Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut löytää uuden parisuhteen aina niin nopeasti?
Omaa kaveripiiriä seuratessakin sinkkuna ollaan eron jälkeen maksimissaan puoli vuotta ennen kuin on jo uusi kumppani. Itse taas en edes ihastu keneenkään muuta kuin todella harvoin, nyt neljättä vuotta sinkkuna kun ei vaan ole kukaan kolahtanut. Miten niitä sopivia puolisoita tuntuu joillekin löytyvän niin helposti?
Kommentit (445)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin on jo todettu, että aktiivisesti ihmisiä tapaava löytää suhteen todennäköisemmin. Todennäköisyyksiin vaikuttaa tämäkin:
A) henkilö ihastuu helposti & hänestä pitää moni -> pariutuu herkästi
B) henkilö ihastuu helposti & hänestä ei pidä kovin moni -> mahdollisuus pariutua
C) henkilö ei ihastu helposti & hänestä pitää moni -> mahdollisuus pariutua
D) henkilö ei ihastu helposti & hänestä ei pidä kovin moni -> heikko mahdollisuus pariutua.
Kuulun D-ryhmään itse. Lisäksi en juuri käy ihmisten ilmoilla.
Vierailija kirjoitti: Kuulostaa menneisyydeltäni ennen, kun opin nauttimaan yksinolosta, eli opin tykkäämään itsestäni ja opin kuulostelemaan ja sanoittamaan ajatuksiani ja tunteitani. Ennen tätä kehitysaskelta, en löytänyt sitä oikeaa, vaikka kovasti tulikin kaverrattua ja seurusteltua. Nyt olen ikionnellinen yksin, enkä enää tarvitse ulkoista validaatiota. Kuinka nurinkurista onkaan, että nyt sitä sitten viimeinkin saan ylitsepursuavasti? Kukas psykologian ammattilainen sanoikaan: "Saat sen mistä luovut"?
Minullakin on ollut puntarointia, että mitä minä aidosti toiselta ihmiseltä haluan ja mitä tarkoitusta varten tarvitsen suhdetta. Olen lopulta tullut siihen tulokseen, että kaipaan ihailua, mutta lopulta arkisempi suhde toisen kanssa on vain rasite ja seksi samoin. Joten riittää kun laittautuu nätiksi ja käy ihmisten ilmoilla, katseltavana, enintään juttelemassa. Ketään ei tarvitse laskea kehoonsa tai elämäänsä.
Itse uskon karmaan ja siihen että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita.
Tätä olen ihmetellyt itsekin. Mulla on eräs tuttu, nyt jo reippaasti keski-ikäinen, pieni ja pullukka, joka ei ole kasvoiltaankaan lähinnä minkään näköinen. Hän löytää jostain landen lavatansseista aina seuraavan ja seuraavan. Hänellä on verkot vesillä ilmeisesti vähän kokoajan ja kun yksi suhde loppuu niin seuraava jo laittelee viestiä. Hän on kova puhumaan, siis helposti lähestyttävä ja höpöttää lähinnä mitä sattuu, nauraa rätkättää ihan hölmöillekin jutuille ja siitähän miehet pitää, että saavat huomion itseensä.
Itse en oikein enää edes ihastu ja 100%varmuudella se mies, mihin kiinnitän huomioni ja edes hetken katson että "tossa, toi vois olla mieleiseni" , on varattu. Olen vähän hiljaisempi ja varautuneempi kuin tuo tuttuni, tykkään fiksusta ja sivistyneestä keskustelusta, enkä naura typerille vitseille. Vaikka näen että miehet katsoo minua, koska olen suht hyvin säilynyt, tummapiirteinen ja pidän ulkoisesta habituksestani huolta, minua ei kukaan tule iskemään. Tosin en käykään missään sellaisessa paikassa että joku voisi yrittä tehdä lähempää tuttavuutta, kotoa ei tule kukaan hakemaan (vaikka kuinka toivon). Itse en uskalla enää tehdä aloitetta, on tullut takkiin niin monesti, etten jaksa enää hakata päätä seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin on sellainen ominaisuus, että he ihastuvat siihen, että joku kiinnittää heihin huomiota ja aloittavat suhteen käytännössä ihan kenen vaan kanssa joille he kelpaavat.
Minulla taas päin vadtoin, en voisi enää kikinä kuvitellakaan se urustelevani henkilön kanssa joka ei vetoa minuun fyysisesti ja johon en olisi yhtään ihastunut. Kokeilin nuorena ns "kostosuhdetta" erään tyypin kanssa koska halusin vain kostaa minut jättäneelle exälleni olemalla hänen pelikaverinsa kanssa. Eihän se onnistunut jo ensinnäkin sen takia että kaipasin exääni ihan hirveästi ja muutenkin, en saanut mitään romanttisia tunteita tuon "kostomiehen" kanssa. Enkä ikimaailmassa olisi tyytynyt mihinkään "kunhan on joku" suhteeseen. Olen mielummin yksin jos en saa sellaista kenestä oikeasti pidän ja jonka kanssa tunne on molemmin puoleinen.
No mä en ole ikinä etsinyt suhdetta, koska todellakin viihdyin yksin omassa seurassani ja tykkään tehdä kaikkea kokkailusta matkusteluun yksin. MUTTA. 19-vuotiaana ihan sattumalta harrastuksessa törmäsin mieheen jonka kanssa olin sitten useamman vuoden. Olin liian nuori sitoutumaan ja homma hajosi omaan mahdottomuuteensa. Ehdin olla peräti pari kuukautta sinkku, kun yhteisen tuttavan kautta tapasin mielenkiintoisen oloisen miehen ja sen mukana muuttui koko elämäni paikkakunnasta ja duunista lähtien! Olimme yhdessä 9 vuotta, sitten elämä vaan veti eri suuntiin kummallakin, ja yhä ollaan kavereita ja hyvissä väleissä, koska mitään draamaa ei ollut. Sen suhteen jälkeen halusin olla yksin, ja reissasin ja keskityin duunijuttuihin ynnä muuta. Ja eikös vaan alle puolessa vuodessa taas elämään ilmestynyt ihminen, jonka piti olla vain yhden yön juttu, mutta joka nyt on tuossa ollut liki 15 vuotta. Tämän kanssa olen jopa harkinnut naimisiin menoakin, se on ollut mulle ennen ihan turha ja itselle sopimaton juttu. Lapsia ei ole eikä tulekaan.
Mutta joillakin se vaan menee näin. En mä ole mitenkään erityisen hyvännäköinen, mutta olen todella itsenäinen ja anna paljon tilaa, en vahtaa ihmisiä ja mulle ihminen on tunnetasolla ja älykkyyspuolella vetovoimainen, en kiinnitä ulkonäköön sillä lailla huomiota, vaikka kyllä mullakin kai jotain kriteerejä on... Uskoisin, että kun tapaa ihmisiä avoimesti ja antaa mahdollisuuden sellaisellekin, joka ei ehkä ihan ekana tulisi mieleen, niin sitä voi kohdata uskomattomai ihmisiä. Kukaan näistä ei ollut sellainen, että "jalat menee alta" kun tavattiin, mutta rakkaus kasvoi ajan kanssa. Enkä tosiaan sitä edes halunnut, niin vain kävi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, joillekin kelpaa kuka vaan jonka kanssa kehtaa ihmisten ilmoilla kävellä. Näitä on sekä miehissä että naisissa.
Tiedän eräänkin mt ongelmaisen useamman lapsen yh äidin jolla on jo kolmas aviomies ja aina joku paikallinen peräkammarinpoika ottaa sen elätetyäväkseen kun toinen jättää. Mutta kun olen nähnyt ne hänen miehet, niin vaikka ne olis maailman viimeset, niin en koskis pitkällä tikullakaan. Hyi hitto. Jos olisin mies, niin en kyllä katsois sitä naistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset joista toiset pitävät saavat seuraa paremmin kuin ihmiset joista ei pidetä. Yksinkertaista.
Ihmisillä on eri maku eli kaikki ei pidä kaikista,joku ei pidä jostain josta toinen taas pitää.
Silti ihmiset joista pidetään yleisesti enemmän löytävät helpommin parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Toiset vaan on enempi parisuhdeihmisiä kuin toiset.
Esim. tiedän kaksi naista joilla on aina joku. Toinen heistä mennyt teini-ikäisestä saakka aina parisuhteesta toiseen, on tainnut olla vain kerran sinkku ja silloinkin vain muutaman kuukauden, kunnes löysi taas uuden miehen jonka kanssa meni naimisiin. Parisuhteet olleet pääosin pitkiä ja vakaita, eli ei jatkuvasti vaihda miestä, mutta aina kun vaihtaa, niin vaihtaa lennossa. Toisille elämä rakentuu tiettyjen normien ympärille, kun taas toiset ei niin paljoa kaipaa niitä.
Esim. tuo esimerkin nainen ei viihdy edes päivää yksinään ilman jotain tiivistä työprojektia ja produktiivista tekemistä jota suorittaa, kun taas itse (ikisinkku) keksin aikalailla loputtomasti viihdykettä itselleni enkä tylsisty juuri koskaan.
Toinen tietämäni nainen jolla on aina joku on sellainen, että häntä kiinnostaa tosi paljon miehet ja deittailu, ja hän vielä nelikymppisenäkin vouhottaa aiheesta
Olen itse tuollainen jälkimmäinen ikisinkku, parisuhde kiinnostaa vain jos vastaan tulisi sielunkumppani jonka kanssa kipinät lentää. Muuten olen ihan tyytyväinen yksinoloon, en lapsiakaan halua joten siitäkään ei huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täydellisiä ihmisiä ei ole olemassa. Hyvin usein ihmiset, jotka näyttävät olevan lähes täydellisiä, vain piilottavat puutteensa täydellisesti. Joten ne, jotka ymmärtävät nämä kaksi asiaa, löytävät suhteen helpommaksi kuin ne, jotka yrittävät löytää "täydellisen kumppaninsa".
Ei ainakaan itsellä ole hakusessa mikään "täydellinen" ei vaan kiinnosta jos ei kolahda kunnolla, niin yksinkertaista se on.
Hyvät tissit.
Sakset auki.
Muuta ei tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Kuulostaa menneisyydeltäni ennen, kun opin nauttimaan yksinolosta, eli opin tykkäämään itsestäni ja opin kuulostelemaan ja sanoittamaan ajatuksiani ja tunteitani. Ennen tätä kehitysaskelta, en löytänyt sitä oikeaa, vaikka kovasti tulikin kaverrattua ja seurusteltua. Nyt olen ikionnellinen yksin, enkä enää tarvitse ulkoista validaatiota. Kuinka nurinkurista onkaan, että nyt sitä sitten viimeinkin saan ylitsepursuavasti? Kukas psykologian ammattilainen sanoikaan: "Saat sen mistä luovut"?
Minullakin on ollut puntarointia, että mitä minä aidosti toiselta ihmiseltä haluan ja mitä tarkoitusta varten tarvitsen suhdetta. Olen lopulta tullut siihen tulokseen, että kaipaan ihailua, mutta lopulta arkisempi suhde toisen kanssa on vain rasite ja seksi samoin. Joten riittää kun laittautuu nätiksi ja käy ihmisten ilmoilla, katseltavana, enintään juttelemassa. Ketään ei tarvitse laskea kehoo
Minä ihailen ja kehun kumppaniani päivittäin. Rakkautta pitää vaalia.
M52
Sellaiset ihmiset eivät usein ole mitään romantikkoja eivätkä edes odota rakastuvansa. Heille riittää, että on kivaa yhdessä.
Ei mulla ole ainakaan aikaa mihinkään uuteen suhteeseen, olen alaikäisen lapsen kanssa, lapsi jäi mulle. Oon siis mies. Panettaa joskus harvoin, siitäkin selviää halvemmalla kun muistaa oman käden.
M38
En usko täydellisiin parisuhteisiin sen paremmin kuin työsuhteisiinkaan. Aina joutuu punnitsemaan hyviä ja huonoja puolia ja miettimään, kumpaan suuntaan vaaka kääntyy...
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset eivät usein ole mitään romantikkoja eivätkä edes odota rakastuvansa. Heille riittää, että on kivaa yhdessä.
Sehän on tärkeintä, että on kivaa yhdessä. Ja yhdessä on aina kivampaa kuin yksin, koska emme ole erakoita vaan laumaeläimiä.
Koska Suomessa on kaikissa alle 54V ikäluokissa selvästi enemmän miehiä kuin naisia, nuoriakin miehiä pelkästään on Tilastokeskuksen mukaan yli 100 000 enemmän kuin saman ikäisiä naisia! Siten miehiä on valtava ylijäämä ja suuri joukko miehiä on pakotettu ilman omaa tahtoaan jäämään koko elämäkseen yksin, koska sitä omaa rakasta ja oikeaa ei ole olemassakaan. Puhdas matemaattinen fakta.