Puolison äiti saattohoidossa ja kesäloma tulossa

Vierailija kirjoitti:

No, teillä menee tämä kesä nyt näin. Saatte sentään rauhassa olla. Ensi kesänä tätä ongelmaa ei ole, niinkuin ei anoppiakaan. Minkä ikäinen oikein olet?

Joskus voi vaikea sairaus tai onnettomuus kohdata ihan omaa perhettäsi. Sinua, puolisoasi tai lapsia. Siinä tilanteessa on vähemmän kivaa, jos puoliso alkaa valittaa, että sairastuit epäsopivaan aikaan ja voi voi,  nyt menee seuraavien kuukausien suunnitellut riennot pilalle.

Monesti olen ihmetellyt, miten paljon tylyjä kommentteja tällä palstalla kirjoitetaan, olipa aihe mikä tahansa. Nyt en ihmettele yhtään, onhan tuo aloitus aika käsittämätön.

Tosin kyseessä ei välttämättä ole pohjaton itsekkyys, vaikka sellaisen kuvan tuosta ap:n tekstistä saakin. Vaan ehkä paremminkin naiivius ja lapsellisuus, kun varmaankin on ensimmäinen kerta kuoleman edessä.  

Toivon kuitenkin teille jaksamista tilanteessanne. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on taitolaji, tehdä elämästään vaikeaa ja ongelmattimuudesta ongelma. 

Mikä estää sinua viettämästä lomaa, jos anoppi on saattohoidossa? Vai tekeekö  anoppi kuolemaa teidän kotona ja joudut hoitamaan anoppia, vai mistä on kysymys?

Elämässä kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Itse pidin viime  vuoden loman syyskuussa, kun kiertävä systeemi ja tänä vuonna toukokuussa ja loman ensimmäisenä päivinä kaaduin pyöräileissä, nyt jalka kipsissä polvesta varpaisiin leikkauksen jälkeen, samoin toinen käsi. Ja kyllä tämä tuntuu lomalta ja nyt on aikaa lukea kirjoja ja olla somessa, eikä mihinkään ole kiirettä. Näillä mennään ainakin juhannukseen. 

Nyt vähän positiviisuutta ap. Eikö se ole hyvä, ettei anopin paikalla ole puoliso tai sinä. 

Ja kun sä olet sairastunut tuolleen, sä saat sairaslomaa ja vuosiloma siirtyy. Ei ole kuin ilmoittaa. Joten nyt voit nauttia lukemisesta ja rentoutumisesta ja sitten oikeasti lomailla myöhemmin sillä säästyneellä vuosilomallasi. Et ei ole sama tilanne ollenkaan kuin aloittajalla, joka ei voi nyt pitää lomaa niin, että hoitaa anopin asioita ja kotijutut puolison puolesta ja sitten kun tilanne on ohi, pitää vuosiloman rentoutuen erikseen.

Huh huh. Toivon todella, että ap ymmärtää vain itsekseen ajatella näitä asioita. Eikä valita tästä esim puolisolle tai anopille.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi olevan aika raskasta, mutta sitä halutaan vain humputtelemaan??

"Humputtelemaan" voi haluta juuri siksi, että muuten on liian raskasta. Haluaa hetkeksi jotain muuta ajateltavaa kuin saattohoidossa olevan omaisensa. 

Ap:n tilanteesta en tiedä, miksi hänen anoppinsa on saattohoidossa ja minkä ikäisestä anopista on kyse. Mun äitini oli pitkään muistisairas ja se saattohoitopäätös oli lopulta ihan vaan helpotus. Ei äitikään tykännyt, vaikka muistisairas olikin, että aina vaan uudestaan viedään päivystykseen ja sairaalaan. Ja sieltä taas muutamaksi päiväksi kotiin ja taas sama rumba uudelleen. Kyllä mä pyrin äidin saattohoitoajan elämään mahdollisimman normaalia elämää. Tilanne on tietysti toinen silloin, jos on omaisen kohdalla ollut edes jotain toivoa paranemisesta tai omainen on vielä suhteellisen nuori. 

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin kommentti-tyypille: Ei tietenkään, sisälukutaitosi hieman huolestuttaa jos olet lääkäri..

Jos ihminen on työssään jaksamisen äärirajoilla ja lomalla ei mitään palautumista tapahdu, voi se olla ns. viimeinen niitti siihen, ettei sitä kuormittavaa työtä jaksakaan lomalta palattuaan. Silloin sairausloman syy ei ole se, että kesäloma "menee pieleen" vaan se, että jaksaminen todella loppuu.

Ja ei, kenekään työelämän ei pitäisi olla niin tiukkaa, että jaksaminen on yhdestä kesälomasta kiinni, mutta esim. hoitoalalla se voi sitä olla.

Mutta mikä estää ap. viettämästä lomaa? Anoppihan tässä on saattohoidossa, jonka luona puoliso haluaa olla viimeiset hetket. 

Ja mikä ihmeen tarve olisi ap. sairaslomalle? Sekö ettei pääse puolison kanssa matkalle. 

En ymmärrä ongelmaa, kun suurin osa viettää lomansa eri aikaan kuin puoliso. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on taitolaji, tehdä elämästään vaikeaa ja ongelmattimuudesta ongelma. 

Mikä estää sinua viettämästä lomaa, jos anoppi on saattohoidossa? Vai tekeekö  anoppi kuolemaa teidän kotona ja joudut hoitamaan anoppia, vai mistä on kysymys?

Elämässä kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Itse pidin viime  vuoden loman syyskuussa, kun kiertävä systeemi ja tänä vuonna toukokuussa ja loman ensimmäisenä päivinä kaaduin pyöräileissä, nyt jalka kipsissä polvesta varpaisiin leikkauksen jälkeen, samoin toinen käsi. Ja kyllä tämä tuntuu lomalta ja nyt on aikaa lukea kirjoja ja olla somessa, eikä mihinkään ole kiirettä. Näillä mennään ainakin juhannukseen. 

Nyt vähän positiviisuutta ap. Eikö se ole hyvä, ettei anopin paikalla ole puoliso tai sinä. 

 

Ja kun sä olet sairastunut tuolleen, sä saat sa

Olen eri, mutta oikeasti. Voi jumavitunlauta nyt taas... Eli pitääkö tässä sääliä aloittajaa, joka joutuu kestämään anopin kuoleman kesäloman aikaan? Ja jopa tukemaan puolisoa? Yks vittusaatananpaska kesäloma sinne tai tänne, on aivan sama. Kuolin tapaus perheessä on tärkeämpää.

Tässä aloituksessa kiteytyy hyvin tämän sairaan ajan koko kuva.

En lähtisi silti moittimaan aloittajaakaan. Hän on oman kulttuurimme tuote. Varmasti yhteisönsä silmissä hyvä ihminen, kun on vanhanaikaisesti sanottuna "kova työmies".

Suomi-neitomme on ikävä kyllä henkisesti sairas. Olemme empatian (ja käytöstapojen) kehitysmaa.

Koko ajan poraudumme alaspäin ihmisyyden likakaivoon emmekä enää näe siellä pimeydessä kuin itsemme. Surullista. 

Kriisi on oikeastaan ainoa asia, joka voi yhdessä henkisen työskentelyn kanssa enää muuttaa tukevasti aikuista ihmistä. Toivon ap että tämä kuolema voisi olla sinulle sisäisesti alku parempaan. 

Woket nuoremme ovat siinä oikeassa, että herätä pitäisi - mutta mihin itse asiassa? 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kyseessä on vauva-palsta, ilkeiden kommenttien määrä yllätti silti.

En odottanut empatiaa koska tällä palstalla ruoskitaan kaikki, mutta ajattelin että ehkä sieltä tulee muutama asiallinen, jopa ystävällinen kommentti (niin kuin tulikin). Uupumus, väsymys ym tunteet tulee myös meille "väärille ihmisille ja väärään aikaan ".

Joskus kun on sen kuplan sisällä, ei näe asioita terävästi. Avustajan työssä olen havainnut samaa kuin näissä kommenteissa. Sairaan läheisten voinnista on harva kiinnostunut, vaikka he elävät samassa arjessa sairastuneen kanssa.

Tietenkin tuen puolisoani ja anoppi on minulle rakas. 

Jos joku on elänyt pitkään sairaan ihmisen kanssa, hän voi olla täysin uupunut. Silloin sitä yrittää vain jaksaa huolen ja murheen keskellä.  Ei vaan jaksa olla tekosympaattinen sille sairaalle.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä aloittajaa. Vaikka olisi eri mieltä niin miksi pitää syyllistää inhimillisistä tuntemuksista? Joskus tuntuu että suomalaiset on sairastuneet kovuuteen. Jaksamista aloittaja ja hänen läheiset. 

Kyllä, ja ap on malliesimerkki kovuuteen sairastuneesta. Läheinen ihminen on kuolemassa, ja ap murehtii sitä, ettei tämä kuole tarpeeksi nopeasti hänen loma-aikataulujensa mukaan.

Entäs jos sinä ap olisit anopin paikalla? Millaista suhtautumista toivoisit? Olisiko kivaa, kun sinun ainoan elämäsi lähestyessä päätöstään (ja todennäköisen kuolemanpelon saapuessa) ja ainoan kuolemasi pikkuhiljaa saapuessa joku käyttäytyisi noin?

Kulkisi naama norsun veellä ja valittaisi kun sinä ap olet saattohoidossa hänen kesälomansa aikaan? Ja tekisi asiasta vielä aloituksen palstalle? Vai haluaisitko sinä ap kuolemasi lähestyessä ja tullessa sittenkin tukea ja empatiaa?

Nii-in, aina voi yrittää miettiä muidenkin tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin kommentti-tyypille: Ei tietenkään, sisälukutaitosi hieman huolestuttaa jos olet lääkäri..

Jos ihminen on työssään jaksamisen äärirajoilla ja lomalla ei mitään palautumista tapahdu, voi se olla ns. viimeinen niitti siihen, ettei sitä kuormittavaa työtä jaksakaan lomalta palattuaan. Silloin sairausloman syy ei ole se, että kesäloma "menee pieleen" vaan se, että jaksaminen todella loppuu.

Ja ei, kenekään työelämän ei pitäisi olla niin tiukkaa, että jaksaminen on yhdestä kesälomasta kiinni, mutta esim. hoitoalalla se voi sitä olla.

Monet ihmiset ovat loppuunväsyneitä työn takia. Joka puolella työpaikoilla on supistettu henkilökunta minimiin. Onhan henkilökunta nykyaikana pelkkä taakka työnantajalle. Ne harvat, jotka vielä ovat palkkalistoilla, raatavat hullun lailla ja ovat kireitä ja hermostuneita sisäisesti. Sen huomaa usein siitä, että ennen niin mukava ihminen on muuttunut vihaiseksi ja kyyniseksi.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin kommentti-tyypille: Ei tietenkään, sisälukutaitosi hieman huolestuttaa jos olet lääkäri..

Jos ihminen on työssään jaksamisen äärirajoilla ja lomalla ei mitään palautumista tapahdu, voi se olla ns. viimeinen niitti siihen, ettei sitä kuormittavaa työtä jaksakaan lomalta palattuaan. Silloin sairausloman syy ei ole se, että kesäloma "menee pieleen" vaan se, että jaksaminen todella loppuu.

Ja ei, kenekään työelämän ei pitäisi olla niin tiukkaa, että jaksaminen on yhdestä kesälomasta kiinni, mutta esim. hoitoalalla se voi sitä olla.

Suru ei ole sairaus eikä lääkärin tehtävänä ole jakaa palkallista lomaa tilanteessa, jossa työnantajan kanssa on jo sovittu vuosilomasta.

Meillä työterveydestä saa jaksamisvapaata päivän kerrallaan juuri tuosta syystä: unettomuus ja ahdistuneisuus eivät ole 2 vko sairausloman arvoisia, työnantajan halvempi maksaa lääkärikäynnit kuin sairausloman palkkaa.

Äitini oli huonossa kunnossa kun lapset oli alakouluikäisiä ja meillä oli hiihtolomalla varattu viikon reissu. Olin vähän kahden vaihella että voimmeko mennä mutta äitini itse sanoi että tottakai menette ja nautitte lomasta. Loman aikana soittelimme ja äiti mielellään kuunteli mitä kaikkea kivaa oli tehty lasten kanssa. Äitini nimittäin itse terveenä oli kova reissaamaan joten tykkäsi että edes me pääsimme reissuun. Kaksi viikko hiihtoloman jälkeen äitini kuoli. Äidilleni lapsenlapset oli tärkeitä mutta sairaana hän ei jaksanut loppuaikoina mitään ylimääräistä niin ihan turhaan olisimme kotona istuneet koko viikon varsinkin kun äitini ei sitä edes halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin kommentti-tyypille: Ei tietenkään, sisälukutaitosi hieman huolestuttaa jos olet lääkäri..

Jos ihminen on työssään jaksamisen äärirajoilla ja lomalla ei mitään palautumista tapahdu, voi se olla ns. viimeinen niitti siihen, ettei sitä kuormittavaa työtä jaksakaan lomalta palattuaan. Silloin sairausloman syy ei ole se, että kesäloma "menee pieleen" vaan se, että jaksaminen todella loppuu.

Ja ei, kenekään työelämän ei pitäisi olla niin tiukkaa, että jaksaminen on yhdestä kesälomasta kiinni, mutta esim. hoitoalalla se voi sitä olla.

 

Mutta mikä estää ap. viettämästä lomaa? Anoppihan tässä on saattohoidossa, jonka luona puoliso haluaa olla viimeiset hetket. 

Ja mikä ihmeen tarve olisi ap. sairaslomalle? Sekö ettei pääse puolison kanssa matkalle. 

En ymmärrä ongelmaa, kun suurin osa viettää lo

Tää palsta ei petä. Äsken ap oli sydämetön hirviö, kun edes harmitteli tilannetta ja sen raskautta ja koki ettei oikein lomaileminen onnistu tilanteen takia. Nyt sitten ap:n pitäisikin iloisesti lomailla ja reissata ja nauttia lomastaan kun puolison äiti tekee kuolemaa ja puoliso on niin rikki, että on sairaslomalla. Että estäisikö juurikin se täällä kuulutetu inhimillisyys sen lomasta nauttimisen tuossa tilanteessa?

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä tuossa tilanteessa yrittäisin jaksaa nyt vielä alkukesän töissä ja koittaisin siirtää kesälomani loppukesään. Onko tilanne nyt se, että miehesi on sairauden takia kykenemätön käymään äitiään katsomassa ja sun pitäisi sen vuoksi käydä katsomassa? Jos näin ja tuntuu, että et jaksa töiden jälkeen käydä anoppia katsomassa, pitäisin sen lomani nyt. Kuten muutkin ovat sanoneet jo, niin ensi kesänä tilanne on otinen. 

työnantajalla on direktio-oikeus loman ajankohtaan eikä se ole mikään ilmoitusasia että enpäs pidäkään nyt vaan loppukesästä jos anoppi on potkaissut tyhjää ja saan lomailla rauhassa. 

Mites se puoliso voi ap? Se on tullut selväksi, että sinua vttaa. Mutta ihan näin inhimillisistä syistä mietin, miten se puolisosi jaksaa? Sinäkin voisit ap miettiä vaikka sitäkin vähän..

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä tuossa tilanteessa yrittäisin jaksaa nyt vielä alkukesän töissä ja koittaisin siirtää kesälomani loppukesään. Onko tilanne nyt se, että miehesi on sairauden takia kykenemätön käymään äitiään katsomassa ja sun pitäisi sen vuoksi käydä katsomassa? Jos näin ja tuntuu, että et jaksa töiden jälkeen käydä anoppia katsomassa, pitäisin sen lomani nyt. Kuten muutkin ovat sanoneet jo, niin ensi kesänä tilanne on otinen. 

työnantajalla on direktio-oikeus loman ajankohtaan eikä se ole mikään ilmoitusasia että enpäs pidäkään nyt vaan loppukesästä jos anoppi on potkaissut tyhjää ja saan lomailla rauhassa. 

Vastasin jo toiselle samasta kirjoittaneelle, että koittaisin saada lomani loppukesälle. Työnantajahan sen päättää, onnistuuko vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun anoppi kuolee, alkaa hautajaisjärjestelyt. Ja hautajaiset. Ja muut selvittelyt perunkirjoitusta varten.

Meillä anopilla oli hautaustestamentti, hautaustoimisto teki kaiken tuon ja se maksoi vähän yli 10 000 e. Anoppi oli fiksu ihminen ja ymmärsi, että rahalla saa lapsille ja näiden perheille paljon helpotusta.

Järkyttävän kallista! Hautajaisia ei ole pakko edes viettää. 

Anoppi oli saattohoidossa 2 kuukautta kunnes totesivat että et sinä vielä tänne kuulu vaikka parantumattomasti sairas oletkin. Kolme vuotta myöhemmin palasi samaan paikkaan ja oli saattohoidossa reilun viikon