Puolison äiti saattohoidossa ja kesäloma tulossa

Lähdet yksin lomalle, Ota omaa aikaa, ole koko loma pois, äläkä ihmeemmin rasitu puheluista,se ei lomaa jos puh koko ajan. jätä porukka taaksesi. et voi ketään hengissä pitää istumalla sängyn juurella. kerta kuolee, niin kuolee,susta mitään apua. jokainen kuolee ajallaan. toivon että et sinäkään sido itseesi ketään jos olisit terminaalissa. annetaan elävien elää elämäänsä. en kehtais edes sitoa itseeni ketään. siksi on hoitajat jotka osaa hoitaa. kas kun et ota kotihoitoosi kuolevaa. uhrautua,tekeekö se sinusta sitten pyhimyksen. jos itse olisin sairas enemmän tai vähemmän,antaisin ohjeet henkilökunnalle,porttikielto,en ota ketään vastaan. kunnioittaisin muiden yksityiselämää, olkoon vaikka oma pentu,jokaisella omakin elämä hoidettavana. miksi sairaat itsekkäitä piruja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun anoppi kuolee, alkaa hautajaisjärjestelyt. Ja hautajaiset. Ja muut selvittelyt perunkirjoitusta varten.

Meillä anopilla oli hautaustestamentti, hautaustoimisto teki kaiken tuon ja se maksoi vähän yli 10 000 e. Anoppi oli fiksu ihminen ja ymmärsi, että rahalla saa lapsille ja näiden perheille paljon helpotusta.

Järkyttävän kallista! Hautajaisia ei ole pakko edes viettää. 

Onhan.

Jokainen ihminen on lain mukaan pakko haudata.

Varattoman/yksinäisen kohdalla kustannukset maksaa kunta.

Tällöin haudataan maahan (tuhkaus on kallista) ja arkku jne kuuluu aina ostaa.

Myös siunaus jne järjestetään.

Mutta hautakiveä/ristiä ei kunta osta, koska laki hautauksesta ei sitä velvoita.

Eli kyllä, hautajaiset on pakko viettää - toki kustannuksissa on paljon eroja.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä tuossa tilanteessa yrittäisin jaksaa nyt vielä alkukesän töissä ja koittaisin siirtää kesälomani loppukesään. Onko tilanne nyt se, että miehesi on sairauden takia kykenemätön käymään äitiään katsomassa ja sun pitäisi sen vuoksi käydä katsomassa? Jos näin ja tuntuu, että et jaksa töiden jälkeen käydä anoppia katsomassa, pitäisin sen lomani nyt. Kuten muutkin ovat sanoneet jo, niin ensi kesänä tilanne on otinen. 

työnantajalla on direktio-oikeus loman ajankohtaan eikä se ole mikään ilmoitusasia että enpäs pidäkään nyt vaan loppukesästä jos anoppi on potkaissut tyhjää ja saan lomailla rauhassa. 

Vastasin jo toiselle samasta kirjoittaneelle, että koittaisin saada lomani loppukesälle. Työnantajahan sen päättää, onnistuuko vai ei.&

Koittaisit vai koettaisit?

Toinen kuolemassa ja toinen elämänsä kenties suurinta kriisiä läpikäymässä ja ap miettii vain kuinka kesäloma menee pilalle.. 

Vierailija kirjoitti:

Tilanteelle ei voi nyt mitään, tämä kesä ja loma menee teillä nyt näin.

Meillä oli sama juttu viime kesänä. Hautajaisjärjestelyjen, jäämistön,  perunkirjoutusten yms. kanssa meni koko kesä ja syksy, ja oikeastaan talvikin. Loma jäi täysin viime kesänä lomailematta, mutta ei sille mitään voi. 

Voimia ja halauksia teille raskaaseen aikaan.

hommat voi ulkoistaakin. miksi haudan takaa pitää olla kiusa eläville. ja on sairaanhoito,terminaalikodit jotka pitää huolen hoidoista. ilmoittavat sitten kun laskutus loppuu. palkata voi sen jälkeen asioiden hoitaja

Vierailija kirjoitti:

Toinen kuolemassa ja toinen elämänsä kenties suurinta kriisiä läpikäymässä ja ap miettii vain kuinka kesäloma menee pilalle.. 

No tämä. En ymmärrä, miten joku edes kehtaa valittaa tälläisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanteelle ei voi nyt mitään, tämä kesä ja loma menee teillä nyt näin.

Meillä oli sama juttu viime kesänä. Hautajaisjärjestelyjen, jäämistön,  perunkirjoutusten yms. kanssa meni koko kesä ja syksy, ja oikeastaan talvikin. Loma jäi täysin viime kesänä lomailematta, mutta ei sille mitään voi. 

Voimia ja halauksia teille raskaaseen aikaan.

hommat voi ulkoistaakin. miksi haudan takaa pitää olla kiusa eläville. ja on sairaanhoito,terminaalikodit jotka pitää huolen hoidoista. ilmoittavat sitten kun laskutus loppuu. palkata voi sen jälkeen asioiden hoitaja

No onpas taas lämmin ja inhimillinen viesti. Sinulle vointula yllätyksenä, mutta jotkut meistä jopa haluavat olla omaistensa luona heidän kuollessaan. Se kuuluu inhimillisyyden ja on tekona oikein.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on vain yksi äiti, ja hän kuolee vain kerran.

se ei oo edes kysyjän äippä, anoppi, sitten kohta alkaa ongelmat kysyjän äidin kannsa, tai joku muu,,pentu,sisko,veli.. aina sidottu johonkin. ulkoistakaa hoito,siksi on terminaalihoito, asiainhoitajat hoitaa juoksevat.pitäkää lomistanne kiinni. aika taukki on hoidettava jos sitoo itseensä muita, itse antaisin porttikiellon sairaalaan ja antaisin läheisten elää omaa elämäänsä,heiläkin perheet,lomat remontit muutot,,aika itsekkäitä noi sairaat ja kuolevat. se ei muuksi muutu vaikka päivystää sängyn juuressa. kuitenkin kuolee. antaa ammattilaisten hoitaa,ne osaa

Ei hätää, kaverin mies lähti perhelomalle äitinsä viimeisinä päivinä (tiesi kyllä tämän). Ei sitten voinut odottaa vaikka viikkoa, vaan mentävä oli ja äiti kuoli sillä välin. Oli kyllä ihan tajuissaan oleva ihminen, että olin todella yllättynyt ettei mies sen vertaa jaksanut äidin vierellä olla.

Kyllä ihminen voi olla todella loman tarpeessa, vaikka haluaisikin tukea miestään. Jos työ on kuormittavaa, se loman odotus on ainoa, joka pitää pään pinnalla. Muistan kerran, kun olin itse burnoutin partaalla, juuri eron kokenut ja vietin ainoaa lomaviikkoani vuokramökillä. Sattui sateinen viikko ja perjantai-iltaan mennessä sadetta oli tullut taivaan täydeltä koko viikko. Itkin pahaa oloani ja tuntui, että hajoan. Jos siis ihminen on jaksamisensa äärirajoilla, pienetkin vastoinkäymiset voivat tuntua ylitsepääsemättömän rankoilta. Siinä kohdin on vaikea miettiä mitä muut siitä ajattelevat tai onko se sopivaa, jos tuntuu ettei jaksa. Loma on todella tärkeä, jotta palautuu.

Mielestäni ei ole mitenkään itsekästä todeta, että tarvitsisit lomaa, vaikka anoppisi onkin saattohoidossa. Koita keksiä jotain pienimuotoisia rentoutumishetkiä, jotka ovat arjen tekemisten vastakohtia. Toivon sinulle jaksamista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun anoppi kuolee, alkaa hautajaisjärjestelyt. Ja hautajaiset. Ja muut selvittelyt perunkirjoitusta varten.

Meillä anopilla oli hautaustestamentti, hautaustoimisto teki kaiken tuon ja se maksoi vähän yli 10 000 e. Anoppi oli fiksu ihminen ja ymmärsi, että rahalla saa lapsille ja näiden perheille paljon helpotusta.

Järkyttävän kallista! Hautajaisia ei ole pakko edes viettää. 

Onhan.

Jokainen ihminen on lain mukaan pakko haudata.

Varattoman/yksinäisen kohdalla kustannukset maksaa kunta.

Tällöin haudataan maahan (tuhkaus on kallista) ja arkku jne kuuluu aina ostaa.

Myös siunaus jne järjestetään.

Mutta h

Ei nyt aivan. Vainaja pitää toki joko haudata tai tuhkata, mutta mitään siunaustilaisuuksia ei tarvitse järjestää. Ei myöskään mitään muistotilaisuutta. Jos vainaja tuhkataan, uurnan voi joko halutessaan haudata, ripotella tuhkat tarkoitukseen varattuun muistolehtoon tai maanomistajan luvalla metsään, järveen, mereen tai muuhun vastaavaan paikkaan. Tuhkaukseenkin tarvitaan arkku ja lisäksi tuhkauurna, mutta mitään kekkereitä ei tarvitse järjestää. 

Vierailija kirjoitti:

Ei hätää, kaverin mies lähti perhelomalle äitinsä viimeisinä päivinä (tiesi kyllä tämän). Ei sitten voinut odottaa vaikka viikkoa, vaan mentävä oli ja äiti kuoli sillä välin. Oli kyllä ihan tajuissaan oleva ihminen, että olin todella yllättynyt ettei mies sen vertaa jaksanut äidin vierellä olla.

Siis oikeasti? On siinä voinut äiti kuollessaan vähän miettiä, että minkä pojan synnyttikään... 

Katuiko tuo mies ikinä, tiedätkö? Kuulitko ikinä juttua miten hautajaiset meni/mitä kaverisi miehineen ajatteli asiasta?

On niin tärkeältä kuulostava temppu, että siksi ihmettelen.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi oli saattohoidossa 2 kuukautta kunnes totesivat että et sinä vielä tänne kuulu vaikka parantumattomasti sairas oletkin. Kolme vuotta myöhemmin palasi samaan paikkaan ja oli saattohoidossa reilun viikon

Mulla taas isä oli puoli päivää, sitä ennen jaksoi kotona. Isä sai keväällä tiedon, että mitään ei ole tehtävissä ja siirtyi palliatiiviseen hoitoon. Kyllä siinä vaiheessa mietitytti, kannattaako tehdä mitään lomasuunnitelmia, mikä on tilanne kesällä, kauanko kestää. Meidän tapauksessa tilanne ratkesi viikoissa, jos olisi etukäteen tiennyt, olisi voinut yrittää siirtää lomiaan, että olisi ehtinyt vielä nähdä.

Saattohoito ei katso onko kesäloma vai mikä loma on. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos sympaattisesta vastauksesta näinhän se on, tarvitsi vain kuulla se joltakulta fiksulta. Ehkä kuormaa lisää se että työ on tuntunut myös jo pitkään uuvuttavalta ja loman alkua oli odottanut. Anopin tila on ollut myös vaakalaudalla kymmeniä kertoja männävuosina. 

Hoitajan näkökulmasta tällaiset miniät ovat haasteellisimpia. Hoitajan näkökulmasta tällainen miniä syyllistää.

toivon, että saattohoidossa oleva saa arvokkaan hoidon ja turvalliset viime hetket elämässään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun anoppi kuolee, alkaa hautajaisjärjestelyt. Ja hautajaiset. Ja muut selvittelyt perunkirjoitusta varten.

Meillä anopilla oli hautaustestamentti, hautaustoimisto teki kaiken tuon ja se maksoi vähän yli 10 000 e. Anoppi oli fiksu ihminen ja ymmärsi, että rahalla saa lapsille ja näiden perheille paljon helpotusta.

Järkyttävän kallista! Hautajaisia ei ole pakko edes viettää. 

Mikä tuossa on kallista? Anopin lasten ei tarvinnut itse nähdä mitään vaivaa, kaikki oli hoidettu anopin toiveiden mukaan ja lakimies hoiti perunkirjoituksen, hankki tarvittavat dokumentit jne. Ideanahan oli se, että kenenkään ei mene kesälomalla aikaa siihen, että pitää järjestää hautajaisia. Anopin asuntoa ei tarvinnut tyhjentää, koska appi asui siellä edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa kuitenkin, että kyseessä on luonnon valinta. Ei mikään nuoren äkillinen onnettomuus tai vaikka tappo, mikä aiheuttaa järkytyksen ja katkeruuden surun lusäksi.

Elämä jatkuu ja kyllä sitä lomaakin on oikeus suunnitella. Hautajaiset ja perukirjat on kuitenkin parin päivän järjestelyt, jos ei ala vääntämään ja säätämään aikatauluista, joka suupalasta tai perukirjan arvottomista tavaroista. 

voi kun tietäisit miten ihmiset näistä tykkää vääntää, monesti alkaa riidat jo hoitokodissa kun hädin tuskin viimeinen hengenveto on ohi. Tässä maassa olisi puolet "perheoikeus"juristit työttöminä ellei jengi tykkäisi vääntää. Monesti väännetään ihan marginaalikuolinpesistä( eli ei miljoonaomaisuudet kyseessä), parhaimmassa tapauksessa mitään jaettavaa ei jää ja osakkailla velat niskassa käräjöinnistä. Tämä siis havainnoillistamaan sitä että nämä eivät ole parin päivän juttuja. Myös hautajaisjärjestelyt luulisi menevän sutjakkaasti kun viimeinen tahto on tiedossa, eiii..siinäkin pitää vääntää. Ihmiset on outoja, tykkäävät monimutkaistaa asioita liikaa ja ottavat siinä vielä henkisesti ja taloudellisesti takkiinkin.

Suru ei ole sairaus. 



Siksi suru tai kriisi ei oikeuta sairaslomaan. Toisaalta palkatonta vapaata työnantajan kuuluu lain mukaan myöntää. Joten miksi työnantajan pitäisi maksaa vielä anopinkin vuoksi saikkua. Ei ihme, että tässä maassa työttömiä riittää. 

Mutta kun tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa vaativan asiantuntijatyön vuoksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihminen voi olla todella loman tarpeessa, vaikka haluaisikin tukea miestään. Jos työ on kuormittavaa, se loman odotus on ainoa, joka pitää pään pinnalla. Muistan kerran, kun olin itse burnoutin partaalla, juuri eron kokenut ja vietin ainoaa lomaviikkoani vuokramökillä. Sattui sateinen viikko ja perjantai-iltaan mennessä sadetta oli tullut taivaan täydeltä koko viikko. Itkin pahaa oloani ja tuntui, että hajoan. Jos siis ihminen on jaksamisensa äärirajoilla, pienetkin vastoinkäymiset voivat tuntua ylitsepääsemättömän rankoilta. Siinä kohdin on vaikea miettiä mitä muut siitä ajattelevat tai onko se sopivaa, jos tuntuu ettei jaksa. Loma on todella tärkeä, jotta palautuu.

Mielestäni ei ole mitenkään itsekästä todeta, että tarvitsisit lomaa, vaikka anoppisi onkin saattohoidossa. Koita keksiä jotain pienimuotoisia rentoutumishetkiä, jotka ovat arjen tekemisten vastakohtia. Toivon sinulle jaksamista!

Siihen burn outtiin voi ottaa sairaslomaa. Ei siihen kannata vuosilomia käyttää.