Puolison äiti saattohoidossa ja kesäloma tulossa

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä tuossa tilanteessa yrittäisin jaksaa nyt vielä alkukesän töissä ja koittaisin siirtää kesälomani loppukesään. Onko tilanne nyt se, että miehesi on sairauden takia kykenemätön käymään äitiään katsomassa ja sun pitäisi sen vuoksi käydä katsomassa? Jos näin ja tuntuu, että et jaksa töiden jälkeen käydä anoppia katsomassa, pitäisin sen lomani nyt. Kuten muutkin ovat sanoneet jo, niin ensi kesänä tilanne on otinen. 

Miksi työnantajan pitäisi siirtää kesälomaa siksi, että työntekijä haluaa sairauslomaa alkukesälle?

Mähän sanoinkin, että koittaisin siirtää lomani loppukesään. Työnantajastahan se on kiinni, onnistuuko. Kysymättä pomolta ei voi tietää. 

Siis mikä sua ap häiritsee??

Siitä on kyse, että anoppi kehtaa sairastaa, joutua saattohoitoon ja kuolla kesken sun kesäloman???!!!

Katoppa ap peiliin, äläkä ainakaan inahdakaan miehellesi moista!!!

Ja voin sanoa, että kun anopppi kuolee niin kesäloma ei ala.

Siis normaalina ja hauskana.

Teillä on hautajaiset edessä JA KAIKKI niihin liittyvä.

Myös sun mies ja mahdolliset lapset tulevat suremaan ja se suru omaisen kuolemasta ei mene kesäloman aikana ohi.

Ei mene edes vuodessa, eikä kahdessakaan....

Että sori vain ap, sun kesäloma meni paskaks.

Mutta mitä jos koittaisit ees vähän ajatella vaikka muidenkin kannalta asiaa?

Esim anopilta ei mene kesälomala piloille, hän oikeasti kuolee....

Tue miestäsi, ja ota äkkilähtö etelään yksin. Pääsee miehesi rauhassa keskittymään saattohoidettavaan, eikä tarvi miettiä sinun uupumista. Problem solved. 

Anopin olisi pitänyt kysyä etukäteen, mikä olisi aloittajalle sopiva ajankohta mennä kuolemaan. Ihan yhteiseen kalenteriin kannattaisi merkitä niin kuolemasta on mahdollisimman vähän vaivaa eikä lomasuunnitelmat mene pilalle. 

Miten sun loma siis vaikuttaa asiaan? Luuletko että anopin kuoltua loma on yhtään hauskempi tai rentouttavampi? Paska siitä tulee joka tapauksessa. 

Ap, voimia tilanteeseen. Aloituksesi nostaa paljon pintaan ihmisissä. Minun mielestä ihmisen elämään kuuluu kaikenlaiset tunteet, jopa ne sosiaalisesti kielletyt. Se mitä ihminen tuntee on inhimillistä. En itse kyllä saa aloittajasta itsekkään kuuloista, vaan ennemminkin sen että hän on uuden tilanteen eessä eikä näe tilannetta objektiivisesti. Kuolemahan on iso tabu kulttuurissamme sekä siihen liityyvät niinkutsutut oikeat tunteet.

Ylipäätään toivoisi ihmisiltä inhimillisyyyttä toisia kohtaan, täällä jokainen kokee, ja lukee tekstejä omien lasien kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Joku toinen voisi ajatella että on siunaus että sattuu olemaan loma ja voi viettää paljon aikaa kuolevan kanssa ja sitten järjestellä asioita kun kaikki on ohi. Joku vähemmän itsekäs nimittäin.

ei ap:lla ole välttämättä läheiset välit anoppiin eikä se ole välttämättä ap:n vika. Monesti miehet taantuvat näissä tilanteissa ihan lapsiksi eli ap:lla saattaa olla riski joutua järjestelmään näitä jälkikuvioitakin. Jos vetää itse uupumisen rajamailla töissä lomaa odottaen ja sitten iskeekin tälläinen, niin oletettavasti ottaa pannuun. Haukkui muut sitten itsekkääksi tai ei. Ja juu on elämää, eikä sille mitään voi, mutta ei ihmisen tunteet ole myöskään väärin kun on itse ihan loppu ja lisäkuormaa tulee muiden kautta.

Jotenkin kylmäävää, kun ei enää saa edes kuolla rauhassa ja ilman, että pitää pelätä häiritseekö kuoleman ajankohta muita..

Luuletko aloittaja tosiaan että teillä olisi kesälomasuunnitelmia jos se anoppi nyt yllättäen kupsahtaisi? Ei tosiaankaan olisi, sitten auunnittelisitte hautajaisia yms. 

En tiedä onko ap enää täällä, mutta hävetkää ihmiset jotka tuolleen lyttäsitte toisen tilanteen.

Ymmärrän hyvin, jos koko vuosi on vedetty hyvinkin raskaassa työssä ja loma on se akkujen lataus, millä toivottavasti jaksaa seuraavan vuoden, niin voi tuntua kyllä aivan tosi raskaalta, että lomalla ei pysty ollenkaan lomailemaan ja rentoutumaan ja lataamaan niitä akkuja. Oli se syy ihan mikä hyvänsä.

Toisaalta tosi raskaassa elämäntilanteessa itselleni työt on olleet se, missä ikäänkuin on pakko ajatella muuta kuin sitä elämäntilannetta ja se on voinut auttaa jaksamaan, jolloin lomalla oleminen voi olla henkisesti vielä raskaampaa kuin töissä tuon tapaisessa tilanteessa.

Ap, jos lomaa ei voi siirtää, yritä löytää päiviä jolloin voit olla itseksesi ja kerätä voimia ja yritä määritellä päivät jolloin hoidat asioita puolison apuna. Ettei kaikki loma menisi vain raskaiden asioiden hoitamiseen, jolloin loman jälkeen tilanne voi olla jo sairasloman tarve. Voimia tilanteeseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku toinen voisi ajatella että on siunaus että sattuu olemaan loma ja voi viettää paljon aikaa kuolevan kanssa ja sitten järjestellä asioita kun kaikki on ohi. Joku vähemmän itsekäs nimittäin.

ei ap:lla ole välttämättä läheiset välit anoppiin eikä se ole välttämättä ap:n vika. Monesti miehet taantuvat näissä tilanteissa ihan lapsiksi eli ap:lla saattaa olla riski joutua järjestelmään näitä jälkikuvioitakin. Jos vetää itse uupumisen rajamailla töissä lomaa odottaen ja sitten iskeekin tälläinen, niin oletettavasti ottaa pannuun. Haukkui muut sitten itsekkääksi tai ei. Ja juu on elämää, eikä sille mitään voi, mutta ei ihmisen tunteet ole myöskään väärin kun on itse ihan loppu ja lisäkuormaa tulee muiden kautta.

 

Jos kyse on siitä, että joku (tässä tapauksessa esim ap) on OIKEASTI uupumisen rajamailla, niin ollaan lähellä burn outtia. Silloin mennään lääkäriin, kerrotaan rehellisesti tilanne ja haetaan sitä apua ja saikkua.

Tiytyt elämänvaiheet ovat raskaita. Sille ei voi mitään. Kannattaa ottaa kivat ja lomaa muistuttavat elvyttävät hetket sieltä ja täätä. Ei aina tarvitse päästäö matkalle. On valtava määrä ihmisiä, jotka eivät juuri koskaan pääse matkalle, syystä tai toisesta.

Joskus saattohoito vie pitkään. Voi olla että ehditte pitää kesäloman ennen hautajaisjärjestelyjä. 

Mä olen jopa haudannut puolisoni kesälomalla. Nyt on kahdeksastoista kesäloma tulossa sen jälkeen ja vietän sen onnellisena uuden puolison kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Joku toinen voisi ajatella että on siunaus että sattuu olemaan loma ja voi viettää paljon aikaa kuolevan kanssa ja sitten järjestellä asioita kun kaikki on ohi. Joku vähemmän itsekäs nimittäin.

Tämä myös ajattelin, että ei tarvitse ainakaan jatkuvasti töistä stressata.

Tämä aloitus tuntui nyt aika itsekkäältä ja ei-humaanilta...

Ai että, kun näen silmissäni, miten ap valittaa omaa uupumustaan (vaikka toiselta kuolee äiti ja toinen on itse kuolemassa) ja on naama norsunveellä, kun anoppi ei ymmärrä kuolla pois kesäloman alta. Nyt on ehkä itsekeskeisin avaus ikinä. Joku muu miettisi tuommoista hiljaa mielensä sopukoissa, mutta tämä lumihiutale kerjää ääneen myötätuntoa, itselleen. Voi luoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi aikoinaan samalla tavalla. Lähtö tuli vasta joulukuun puolivälissä. 

Kannattaa jutella asiat selviksi kun elää. Loppu ajalla ei isä oikein enää jaksanut puhuakkaan. Oli kiitollinen sairaalapastorin käynnistä ja ehtoollisesta, vaikka ei uskovainen ollutkaan. 

Teillä on  stressaava kesä mutta mitään ette voi kuitenkaan tehdä kuin olla tukena hänelle ja toisillenne.

Osastoilla on sairaalapastorin yhteystiedot ja hoitajilta kansliasta ainakin pitäs saada ne. Koittakaa nauttia kesästä kuitenkin välillä.

 

No varsinaisessa saattohoidossa potilasta ei kylläkään pidettä puolta vuotta.  Siis kesäkuusta joulukuuhun.

Ei kaikki sairaalassa oleminen ole mitään saattohoitoa.

Saattohoito tarkoittaa sitä, että potilaan elämän ylläpitämistä vähennetään, koska kuolema on va

Ei mene aina noin. Mun äiti eli melko kauan ja saattohoidosta puhuivat. Lääkitykset lopetettu mutta sosetta sai. Oli hoivakodissa ja saattohoitopäätös oli tehty.

Käykö ap alapeukuttamassa suurinta osaa viesteistä? Eikö palstalla tullutkaan pelkkiä pään silityksyä, samaa mieltä olevia kommentteja ja anoppia haukkuvia viestejä? 

Kasva aikuiseksi ap.

Muistakaa kuitenkin, että kyseessä on luonnon valinta. Ei mikään nuoren äkillinen onnettomuus tai vaikka tappo, mikä aiheuttaa järkytyksen ja katkeruuden surun lusäksi.

Elämä jatkuu ja kyllä sitä lomaakin on oikeus suunnitella. Hautajaiset ja perukirjat on kuitenkin parin päivän järjestelyt, jos ei ala vääntämään ja säätämään aikatauluista, joka suupalasta tai perukirjan arvottomista tavaroista.