Puolison äiti saattohoidossa ja kesäloma tulossa

Vierailija kirjoitti:

Kun anoppi kuolee, alkaa hautajaisjärjestelyt. Ja hautajaiset. Ja muut selvittelyt perunkirjoitusta varten.

No ei ap niitä hoida vaan anopin lapset. Ap voi vaikka lähteä lomalle kun on sekin stressaavaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei hätää, kaverin mies lähti perhelomalle äitinsä viimeisinä päivinä (tiesi kyllä tämän). Ei sitten voinut odottaa vaikka viikkoa, vaan mentävä oli ja äiti kuoli sillä välin. Oli kyllä ihan tajuissaan oleva ihminen, että olin todella yllättynyt ettei mies sen vertaa jaksanut äidin vierellä olla.

Jos ne oli riidoissa äiteen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on vain yksi äiti, ja hän kuolee vain kerran.

Itku minulta tuli kommentistasi. Olen niin nuorena äitini menettänyt ja hänet silloin hoidin. Silloin ei mieleenikään tullut asettaa vastakkain: Olen nuori ja minun pitää saada mennä, tai jättää ne menoni. Valintani oli helppo, jätin menoni ja vietin äitini kanssa hänen viimeiset aikansa. Oli vain yksi Äiti😢😢🥰🥰

ap:n äiti ei ole kuolemassa vain anoppi..miten tästä miehen äidistä yritetään väsätä nyt myös ap:n elämän suurinta surua? Ap ei pääse nauttimaan lomasta/levosta ja pitäisi valtaosan mukaan vaan uhrautua nyt anopin saattohoitoon täysillä. sitten kun ap:n äidin aika koittaa, mies menee varmaan kavereiden kanssa poikien reissuun. Ei mikään ihme että tää on niin naisvihamielinen yhteiskunta kun naiset itse tätä uhrautumista kaikkien muiden puolesta kaksin käsin kannattaa.

Tietenkin saat olla uupunut. Tuo on raskasta teille molemmille, miehellesi ja sinulle, vaikka se ei sinun äitisi olekaan. 

Jäät kesälomalle heti kun voit. Voit levätä. Voitte olla tukena toisillenne. Miehen äidin saattohoito varjostaa nyt tätä kesäänne, mutta se on nyt tämä kesä ja teillä on ensi vuonna uusi kesä. Voitte myös miehesi kanssa tehdä pieniä kivoja asioita ja nauttia kesästä, ei siitä pidä kokea syyllisyyttä. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihminen voi olla todella loman tarpeessa, vaikka haluaisikin tukea miestään. Jos työ on kuormittavaa, se loman odotus on ainoa, joka pitää pään pinnalla. Muistan kerran, kun olin itse burnoutin partaalla, juuri eron kokenut ja vietin ainoaa lomaviikkoani vuokramökillä. Sattui sateinen viikko ja perjantai-iltaan mennessä sadetta oli tullut taivaan täydeltä koko viikko. Itkin pahaa oloani ja tuntui, että hajoan. Jos siis ihminen on jaksamisensa äärirajoilla, pienetkin vastoinkäymiset voivat tuntua ylitsepääsemättömän rankoilta. Siinä kohdin on vaikea miettiä mitä muut siitä ajattelevat tai onko se sopivaa, jos tuntuu ettei jaksa. Loma on todella tärkeä, jotta palautuu.

Mielestäni ei ole mitenkään itsekästä todeta, että tarvitsisit lomaa, vaikka anoppisi onkin saattohoidossa. Koita keksiä jotain pienimuotoisia rentoutumishetkiä, jotka ovat arjen tekemisten vastakohtia. Toivon sinulle ja

Ottaa sairauslomaa? Meillä on näille lomalaisille joka aamu klo 9-10 yhteinen palaveri työterveydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on vain yksi äiti, ja hän kuolee vain kerran.

Itku minulta tuli kommentistasi. Olen niin nuorena äitini menettänyt ja hänet silloin hoidin. Silloin ei mieleenikään tullut asettaa vastakkain: Olen nuori ja minun pitää saada mennä, tai jättää ne menoni. Valintani oli helppo, jätin menoni ja vietin äitini kanssa hänen viimeiset aikansa. Oli vain yksi Äiti😢😢🥰🥰

Minun lapseni teki itsemurhan keskellä kesää, mutta ei minulla ollut varaa ajatella että minun kesäni meni sen takia pilalle.

Ns. Aiheen ohi. Sieluani repii puolestasi miten voi tuosta selvitä , minulla veljeni. Ilmeisesti ollaan selvitty jotenkin kun täällä ollaan. Näen täyttä punaista kun jotkut sanoo ; ei suru ole sairaus. Minä nyt sitten kysyn teiltä tietäviltä , miksi lääkäri minut määräsi sairaslomalle.....

No palkalliseen saikkuun se ei kuitenkaan oikeuta, jos surun vuoksi sitä haet. Ja itse myös vaativaa asiantuntijatyötä tekevänä ajattelen niin, että saikku ei olisi ratkaisu, ne työt on kuitenkin tehtävä ja kasaantuessaan tilanne vielä hankalampi. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos sympaattisesta vastauksesta näinhän se on, tarvitsi vain kuulla se joltakulta fiksulta. Ehkä kuormaa lisää se että työ on tuntunut myös jo pitkään uuvuttavalta ja loman alkua oli odottanut. Anopin tila on ollut myös vaakalaudalla kymmeniä kertoja männävuosina. 

On sulla ilkeä anoppi! Tulee vähän mieleen oma vaimoni, kun hän tarvitsi varhaisteini-iässä aika usein lääkärihoitoa. Vanhempansa olivat tosiaan lopen kyllästyneitä jatkuvaan sairasteluun ja näyttivätkin sen myös ("Mitä sä nyt taas olet keksinyt...?") Ja ymmärtäähän sen. Syntyi niin paljon keskosena, että 70-luvun hengityskonehoito pisti keuhkot melko huonoon kuntoon. Olivathan siinä vanhemmatkin ensimmäiset vuodet sen verran kovilla, ettei sitä enää moista rumbaa pitkään jaksa. Onneksi vaimo sitten 13-14-vuotiaasta hoiti nuo lääkäri- ja sairaalareissut itse, ettei vanhempien tarvinnut. Varmaan sunkin anoppi ymmärtää tämän kesän jälkeen olla vaivaamatta teitä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä juuri luin? Varaa nyt ap äkkilähtö jonnekin lomakohteeseen ja painu sinne. Jätä puolisosi odottamaan äitinsä kuolemaan. SINÄ olet uupunut? Ai saatana että tuollaisia ihmisiä pitääkin olla olemassa.

(Kun isäni sairastui syöpään ja teki kuolemaa, äitini valitti omaa rasittumistaan ja vaati omaa aikaa. Onneksi isäni kuoli nopeasti, niin että äitini sai olla rauhassa.)

Mikä siinä on niin väärin, että äitisi valitti rasittumistaan ja vaati omaa aikaa? Kyllähän kaikilla pitäisi melkein missä tahansa tilanteessa olla mahdollisuus olla omassa rauhassa edes kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

No palkalliseen saikkuun se ei kuitenkaan oikeuta, jos surun vuoksi sitä haet. Ja itse myös vaativaa asiantuntijatyötä tekevänä ajattelen niin, että saikku ei olisi ratkaisu, ne työt on kuitenkin tehtävä ja kasaantuessaan tilanne vielä hankalampi. 

Vaativa asiantuntijatyö jaksaa aina hymähdyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on vain yksi äiti, ja hän kuolee vain kerran.

Itku minulta tuli kommentistasi. Olen niin nuorena äitini menettänyt ja hänet silloin hoidin. Silloin ei mieleenikään tullut asettaa vastakkain: Olen nuori ja minun pitää saada mennä, tai jättää ne menoni. Valintani oli helppo, jätin menoni ja vietin äitini kanssa hänen viimeiset aikansa. Oli vain yksi Äiti😢😢🥰🥰

ap:n äiti ei ole kuolemassa vain anoppi..miten tästä miehen äidistä yritetään väsätä nyt myös ap:n elämän suurinta surua? Ap ei pääse nauttimaan lomasta/levosta ja pitäisi valtaosan mukaan vaan uhrautua nyt anopin saattohoitoon täysillä. sitten kun ap:n äidin aika koittaa, mies menee varmaan kavereiden kanssa poikien reissuun. Ei mikään ihme että tää on niin naisvihamielinen yhteiskunta kun naiset itse tätä uhrautu

No, vaikka ei anopistaan välittäisi, niin jos nyt siitä puolisostaan. Jos puoliso on sairaslomalla, niin eiköhän se ole sen merkki, että on aikuinen lapsi aika kovilla. Voisi kaivata puolison tukea...

Vierailija kirjoitti:

No palkalliseen saikkuun se ei kuitenkaan oikeuta, jos surun vuoksi sitä haet. Ja itse myös vaativaa asiantuntijatyötä tekevänä ajattelen niin, että saikku ei olisi ratkaisu, ne työt on kuitenkin tehtävä ja kasaantuessaan tilanne vielä hankalampi. 

Jos minä tarvitsen sairauslomaa, niin silloin todellakin tarvitsen sitä, enkä mieti miten työt nönnönnööö. Ensin oma terveys, läheiset ja hyvinvointi, sitten vasta mietitään työasioita.

Vietin itse koko viime kesän kesälomani äitini vuoteen vieressä sairaalassa. Äiti kuoli lokakuussa, joten olin käytännössä sairaalassa kaiken vapaa-aikani monen kuukauden ajan. Puoliso teki kotona kaiken, hoiti koirat, siivosi, teki ruoan, hoiti lapsen harrastukset jne. Ei hän lainkaan kyseenalaistanut tilannetta.

Itselläni myös taustalla vakava työuupumus ja kymmenen vuoden takaa lapsen vakava sairastuminen. 

Elämä vain välillä on tätä. 

Miksi sinun pitäisi saada sairaslomaa ja miksi miehesi on sitä saanut? Oma työterveyshuoltoni ei varmasti sitä edes myöntäisi. Äidin kuoleman jälkeen olin muutaman päivän poissa töistä ja senkin kun satuin saamaan flunssan ja kuumeen samaan ajankohtaan. 

Et voi tehdä mitään. Toivottavasti tulee uusia kesiä, jolloin tilanne on erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hätää, kaverin mies lähti perhelomalle äitinsä viimeisinä päivinä (tiesi kyllä tämän). Ei sitten voinut odottaa vaikka viikkoa, vaan mentävä oli ja äiti kuoli sillä välin. Oli kyllä ihan tajuissaan oleva ihminen, että olin todella yllättynyt ettei mies sen vertaa jaksanut äidin vierellä olla.

Jos ne oli riidoissa äiteen kanssa?

Ei ne ollut, miehen todellinen luonne selvisi siinä

Vierailija kirjoitti:

Ei hätää, kaverin mies lähti perhelomalle äitinsä viimeisinä päivinä (tiesi kyllä tämän). Ei sitten voinut odottaa vaikka viikkoa, vaan mentävä oli ja äiti kuoli sillä välin. Oli kyllä ihan tajuissaan oleva ihminen, että olin todella yllättynyt ettei mies sen vertaa jaksanut äidin vierellä olla.

Tuota minäkin ihmettelen, jos lääkärit ovat jo kertoneet, että elinpäiviä on enää muutama ja viikon päästä on jo varmasti kuollut. Mä olin aika varma, että mun vanha äitini ei tule selviämään ilman nesteitä kovinkaan montaa päivää, mutta niin vaan eli 3 viikkoa ennenkuin kuoli. Niistä 2 viimeistä viikkoa täysin ilman mitään nesteitä ja sen ekan viikon aikanakin ehti kuivua jo aika pahasti. Mun siskoni lähti joka torstai mökille ja tuli sunnuntaina illalla. Oli varhainen torstaiaamu, kun äiti lopulta kuoli. Ei meistä kumpikaan ollut paikalla, kun äiti kuoli. Heräsin kuuden aikaan aamulla siihen, että isä soitti ja kertoi äidin kuolemasta. Isäkin oli nukkunut ja herättyään huomannut, ettei äiti hengitä enää. 

Pointtini tässä on, että 2 vuorokautta jaksaakin vielä yhtäjaksoisesti valvoa, mutta ei juurikaan sen pidempää aikaa. Jossain välissä on voitava käydä syömässä, vessassa, pesulla ja nukkumassa ja koska kuolema tulee silloin, kun tulee, se voi tapahtua juuri silloin, kun et olekaan paikalla. 

Mitäkö kannattaisi tehdä? No ihan ensimmäisenä kannattaa ottaa katse pois omasta navasta. Toinen ihminen on kuolemassa ja toinen on menettämässä läheisensä. Niin nyt vähän miettimään miltä tuntuisi, jos olisit jompi kumpi heistä ja miten haluaisit ympärillä olevien ihmisten sinua kohtelevan. 

Tämä kesä menee nyt näin, saatatte anopin viimeiselle matkalle ja tuet miestäsi. Nautitte lomasta pienillä asioilla. Sinulle tulee vielä uusia kesälomia.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No palkalliseen saikkuun se ei kuitenkaan oikeuta, jos surun vuoksi sitä haet. Ja itse myös vaativaa asiantuntijatyötä tekevänä ajattelen niin, että saikku ei olisi ratkaisu, ne työt on kuitenkin tehtävä ja kasaantuessaan tilanne vielä hankalampi. 

Jos minä tarvitsen sairauslomaa, niin silloin todellakin tarvitsen sitä, enkä mieti miten työt nönnönnööö. Ensin oma terveys, läheiset ja hyvinvointi, sitten vasta mietitään työasioita.

Sairausloma voi olla palkaton.

Ei voi kuin ihmetellä näitä tylyjä vastauksia täällä. Aivan hirveää, miettisitte nyt vähän mitä toiselle sanotte. Ap on läpikäymässä rankkaa tilannetta, joka varmasti on ollut rankka jo ennen anopin saattohoitoon joutumista. Kyllä me kaikki odotamme innolla kesälomaa ja uupuneena ahdistaa, kun tiedostaa, että kesälomasta ei tule tänä vuonna sellaista kuin se voisi olla.

Neuvoni on, että mene työterveyteen juttelemaan. Itse sain viime kesänä sairaslomaa ja keskusteluapua työterveyspsykologilta, kun en pystynyt nukkumaan äitini ollessa sairaalassa. Äiti tervehtyi vielä, mutta nukkui pois tänä keväänä ollessamme talvilomalla. Lomasta ei ymmärrettävästi tullut mitään. Olin aloittamassa uutta työtä, mutta siirsin aloitusta, jotta saimme asiat järjestettyä ja hautajaiset pidettyä. En ole nyt tarvinnut sairaslomaa, mutta työterveydessä seurataan tilannetta ja keskusteluavun aion hyödyntää tälläkin kertaa, vaikka asiasta keskustellaan toki myös perheen kesken.

Uupumus itsessään on jo sairasloman paikka. Älä ap yhtään häpeile omia tunteitasi. Vaikka täällä yritetään sanoa, että ajattelisit nyt puolisoasi ja anoppiasi, on sinullakin oikeus olla uupunut. Tilanne on hankala kaikille. Toivotan voimia teille! Hae rohkeasti apua, se kannattaa.

Nyt taitaa anoppi tehdä viimeisen temppunsa sinulle, pilaa sinun kesäloman!  Tästä voitkin sitten loppuelämäsi olla katkera. Toivottavasti miehesi silmät aukeavat ja tajuaa millainen narsisti olet.

Ano palkatobta vapaata. Sairaslomat on tarkoitettu omaa sairastamista varten.