Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut löytää uuden parisuhteen aina niin nopeasti?
Omaa kaveripiiriä seuratessakin sinkkuna ollaan eron jälkeen maksimissaan puoli vuotta ennen kuin on jo uusi kumppani. Itse taas en edes ihastu keneenkään muuta kuin todella harvoin, nyt neljättä vuotta sinkkuna kun ei vaan ole kukaan kolahtanut. Miten niitä sopivia puolisoita tuntuu joillekin löytyvän niin helposti?
Kommentit (445)
Ainakin ennen sanottiin, että kunnon miehellä pitää olla A-asiat plakkarissa: auto, asunto, ammatti ja akka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin ennen sanottiin, että kunnon miehellä pitää olla A-asiat plakkarissa: auto, asunto, ammatti ja akka.
Tuo on minullekin tuttu sanonta, mutta siinä oli viisi koota. Piti olla koti, kulkuneuvo, kassa kunnossa ja kissanlihakeittoa 🐱🍖🍲
Ihmisillä on outoja kriteereitä.
Kun aikoinaan erosin, olin kokoa 44-46 ja suru ja rahattomuus laihdutti minut lähes alipainoiseksi.
Muutama käynti ammattiauttajalla ja elämässä alkoi paistaa aurinko.
Kävin paljon treffeillä ja kyllä sieltä sitten niitä prinssejäkin löytyi.
Mun työkaverilla on tarkat kriteerit ja esim meni ulos yhden mun tutun tutun kanssa. Sain laitettua viestiä hän tykkää kukista ja mies hommas kauniin kukkakimpun. Ei jatkoon, koska oli vääriä kukkia
Oma tupa ja takka, sitten vasta akka. 🤗
Olen sitten tosikko, mutta olen kurkkuani myöten täynnä kissanlihakeittoa. Ohitan sen aina nyt kun huomaan, että jaahas, taas tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sitten tosikko, mutta olen kurkkuani myöten täynnä kissanlihakeittoa. Ohitan sen aina nyt kun huomaan, että jaahas, taas tämä.
Sinun täytyy pitää hiukan taukoa kissakeiton syömisessä, jos se alkaa kyllästyttää. Kyllä ruokaan kun ruokaan kyllöstyy, jos aina lappaa suuhunsa vain yhtä ja samaa.
Itselleni en osaa kuvitella FWB-suhdetta. Nimenomaan päivällä selvin päin tarkoituksena naida. En saisi tunnelmaa niin millään. Joko nolostuttaisi tai naurattaisi, riippuisi tyypistä. En edes osaisi käyttäytyä luontevasti tuossa tilanteessa.
Muutama yhdenyönsuhde on ollut aikoinaan ravintolasta mukaan lähteneen miehen kanssa. Mutta siinäkin oli, että vietimme yhdessä illan ja jotenkin tykästyin ja tutustuin häneen kuitenkin. Myös alkoholi vaikutti asiaan, oli rennompi. Siinähän oli sekin, että ei ole ikäänkuin harkiten kotiin tilattu diili vaan pystyy katsomaan meneekö pitemmälle vaiko vain jutellaan tai pussailaan. Myös voi käydä, että tavataan toistekin, ei ole pelkkä harkittu pano.
Joillekin tuo sopii. Minulla on yleensä niin, että kun ei ole miesystävää ei oikein ole seksihalujakaan, ne ikäänkuin taantuvat. Sitten taas kun on suhteessa tunnepuoli mukana seksikin taas virkistyy ja herää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitten tosikko, mutta olen kurkkuani myöten täynnä kissanlihakeittoa. Ohitan sen aina nyt kun huomaan, että jaahas, taas tämä.
Sinun täytyy pitää hiukan taukoa kissakeiton syömisessä, jos se alkaa kyllästyttää. Kyllä ruokaan kun ruokaan kyllöstyy, jos aina lappaa suuhunsa vain yhtä ja samaa.
En ole tajunnut koko aikana jutun huumoria. Ei maittanut edes ensimmäinen lautasellinen.
Eivät ole muuta kuin seuraa.
Rakkaus tupsahtaa kerran-pari-kolme. Siinä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisille kelpaa kuka vaan, kumma kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vaikuttanut ainakin se, että olen parisuhdeihminen. Eron jälkeen surin noin kuukauden ja sen jälkeen koin jo olevani valmis tapaamaan uusia ihmisiä ja treffailemaan. Olen luonteeltani avoin, sosiaalinen, utelias, positiivinen. Tulen helposti toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa ja ihastun kohtuullisen helposti.
En kaipaa sinkkuelämää enkä yksin asumista, en tarvitse paljoa omaa tilaa tai aikaa. Saan muista ihmisistä energiaa, kun taas yksinolo on mukavaa vain päivän,pari. Yksinolo saa helposti minulla mielen matalaksi ja olon hieman surulliseksi.
Kuulostaa menneisyydeltäni ennen, kun opin nauttimaan yksinolosta, eli opin tykkäämään itsestäni ja opin kuulostelemaan ja sanoittamaan ajatuksiani ja tunteitani. Ennen tätä kehitysaskelta, en löytänyt sitä oikeaa, vaikka kovasti tulikin kaverrattua ja seurusteltua. Nyt olen ikionnellinen yksin, enkä enää tarvitse ulkoista validaatiota. Kuinka nurinkurista onkaan, että nyt sitä sitten viimeinkin saan ylitsepursuavasti? Kukas psykologian ammattilainen sanoikaan: "Saat sen mistä luovut"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitten tosikko, mutta olen kurkkuani myöten täynnä kissanlihakeittoa. Ohitan sen aina nyt kun huomaan, että jaahas, taas tämä.
Sinun täytyy pitää hiukan taukoa kissakeiton syömisessä, jos se alkaa kyllästyttää. Kyllä ruokaan kun ruokaan kyllöstyy, jos aina lappaa suuhunsa vain yhtä ja samaa.
En ole tajunnut koko aikana jutun huumoria. Ei maittanut edes ensimmäinen lautasellinen.
Se kissatarina ei minusta ole huumoria, vaan aika syvällistä ihmissuhdepohdintaa. Pienen vanhan mummon neuvot olivat aikanaan monelle hyvin tärkeitä tällä palstalla. Sääli, että hän on jo edesmennyt.
Olisiko ihastuminen mielenterveyden häiriö. Jos ei ihastu kovin helposti, niin on järjissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi pientä, ne on katsottu jo aikaa valmiiksi.
Toiset vaan ovat valmiita tekemään töitä itsensä kanssa sekä parisuhteen eteen. Se on asia mikä vie pitkälle. Pienistä ei kannata valittaa eikä pelästyä.
Toiset ovat helpommin lähestyttäviä ja ulospäin suuntautuneita. He tutustuvat erilaisiin ihmisiin helposti ja näiden uusien ihmisten kautta taas uusiin ihmisiin. Olisi erikoista jollei löytyisi ketään uutta.
Jos verrataan taas ihmiseen joka on vaikeasti lähestyttävä, ei halua/osaa tutustua ihmisiin. En pitäisi ihmeenä mikäli tässä tapauksessa uuden suhteen saaminen kestäisi pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset ihmiset. Heillä on laaja tuttavapiiri joka laajenee jatkuvasti. He ovat helposti lähestyttäviä ja osaavat myös lähestyä ihmisiä oikealla tavalla. Uusi parisuhde löytyy helposti koska heidän ympärillään on paljon ihmisiä. Parisuhde löytyy helpommin 200 ihmisen joukosta kuin 20 ihmisen.
Tämä. Ei sitä seuraa löydy nököttämällä kotona ja odottamalla että joku tulee hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Joillain on enemmän valinnanvaraa. Liikkuvat enemmän, tapaavat enemmän ihmisiä, ovat itse aloitteellisia ja heissä on ominaisuuksia, mitkä viehättävät suurempaa joukkoa ihmisistä.
En ikinä huolisi kumppaniksi ihmistä joka on juuri eronnut pitkäaikaisesta suhteesta. Ja "juuri" tarkoittaa mulle kaikkea alle 6kk kestänyttä sinkkuutta. Jos toista ihmistä on rakastanut ja vaikka perheenkin ehtinyt perustaa niin ei sitä tunnetilaa ja uuden elämän alkua puolessa vuodessa käsitellä niin että sijaan on jo uudelle ihmiselle ja suhteellekin. Ne, jotka ei osaa olla hetkeäkään yksin ja keskity itseensä, ehkä elääkin näin: suhteesta suhteeseen, vähän kuin sukkia vaihtaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain on enemmän valinnanvaraa. Liikkuvat enemmän, tapaavat enemmän ihmisiä, ovat itse aloitteellisia ja heissä on ominaisuuksia, mitkä viehättävät suurempaa joukkoa ihmisistä.
En ikinä huolisi kumppaniksi ihmistä joka on juuri eronnut pitkäaikaisesta suhteesta. Ja "juuri" tarkoittaa mulle kaikkea alle 6kk kestänyttä sinkkuutta. Jos toista ihmistä on rakastanut ja vaikka perheenkin ehtinyt perustaa niin ei sitä tunnetilaa ja uuden elämän alkua puolessa vuodessa käsitellä niin että sijaan on jo uudelle ihmiselle ja suhteellekin. Ne, jotka ei osaa olla hetkeäkään yksin ja keskity itseensä, ehkä elääkin näin: suhteesta suhteeseen, vähän kuin sukkia vaihtaisi.
Tämä on sinun mielipiteesi. Ei siinä mitään. Itse voisin ottaakin ihmisen joka on eronnut pitkäaikaisesta suhteesta. Miksi en ottaisi ihmistä jonka kanssa haluaisin parisuhteen vain teoreettisen aikakäsityksen vuoksi.
Ulkolaisilta saiteilta löytyy mahtavia daameja, jonoksi asti. Kotimaisilla en ole ollut, joten ei tietoa. Toinen asia on että nykyään niin laiska että usein jää viestien vaihdon tasolle. Ei jaksa myöskään hypätä suhteesta toiseen, aloittaa aina alusta. Pysyvämpää tottakai haussa. Mutta löytyisi jos vain.