Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Väkivaltainen suhde, en pääse eroamaan
03.06.2024 |
Liki kymmenen vuotta yhdessä. Mies vuosi vuodelta väkivaltaisempi ja pelkään häntä, en vaan jostain syystä kykene eroamaan. Mulla ei ole muuta perhettä ja työtkin loppui, olen ns miehen armoilla.
Kun mies juo niin muuttuu entistä aggressiivisemmaksi. Eilen näin hänen ostavan olutlaatikon ja aloin pelkäämään ja menin ajoissa nukkumaan.
Noin 2 aikaan yöllä herään siihen kun mies huutaa sylki roiskuen että missä sormukseni on. Olin ottanut sen pari päivää sitten pois kun iho oli hautonut sen alla ja rikki, tästä kerroin miehelle.
Hän alkoi aivan silmittömästi haukkumaan minua mm huoraksi, rumksi lihavaksi läskiksi, syöksyi aggressiivisesti minua päin ja huusi sylki roiskuen.
Olin aivan paniikissa ja shokissa. Pyysin miestä lähtemään veljelleen yöksi. Tästä sekosi vielä pahemmin ja soitti poliisit?? Koska hän ei kotoaan lähde. Meni ulos soitti myös veljelleen ja istui veljen kanssa autossa odottamassa.
Poliisit tuli ja kuulin ikkunasta kun mies puhui täysin asiallisesti poliiseille että minä olen sekopåä, uhkaan että mies ei saa olla kotona, kaikkea ihan sairasta!
No sieltä tuli kaksi isoa miespoliisia josta vanhempi alkoi vihaisena huutamaan mulle että miten häiriköin täällä miestä, koitin selittää miten asia meni ja ei uskonut minua tippaakaan. Samaan aikaan mies toiselle poliisille nauraa pilkkaavana ja pyörittelee silmiään.
Mä itken ja soperran että pelkään miestä ja siksi pyysin lähtemään. Poliisi vaan huutaa mulle että miksi sitten mies joutui soittamaan minulle poliisit ,miksen itse soittanut. Enhän mä olisi uskaltanut koitin sanoa. Poliisi vain huusi ivallisesti että sitten lähden putkaan jos niin miestä pelkäät. Haukkui vielä typeräksi kun tämän takia heitä vaivataan. En mä edes mitään tehnyt tai soittanut. Olin ihan järkyttynyt ja kysyin poliisin nimeä. Kirjoitin sen ylös.
Paniikissa sitten rukoilin että saan jäädä kotiini, he lähtivät ja mies välittömästi otti puhelimeni ja löi sen paskaksi.
Tää teksti on varmaan täynnä kirjoitusvirheitä. Tärisen niin että sormet ei toimi. Pelkään ihan hirveästi, mies lähti aikaisin aamulla. En voi käsittää poliisin käytöstä ja vaikka tiedän että valittaminen on turhaa niin olisin halunnut edes saada tämän tietoon , poliisin nimi katosi kun mies rikkoi puhelimen.
Mitä mä teen :( Kuulostaa varmasti aivan sairaalta, mutta mulla ei ole ketään kelle puhua. Tuntuu etten mä voi mitään tehdä, poliisikaan ei usko
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Mäkin haluaisin tavallisen arjen. Arjen jossa Äiti soittaisi kuulumisia ja isä kävisi kahvilla. Sisko kävisi kylässä ja olisi kiinnostunut. Olisi kiva työpaikka ja ystäviä. Olisi mies joka tukee ja on kiltti. Olisi sukulaisia joita nähdä.
Kun mulla ei ole mitään noista:( Viimeksi kun erottiin niin mun pää ei kestänyt vaikka olin töissä. Olin niin yksinäinen, miksi olen tälläinen?
Siksi, kun sua on kohdeltu väärin, sut on kasvatettu kieroon ja toistat kaavaa. Nyt kun eroat, niin ole yksin, älä ota miestä heti, sä olet pahasti läheisriippuvainen ja tuo kierre pitäisi katkaista. Itsesäälille ei ole oikea aika nyt, vaikka tilanteeksi vakava onkin.
Kaveri kysyi multa joskus "kuinka pitkään meinasit jaksaa tuota?" ja kysyn samaa sinulta nyt?
Kun pääsin suhteesta eroon (tämäkin löysi toisen), niin mulla meni ensimmäiset yöt vaan hengitellessä ja hokiessa itselle että nyt oon turvassa. Suhteen aikana tein myös sen virheen, että kestääkseni tilannetta, aloin syömään lääkkeitä ja juomaan myös. Mulla oli vessassa piilossa pillereitä ja teräaseita, että voin sulkeutua sinne tappamaan itseni jos/kun mies käy taas käsiksi.
Miltä tää susta kuulostaa, ihan normaalia?
Tavallaan suljet itse itseäsi myös niiltä muilta piiloon. Et asioista kerro kenellekään ja olet lukossa siellä. Mut se avain on vaan sulla, kyllä sä pääset sieltä ulos. Voit myös lukita sen menneisyyden ja alkaa elämään vapaasti.
Sä kyllä saat apua, etkä sä yksinään ole, täällä on koko palsta sua tsemppaamassa ja yrittää auttaa sua. Keskity niihin viesteihin, äläkä siihen mitä sun pää sulle sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.vauva.fi/keskustelu/3876335/laheisriippuvuudesta-eroon
Lueskele tuota, jos saisit jotain näkökulmaa. Mitä sä näille ihmisille sanoisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin haluaisin tavallisen arjen. Arjen jossa Äiti soittaisi kuulumisia ja isä kävisi kahvilla. Sisko kävisi kylässä ja olisi kiinnostunut. Olisi kiva työpaikka ja ystäviä. Olisi mies joka tukee ja on kiltti. Olisi sukulaisia joita nähdä.
Kun mulla ei ole mitään noista:( Viimeksi kun erottiin niin mun pää ei kestänyt vaikka olin töissä. Olin niin yksinäinen, miksi olen tälläinen?
Noh. Nyt sulla ei ole. Tosiasiat kannattaa hyväksyä.
Joskus voisi ollakin vaikka mitä, mutta nyt tuo sinun tilanne estää sun tulevaisuuden.
Oletko nyt tehnyt mitään asioiden eteen? Naisten linjan lisäksi, hyvä kun otit sinne yhteyttä.
Mullakin väkivaltainen ex päätti ottaa toisen ja luojan kiitos siitä, mulla on paljon sympatiaa sua kohtaan. Koita miettiä mitä sulla tulee olemaan miehen kanssa ja mitä il
Kiitos <3 Mistä olet saanut niitä välittäviä ihmisiä ympärillesi?
En ole koskaan päässyt yli tuosta sylkemisestä ja edelleen mietin sitä tosi usein. Mutta mietin että turhaan enää sitä valitan kun mies on sen jo "korvannut" pyytämällä anteeksi ja korjaamalla mun autoa ym. Olisin aina halunnut ison perheen mutta tiedän että ei tällä mielenterveydellä voi hankkia lapsia.
Mun äiti on jo aika vanha ja isäni on tehnyt hänen mielenterveyden entiselleen. En voi hälle puhua, ei edes uskoisi kun mies on hänellä käynyt puuhommia ja kaiken näköistä tekemässä. Tuntuu pahalta etten ole koskaan voinut puhua äidille näistä asioista vaikka en nyt vieläkään kovin vanha ole :(
Ei mulla ole muita miespuolisia elämässä. Miehen suku Olisi tämän aiheen tilanteessakin tullut häntä puolustamaan.
Mies on niin ylpeä että Uskon että jättäisi mut rauhaan. Mutta en tiedä miten saan tämän eron alkuun. 95% täällä muutenkin on mun, miehellä on vain nippu vaatteita, televisio, pöytä, pyykinpesukone ja sänky.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on iso suku mutta ei niitäkään kiinnosta minä! Ei se silti tarkoita että sinussa tai minussa olisi mitään vikaa.
Turvakodissa saat sitä empatiaa, mitä tarvitset, satutat itseäsi lisää välinpitämättömän siskon ja äidin kanssa (minullakin on sellaiset).Ymmärrän sen arvottomuuden tunteen mikä tulee yksinäisyydestä ja siinä mielessä ymmärrän miksi olet jäänyt suhteeseen.
Kokeile sitä turvakotia. Mene sinne edes vähäksi aikaa ottamaan happea. Näet sieltä käsin asiat selvemmin. Häpeätkö mennä sinne? Mitä se haittaa mitä muut ajattelee kun ei ne taida paljon välittää muutenkaan? Muista että mies on häpeällinen, et sinä.
Turvakodissa sinua autetaan monien asioiden kanssa ja saat myös keskusteluapua. Pääset mihin vain turvakotiin, jossa on tilaa ja kyllä jossakin aina on. Jopa matkasi voidaan maksaa jos sinulla ei ole rahaa. Itse olen saanut taksin kotipihalle turvakodin piikkiin.
Kiitos. Nytkin istuin tunnin pihalla koirien kanssa kanoja katsellen. En voi vain hävittää niitä että pääsisin itse turvakotiin. Mitä siellä tapahtuu? Uskon edelleen että mies täältä häipyisi jos olisi joku tukena täsfä hänelle sanomassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin haluaisin tavallisen arjen. Arjen jossa Äiti soittaisi kuulumisia ja isä kävisi kahvilla. Sisko kävisi kylässä ja olisi kiinnostunut. Olisi kiva työpaikka ja ystäviä. Olisi mies joka tukee ja on kiltti. Olisi sukulaisia joita nähdä.
Kun mulla ei ole mitään noista:( Viimeksi kun erottiin niin mun pää ei kestänyt vaikka olin töissä. Olin niin yksinäinen, miksi olen tälläinen?
Siksi, kun sua on kohdeltu väärin, sut on kasvatettu kieroon ja toistat kaavaa. Nyt kun eroat, niin ole yksin, älä ota miestä heti, sä olet pahasti läheisriippuvainen ja tuo kierre pitäisi katkaista. Itsesäälille ei ole oikea aika nyt, vaikka tilanteeksi vakava onkin.
Kaveri kysyi multa joskus "kuinka pitkään meinasit jaksaa tuota?" ja3 kysyn samaa sinulta nyt?
Kun pääsin suhteesta eroon (tämäkin löysi toisen), nii
Kiitos sinulle. Olen jo nyt yrittänyt itsemurhaa ja tosi usein juon, ihan piilossa kyllä kun mies suuttuu tästä. Usein nöiddn miehen sekoamisten jälkeen en pysty syömään pitkiin aikoihin ja sitten illalla juon että saan unta. Mutta en enää kestä ajatuksia yksin. Mutta viime erossa join vielä enemmän. Yritin epätoivoisesti etsiä kavereita. Mistään ei tullut mitään ja otin miehen takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteys paikalliseen eläinsojeluun ja kysy saisiko sieltä väliaikaista hoitopaikkaa eläimillesi sun tilanteessa? Kanat voisi löytää uuden kodin ja muut maatilan eläimet jos sulla on. Koirat tietty voi ottaa uuteen kotiin.
Sun mies hallitsee sua pelolla ja tilanne jatkuu, koska se toimii hänen kannaltaan. Hä ei oikeasti välitä susta vaan välillä teeskentelee koska muuten olisit jo lähtenyt. Mieti miten sua kohdeltiin lapsena, koska se on avain siihen miksi annat nyt kohdella itseäsi huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on iso suku mutta ei niitäkään kiinnosta minä! Ei se silti tarkoita että sinussa tai minussa olisi mitään vikaa.
Turvakodissa saat sitä empatiaa, mitä tarvitset, satutat itseäsi lisää välinpitämättömän siskon ja äidin kanssa (minullakin on sellaiset).Ymmärrän sen arvottomuuden tunteen mikä tulee yksinäisyydestä ja siinä mielessä ymmärrän miksi olet jäänyt suhteeseen.
Kokeile sitä turvakotia. Mene sinne edes vähäksi aikaa ottamaan happea. Näet sieltä käsin asiat selvemmin. Häpeätkö mennä sinne? Mitä se haittaa mitä muut ajattelee kun ei ne taida paljon välittää muutenkaan? Muista että mies on häpeällinen, et sinä.
Turvakodissa sinua autetaan monien asioiden kanssa ja saat myös keskusteluapua. Pääset mihin vain turvakotiin, jossa on tilaa ja kyllä jossakin aina on. Jopa matkasi voidaan maksaa jos sinulla ei ole rahaa. Itse olen saanut taksin kotip
Turvakodissa tapahtuu sitä, että saat rauhassa miettiä tulevaisuutesi järjestämistä ja sinua myös autetaan siinä.
Ja kuten joku jo sanoikin, ota yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseen. Koiria lienee helppo sijoittaa muualle kun ne tässä tapauksessa ovat normaalisti pidettyjä lemmikkejä eivätkä esimerkiksi laiminlyötyjä ihmispelkoisia. Kanoillekin voi juuri tuon eläinsuojeluyhdistyksen kautta löytyä paikka, siellä on vapaaehtoisiakin jotka ottavat eläimiä hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteys paikalliseen eläinsojeluun ja kysy saisiko sieltä väliaikaista hoitopaikkaa eläimillesi sun tilanteessa? Kanat voisi löytää uuden kodin ja muut maatilan eläimet jos sulla on. Koirat tietty voi ottaa uuteen kotiin.
Sun mies hallitsee sua pelolla ja tilanne jatkuu, koska se toimii hänen kannaltaan. Hä ei oikeasti välitä susta vaan välillä teeskentelee koska muuten olisit jo lähtenyt. Mieti miten sua kohdeltiin lapsena, koska se on avain siihen miksi annat nyt kohdella itseäsi huonosti.
Miksi mies käyttäytyy minua kohtaan näin? Itse en ole ikinä ilkeä hänelle. En ymmärrä miksi sitten ostelee asioita, myös lemmikeille, ruokaa, kaikkea kun kuitenkin vihaa ja halveksuu :( Myös ahdistaa kun asun pienellä paikkakunnalla, en usko että saan kanoja minnekään kun tämä eläinsuojelu on aika surkea ja itsekin olin joskus toiminnassa mukana. Mies on osakas yhdessä suuressa firmassa, näkisin hänen autoa jatkuvasti ja häntä ympäri kaupunkia, miten tästä selviää?
Miten mulla käy elämässä tälläinen tuuri :( Kerrankin kun koin olevani onnellinen, on joku joka kysyy ja on kiinnostunut kuulumisistani, elämästäni ja muistaa ne synttärit. Ja silti on ihan hirveä. Mikä järki elämässä kun kukaan ei välitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on iso suku mutta ei niitäkään kiinnosta minä! Ei se silti tarkoita että sinussa tai minussa olisi mitään vikaa.
Turvakodissa saat sitä empatiaa, mitä tarvitset, satutat itseäsi lisää välinpitämättömän siskon ja äidin kanssa (minullakin on sellaiset).Ymmärrän sen arvottomuuden tunteen mikä tulee yksinäisyydestä ja siinä mielessä ymmärrän miksi olet jäänyt suhteeseen.
Kokeile sitä turvakotia. Mene sinne edes vähäksi aikaa ottamaan happea. Näet sieltä käsin asiat selvemmin. Häpeätkö mennä sinne? Mitä se haittaa mitä muut ajattelee kun ei ne taida paljon välittää muutenkaan? Muista että mies on häpeällinen, et sinä.
Turvakodissa sinua autetaan monien asioiden kanssa ja saat myös keskusteluapua. Pääset mihin vain turvakotiin, jossa on tilaa ja kyllä jossakin aina on. Jopa matkasi voidaan maksaa jos
Mä en enää haluaisi jatkaa tätä elämää jos mun eläimet vietäisiin:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nää lainaukset menee ihan oudoksi? Mutta siis en pysty en vaan pysty eroamaan näistä lemmikeistä, ne on mulle henki ja elämä.
Annatko miehesi kohdella Sinua huonosti vain sen vuoksi, että yhtenä päivänä VUODESSA hän huomioi syntymäpäiväsi? Nyt ihan oikeasti pistä oma elämäsi ruotuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on juuri siksi välillä kiva ja huomioiva ja avulias että pysyisit suhteessa. Hän on myös tavallaan heikko ja hauras persoona ja kokee tarvetta pelotella ja alistaa tunteakseen itsensä voimakkaaksi ja saadakseen valtaa. Hän annostelee väkivaltaa tarkalleen sen verran kuin uskaltaa ettet lähtisi. Jos hän olisi alussa ollut samanlainen kuin nyt et varmasti olisi muuttanut yhteen.
Hän tekee tuota juuri sinulle siksi ettet ole itse ilkeä tai väkivaltainen. Jos olisit miestä painavampi ja pitempi vapaaottelija, hän ei uskaltaisi kiusata samalla tavalla koska saisi itse turpiinsa.
Ymmärrän että pieni paikkakunta vaikeuttaa lähtemistä ja kanojenkin sijoittamista. Entä jos vaan hakisit itsellesi eri kämpän vaikka ihan eri paikkakunnalta ja lähtisit? Jos tuolla ei ole työtäkään. Ukko jäisi sinne eikä sun tarvis häntä nähdä.
Sanot että lemmikit on sulle henki ja elämä mutta oikeasti sun henki ja elämä on se että sulla on henki ja elämä vielä tallella. Onko mahdoton ajatus luopua kanoista jos saat silti pitää koirat? Voit hankkia myöhemmin kanoja kun elämä on taas järjestyksessä.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on iso suku mutta ei niitäkään kiinnosta minä! Ei se silti tarkoita että sinussa tai minussa olisi mitään vikaa.
Turvakodissa saat sitä empatiaa, mitä tarvitset, satutat itseäsi lisää välinpitämättömän siskon ja äidin kanssa (minullakin on sellaiset).Ymmärrän sen arvottomuuden tunteen mikä tulee yksinäisyydestä ja siinä mielessä ymmärrän miksi olet jäänyt suhteeseen.
Kokeile sitä turvakotia. Mene sinne edes vähäksi aikaa ottamaan happea. Näet sieltä käsin asiat selvemmin. Häpeätkö mennä sinne? Mitä se haittaa mitä muut ajattelee kun ei ne taida paljon välittää muutenkaan? Muista että mies on häpeällinen, et sinä.
Turvakodissa sinua autetaan monien asioiden kanssa ja saat myös keskusteluapua. Pääset mihin vain turvakotiin, jossa on tilaa ja kyllä jossakin aina on. Jopa matkasi voidaan maksaa jos sinulla ei ole rahaa. Itse olen saanut taksin kotipihalle turvakodin piikkiin.