vaan pelkästään jotain ärsyttävää, niin mitä se sinusta itsestäsi ihmisenä kertoo? Pystyyhän muutkin ihmiset näkemään toisissa hyvää, niin mikset sinä itse muka täydellisenä ja parempana ihmisenä pystyisi? Tuomitsevuus ja negatiivisuus ei ole kiva piirre sinussa itsessikään.

Itselleen voi todellakin opettaa uusia näkökulmia, malleja ja tapoja. Itselleen voi opettaa asioiden tarkastelua toisen ihmisen näkökulmasta. Sillä voi haastaa itseään: Kuinka voin päästä sille tasolle, että irtaannun omasta näkökulmastani ja ymmärrän toisen ihmisen näkökulman.

Ihan kuin ihmiset pelkäisivät, että se oma luutunut näkökulmaa karkaa jonnekin, jos vähänkin yrittää ymmärtää toisen näkökulmaa. Voi kuunnella ja ymmärtää ja sitten palata takaisin luutuneisiin ajatuksiinsa. Toisen ihmisen näkökulman ymmärtäminen on ihan turvallista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on auttanut oikeastaan vain ikä ja yleinen kokemuksen karttuminen. Ymmärrän enemmän itsestäni ja omista piirteistäni, ja myös siitä, kuinka erilaisia ihmiset ja elämänvaiheet ovat. Olen lapsesta asti ärsyyntynyt muista ihmisistä todella helposti, koska olen rasittavan mustavalkoinen ja oikeudentuntoinen, ylianalyyttinen, lievästi aistiyliherkkä introvertti. Nykyisin osaan painaa pintaärtymyksen taka-alalle ja keskittyä siihen, mikä ihmisissä on kiinnostavaa, hyvää ja yhteistä. Jos sellaisia asioita on vain hyvin vähän, minimoin kanssakäymisen näiden ihmisten kanssa tai lopetan sen kokonaan. Useimmiten kuitenkin osaan säädellä itseäni ja asettaa tietynlaisen reaktiivisuuden lepäämään taustalle, kuunnella ajan kanssa ja luoda yhteyttä muihin. Yksi hauska tekniikka on kuvitella tilanne elokuvan tai sarjan kohtaukseksi, ja asettua tavallaan katsojan asemaan. Kuinka hän näkee kuvatut ihmiset ja tilanteet, millaisia tapahtumia ja historiaa niiden

Voi luoja, näin rehellisiä pitäisi kaikkien olla itsestään, hyvä sinä :)

Ihmiset tapaavat keskittyä märehtimään muiden ongelmia sen sijaan, että korjaisivat omaa käytöstään. Olet kehittynyt ihmisenä tason ylöspäin!

Minäminäminäminäminä

Vierailija kirjoitti:

Opettele ottamaan etäisyyttä. Vaikka tapaisitkin ärsyttäviä ihmisiä, sun ei tarvitse olla niin kokonaisvaltaisesti läsnä siinä tilanteessa. Ole itse ystävällinen mutta säilytä se etäisyys. 

Tämä on hyvä neuvo, jonka olen kokenut toimivaksi. Tietyn etäisyyden pitäminen luo tavallaan turvavyöhykkeen meidän molempien väliin. Ärsyyntymistä aiheuttavia piirteitä on helpompi sietää, kun ei päästä toista tulemaan iholle. Toisaalta etäisyyden ottaminen toimii siinäkin mielessä, että silloin ihmisestä on helpompi huomata myös hyviä puolia, kun ne ärsyttävät ominaisuudet eivät vie kaikkea huomiota. Jotakuta voi oppia tällä tavoin arvostamaankin ja silti olla haluamatta läheisempää tuttavuutta hänen kanssaan.

Opettaisipa joku minut olemaan ärsyyntymättä vanhaan äitiini, jonka kanssa käyn kaupassa. Monesti meinaa mennä kuppi nurin katsellessani sitä törttöilyä, joka lienee kuuluu vanhuuteen. Luoja varjelkoon ettei minusta tule samanlaista. Joku päivä kauppareissut kyllä loppuu kuin seinään. 

Be cool!

Let it be!