Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut löytää uuden parisuhteen aina niin nopeasti?
Omaa kaveripiiriä seuratessakin sinkkuna ollaan eron jälkeen maksimissaan puoli vuotta ennen kuin on jo uusi kumppani. Itse taas en edes ihastu keneenkään muuta kuin todella harvoin, nyt neljättä vuotta sinkkuna kun ei vaan ole kukaan kolahtanut. Miten niitä sopivia puolisoita tuntuu joillekin löytyvän niin helposti?
Kommentit (465)
Se tuntuu siltä ,koska heillä on ollut uusi katsottuna jo kauan ennen kuin se tulee muiden tietoon.Siihen on saattanut mennä pitkäkin aika ennen kuin on uuden löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkään parisuhdetta ei etsitä löytymisen ilosta. Suurin osa mainitsemistasi nopeasti löytyneistä huomaa pian etteivät he edes itsevtiefä mitä rakkaus on.
Suhteesta toiseen loikkiminen kertoo ainoastaan huonosta itsetunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa mistä johtuu. Muilta olen kuullut, että kasvoni ovat peruspositiiviset ja ympärilläni on "hyvä aura". En siis ole seurustellut kuin kolme kertaa vakavammin mutta jostain syystä uusi kumppani on löytynyt ihan randomisti alle puolessa vuodessa vaikka olen suunnitellut olevani sinkkuna. Ja ei, en ole läheisriippuvainen :D
Pikku reality check olisi sullekin paikallaan. Olet läheisriippuvainen etkä osaa tai uskalla olla yksin. Niille kumppaniehdokkaille voi myös sanoa ei. Sä kannat käytännössä kaikki aiempienkin suhteidesi kuormat seuraaviin mukanasi. Voit toki sokeroida ja koristella sen tolla mulla on hyvä aura ja olen niin ihana puheella, se varmasti sinusta tuntuu kivemmalle.
Kuinka kertoa olevansa katkera ja kateellinen sanomatta sitä suoraan
Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ei vaan osaa olla yksin. Siirrytään seuraavaan suhteeseen eikä pysähdytä pätkääkään pohtimaan, miksi suhteet karahtaa aina kiville. Ihmetellään vaan, että mikä kaikissa naisissa/miehissä on vikana :/
Ketjun perusteella pikemminkin ikisinkut ovat niitä, jotka käyttävät aikansa muiden ihmisten vikojen ihmettelemiseen.
Ongelma ei ole, etteikö jollekkin kelpaisi. Ongelma on, että ei ole sellaisia ihmisiä joihin itse ihastuisi tai edes kiinnostuisi siinä mielessä.
Joskus ihan harmittaakin miksen voi olla kuin niin monet, kun usein olen ainoa, jolla ei ole paria. Mutta se on vain ohimenevää tila, varsinkin kun seuraa millaisia monet suhteet ovat. Yksineläminen on parempaa silloin kun parisuhde ei toisi jotain sellaista minkä takia voisi luopua vapaudestaan.