Ujo tyttö sai käytöksestä 8?!

Lapsellani oli kiitettävä käytös alakoulussa ja pärjäsi muutenkin ihan hyvin. Tästä kiitoksena hänet laitettiin yläkouluun m*muluokalle, jossa oli siis paljon näitä ja kantikset olivat kaikki hyvin pärjääviä ja "vaivattomia" oppilaita. Jos olisi vähän vähemmän yrittänyt alakoulussa, olisi saattanut päästä samalle luokalle kavereidensa kanssa... Että tällainen palkinto.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut lapsena suhteellisen äänekäs ja rohkea. Ihan samalla tavalla sitä sai jatkuvasti kuulla siitä, että pitää antaa muidenkin viitata, puhua vähemmän tai olla muuten vaan maltillisempi. Kuitenkin olen aina puolustanut kiusattuja ja yrittänyt olla kaikille mukava ja reilu. Monet kerrat lapsena itkin miksi en voisi olla kuten kaikki muut ja mikä minussa on vikana, kun olen "liian reipas". Todella paljon olen saanut hillitä ja rajoittaa itseäni kelvatakseni muille. Päälle suomalainen asenne, että kaltaisiani lapsia saa mielin määrin pilkata tällaisissakin ketjuissa, vain ujot ovat uhreja eikä heiltä voi vaatia säätelyä tai kehittymistä, koska se on automaattisesti kiusaamista. 

Tottakai se on kiusaamista, jos koulun "reipas" härkkii ja tökkii koko ajan ujoa ja kokeilee kaikkea sellaista, minkä "ujo" kokee tunkeilevana ja loukkaavana eikä millään osaa nähdä, että se "ujo" tarvitsee tilaa ympärilleen voidakseen ilmaista itseään rauhassa. Sen "Reippaan" tehtävä ei ole opettaa "ujoa". Se tehtävä on "ujon" vanhemmilla ja opettajalla tai muilla kasvattajilla. "reippaan" tehtävä on opetella antamaan toisille tilaa ilmaista itseään omalla tavallaan siihen puuttumatta. "ujon" tehtävä on sitten tietenkin opetella ilmaisemaan itseään ja ymmärtää, että muille voi tulla tukala tunne siitä, jos yksi istuu vain tuppisuuna, on mukana mutta ei osallistu millään lailla. 

Ei toista saa vaatia muuttumaan. "Reippaan" on opittava antamaan toisillekin tilaa eikä keskeyttää toisia, opetella kuuntelemaan loppuun asti (nämä esimerkkejä siis, ei väitteitä sinun suuntaasi, että olet tuollainen) siinä missä "ujon" on opeteltava ottamaan osaa enemmän. Tämä on opettajan ja vanhempien tehtävä, ei luokkatoverien.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani oli kiitettävä käytös alakoulussa ja pärjäsi muutenkin ihan hyvin. Tästä kiitoksena hänet laitettiin yläkouluun m*muluokalle, jossa oli siis paljon näitä ja kantikset olivat kaikki hyvin pärjääviä ja "vaivattomia" oppilaita. Jos olisi vähän vähemmän yrittänyt alakoulussa, olisi saattanut päästä samalle luokalle kavereidensa kanssa... Että tällainen palkinto.

Numeroilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mille luokalle kukakin päätyy yläkoulussa. Usein tulevilta yläkoululaisilta kysytään toiveita, että kenen kanssa haluaisi samalla luokalla olla. Se on kuitenkin aikamoinen palapeli kun useammasta eri koulusta tulevat ihmiset yhdistellään yhteen kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi saada automaattista kymppiä vain siksi, ettei häiritse muita? Arvioinnissa korostetaan nykyään lapsen aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta, eikä vain negatiivisen käytöksen puutetta.

Mutta onhan se nyt hassua, jos jollain kiltillä lapsella pitkä rivi kymppejä ja sitten käytös 8. Voisi tosiaan poistaa tuon käytösnumeron.

Itselläni oli koulussa sama tilanne. En häiriköinnyt, en kiusannut, tein kotitehtävät, mutta opettaja koki minut "vaikeaksi oppilaaksi", koska olin hiljainen introvertti ja käytösnumero oli 8.  Tämän opettaja sanoi vanhemmilleni, jotka kyselivät syytä  

Ironista oli serkkuni todistus. Käytösnumerossa komeili numero 10, siitä huolimatta että oli kiusaaja, luokan pellenä halusi olla hauska, ja häiriköi, MUTTA koska hän oli nero (älykkyysosamäärä korkea) ja musiikillisesti lahjakas oppilas, opettaja halusi antaa hänelle hyvän tulevaisuuden lisäämällä kaikkien 10 arvosanojen joukkoon myös hyvän käytösnumeron, siitä huolimatta, että oli ongelma koulussa. 

Täällä on ollut kommentteja siitä, miten käytösnumero kuin taito-ja taideaineidenkin numerot pitäisi poistaa. Näin yläkouluopen vinkkelistä voisin sanoa, että huonosti arjessa kävisi, jos numerot poistettaisiin. Oppilaista tosi suuri osa on erittäin numerokeskeisiä, eli jos ei vaikuta arviointiin, eivät tee. Voin vain kuvitella sitä lintsauksen määrää ja mitä tunneilla tapahtuisi, jos oppiaineesta saisi vain suoritusmerkinnän.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut lapsena suhteellisen äänekäs ja rohkea. Ihan samalla tavalla sitä sai jatkuvasti kuulla siitä, että pitää antaa muidenkin viitata, puhua vähemmän tai olla muuten vaan maltillisempi. Kuitenkin olen aina puolustanut kiusattuja ja yrittänyt olla kaikille mukava ja reilu. Monet kerrat lapsena itkin miksi en voisi olla kuten kaikki muut ja mikä minussa on vikana, kun olen "liian reipas". Todella paljon olen saanut hillitä ja rajoittaa itseäni kelvatakseni muille. Päälle suomalainen asenne, että kaltaisiani lapsia saa mielin määrin pilkata tällaisissakin ketjuissa, vain ujot ovat uhreja eikä heiltä voi vaatia säätelyä tai kehittymistä, koska se on automaattisesti kiusaamista. 

Tämän tekstin perusteella oletan, että olit koulukiusaaja jonka tähtäimessä oli ujot ja hiljaiset oppilaat ja koet käytöksesi muita kohtaan olleen mitä, väärin ymmärrettykö? Tunnetusti ne ujot ovat aina joutuneet "reippaiden" oppilaiden silmätikuksi.

Vai onko se jotain reippaan oppilaan omaa huumoria ja vitsailua mistä reipas oppilas ottaa siitä sitten itseensä suuttumalla, kun muut ei ymmärrä sitä hauskaa vitsiä jonka heitti ujosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvään käytökseen kuuluu se, että on aktiivinen ja sosiaalinen. Hiljaisen hissukan numero on juuri se 8.

Tuo on periaatteena väärä, koska kyse on temperamenttieroista, ei käytöksestä. Tuossa palkitaan lasta synnynnäisestä ominaisuudesta, ei todellisesta hyvästä käytöksestä.

 

Numero 8 on juuri sitä hyvää käytöstä. Kahdeksan on numerona hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvään käytökseen kuuluu se, että on aktiivinen ja sosiaalinen. Hiljaisen hissukan numero on juuri se 8.

Onko ujous sinusta jotenkin huonoa käytöstä? Loukkaako se muka muita? Eihän kyse ole tylyydestä.

Kyllä on ihmeelliseksi maailma mennyt. 

Ei tietenkään ujous ole huonoa käytöstä, mutta ei se myöskään ole hyvää käytöstä, se on vain luonteenpiirre. Eihän siitä ujouttaan hiljaisesta lapsesta päällepäin tiedä, että haluaisiko hän puolustaa kiusattuja oppilaita, mutta ei vaan ujouttaan uskalla sitä tehdä. Vai haluaisiko osallistua kiusaamiseen, mutta ei vaan  ujouttaan kehtaa.

Olen syntynyt 1991 ja minulle ainakin sanottiin ala-asteella 1998-2004 ihan suoraan että käytösnumero on 8 koska en viittaa enkä osallistu. Eli kerrottiin perusteet ja että miten numeroa voi nostaa. Muut numerot 8-10, en odottanut mitään hymytyttöpatsasta koska ymmärsin olevani vaikeasti estynyt ja liian tuppisuu. En tietenkään koskaan lintsannut, ollut myöhässä, jättänyt tekemättä läksyjä tai jättänyt tavaroita kotiin, tein kaiken mitä käskettiin, en kiusannut jne. Mutta ei voinut tuolloinkaan vain olla ja möllöttää, ei ainakaan meidän koulussa.

Kyynel

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani oli kiitettävä käytös alakoulussa ja pärjäsi muutenkin ihan hyvin. Tästä kiitoksena hänet laitettiin yläkouluun m*muluokalle, jossa oli siis paljon näitä ja kantikset olivat kaikki hyvin pärjääviä ja "vaivattomia" oppilaita. Jos olisi vähän vähemmän yrittänyt alakoulussa, olisi saattanut päästä samalle luokalle kavereidensa kanssa... Että tällainen palkinto.

Jaa että tällainen maailmanselitys tällä kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli koulussa sama tilanne. En häiriköinnyt, en kiusannut, tein kotitehtävät, mutta opettaja koki minut "vaikeaksi oppilaaksi", koska olin hiljainen introvertti ja käytösnumero oli 8.  Tämän opettaja sanoi vanhemmilleni, jotka kyselivät syytä  

Ironista oli serkkuni todistus. Käytösnumerossa komeili numero 10, siitä huolimatta että oli kiusaaja, luokan pellenä halusi olla hauska, ja häiriköi, MUTTA koska hän oli nero (älykkyysosamäärä korkea) ja musiikillisesti lahjakas oppilas, opettaja halusi antaa hänelle hyvän tulevaisuuden lisäämällä kaikkien 10 arvosanojen joukkoon myös hyvän käytösnumeron, siitä huolimatta, että oli ongelma koulussa. 

8 on määritelmällisesti hyvä numero. Jos opettajat kokevat sinut vaikeaksi oppilaaksi, käytösnumerosi ei ole voinut olla hyvä. 

Muuten omista lapsistani hiljaisen introvertin käytösnumero on 10 ja sosiaalisesti selvästi lahjakkaamman ekstrovertin käytösnumero on 8. En usko eron tulevan siitä, että introvertin persoona olisi toivotumpi tai kasvatus parempaa, vaan siitä että ekstrovertti hölöttää tunneilla, myöhästelee ja hukkaa tavaroita, kun taas introvertti on huolellinen ja hallittu.

Molemmat tulevat toimeen kaikkien kanssa ja pyrkivät auttamaan toisia, kumpikin oman persoonansa rajoissa, eli ekstrovertti on selvästi avoimempi ja avuliaampi luokassa.

Ei se lapsen kaveri välttämättä kiroile tai ole villi koulussa, vaan voi käyttää sosiaalisuuttaan hyvään esim auttaa tuntemattomiakin luokkakavereita ja toivottaa opettajalle aina hyvää päivänjatkoa yms. Harmittaa sun ujon lapsen puolesta, mutta toisaalta niiden jotka oma-aloitteisesti tervehtii opettajaa yms kuuluu mielestäni ansaita extraa, joten sen takia en antaisi kymppiä pelkästä hyvästä käytöksestä. Ysin korkeintaan. Eikä 8 sitä paitsi ole rangaistus, vaan hyvä numero. 10 ei ole mikään oletusarvo ja siitä alemmat numerot huonoa käytöstä, vaan 8 on perus hyvää käytöstä. 

Tässähän on arvosteluperusteet muuttuneet sitten vanhojen hyvien aikojen. Silloinhan lähdettiin kympistä liikkeelle ja jos käytöksessä oli jotain numeroa alentavaa, niin mentiin ensin ysiin, sitten kaduin jne. Eli kasi käytöksestä tarkoitti, että vähennyksiä oli tullut syystä tai toisesta. Nykyään taas kasi on ns. norminumero ja ysin saadakseen pitää olla jotain erityistä hyvää käytöstä ja kymppi edellyttää sitten jotain hyvin esimerkillistä kiusaukseen puuttumista, luokan hyvän hengen aktiivista luomista jne. Eli jos on ujo ja hyväkäytöksinen, ei tule vähennyksiä mutta ei toisaalta korotusta ysiin tai kymppiin. Se rämäpää, joka on paremman numeron saanut, on sitten aktiivisesti ollut nostattamassa yhteishenkeä tai vastaavaa. Nykyään hyvä käytös ei siis tarkoita samaa kuin hiljaa oleminen. Toki opettajien pitäisi arvostella eri temperamentin omaavia lapsia yhdenvertaisesti, ujolta ei voi vaatia suuna päänä oloa, vaan ne esimerkilliset teot voi olla muutakin, ujolle sopivia.

Omalla äidilläni oli vaikeuksia ymmärtää lapsenlapsensa käytöskaseja ja kommentoi aina, että on tultu vähän toilailtua Vaikka moneen kertaan selitin nykyisiä arvostelukäytäntöjä!

Tuosta omatoimisuudesta ja johtajan roolin ottamisesta...

Meillä yläasteella kävi kerran näin: Oli alkamassa OPO-tunti. Luokkia oli yhdistetty niin, että eräissä oppiaineissa oli yksi luokka kokonaan plus puolet rinnakkaisluokan oppilaista. Meidän luokasta oli puolet paikalla ja se kokonainen luokka oli poissa; heillä oli juuri edellisellä tunnilla ollut jokin tutustumiskäynti koulun ulkopuolella joten he myöhästyisivät vähän. Opinto-ohjaaja tiesi tästä etukäteen mutta me emme.

Koska se oli päivän viimeinen oppitunti niin 4-5:n aktiivisemman pojan joukko päätteli että ei oppituntia ole järkevää pitää joten varmaankin myös me pääsemme pian kotiin. Sillä kertaa opinto-ohjaajakin saapui normaalia myöhemmin; muut luokat olivat jo menneet tunneilleen ja vain meidänluokkalaisia seisoskeli autiolla käytävällä.

Kun opinto-ohjaaja sitten saapui päästämään meidät luokkahuoneeseen, niin hän sanoi ohimennen jotain sellaista että: "Kyllä ne pian tulevat, tulkaas luokkaan nyt vain", mutta tämä selitys ei heitä vakuuttanut joten he eivät juuri hievahtaneet paikaltaan. He eivät varsinaisesti kehottaneet muita olemaan tottelematta, mutta kun opinto-ohjaajan ärjyessä luokan ovella ("Tulkaa nyt sisään sieltä") he edelleen rennosti neuvottelivat - päällystakit valmiiksi päällä - siitä miksi meidän pitäisi lähteä kotiin, niin muistakin oppilaista tuntui oudolta totella opettajaa, varsinkin kun eihän oikeastaan ollut mitään järkeä mennä luokkaan ainakaan ennen kuin loputkin oppilaat ilmestyvät koululle. 

Vain eräs meidänluokkalainen liikuntavammainen tyttö meni luokkaan heti kun opettaja avasi oven, kaikki muut saivat myöhästymismerkinnän. Vähän sekin ihmetyttää, että onko se myöhästymistä jos ollaan paikalla mutta kieltäydytään menemästä tunnille.

Muutaman minuutin kuluttua kun sitten pari oppilasta oli mennyt luokkaan ja opinto-ohjaaja kyllästyi ärjymään niin hän laittoi luokan oven jälleen lukkoon, sanoi luokassa oleville: "Jos joku koputtaa niin älkää avatko!", ja meni hetkeksi takaisin opettajainhuoneeseen ja sieltä palatessaan päästi loputkin oppilaat sisään, en tiedä miksi hän näin teki, mutta tästä pojat oitis saivat hyvän syyn vähätellä tottelemattomuuttaan.

Seuraavana päivänä kun oma luokanvalvojamme kysyi asiasta, niin luokan johtohahmo ja luottamusoppilas (tuleva kansanedustaja muuten) sanoi suuremmaksi syyksi sen, että me emme ehtineet luokkaan kun opinto-ohjaaja laittoi oven liian nopeasti taas lukkoon.

Tällä tavalla siis meidän koulussa oltiin oma-aloitteisia.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut lapsena suhteellisen äänekäs ja rohkea. Ihan samalla tavalla sitä sai jatkuvasti kuulla siitä, että pitää antaa muidenkin viitata, puhua vähemmän tai olla muuten vaan maltillisempi. Kuitenkin olen aina puolustanut kiusattuja ja yrittänyt olla kaikille mukava ja reilu. Monet kerrat lapsena itkin miksi en voisi olla kuten kaikki muut ja mikä minussa on vikana, kun olen "liian reipas". Todella paljon olen saanut hillitä ja rajoittaa itseäni kelvatakseni muille. Päälle suomalainen asenne, että kaltaisiani lapsia saa mielin määrin pilkata tällaisissakin ketjuissa, vain ujot ovat uhreja eikä heiltä voi vaatia säätelyä tai kehittymistä, koska se on automaattisesti kiusaamista. 

Tämän tekstin perusteella oletan, että olit koulukiusaaja jonka tähtäimessä oli ujot ja hiljaiset oppilaat ja koet käytöksesi muita kohtaan olleen mitä, väärin ymmärrettykö? Tunnetusti

Miksi oletat heti näin? Olen nimenomaan ollut kiltti ja puolustanut kiusattuja. Asenteellisuutesi paistaa kauas, sillä en kirjoittanut viestiini mitään sellaista mikä viittaisi siihen, että olisin kiusannut yhtään ketään. Olen kuitenkin aikuisiällä ymmärtänyt miten äänekkäiltä ja reippailta saa kyllä odottaa "maltillistumista", mutta ujoilta ei "reipastumista", sillä se on persoonallisuuteen puuttumista ainoastaan ujojen tapauksessa. 

Ei mielistele opettajaa. Opettajat pitää hännystelijöistä ja ekstroverteistä turhan  hölöttäjistä. 

Käytösnumero on ihan turha. 

Minä sain ainakin yläkoulussa viimeisenä vuonna ysin. Olin myös hyvin hiljainen. En viitannut koskaan. Monessa mielessä huomaamaton. Ehkäpä silloin vielä riitti noin hyvään numeroon se, ettei häirinnyt ja oli asiallinen. Yläkoulusta pääsin vuonna 2009. Uskon silti, että omalla kohdalla taas varsinkin lukiossa vaikutti tiettyihin  arvosanoihin se, etten esim viitannut. Saatoin saada esim kokeesta 8 puoli ja silti aina pyöristettiin alaspäin se arvosana. Näitä juttuja sattui monesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsella oli käytösnumero 7 ja sai Hymy-patsaan! Käytösnumeroon vaikuttavat niin monet asiat!

Me saatiin ainakin wilmassa perustelut käytösnumerolle ja ymmärrän perustelut oikein hyvin.

Lapset äänestää hymypatsaista

Eivät välttämättä