Miten jotkut löytää uuden parisuhteen aina niin nopeasti?

Se on vain hyvää tuuria. Voit olla vaikka kuinka hyvä, kiva ja koulut käynyt ja silti sinulla voi olla vaikeuksia löytää sopivaa kumppania.

Tekijöitä on monenlaisia. On porukka, joka ei vaan osaa olla yksin ja aina on varareserviä tai haku päällä jo suhteessa, ettei vahingossa hetkeäkään olisi yksin. Harvoin siinä kriteeritkään niin kummoisia on kun suhteilu on itseisarvo. Toki on sitten ihmisiä, joilla vientiä riittää sekä sopii yhteen monenlaisten ihmisten kanssa oikeastikin ja ihastuu kohtuu helposti. Jos on vielä ulospäin suuntautunut ja menevä niin voipi sitä seuraa aina kohtuu nopeasti olla.

Itse olen aika vastakkainen, pari pitkää suhdetta takana ja ekan päättymisen jälkeen olin kolme vuotta yksin, ei vaan kiinnostanut edes mikään seuranhaku. Nuorempana oli kyllä vientiä ihan hyvin että ei ollut siitä kiinni. Nyt jos sinkkuuntuisi niin varmaan aika hiljaista olisi, sekä omasta tahdosta että varmasti "poolin" pienentymisestä johtuen.

Ihmiset joista toiset pitävät saavat seuraa paremmin kuin ihmiset joista ei pidetä. Yksinkertaista.

Minä olen ollut nuorempana aina nopeasti uudessa suhteessa. Nuorempana (18-29v) olin pitkähköissäkin suhteissa, yleensä kahdesta viiteen vuotta. Aina kun erosin löytyi uusi kumppani nopeasti, yleensä noin 4-6kk kuluessa. Joskus muistan jopa miettineeni ennen eroa että tuskin tarvitsee uutta kauaa etsiä. Ja se oli se ongelma: en odottanut ja vaatinut hyvää ja aidosti sopivaa, vaan otin vastaan (tosin useasta ehdokkaasta) jonkun. Tämä oli oman huonon itsetunnon ja hyväksynnän tarpeen paikkailua.

Koska se on kämppis, kulujen jakaja, seuraa joskus. Kulissi?

Joillakin on "kavereita" joita pidetään siltä varalta että tulee ero ja ehkä jo ennen eroa alkaa siirtyminen uuteen suhteeseen. Toinen on jättänyt puoli vuotta toisen ennen kuin lopulta jättää. Myös jos toipuu nopeasti erosta niin pitikö toisesta lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset joista toiset pitävät saavat seuraa paremmin kuin ihmiset joista ei pidetä. Yksinkertaista.

Ihmisillä on eri maku eli kaikki ei pidä kaikista,joku ei pidä jostain josta toinen taas pitää.

Mä jo nuorena opin, ettei kaikki osaa olla yksin. Sitten hyväksyvät kenet vaan viereensä edes hetkeksi. Ja ne hetket voivat usein olla hyvinkin vahingollisia ja traumaattisia. Eli sitten onnistutaan nappaamaan se hirviö narsisti tai väkivaltainen päihdekäyttäjä.

Mieluummin uusi suhde jo ennen eroa kuin esim viikon vapailla markkinoilla.

Nykyisestä kaveriporukasta eräs jäi leskeksi, niin uusi mies oli katottu jo ennen hautajaisia. Toki se vaihtui sittemmin, mutta melkoista määrää miehiä on pyörittänyt nyt vuoden aikana. Kaikkien kanssa pitää asuakin samantien yhdessä. Lasten suruajasta ja arjesta viis.

Itse taas nautin uudesta parisuhteesta paremmin mitä kauemmin on tuuletettu välissä. Ettei vanhat pölyt enää kantaudu uuteen suhteeseen. Mä olenkin ollut vain muutamassa suhteessa ikäni aikana. Eikä haittaa yhtään. :) Hyviä suhteita olleet kaikki. Ystävinä erottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasokkaiden ei tarvitse olla yksin 

Näinhän se on, että kun pitää kamelinvarpaat piilossa ja vaihtaa pieruverkkarit parempiin asusteihin. Tietysti on hyvä, jos saa parikymmentä kiloa painoa alennettua.

 

Mun mielestä 35kg on keskipituiselle naiselle turhan vähän

Itse olen ollut jo vuoden sinkkuna. Nuorena uusi löytyi helposti bileistä. Nyt taas kokopäivätyössä naisvaltaisella alalla eikä baareistakaan tällä iällä ketään löydä (saati sitten että baarit kiinnostasi). Ainoa harrastukseni on myös naisvaltainen. Ei ole keski-iässä helppoa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin ekan suhteen tinderistä noin neljässä kuukaudessa ja toisen kahdessa. Isoin ongelma on siellä ainakin että harva jaksaa tutustua yhteen kerrallaan ja turhautuvat tinderiin kun ei heti löydykkään sitä oikeaa.

No mä turhauduin siihen, kun liian moni mies tuntui valehtelevan vähän kaikesta. Väärä ikä, suhdestatus jne lapsiakin löytyi yllättäen, kun vähän kaiveli. Ja sitten haluttiinkin pelkkää seksiä eikä mitään vakavaa. Ja ihan ne tavikset (alle 175cm, ylipainoiset) tämmöistä pyörittivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin ennen sanottiin, että kunnon miehellä pitää olla A-asiat plakkarissa: auto, asunto, ammatti ja akka. 

Tuo on minullekin tuttu sanonta, mutta siinä oli viisi koota. Piti olla koti, kulkuneuvo, kassa kunnossa ja kissanlihakeittoa 🐱🍖🍲

Koiranlihakeittoa varmaan tarkoitit. Eikös Aasiassa semmoistakin syödä?

Vierailija kirjoitti:

Toiset ovat helpommin lähestyttäviä ja ulospäin suuntautuneita. He tutustuvat erilaisiin ihmisiin helposti ja näiden uusien ihmisten kautta taas uusiin ihmisiin. Olisi erikoista jollei löytyisi ketään uutta.

Jos verrataan taas ihmiseen joka on vaikeasti lähestyttävä, ei halua/osaa tutustua ihmisiin. En pitäisi ihmeenä mikäli tässä tapauksessa uuden suhteen saaminen kestäisi pitkään.

Niin? Olen sosiaalinen ja tutustun helposti ihmisiin. Ongelmana on vaan se, että monet ovat tässä iässä varattuja. Myös elintapani (raittius, runsaa liikunta) poikkeavat valtavirrasta sen verran, että vaikea löytää samanlaista. Itselläni ei ole lapsia enkä halua deittailla ihmisiä, joilla niitä on. Siinäpä jokunen syy miksi olen sinkkuna vuodesta toiseen.

Ne ei rakastu eikä rakasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin ekan suhteen tinderistä noin neljässä kuukaudessa ja toisen kahdessa. Isoin ongelma on siellä ainakin että harva jaksaa tutustua yhteen kerrallaan ja turhautuvat tinderiin kun ei heti löydykkään sitä oikeaa.

No mä turhauduin siihen, kun liian moni mies tuntui valehtelevan vähän kaikesta. Väärä ikä, suhdestatus jne lapsiakin löytyi yllättäen, kun vähän kaiveli. Ja sitten haluttiinkin pelkkää seksiä eikä mitään vakavaa. Ja ihan ne tavikset (alle 175cm, ylipainoiset) tämmöistä pyörittivät.

Uskon,että turhautuu 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset ovat helpommin lähestyttäviä ja ulospäin suuntautuneita. He tutustuvat erilaisiin ihmisiin helposti ja näiden uusien ihmisten kautta taas uusiin ihmisiin. Olisi erikoista jollei löytyisi ketään uutta.

Jos verrataan taas ihmiseen joka on vaikeasti lähestyttävä, ei halua/osaa tutustua ihmisiin. En pitäisi ihmeenä mikäli tässä tapauksessa uuden suhteen saaminen kestäisi pitkään.

Niin? Olen sosiaalinen ja tutustun helposti ihmisiin. Ongelmana on vaan se, että monet ovat tässä iässä varattuja. Myös elintapani (raittius, runsaa liikunta) poikkeavat valtavirrasta sen verran, että vaikea löytää samanlaista. Itselläni ei ole lapsia enkä halua deittailla ihmisiä, joilla niitä on. Siinäpä jokunen syy miksi olen sinkkuna vuodesta toiseen.

Ajattelepa asiaa mikäli olisit vielä epäsosiaalinen. Olisiko sinulla silloin edes mahdollisuutta löytää ketään? Nyt sinulla on teoriassa mahdollista löytää joku.

Läheisriippuvaiset ovat rasittavia ja säälittäviä.

Vierailija kirjoitti:

Joillain on enemmän valinnanvaraa. Liikkuvat enemmän, tapaavat enemmän ihmisiä, ovat itse aloitteellisia ja heissä on ominaisuuksia, mitkä viehättävät suurempaa joukkoa ihmisistä.

Ap:han puhui siitä että harvoin kukaan hänelle itselleen kolahtaa. Ihmettelee sitä miten toiset ihmiset jatkuvasti löytävät ihmisen joka kolahtaa.

Omat suhteet lähinnä kaatuneet, koska miehet tarvinneet jatkuvasti huomiota ja jos olen elänyt omaa elämää on huomiota haettu saman tien muualta. En luota ihmisiin, jotka ei pärjää itsensä kanssa sekuntiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillain on enemmän valinnanvaraa. Liikkuvat enemmän, tapaavat enemmän ihmisiä, ovat itse aloitteellisia ja heissä on ominaisuuksia, mitkä viehättävät suurempaa joukkoa ihmisistä.

Ap:han puhui siitä että harvoin kukaan hänelle itselleen kolahtaa. Ihmettelee sitä miten toiset ihmiset jatkuvasti löytävät ihmisen joka kolahtaa.

Eri. Koska suuremmasta määrästä ihmisiä löytyy helpommin ihminen joka kolahtaa kuin vähäisestä määrästä.