Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut löytää uuden parisuhteen aina niin nopeasti?
Omaa kaveripiiriä seuratessakin sinkkuna ollaan eron jälkeen maksimissaan puoli vuotta ennen kuin on jo uusi kumppani. Itse taas en edes ihastu keneenkään muuta kuin todella harvoin, nyt neljättä vuotta sinkkuna kun ei vaan ole kukaan kolahtanut. Miten niitä sopivia puolisoita tuntuu joillekin löytyvän niin helposti?
Kommentit (437)
Eiköhän tämä ole suht'koht simppeli asia. Jos ihminen jotenkin pisteytetään eli arvostetaan niin ne, joilla on eniten arvoa ovat muiden silmissä kiinnostavia ja haluttuja.
Miksi tällaista kieltämään? Asia vaan on näin. Tähän, kun vielä lisätään tämä nykymaailman pinnallisuus ja minäminä- asenne niin sillä asenteella poimitaan karkit kakun päältä ja ongelmien ilmaantuessa hypätään seuraavaan. Näin ei tarvitse nähdä vaivaa omien ongelmiensa ratkomiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kyllästyn edelliseen niin isokullisuuteni takaa uuden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Pinnallinen 3D maailma. Ei ihmiset ajattele järjellä mitään tai oikeasti oman sydämen kautta.
Ne valitsee ihan kenet vaan kumppanikseen, koska "niin sen kuuluu mennä", jos ei seurustele niin on "epänormaali" ja "epäonnistunut"
Siinä on pakko olla kokoajan joku pönkittämässä omaa egoa. Ihan sama kuka se on.
Ei kyse ole mistään egon pönkittämisestä, mieluummin päinvastoin hieman hävettää alkaa uusi suhde seuraava viikonloppuna, siis viimeistään, mutta kun panettaa niin minkäs teet?
Muutama fwb-suhde on kehittynyt vuosien suhteeksi ja vähemmän minun on tarvinnut riidellä niissä kuin umpirakastuneiden vanhanaikaisessa suhteessa olevien.
Suhdetta etsiessä en halua luokitella ketään etukäteen millään lailla, että just' tuo on aivan ihana ja kaunis, vaan minusta jokaiselle kuuluu antaa mahdollisuus. En koskaan hae mitään yhden yön suhdetta, vaan toivon että siitä tulee loppuelämän suhde, mutta sitä ei koskaan tiedä kuin kokeilemalla että kestääkö? Joskus on mennyt niin metsään, että jo kuukauden kuluttua ollaan todettu ettei kannata jatkaa, mutta useimmiten on sentään mennyt vuosi tai yli. Jos toinen turhautuu, niin silloin on annettava mennä, vaikka itseä kirvelee.
Vierailija kirjoitti:
Tasokkaiden ei tarvitse olla yksin
Joo, tasokkaat voi vaihtaa kumppania silloin kun huvittaa. Tasokasta hommaa.
Hakee sukuelintä, ei parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen ihmetellyt itsekin. Mulla on eräs tuttu, nyt jo reippaasti keski-ikäinen, pieni ja pullukka, joka ei ole kasvoiltaankaan lähinnä minkään näköinen. Hän löytää jostain landen lavatansseista aina seuraavan ja seuraavan. Hänellä on verkot vesillä ilmeisesti vähän kokoajan ja kun yksi suhde loppuu niin seuraava jo laittelee viestiä. Hän on kova puhumaan, siis helposti lähestyttävä ja höpöttää lähinnä mitä sattuu, nauraa rätkättää ihan hölmöillekin jutuille ja siitähän miehet pitää, että saavat huomion itseensä.
Itse en oikein enää edes ihastu ja 100%varmuudella se mies, mihin kiinnitän huomioni ja edes hetken katson että "tossa, toi vois olla mieleiseni" , on varattu. Olen vähän hiljaisempi ja varautuneempi kuin tuo tuttuni, tykkään fiksusta ja sivistyneestä keskustelusta, enkä naura typerille vitseille. Vaikka näen että miehet katsoo minua, koska olen suht hyvin säilynyt, tummapiirteinen ja pid
Mulla on vähän samanlainen tuttu, oikein semmonen "muatalon emäntä" tyyppinen pömppömaha röllykkä vyölaukun alla ja moniväri kanamperstukka sentin tyvikasvulla. Tuoksuu vanhalle hajuvedelle ja hielle mutta miehet tykkää. Hänellä on aina joku kierroksessa, ei osaa olla yhtään yksin mutta en usko että oikeasti ihastuu tai rakastaa ketään. Hän on kuin kaveri miesten kanssa, hyödyntää heitä omiin tarkoitusperiinsä ja siihen että kun vaan joku pitää olla. Aikoinaan kun häntä kuuntelin, tuntui oikein että inhosi sitä typerää ja ilkeää äijää, mutta yritti kuitenkin väkisin vaan jatkaa suhdetta joka ei todellakaan kuulostanut normaali aikuisten suhteelta. Eronkin jälkeen yritti keinolla millä hyvänsä pysyä edes kaverina ja roikkui tietyllä verukkeella väjän niinku kaverina, ehkäpä odottaen että jos mies tulisi toisiin aatoksiin. Sitten hyvin pian oli jo uusi "kaveri" kuvioissa jota päsee hyödyntämään vaikkei oikeasti ole edes ihastunut.... mutku joku pitää olla. Nää mihet oli sellasia joihin en itse loisi katsettakaan.
Mut jokainen tyylillään
Hyvä kysymys. Muistan, kun lukioaikoina yksi kaverini ärähti minulle, että "sulla sentään on vientiä. Ei kaikilla ole" ja se avasi silmäni että eikös sitten kaikille löydykään kysyntää. En ihastu helposti, enkä ole harrastanut irtosuhteita, mutta jostain syystä minulla on aina tähän ikään (43) saakka riittänyt ihan kivoja ja fiksuja ehdokkaita. Varmasti tuuriakin matkassa. Kun ehdokkaita sitten on, niin kyllä sieltä joku ihastumisenkin kohde on löytynyt. Tai ei löytynyt, se on väärä ilmaisu, koska en ole itse aktiivisesti etsinyt ketään, vaan ollut ihan mieluusti yksin välillä. Kuitenkin pisin jakso yksin on vain vuosi. Olen nyt kolmannessa pitkässä parisuhteessa, ja tämä tuli vähän puun takaa. Olin juuri jäänyt sinkuksi ja ajattelin keskittyä vain lapseeni, uraan ja matkusteluun.. mutta kohtalo päätti toisin ja elämääni asteli todella ihana mies. Ihastuin, ja nyt jo 8.vuotta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohon FWB hommaan; Ettei voisi kuvitella selvinpäin kaverikivaa. Miksei? Eihän sitä parisuhteessakaan olla toivottavasti aina pienessä sievässä, kun harrastelemaan päädytään? Tunnelmaan pääseminen itsellä alkaa siitä, että kilahtaa viesti; Olisiko mahdollista tulla käy? Tai itse pistän viestiä, että pääsetkö käy? Ja toki sitä ensin tutustutaan vaatteet päällä, myös selvin päin ja jutellaan, että molemmat tietää, missä mennään. Itselläni vaatimus on, että tyypin kanssa pitää tulla rennosti toimeen muutenkin. Komeita ja kivoja miehiä ovat olleet omani. Oma sydän solmussa, muurit päällä. Ei todellakaan valmis rakastuu tai ihastuu. Mutta ei tuo nyt haluihin vaikuta. Se on kuin pieni lomahetki omasta elämästä, avioeron läpikäynnistä, huolesta, vastuista ja hetki jolloin saa pistää puhtaasti itsensä ja omat halunsa ja tarpeensa ykköseksi.
Jotenkin tuntuisi liian suorasukaiselta kun tulee viesti tai laittaa itse viestiä kun molemmat tietävät, että takana on tarkoitus saada seksiä. Mietin, että jos FWB-mies laittaa viestiä, että haluaisi tavata niin jos ei itsellä ole haluja silloin. Ja päinvastoin.
Ei tietenkään ole pienessä huppelissa jatkuvasti silloin kun on oikea suhde, eihän silloin olekaan pelkkä seksi mielessä. Olen hyvinkin rento ja myönteinen silloin. Ja sekin on eri asia laittaa viestiä kun on oikea suhde ei aina tarvitse mennä seksiin, muutta muuten kiva tavata. Ja voihan se sitten seksiinkin mennä. Mutta tapaamisen syy ei ole pelkkä seksi. Silloinhan on rennompi tunnelma.
Vaikea kai selittää. Mutta itselle tuo ajatus, että toinen tulee vain seksiä varten tekisi tilanteen jotenkin epärennoksi. Vaikka siinä sivussa nimellisesti jotain juteltaisiinkin. Se, että toinen alkaa vilkuilla kelloa, että pitäisi jo olla toisaalla, pannaanpa toimeksi, olisi kyllä kurjaa.
Just näin 😂
..sanoo hän joka mahdollisesti jossain vaiheessa tajuaa ettei sillä pitkälle pötkitä, saat ehkä alapääsi tyydytettyä mutta henkistä puolta et
Tai sitten kaikki mitä löytyy on alaosastossa ja se on kyllä mun makuun aikas köyhää elämältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainahan tuota saa kieltäytyä jos ei tee mieli. Niin suhteessa, baarissa kun joku vonkaa tai FWB. Ei sen kummempaa. Itsekin laitan tällöin kilahtaneeseen viestiin; No nyt ei sovi. Ollaanpa kuulolla toiste. Ja itsekin olen tällaisia, että "nyt ei passaa" viestejä saanut. Sehän on täysin selvä homma, että molempien pitää olla messissä yhtä paljon. Kiusallisuus on ollut hommasta kaukana. Mutta täytyy myöntää; Ajan oloon on muodostunut itselle semmoinen tutka, joka kyllä hoksii onko vastapuolesta tämmöiseen vai ei. Kaikista ei ole ja se on ok.
En pystyisi elämään yksin, tulisin varmaan hulluksi puhuisinko seinälle vai mille, ehkä ostaisin seksinuken kuten monet yksinäiset miehet, onko ollut kiva päivä tänään kotona, makaatko siinä hyvin vai nostetaanko pystyyn ja vedellään pystyssä välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten aloittajan sanoi.. AINA niin nopeasti, koska he eivät valikoi uutta kumppaniaan tarkoin vaan aloittavat uuden suhteen kun vähänkin on ihastunut.. loppujen lopuksi tulee taas ero kun huomaakin että ei ole sopiva ja nopeasti uusi kumppani..
Olit hidas tai nopea käänteissäsi, kumpikaan ei ole väärin.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin on jo todettu, että aktiivisesti ihmisiä tapaava löytää suhteen todennäköisemmin. Todennäköisyyksiin vaikuttaa tämäkin:
A) henkilö ihastuu helposti & hänestä pitää moni -> pariutuu herkästi
B) henkilö ihastuu helposti & hänestä ei pidä kovin moni -> mahdollisuus pariutua
C) henkilö ei ihastu helposti & hänestä pitää moni -> mahdollisuus pariutua
D) henkilö ei ihastu helposti & hänestä ei pidä kovin moni -> heikko mahdollisuus pariutua.
Kuulun D-ryhmään itse. Lisäksi en juuri käy ihmisten ilmoilla.
Lisäksi: henkilö on hyvä bongaamaan sopivan ihmisen kiinnostuksen ja osaa toimia siinä tilanteessa niin, että syntyy suhde. Ihmissuhdetaitoinen. Silloin ei tarvitse kuin sen yhden sopivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea kaikkia vastauksia, mutta ihmettelen tätä myös.
Tiedän omastakin perhepiiristä pari miestä, jotka ovat aikuisena olleet sinkkuja ehkä max. pari kuukautta.
Paras oli, kun kihlat purkautui ja puoliso muutti pois aamupäivällä, niin seuraava nainen tuli jo iltapäivällä tilalle :-D
Mutta joo, olen ihmetellyt että eikö nämä ihmiset kaipaa yhtään omaa aikaa tai halua reflektoida jotenkin päättynyttä suhdetta? Aikuinen ihminen ei halua olla muutamaa päivääkään itsekseen?
Minun tuntemillani nopeasti uuden suhteen löytävillä on ollut se uusi jo katsottuna valmiiksi, näitä klassisia "se on vaan hyvä työkaveri".
Matalat kriteerit. Helppo löytää, jos lähes kuka tahansa kelpaa. Jos haluaa olla kunnolla ihastunut/ rakastunut, on vaikeampaa.
Uuden parisuhteen löysin kun menin ihmisten ilmoille, enkä istunut kotona neljän seinän sisällä.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkia vastauksia, mutta ihmettelen tätä myös.
Tiedän omastakin perhepiiristä pari miestä, jotka ovat aikuisena olleet sinkkuja ehkä max. pari kuukautta.
Paras oli, kun kihlat purkautui ja puoliso muutti pois aamupäivällä, niin seuraava nainen tuli jo iltapäivällä tilalle :-D
Mutta joo, olen ihmetellyt että eikö nämä ihmiset kaipaa yhtään omaa aikaa tai halua reflektoida jotenkin päättynyttä suhdetta? Aikuinen ihminen ei halua olla muutamaa päivääkään itsekseen?
Eniten tässä ihmetyttää, että eikö se uusi nainen, joka muuttaa sisään samalla ovenavauksella kuin ex-vaimo muuttaa pois, mieti yhtään että ehkä hän ei olekaan se miehen elämän rakkaus vaan joku väline miehelle?
Itse erosin 25 vuoden avioliitosta miehen toistuvan pettämisen vuoksi ( mies halusi avoimen suhteen, minä en, ja mies päätti silti toteuttaa sen omalta osaltaan). Uusi nainen alkoi tuomaan tavaroitaan kotiimme ennen kuin ehdin muuttamaan pois. Toi esim pakastimeen marjojaan ja merkitsi paketteihin että ne on hänen eikä niihin saa koskea. Ja tämä ei ole vitsi eikä provo. Liekö toivun tästä tämän elämän aikana.
Ainiin, ex- mieheni on jo pettänyt tätä uutta naista yhden puolitutun kanssa joka paljasti tiedon minulle. Katkaisin välit tähän puolituttuun koska en halua tuota sirkusta enää elämääni.
Ovat tyrkkyjä. Ottavat kontaktia.