Puolison äiti saattohoidossa ja kesäloma tulossa

Välillä saattohoidossa olevan henkilön tila saattaa ns. parantua/kohentua huomattavastikin juuri ennen kuolemaa. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko ap enää täällä, mutta hävetkää ihmiset jotka tuolleen lyttäsitte toisen tilanteen.

Ymmärrän hyvin, jos koko vuosi on vedetty hyvinkin raskaassa työssä ja loma on se akkujen lataus, millä toivottavasti jaksaa seuraavan vuoden, niin voi tuntua kyllä aivan tosi raskaalta, että lomalla ei pysty ollenkaan lomailemaan ja rentoutumaan ja lataamaan niitä akkuja. Oli se syy ihan mikä hyvänsä.

Toisaalta tosi raskaassa elämäntilanteessa itselleni työt on olleet se, missä ikäänkuin on pakko ajatella muuta kuin sitä elämäntilannetta ja se on voinut auttaa jaksamaan, jolloin lomalla oleminen voi olla henkisesti vielä raskaampaa kuin töissä tuon tapaisessa tilanteessa.

Ap, jos lomaa ei voi siirtää, yritä löytää päiviä jolloin voit olla itseksesi ja kerätä voimia ja yritä määritellä päivät jolloin hoidat asioita puolison apuna. Ettei kaikki loma menisi vain raskaiden asioiden hoitamiseen, jolloin loman jäl

Siis täytyykö lääkärin antaa ihmiselle sen takia sairauslomaa, että anoppi tekee kuolemaa ja kesäloma menee pieleen?

Anopin kuolema ei ole työntekijän sairaus. Eikä sekään oikeuta sairauslomaan, että ei pääse kesälomalla matkustelemaan. Tämä on lääkärin kommentti.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko ap enää täällä, mutta hävetkää ihmiset jotka tuolleen lyttäsitte toisen tilanteen.

Ymmärrän hyvin, jos koko vuosi on vedetty hyvinkin raskaassa työssä ja loma on se akkujen lataus, millä toivottavasti jaksaa seuraavan vuoden, niin voi tuntua kyllä aivan tosi raskaalta, että lomalla ei pysty ollenkaan lomailemaan ja rentoutumaan ja lataamaan niitä akkuja. Oli se syy ihan mikä hyvänsä.

Toisaalta tosi raskaassa elämäntilanteessa itselleni työt on olleet se, missä ikäänkuin on pakko ajatella muuta kuin sitä elämäntilannetta ja se on voinut auttaa jaksamaan, jolloin lomalla oleminen voi olla henkisesti vielä raskaampaa kuin töissä tuon tapaisessa tilanteessa.

Ap, jos lomaa ei voi siirtää, yritä löytää päiviä jolloin voit olla itseksesi ja kerätä voimia ja yritä määritellä päivät jolloin hoidat asioita puolison apuna. Ettei kaikki loma menisi vain raskaiden asioiden hoitamiseen, jolloin loman jäl

Jokainen ymmärtää, että tilanne on raskas omaisille. Uhriutuva valittaminen on kuitenkin aivan väärä sävy, kun läheinen on kohtaamassa kuoleman. Aikuisen ihmisen on osattava ajatella muitakin kuin itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi aikoinaan samalla tavalla. Lähtö tuli vasta joulukuun puolivälissä. 

Kannattaa jutella asiat selviksi kun elää. Loppu ajalla ei isä oikein enää jaksanut puhuakkaan. Oli kiitollinen sairaalapastorin käynnistä ja ehtoollisesta, vaikka ei uskovainen ollutkaan. 

Teillä on  stressaava kesä mutta mitään ette voi kuitenkaan tehdä kuin olla tukena hänelle ja toisillenne.

Osastoilla on sairaalapastorin yhteystiedot ja hoitajilta kansliasta ainakin pitäs saada ne. Koittakaa nauttia kesästä kuitenkin välillä.

 

Ei käynyt.

Ketään ei siirretä saattohoitoon jo 6 kuukautta, ennen arvioitua kuolemaa.

Ei tarvi siirtää mutta hoivakodissa toimitaan toisin ja lääkäri tekee sen päätöksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku toinen voisi ajatella että on siunaus että sattuu olemaan loma ja voi viettää paljon aikaa kuolevan kanssa ja sitten järjestellä asioita kun kaikki on ohi. Joku vähemmän itsekäs nimittäin.

Tämä myös ajattelin, että ei tarvitse ainakaan jatkuvasti töistä stressata.

Jos työssäkäynti yhdistettynä anopin luona käymiseen tuntuu liian raskaalta, silloin olisi tosiaan parempi olla lomalla. Siis vaikka ei lomallaan voisikaan lähteä reissuun tms. Voisi kuitenkin nukkua aamuisin pitkään ja muutenkin vaan levätä. Mulle oli äitini saattohoitovaiheessa helpompaa olla töissä (tosin teen vain 3-päiväistä työviikkoa eli olen puoliksi lomalla ja puoliksi töissä), koska just sen "päivystysvalmiuden" vuoksi en olisi voinut muutenkaan suunnitella mitään. Iltaisin kävin äitiä katsomassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku toinen voisi ajatella että on siunaus että sattuu olemaan loma ja voi viettää paljon aikaa kuolevan kanssa ja sitten järjestellä asioita kun kaikki on ohi. Joku vähemmän itsekäs nimittäin.

Tämä myös ajattelin, että ei tarvitse ainakaan jatkuvasti töistä stressata.

Tämä! Itse aikoinani täysin uupuneena jopa irtisanouduin, kun en jaksanut tapella pomon kanssa lähiomaiseni kuoleman aikaan. En olisi saanut pitää sairaslomaa ja olisi pitänyt jättää omainen kuolemaan yksin. Irtisanouduin ja valitsin ajan omaiseni kanssa. Olisi ollut helpotus, jos olisi ollut alunperinkin lomalla.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos sympaattisesta vastauksesta näinhän se on, tarvitsi vain kuulla se joltakulta fiksulta. Ehkä kuormaa lisää se että työ on tuntunut myös jo pitkään uuvuttavalta ja loman alkua oli odottanut. Anopin tila on ollut myös vaakalaudalla kymmeniä kertoja männävuosina. 

Eikö se nyt älyä kuolla pois että sinun lomat ei menisi pilalle? Hyvin laadittu viikon anoppiviha-aloitus.

Lääkärin kommentti-tyypille: Ei tietenkään, sisälukutaitosi hieman huolestuttaa jos olet lääkäri..

Jos ihminen on työssään jaksamisen äärirajoilla ja lomalla ei mitään palautumista tapahdu, voi se olla ns. viimeinen niitti siihen, ettei sitä kuormittavaa työtä jaksakaan lomalta palattuaan. Silloin sairausloman syy ei ole se, että kesäloma "menee pieleen" vaan se, että jaksaminen todella loppuu.

Ja ei, kenekään työelämän ei pitäisi olla niin tiukkaa, että jaksaminen on yhdestä kesälomasta kiinni, mutta esim. hoitoalalla se voi sitä olla.

Vierailija kirjoitti:

Saattohoito on lupa kuolla ja lupa puhua kuolemasta. Nyt anopin kanssa voi keskustella hautajaustoiveet ym ja alkaa suunnitella. Ei hautajaiset ja perukirjat mitään erityisen aikaa vieviä ole, kun ottaa asiaksi. Suru tietty on sellainen asia, joka tuo pahan olon, mutta elämä jatkuu.

Tässä nyt jotain, kun ap mietti mitä kannattaa tehdä. 

Niistä ei puhuta ellei kuoleva ota niitä itse puheeksi.

Mun pitkäaikainen puoliso sai parantumattomasti sairas diaknoosin ja muutaman vuoden elinaikaa viime kesänä ja nyt olonsa on huonontunut. Olen herkkä ja empaattinen ihminen enkä tiedä vieläkään miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua. Ollako vihainen (kenelle?) vai niellä karu kohtalo ja jatkaa kylmästi eteenpäin, jättää toinen kuolemalle ja yrittää itse selviytyä...

Luulisi olevan aika raskasta, mutta sitä halutaan vain humputtelemaan??

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on vain yksi äiti, ja hän kuolee vain kerran.

Itku minulta tuli kommentistasi. Olen niin nuorena äitini menettänyt ja hänet silloin hoidin. Silloin ei mieleenikään tullut asettaa vastakkain: Olen nuori ja minun pitää saada mennä, tai jättää ne menoni. Valintani oli helppo, jätin menoni ja vietin äitini kanssa hänen viimeiset aikansa. Oli vain yksi Äiti😢😢🥰🥰

"Kuolemaa yritetään siirtää, kun kesälomia ei voi. 🤔 "

Vietin viimeisen kesän aika lailla äidin kanssa, kun teki kuolemaa. Kun hän lopulta kuoli (ei kotona), niin tuli tunne, miten yksin siinä sai lopulta olla. Jotenkin elämä olisi joskus vähän helpompaa, jos töissäkin joku ymmärtäisi, mutta kaikkia kiinnostaa vain omat asiat. Surukin on tabu, että siitäkään ei saisi puhua. Että ihanko sormia napsauttamalla saan läheisen kuoleman takaraivosta pois ja sitten vaan töitä tekemään. Jos sitä surua ei käsittele, se koteloituu ja tulee myöhemmin esiin oireiluina. 

Muista tämä ap, jos olet joskus itsekin anoppi.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on vain yksi äiti, ja hän kuolee vain kerran.

Itku minulta tuli kommentistasi. Olen niin nuorena äitini menettänyt ja hänet silloin hoidin. Silloin ei mieleenikään tullut asettaa vastakkain: Olen nuori ja minun pitää saada mennä, tai jättää ne menoni. Valintani oli helppo, jätin menoni ja vietin äitini kanssa hänen viimeiset aikansa. Oli vain yksi Äiti😢😢🥰🥰

Minun lapseni teki itsemurhan keskellä kesää, mutta ei minulla ollut varaa ajatella että minun kesäni meni sen takia pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kylmäävää, kun ei enää saa edes kuolla rauhassa ja ilman, että pitää pelätä häiritseekö kuoleman ajankohta muita..

Ja kylmäävää, että aloittajaa ei näytä kiinnostavan edes puolison pärjääminen tilanteessa. Hänhän siinä on äitinsä menettämässä, aloittaja harmittelee loman pilalle menoa.

Kyllä se on taitolaji, tehdä elämästään vaikeaa ja ongelmattimuudesta ongelma. 

Mikä estää sinua viettämästä lomaa, jos anoppi on saattohoidossa? Vai tekeekö  anoppi kuolemaa teidän kotona ja joudut hoitamaan anoppia, vai mistä on kysymys?

Elämässä kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Itse pidin viime  vuoden loman syyskuussa, kun kiertävä systeemi ja tänä vuonna toukokuussa ja loman ensimmäisenä päivinä kaaduin pyöräileissä, nyt jalka kipsissä polvesta varpaisiin leikkauksen jälkeen, samoin toinen käsi. Ja kyllä tämä tuntuu lomalta ja nyt on aikaa lukea kirjoja ja olla somessa, eikä mihinkään ole kiirettä. Näillä mennään ainakin juhannukseen. 

Nyt vähän positiviisuutta ap. Eikö se ole hyvä, ettei anopin paikalla ole puoliso tai sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattohoito on lupa kuolla ja lupa puhua kuolemasta. Nyt anopin kanssa voi keskustella hautajaustoiveet ym ja alkaa suunnitella. Ei hautajaiset ja perukirjat mitään erityisen aikaa vieviä ole, kun ottaa asiaksi. Suru tietty on sellainen asia, joka tuo pahan olon, mutta elämä jatkuu.

Tässä nyt jotain, kun ap mietti mitä kannattaa tehdä. 

Niistä ei puhuta ellei kuoleva ota niitä itse puheeksi.

Kyllä kysyä voi. Kuolema on elämään kuuluva asia. Kyllä siitä pitää uskaltaa puhua. Se on kaikilla edessä. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä tuossa tilanteessa yrittäisin jaksaa nyt vielä alkukesän töissä ja koittaisin siirtää kesälomani loppukesään. Onko tilanne nyt se, että miehesi on sairauden takia kykenemätön käymään äitiään katsomassa ja sun pitäisi sen vuoksi käydä katsomassa? Jos näin ja tuntuu, että et jaksa töiden jälkeen käydä anoppia katsomassa, pitäisin sen lomani nyt. Kuten muutkin ovat sanoneet jo, niin ensi kesänä tilanne on otinen. 

Miksi työnantajan pitäisi siirtää kesälomaa siksi, että työntekijä haluaa sairauslomaa alkukesälle?

Mähän sanoinkin, että koittaisin siirtää lomani loppukesään. Työnantajastahan se on kiinni, onnistuuko. Kysymättä pomolta ei voi tietää. 

Mutta miksi työnantajan pitäisi hyväksyä se, että ensin on lomansiirto ja sitten loman ajaksi tarvitaan sairauslomaa, jotta saa hautajaisjärjestelyt tehtyä?

Kesiä ja lomia tulee aina uusia. Puolisollesi äitinsä on se ainoa äiti.