Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut löytää uuden parisuhteen aina niin nopeasti?
Omaa kaveripiiriä seuratessakin sinkkuna ollaan eron jälkeen maksimissaan puoli vuotta ennen kuin on jo uusi kumppani. Itse taas en edes ihastu keneenkään muuta kuin todella harvoin, nyt neljättä vuotta sinkkuna kun ei vaan ole kukaan kolahtanut. Miten niitä sopivia puolisoita tuntuu joillekin löytyvän niin helposti?
Kommentit (437)
Itse olen ollut jo vuoden sinkkuna. Nuorena uusi löytyi helposti bileistä. Nyt taas kokopäivätyössä naisvaltaisella alalla eikä baareistakaan tällä iällä ketään löydä (saati sitten että baarit kiinnostasi). Ainoa harrastukseni on myös naisvaltainen. Ei ole keski-iässä helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ekan suhteen tinderistä noin neljässä kuukaudessa ja toisen kahdessa. Isoin ongelma on siellä ainakin että harva jaksaa tutustua yhteen kerrallaan ja turhautuvat tinderiin kun ei heti löydykkään sitä oikeaa.
No mä turhauduin siihen, kun liian moni mies tuntui valehtelevan vähän kaikesta. Väärä ikä, suhdestatus jne lapsiakin löytyi yllättäen, kun vähän kaiveli. Ja sitten haluttiinkin pelkkää seksiä eikä mitään vakavaa. Ja ihan ne tavikset (alle 175cm, ylipainoiset) tämmöistä pyörittivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin ennen sanottiin, että kunnon miehellä pitää olla A-asiat plakkarissa: auto, asunto, ammatti ja akka.
Tuo on minullekin tuttu sanonta, mutta siinä oli viisi koota. Piti olla koti, kulkuneuvo, kassa kunnossa ja kissanlihakeittoa 🐱🍖🍲
Koiranlihakeittoa varmaan tarkoitit. Eikös Aasiassa semmoistakin syödä?
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat helpommin lähestyttäviä ja ulospäin suuntautuneita. He tutustuvat erilaisiin ihmisiin helposti ja näiden uusien ihmisten kautta taas uusiin ihmisiin. Olisi erikoista jollei löytyisi ketään uutta.
Jos verrataan taas ihmiseen joka on vaikeasti lähestyttävä, ei halua/osaa tutustua ihmisiin. En pitäisi ihmeenä mikäli tässä tapauksessa uuden suhteen saaminen kestäisi pitkään.
Niin? Olen sosiaalinen ja tutustun helposti ihmisiin. Ongelmana on vaan se, että monet ovat tässä iässä varattuja. Myös elintapani (raittius, runsaa liikunta) poikkeavat valtavirrasta sen verran, että vaikea löytää samanlaista. Itselläni ei ole lapsia enkä halua deittailla ihmisiä, joilla niitä on. Siinäpä jokunen syy miksi olen sinkkuna vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ekan suhteen tinderistä noin neljässä kuukaudessa ja toisen kahdessa. Isoin ongelma on siellä ainakin että harva jaksaa tutustua yhteen kerrallaan ja turhautuvat tinderiin kun ei heti löydykkään sitä oikeaa.
No mä turhauduin siihen, kun liian moni mies tuntui valehtelevan vähän kaikesta. Väärä ikä, suhdestatus jne lapsiakin löytyi yllättäen, kun vähän kaiveli. Ja sitten haluttiinkin pelkkää seksiä eikä mitään vakavaa. Ja ihan ne tavikset (alle 175cm, ylipainoiset) tämmöistä pyörittivät.
Uskon,että turhautuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat helpommin lähestyttäviä ja ulospäin suuntautuneita. He tutustuvat erilaisiin ihmisiin helposti ja näiden uusien ihmisten kautta taas uusiin ihmisiin. Olisi erikoista jollei löytyisi ketään uutta.
Jos verrataan taas ihmiseen joka on vaikeasti lähestyttävä, ei halua/osaa tutustua ihmisiin. En pitäisi ihmeenä mikäli tässä tapauksessa uuden suhteen saaminen kestäisi pitkään.
Niin? Olen sosiaalinen ja tutustun helposti ihmisiin. Ongelmana on vaan se, että monet ovat tässä iässä varattuja. Myös elintapani (raittius, runsaa liikunta) poikkeavat valtavirrasta sen verran, että vaikea löytää samanlaista. Itselläni ei ole lapsia enkä halua deittailla ihmisiä, joilla niitä on. Siinäpä jokunen syy miksi olen sinkkuna vuodesta toiseen.
Ajattelepa asiaa mikäli olisit vielä epäsosiaalinen. Olisiko sinulla silloin edes mahdollisuutta löytää ketään? Nyt sinulla on teoriassa mahdollista löytää joku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvaiset ovat rasittavia ja säälittäviä.
Vierailija kirjoitti:
Joillain on enemmän valinnanvaraa. Liikkuvat enemmän, tapaavat enemmän ihmisiä, ovat itse aloitteellisia ja heissä on ominaisuuksia, mitkä viehättävät suurempaa joukkoa ihmisistä.
Ap:han puhui siitä että harvoin kukaan hänelle itselleen kolahtaa. Ihmettelee sitä miten toiset ihmiset jatkuvasti löytävät ihmisen joka kolahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat suhteet lähinnä kaatuneet, koska miehet tarvinneet jatkuvasti huomiota ja jos olen elänyt omaa elämää on huomiota haettu saman tien muualta. En luota ihmisiin, jotka ei pärjää itsensä kanssa sekuntiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain on enemmän valinnanvaraa. Liikkuvat enemmän, tapaavat enemmän ihmisiä, ovat itse aloitteellisia ja heissä on ominaisuuksia, mitkä viehättävät suurempaa joukkoa ihmisistä.
Ap:han puhui siitä että harvoin kukaan hänelle itselleen kolahtaa. Ihmettelee sitä miten toiset ihmiset jatkuvasti löytävät ihmisen joka kolahtaa.
Eri. Koska suuremmasta määrästä ihmisiä löytyy helpommin ihminen joka kolahtaa kuin vähäisestä määrästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihmetellyt omassa suvussani kaikki sukuni naiset on hyvin löytäneet kumppanin ja jokaisella ollut suorastaan jono miehiä tyrkyllä, mutta meidän suvun miehet ei oikein tunnu kelpaavan kenellekkään naiselle ja meissä on paljon poikamiehiä ja yksineläjiä.
Koska Suomessa on kaikissa alle 54V ikäluokissa selvästi enemmän miehiä kuin naisia, nuoriakin miehiä pelkästään on Tilastokeskuksen mukaan yli 100 000 enemmän kuin saman ikäisiä naisia! Siten miehiä on valtava ylijäämä ja suuri joukko miehiä on pakotettu ilman omaa tahtoaan jäämään koko elämäkseen yksin, koska sitä omaa rakasta ja oikeaa ei ole olemassakaan. Puhdas matemaattinen fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin on jo todettu, että aktiivisesti ihmisiä tapaava löytää suhteen todennäköisemmin. Todennäköisyyksiin vaikuttaa tämäkin:
A) henkilö ihastuu helposti & hänestä pitää moni -> pariutuu herkästi
B) henkilö ihastuu helposti & hänestä ei pidä kovin moni -> mahdollisuus pariutua
C) henkilö ei ihastu helposti & hänestä pitää moni -> mahdollisuus pariutua
D) henkilö ei ihastu helposti & hänestä ei pidä kovin moni -> heikko mahdollisuus pariutua.
Kuulun D-ryhmään itse. Lisäksi en juuri käy ihmisten ilmoilla.
Vierailija kirjoitti: Kuulostaa menneisyydeltäni ennen, kun opin nauttimaan yksinolosta, eli opin tykkäämään itsestäni ja opin kuulostelemaan ja sanoittamaan ajatuksiani ja tunteitani. Ennen tätä kehitysaskelta, en löytänyt sitä oikeaa, vaikka kovasti tulikin kaverrattua ja seurusteltua. Nyt olen ikionnellinen yksin, enkä enää tarvitse ulkoista validaatiota. Kuinka nurinkurista onkaan, että nyt sitä sitten viimeinkin saan ylitsepursuavasti? Kukas psykologian ammattilainen sanoikaan: "Saat sen mistä luovut"?
Minullakin on ollut puntarointia, että mitä minä aidosti toiselta ihmiseltä haluan ja mitä tarkoitusta varten tarvitsen suhdetta. Olen lopulta tullut siihen tulokseen, että kaipaan ihailua, mutta lopulta arkisempi suhde toisen kanssa on vain rasite ja seksi samoin. Joten riittää kun laittautuu nätiksi ja käy ihmisten ilmoilla, katseltavana, enintään juttelemassa. Ketään ei tarvitse laskea kehoonsa tai elämäänsä.
Itse uskon karmaan ja siihen että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita.
Tätä olen ihmetellyt itsekin. Mulla on eräs tuttu, nyt jo reippaasti keski-ikäinen, pieni ja pullukka, joka ei ole kasvoiltaankaan lähinnä minkään näköinen. Hän löytää jostain landen lavatansseista aina seuraavan ja seuraavan. Hänellä on verkot vesillä ilmeisesti vähän kokoajan ja kun yksi suhde loppuu niin seuraava jo laittelee viestiä. Hän on kova puhumaan, siis helposti lähestyttävä ja höpöttää lähinnä mitä sattuu, nauraa rätkättää ihan hölmöillekin jutuille ja siitähän miehet pitää, että saavat huomion itseensä.
Itse en oikein enää edes ihastu ja 100%varmuudella se mies, mihin kiinnitän huomioni ja edes hetken katson että "tossa, toi vois olla mieleiseni" , on varattu. Olen vähän hiljaisempi ja varautuneempi kuin tuo tuttuni, tykkään fiksusta ja sivistyneestä keskustelusta, enkä naura typerille vitseille. Vaikka näen että miehet katsoo minua, koska olen suht hyvin säilynyt, tummapiirteinen ja pidän ulkoisesta habituksestani huolta, minua ei kukaan tule iskemään. Tosin en käykään missään sellaisessa paikassa että joku voisi yrittä tehdä lähempää tuttavuutta, kotoa ei tule kukaan hakemaan (vaikka kuinka toivon). Itse en uskalla enää tehdä aloitetta, on tullut takkiin niin monesti, etten jaksa enää hakata päätä seinään.
Joillakin on sellainen ominaisuus, että he ihastuvat siihen, että joku kiinnittää heihin huomiota ja aloittavat suhteen käytännössä ihan kenen vaan kanssa joille he kelpaavat.
Minulla taas päin vadtoin, en voisi enää kikinä kuvitellakaan se urustelevani henkilön kanssa joka ei vetoa minuun fyysisesti ja johon en olisi yhtään ihastunut. Kokeilin nuorena ns "kostosuhdetta" erään tyypin kanssa koska halusin vain kostaa minut jättäneelle exälleni olemalla hänen pelikaverinsa kanssa. Eihän se onnistunut jo ensinnäkin sen takia että kaipasin exääni ihan hirveästi ja muutenkin, en saanut mitään romanttisia tunteita tuon "kostomiehen" kanssa. Enkä ikimaailmassa olisi tyytynyt mihinkään "kunhan on joku" suhteeseen. Olen mielummin yksin jos en saa sellaista kenestä oikeasti pidän ja jonka kanssa tunne on molemmin puoleinen.
No mä en ole ikinä etsinyt suhdetta, koska todellakin viihdyin yksin omassa seurassani ja tykkään tehdä kaikkea kokkailusta matkusteluun yksin. MUTTA. 19-vuotiaana ihan sattumalta harrastuksessa törmäsin mieheen jonka kanssa olin sitten useamman vuoden. Olin liian nuori sitoutumaan ja homma hajosi omaan mahdottomuuteensa. Ehdin olla peräti pari kuukautta sinkku, kun yhteisen tuttavan kautta tapasin mielenkiintoisen oloisen miehen ja sen mukana muuttui koko elämäni paikkakunnasta ja duunista lähtien! Olimme yhdessä 9 vuotta, sitten elämä vaan veti eri suuntiin kummallakin, ja yhä ollaan kavereita ja hyvissä väleissä, koska mitään draamaa ei ollut. Sen suhteen jälkeen halusin olla yksin, ja reissasin ja keskityin duunijuttuihin ynnä muuta. Ja eikös vaan alle puolessa vuodessa taas elämään ilmestynyt ihminen, jonka piti olla vain yhden yön juttu, mutta joka nyt on tuossa ollut liki 15 vuotta. Tämän kanssa olen jopa harkinnut naimisiin menoakin, se on ollut mulle ennen ihan turha ja itselle sopimaton juttu. Lapsia ei ole eikä tulekaan.
Mutta joillakin se vaan menee näin. En mä ole mitenkään erityisen hyvännäköinen, mutta olen todella itsenäinen ja anna paljon tilaa, en vahtaa ihmisiä ja mulle ihminen on tunnetasolla ja älykkyyspuolella vetovoimainen, en kiinnitä ulkonäköön sillä lailla huomiota, vaikka kyllä mullakin kai jotain kriteerejä on... Uskoisin, että kun tapaa ihmisiä avoimesti ja antaa mahdollisuuden sellaisellekin, joka ei ehkä ihan ekana tulisi mieleen, niin sitä voi kohdata uskomattomai ihmisiä. Kukaan näistä ei ollut sellainen, että "jalat menee alta" kun tavattiin, mutta rakkaus kasvoi ajan kanssa. Enkä tosiaan sitä edes halunnut, niin vain kävi :D
Mun mielestä 35kg on keskipituiselle naiselle turhan vähän