Miten jotkut löytää uuden parisuhteen aina niin nopeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Kuulostaa menneisyydeltäni ennen, kun opin nauttimaan yksinolosta, eli opin tykkäämään itsestäni ja opin kuulostelemaan ja sanoittamaan ajatuksiani ja tunteitani. Ennen tätä kehitysaskelta, en löytänyt sitä oikeaa, vaikka kovasti tulikin kaverrattua ja seurusteltua. Nyt olen ikionnellinen yksin, enkä enää tarvitse ulkoista validaatiota. Kuinka nurinkurista onkaan, että nyt sitä sitten viimeinkin saan ylitsepursuavasti? Kukas psykologian ammattilainen sanoikaan: "Saat sen mistä luovut"? 

Minullakin on ollut puntarointia, että mitä minä aidosti toiselta ihmiseltä haluan ja mitä tarkoitusta varten tarvitsen suhdetta. Olen lopulta tullut siihen tulokseen, että kaipaan ihailua, mutta lopulta arkisempi suhde toisen kanssa on vain rasite ja seksi samoin. Joten riittää kun laittautuu nätiksi ja käy ihmisten ilmoilla, katseltavana, enintään juttelemassa. Ketään ei tarvitse laskea kehoo

Tylsää elämää mutta elä kuten parhaaksi näet. 

Tuohon FWB hommaan; Ettei voisi kuvitella selvinpäin kaverikivaa. Miksei? Eihän sitä parisuhteessakaan olla toivottavasti aina pienessä sievässä, kun harrastelemaan päädytään? Tunnelmaan pääseminen itsellä alkaa siitä, että kilahtaa viesti; Olisiko mahdollista tulla käy? Tai itse pistän viestiä, että pääsetkö käy? Ja toki sitä ensin tutustutaan vaatteet päällä, myös selvin päin ja jutellaan, että molemmat tietää, missä mennään. Itselläni vaatimus on, että tyypin kanssa pitää tulla rennosti toimeen muutenkin.  Komeita ja kivoja miehiä ovat olleet omani. Oma sydän solmussa, muurit päällä. Ei todellakaan valmis rakastuu tai ihastuu. Mutta ei tuo nyt haluihin vaikuta. Se on kuin pieni lomahetki omasta elämästä, avioeron läpikäynnistä, huolesta, vastuista ja hetki jolloin saa pistää puhtaasti itsensä ja omat halunsa ja tarpeensa ykköseksi. 

Mies ei sanonut, että rakastaa minua.

Varmaan arkea monelle tuo. Sinkku oikein 100%. Olisi rasittavaa sitoutua kunnolla ja mukautua kaikessa kaksin. Yksin saa tehdä niinkuin lystää.

Parasta kuitenkin mielestäni löytää sielunkumppani jolla suht samat intressit se tukee molempien henkistä puolta. Kiva jos oma koti, rauha, hiljaisuus, molemmilla ettei tarvitse säätää huusholliasioista ja voi olla omissa oloissa kun haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon FWB hommaan; Ettei voisi kuvitella selvinpäin kaverikivaa. Miksei? Eihän sitä parisuhteessakaan olla toivottavasti aina pienessä sievässä, kun harrastelemaan päädytään? Tunnelmaan pääseminen itsellä alkaa siitä, että kilahtaa viesti; Olisiko mahdollista tulla käy? Tai itse pistän viestiä, että pääsetkö käy? Ja toki sitä ensin tutustutaan vaatteet päällä, myös selvin päin ja jutellaan, että molemmat tietää, missä mennään. Itselläni vaatimus on, että tyypin kanssa pitää tulla rennosti toimeen muutenkin.  Komeita ja kivoja miehiä ovat olleet omani. Oma sydän solmussa, muurit päällä. Ei todellakaan valmis rakastuu tai ihastuu. Mutta ei tuo nyt haluihin vaikuta. Se on kuin pieni lomahetki omasta elämästä, avioeron läpikäynnistä, huolesta, vastuista ja hetki jolloin saa pistää puhtaasti itsensä ja omat halunsa ja tarpeensa ykköseksi. 

Seurustelin exän kanssa. Hänen puhelimeensa kilahti viesti "Tuletko". Jätkä tuijotti ja luki sitä tovin etukenossa sohvalla ja näin sen olkavartensa alta, koska olen lyhyt. Toinen kerta oli kun rages puhelinsoittoon su-iltana klo 21 "Ei nyt". Oli puhelinmyyjä 😆. Kärräs mut pian kotiini.

Etsinnässä sukuelin eikä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Miten jotkut löytää uuden parisuhteen aina niin nopeasti?

Jotkut löytää, jotkut ei. Hieman turha ihmetellä asiaa, sillä hyvin moni seikka vaikuttaa asiaan. Parisuhteita on monenlaisia, joihinkin käydään kevyemmin, joitakin harkitaan pitkään.  Parisuhteeseen voi hakeutua ihan seuran ja läheisyyden vuoksi, ilman aikomustakaan elämänkumppanuudesta. Tai sitten voi hakea sitä elinikäistä sielunkumppania, jonka löytäminen voi kestää ... jos löytyy lainkaan.

Eivät kestä olla hetkeäkään yksin. Kertoo myös tunneköyhyydestä, joskus tunnekylmyydestäkin.

Ovat tyrkkyjä. Ottavat kontaktia.

Eiköhän tämä ole suht'koht simppeli asia. Jos ihminen jotenkin pisteytetään eli arvostetaan niin ne, joilla on eniten arvoa ovat muiden silmissä kiinnostavia ja haluttuja. 

Miksi tällaista kieltämään? Asia vaan on näin. Tähän, kun vielä lisätään tämä nykymaailman pinnallisuus ja minäminä- asenne niin sillä asenteella poimitaan karkit kakun päältä ja ongelmien ilmaantuessa hypätään seuraavaan. Näin ei tarvitse nähdä vaivaa omien ongelmiensa ratkomiseen. 

Kun kyllästyn edelliseen niin isokullisuuteni takaa uuden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Pinnallinen 3D maailma. Ei ihmiset ajattele järjellä mitään tai oikeasti oman sydämen kautta. 

Ne valitsee ihan kenet vaan kumppanikseen, koska "niin sen kuuluu mennä", jos ei seurustele niin on "epänormaali" ja "epäonnistunut"

Siinä on pakko olla kokoajan joku pönkittämässä omaa egoa. Ihan sama kuka se on.

Ei kyse ole mistään egon pönkittämisestä, mieluummin päinvastoin hieman hävettää alkaa uusi suhde seuraava viikonloppuna, siis viimeistään, mutta kun panettaa niin minkäs teet?

Muutama fwb-suhde on kehittynyt vuosien suhteeksi ja vähemmän minun on tarvinnut riidellä niissä kuin umpirakastuneiden vanhanaikaisessa suhteessa olevien. 

Suhdetta etsiessä en halua luokitella ketään etukäteen millään lailla, että just' tuo on aivan ihana ja kaunis, vaan minusta jokaiselle kuuluu antaa mahdollisuus. En koskaan hae mitään yhden yön suhdetta, vaan toivon että siitä tulee loppuelämän suhde, mutta sitä ei koskaan tiedä kuin kokeilemalla että kestääkö?  Joskus on mennyt niin metsään, että jo kuukauden kuluttua ollaan todettu ettei kannata jatkaa, mutta useimmiten on sentään mennyt vuosi tai yli.  Jos toinen turhautuu, niin silloin on annettava mennä, vaikka itseä kirvelee.

Vierailija kirjoitti:

Tasokkaiden ei tarvitse olla yksin 

Joo, tasokkaat voi vaihtaa kumppania silloin kun huvittaa. Tasokasta hommaa.

Hakee sukuelintä, ei parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen ihmetellyt itsekin. Mulla on eräs tuttu, nyt jo reippaasti keski-ikäinen, pieni ja pullukka, joka ei ole kasvoiltaankaan lähinnä minkään näköinen. Hän löytää jostain landen lavatansseista aina seuraavan ja seuraavan. Hänellä on verkot vesillä ilmeisesti vähän kokoajan ja kun yksi suhde loppuu niin seuraava jo laittelee viestiä. Hän on kova puhumaan, siis helposti lähestyttävä ja höpöttää lähinnä mitä sattuu, nauraa rätkättää ihan hölmöillekin jutuille ja siitähän miehet pitää, että saavat huomion itseensä. 

Itse en oikein enää edes ihastu ja 100%varmuudella se mies, mihin kiinnitän huomioni ja edes hetken katson että "tossa, toi vois olla mieleiseni" , on varattu.  Olen vähän hiljaisempi ja varautuneempi kuin tuo tuttuni, tykkään fiksusta ja sivistyneestä keskustelusta, enkä naura typerille vitseille.  Vaikka näen että miehet katsoo minua, koska olen suht hyvin säilynyt, tummapiirteinen ja pid

Mulla on vähän samanlainen tuttu, oikein semmonen "muatalon emäntä" tyyppinen pömppömaha röllykkä vyölaukun alla ja moniväri kanamperstukka sentin tyvikasvulla. Tuoksuu vanhalle hajuvedelle ja hielle mutta miehet tykkää. Hänellä on aina joku kierroksessa, ei osaa olla yhtään yksin mutta en usko että oikeasti ihastuu tai rakastaa ketään. Hän on kuin kaveri miesten kanssa, hyödyntää heitä omiin tarkoitusperiinsä ja siihen että kun vaan joku pitää olla. Aikoinaan kun häntä kuuntelin, tuntui oikein että inhosi sitä typerää ja ilkeää äijää, mutta yritti kuitenkin väkisin vaan jatkaa suhdetta joka ei todellakaan kuulostanut normaali aikuisten suhteelta. Eronkin jälkeen yritti keinolla millä hyvänsä pysyä edes kaverina ja roikkui tietyllä verukkeella väjän niinku kaverina, ehkäpä odottaen että jos mies tulisi toisiin aatoksiin. Sitten hyvin pian oli jo uusi "kaveri" kuvioissa jota päsee hyödyntämään vaikkei oikeasti ole edes ihastunut.... mutku joku pitää olla.  Nää mihet oli sellasia joihin en itse loisi katsettakaan.

Mut jokainen tyylillään

Hyvä kysymys. Muistan, kun lukioaikoina yksi kaverini ärähti minulle, että "sulla sentään on vientiä. Ei kaikilla ole" ja se avasi silmäni että eikös sitten kaikille löydykään kysyntää. En ihastu helposti, enkä ole harrastanut irtosuhteita, mutta jostain syystä minulla on aina tähän ikään (43) saakka riittänyt ihan kivoja ja fiksuja ehdokkaita. Varmasti tuuriakin matkassa. Kun ehdokkaita sitten on, niin kyllä sieltä joku ihastumisenkin kohde on löytynyt. Tai ei löytynyt, se on väärä ilmaisu, koska en ole itse aktiivisesti etsinyt ketään, vaan ollut ihan mieluusti yksin välillä. Kuitenkin pisin jakso yksin on vain vuosi. Olen nyt kolmannessa pitkässä parisuhteessa, ja tämä tuli vähän puun takaa. Olin juuri jäänyt sinkuksi ja ajattelin keskittyä vain lapseeni, uraan ja matkusteluun.. mutta kohtalo päätti toisin ja elämääni asteli todella ihana mies. Ihastuin, ja nyt jo 8.vuotta yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuohon FWB hommaan; Ettei voisi kuvitella selvinpäin kaverikivaa. Miksei? Eihän sitä parisuhteessakaan olla toivottavasti aina pienessä sievässä, kun harrastelemaan päädytään? Tunnelmaan pääseminen itsellä alkaa siitä, että kilahtaa viesti; Olisiko mahdollista tulla käy? Tai itse pistän viestiä, että pääsetkö käy? Ja toki sitä ensin tutustutaan vaatteet päällä, myös selvin päin ja jutellaan, että molemmat tietää, missä mennään. Itselläni vaatimus on, että tyypin kanssa pitää tulla rennosti toimeen muutenkin.  Komeita ja kivoja miehiä ovat olleet omani. Oma sydän solmussa, muurit päällä. Ei todellakaan valmis rakastuu tai ihastuu. Mutta ei tuo nyt haluihin vaikuta. Se on kuin pieni lomahetki omasta elämästä, avioeron läpikäynnistä, huolesta, vastuista ja hetki jolloin saa pistää puhtaasti itsensä ja omat halunsa ja tarpeensa ykköseksi. 

Jotenkin tuntuisi liian suorasukaiselta kun tulee viesti tai laittaa itse viestiä kun molemmat tietävät, että takana on tarkoitus saada seksiä. Mietin, että jos FWB-mies laittaa viestiä, että haluaisi tavata niin jos ei itsellä ole haluja  silloin. Ja päinvastoin. 

Ei tietenkään ole pienessä huppelissa jatkuvasti silloin kun on oikea suhde, eihän silloin olekaan pelkkä seksi mielessä. Olen hyvinkin rento ja myönteinen silloin. Ja sekin on eri asia laittaa viestiä kun on oikea suhde ei aina tarvitse mennä seksiin, muutta muuten kiva tavata. Ja voihan se sitten seksiinkin mennä. Mutta tapaamisen syy ei ole pelkkä seksi. Silloinhan on rennompi tunnelma. 

Vaikea kai selittää. Mutta itselle tuo ajatus, että toinen tulee vain seksiä varten tekisi tilanteen jotenkin epärennoksi. Vaikka siinä sivussa nimellisesti jotain juteltaisiinkin. Se, että toinen alkaa vilkuilla kelloa, että pitäisi jo olla toisaalla, pannaanpa toimeksi, olisi kyllä kurjaa. 

Just näin 😂

..sanoo hän joka mahdollisesti jossain vaiheessa tajuaa ettei sillä pitkälle pötkitä, saat ehkä alapääsi tyydytettyä mutta henkistä puolta et 

Tai sitten kaikki mitä löytyy on alaosastossa ja se on kyllä mun makuun aikas köyhää elämältä.

No ainahan tuota saa kieltäytyä jos ei tee mieli. Niin suhteessa, baarissa kun joku vonkaa tai FWB. Ei sen kummempaa. Itsekin laitan tällöin kilahtaneeseen viestiin; No nyt ei sovi. Ollaanpa kuulolla toiste. Ja itsekin olen tällaisia, että "nyt ei passaa" viestejä saanut. Sehän on täysin selvä homma, että molempien pitää olla messissä yhtä paljon. Kiusallisuus on ollut hommasta kaukana. Mutta täytyy myöntää; Ajan oloon on muodostunut itselle semmoinen tutka, joka kyllä hoksii onko vastapuolesta tämmöiseen vai ei. Kaikista ei ole ja se on ok. 

En pystyisi elämään yksin, tulisin varmaan hulluksi puhuisinko seinälle vai mille, ehkä ostaisin seksinuken kuten monet yksinäiset miehet, onko ollut kiva päivä tänään kotona, makaatko siinä hyvin vai nostetaanko pystyyn ja vedellään pystyssä välillä.