Lue keskustelun säännöt.
Väkivaltainen suhde, en pääse eroamaan
03.06.2024 |
Liki kymmenen vuotta yhdessä. Mies vuosi vuodelta väkivaltaisempi ja pelkään häntä, en vaan jostain syystä kykene eroamaan. Mulla ei ole muuta perhettä ja työtkin loppui, olen ns miehen armoilla.
Kun mies juo niin muuttuu entistä aggressiivisemmaksi. Eilen näin hänen ostavan olutlaatikon ja aloin pelkäämään ja menin ajoissa nukkumaan.
Noin 2 aikaan yöllä herään siihen kun mies huutaa sylki roiskuen että missä sormukseni on. Olin ottanut sen pari päivää sitten pois kun iho oli hautonut sen alla ja rikki, tästä kerroin miehelle.
Hän alkoi aivan silmittömästi haukkumaan minua mm huoraksi, rumksi lihavaksi läskiksi, syöksyi aggressiivisesti minua päin ja huusi sylki roiskuen.
Olin aivan paniikissa ja shokissa. Pyysin miestä lähtemään veljelleen yöksi. Tästä sekosi vielä pahemmin ja soitti poliisit?? Koska hän ei kotoaan lähde. Meni ulos soitti myös veljelleen ja istui veljen kanssa autossa odottamassa.
Poliisit tuli ja kuulin ikkunasta kun mies puhui täysin asiallisesti poliiseille että minä olen sekopåä, uhkaan että mies ei saa olla kotona, kaikkea ihan sairasta!
No sieltä tuli kaksi isoa miespoliisia josta vanhempi alkoi vihaisena huutamaan mulle että miten häiriköin täällä miestä, koitin selittää miten asia meni ja ei uskonut minua tippaakaan. Samaan aikaan mies toiselle poliisille nauraa pilkkaavana ja pyörittelee silmiään.
Mä itken ja soperran että pelkään miestä ja siksi pyysin lähtemään. Poliisi vaan huutaa mulle että miksi sitten mies joutui soittamaan minulle poliisit ,miksen itse soittanut. Enhän mä olisi uskaltanut koitin sanoa. Poliisi vain huusi ivallisesti että sitten lähden putkaan jos niin miestä pelkäät. Haukkui vielä typeräksi kun tämän takia heitä vaivataan. En mä edes mitään tehnyt tai soittanut. Olin ihan järkyttynyt ja kysyin poliisin nimeä. Kirjoitin sen ylös.
Paniikissa sitten rukoilin että saan jäädä kotiini, he lähtivät ja mies välittömästi otti puhelimeni ja löi sen paskaksi.
Tää teksti on varmaan täynnä kirjoitusvirheitä. Tärisen niin että sormet ei toimi. Pelkään ihan hirveästi, mies lähti aikaisin aamulla. En voi käsittää poliisin käytöstä ja vaikka tiedän että valittaminen on turhaa niin olisin halunnut edes saada tämän tietoon , poliisin nimi katosi kun mies rikkoi puhelimen.
Mitä mä teen :( Kuulostaa varmasti aivan sairaalta, mutta mulla ei ole ketään kelle puhua. Tuntuu etten mä voi mitään tehdä, poliisikaan ei usko
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Äiti ja sisko eivät selvästikään ole nyt parhaat mahdolliset lähteet avulle ja empatialle. Hyvä juttu että voit kuitenkin mennä äidille vaikka hän olisikin ollut aiemmin ymmärtämätön olosuhteistasi, mutta kuitenkin hän silloinkin antoi sinun olla luonaan. Tilanne ei ole paras mahdollinen jos et saa häneltä täyttä tukea ja ymmärrystä, mutta on silti arvokasta että pääset sinne turvaan. Voisiko äitisi tulla kanssasi hakemaan kotoasi tavaroita?
Siskolle voi olla kiitollinen siitä, että hän auttoi eroon edellisestä vaarallisesta suhteesta. Mutta on hyvä ymmärtää myös se, että siinä missä itse koet lapsuutenne vaikuttaneen voimakkaasti omiin sosiaalisiin taitoihisi ja olemiseesi, myös siskosi on lähtöisin samasta kodista ja myös häneen on vaikuttanut nämä samat ongelmat.
Siskosi voi koko ajan painia omien ongelmiensa kanssa eikä hän ehkä jaksa tai kykene auttamaan tämän enempää tässä tilanteessa. Myös jos siskolla
Mutta kiitos fiksuista sanoista <3 Viime työpaikassa olin aina miehen kohtausten jälkeen surullinen ja varmasti poissaoleva. Voi olla että siksi kukaan ei halunnut pitää yhteyttä että tässä on varmasti perää. Mutta muistan jo ennen miestä saman, olin todella yksinäinen ja sattuu ajatellakin sitä aikaa:(
Sisko on työssä missä käsittelee näitä asioita, siksi mietin että miksi mun asiat on näin turhia. Itse tuossa tilanteessa olisin heti soittanut. Harmittaa olla se huolehtiva ja perheestä välittävä kun itse en saa keltään samaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on täysi pelle. On jo eronnut ja ottanut miehen takaisin. Leikkii ja pelleilee ja muka anoo apua terveydenhuollolta ja itse ei tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä välitä siitä poliisista, ei he tienneet yhtään mikä on sun tilanne koska mies ehti kertoa heille sepityksensä ensin ja he saattoivat olla vaikka miten turhautuneita yön muiden turhien hälytysten takia.
Ensi kerralla jos noin käy sano suoraan poliisille että lähdet mielelläsi putkaan turvaan ja kerrot jo matkalla rauhallisesti ja selkeästi mitä teillä oikeasti tapahtuu ja pyydä poliisilta apua tai viemään sinut turvakotiin.
Aina parempi jos ihan heti tänään pystyt viestimään tai soittamaan naisten linjalle tai johonkin turvakotiin ja alatte yhdessä ratkoa tuota umpisolmua. Pääset kyllä pois kun haet apua.
Kiitos :( Noin mun olisi pitänyt tehdä mutta tämä Poliisi oli niin pelottava ja ei uskonut tippaakaan minua ei olisi minnekään turvakotiin vienyt vaan putkaan. En todellakaan olisi
Sitäpaitsi kanoista tulee syksyllä kanakeitto, ellei sulla ole ostettuna niille talvipaikkaa.
Kai olet muistanut huolehtia lintuinfluenssasuojauksesta näin alkukesästä?
Ikävä kuulla että sisko ei auta jos kerran työnsä puolesta voisi valmiuksia olla enempäänkin. Moni joutuu pettymään perheeseensä mutta tilanne on mikä on, ihannetilanteessa perheenjäsenet auttavat toisiaan mutta varsinkaan traumataustan perheissä näin ei aina ole. Tärkeintä on että vaikka se rankkaa onkin, olet nyt tässä hetkessä itse itsesi paras ystävä, tuki ja turva. Olet kerran jo päässyt ulos väkivaltasuhteesta joten se voi onnistua uudestaankin. Pidä mielessä se turvakoti!
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla että sisko ei auta jos kerran työnsä puolesta voisi valmiuksia olla enempäänkin. Moni joutuu pettymään perheeseensä mutta tilanne on mikä on, ihannetilanteessa perheenjäsenet auttavat toisiaan mutta varsinkaan traumataustan perheissä näin ei aina ole. Tärkeintä on että vaikka se rankkaa onkin, olet nyt tässä hetkessä itse itsesi paras ystävä, tuki ja turva. Olet kerran jo päässyt ulos väkivaltasuhteesta joten se voi onnistua uudestaankin. Pidä mielessä se turvakoti!
Kiitos. Olen aina tukeutunut lemmikkeihin ja ne on aina auttaneet mua. Olin niin onnessa näistä kanoista. Tuntuu nyt pahalta myös että miten enää suhtaudun siskoon. Hän tietää mun lapsuuden ja taustan, miksi ei häntäkään kiinnosta? Miehen perheessä kaikki on toisistaan kiinnostuneita ja kuka vaan suvusta tulisi muutossa auttamaan, vaikka keskellä yötä sieltä tulisi Äiti ja isä ja sisarukset ja serkut, nytkin mies soitti veljensä muuten vain mut haukuttuaan odottaessa poliiseja. Mutta mulla ei ole ketään jota soittaa vaikka mulle oltaisiin tehty mitä vain, mun sisko ei edes halua uhrata paria minuuttia elämästää että soittaisi takasin. Ollaan yleensä kesällä tehty joku yhteinen reissu, mutta miten se on enää mahdollista? Jotenkin vielä enemmän loukkaa tämä kun mies joka ei mulle ole sukua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla että sisko ei auta jos kerran työnsä puolesta voisi valmiuksia olla enempäänkin. Moni joutuu pettymään perheeseensä mutta tilanne on mikä on, ihannetilanteessa perheenjäsenet auttavat toisiaan mutta varsinkaan traumataustan perheissä näin ei aina ole. Tärkeintä on että vaikka se rankkaa onkin, olet nyt tässä hetkessä itse itsesi paras ystävä, tuki ja turva. Olet kerran jo päässyt ulos väkivaltasuhteesta joten se voi onnistua uudestaankin. Pidä mielessä se turvakoti!
Valitettavasti viime suhteesta pääsin pois sillä että sen aikanen poikaystävä pahoinpitelyn jälkeen muutti uuden tyttöystävän luokse, muuten varmaan olisin häntäkin rukoilllut jäämään. Olin kuukausi tolkulla sängyssä miettien miten täältä pääsee pois. Ketään ei todellakaan kiinnostanut. En edes syönyt muutamaan kuukauteen ja olin ihan langanlaiha, no sitten nykyinen valoi muhun uskoa ja että mun perhe on sairas ettei edes puhu mulle ja hänen mukaansa läksin sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla että sisko ei auta jos kerran työnsä puolesta voisi valmiuksia olla enempäänkin. Moni joutuu pettymään perheeseensä mutta tilanne on mikä on, ihannetilanteessa perheenjäsenet auttavat toisiaan mutta varsinkaan traumataustan perheissä näin ei aina ole. Tärkeintä on että vaikka se rankkaa onkin, olet nyt tässä hetkessä itse itsesi paras ystävä, tuki ja turva. Olet kerran jo päässyt ulos väkivaltasuhteesta joten se voi onnistua uudestaankin. Pidä mielessä se turvakoti!
Mutta ne kanahtan oli ihan tovi sitten koiria 🤔 Muistatko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla että sisko ei auta jos kerran työnsä puolesta voisi valmiuksia olla enempäänkin. Moni joutuu pettymään perheeseensä mutta tilanne on mikä on, ihannetilanteessa perheenjäsenet auttavat toisiaan mutta varsinkaan traumataustan perheissä näin ei aina ole. Tärkeintä on että vaikka se rankkaa onkin, olet nyt tässä hetkessä itse itsesi paras ystävä, tuki ja turva. Olet kerran jo päässyt ulos väkivaltasuhteesta joten se voi onnistua uudestaankin. Pidä mielessä se turvakoti!
Mutta ne kanahtan oli ihan tovi sitten koiria 🤔 Muistatko?
"Autoni on katsastamatta niin joutuisin mennä bussilla ja koiria en saisi mukaan:( Eli huomenna pitäisi palata."
Vierailija kirjoitti:
Ap on täysi pelle. On jo eronnut ja ottanut miehen takaisin. Leikkii ja pelleilee ja muka anoo apua terveydenhuollolta ja itse ei tee mitään.
Oletpa alhainen.
Kaikenlaisia tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööh oliskohan mahdollista että samalla ihmisellä joka asuu talossa jossa iso piha voisi olla sekä koiria että kanoja? Kanat on isompi ongelma koska niitä ei voi ottaa mihin tahansa mukaan minne koiran voi.
Ap, on varmaan paljon esimerkkejä miten perheesi on pettänyt luottamuksesi ja ei ole ollut tukenasi kuten olisit tarvinnut. Siinä asiassa miehesi on ollut oikeassa että teidän perhesuhteet ovat jollain tavalla vinoutuneet.
Olisi hyvä jos pystyisit silti siirtämään sen asian sivuun joksikin aikaa koska se ei nyt muuksi muutu. Vaikka saisit perheeltäsi signaalia ettet ole tärkeä tai arvokas se ei pidä paikkaansa. Yritä koota itsesi ja pelastautua ensin tuosta parisuhteesta.
On hyvä nähdä yhteys siinä että perhesuhteet ovat osaltaan ajaneet sinua vahingollisiin parisuhteisiin. Mutta olet nyt aikuinen ja vastuussa eläinten lisäksi itsestäsi. Et ole enää heikko lapsi muiden armoilla. Voit vaikuttaa omaan elämääsi ja löytää oman voimasi. Et ole riippuvainen muista vaikka siltä välillä tuntuisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, on varmaan paljon esimerkkejä miten perheesi on pettänyt luottamuksesi ja ei ole ollut tukenasi kuten olisit tarvinnut. Siinä asiassa miehesi on ollut oikeassa että teidän perhesuhteet ovat jollain tavalla vinoutuneet.
Olisi hyvä jos pystyisit silti siirtämään sen asian sivuun joksikin aikaa koska se ei nyt muuksi muutu. Vaikka saisit perheeltäsi signaalia ettet ole tärkeä tai arvokas se ei pidä paikkaansa. Yritä koota itsesi ja pelastautua ensin tuosta parisuhteesta.
On hyvä nähdä yhteys siinä että perhesuhteet ovat osaltaan ajaneet sinua vahingollisiin parisuhteisiin. Mutta olet nyt aikuinen ja vastuussa eläinten lisäksi itsestäsi. Et ole enää heikko lapsi muiden armoilla. Voit vaikuttaa omaan elämääsi ja löytää oman voimasi. Et ole riippuvainen muista vaikka siltä välillä tuntuisikin.
Niin ap: et halua jättää eläimiäsi miehen armoille - mutta itsesi olet jättänyt. Surullinen ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla että sisko ei auta jos kerran työnsä puolesta voisi valmiuksia olla enempäänkin. Moni joutuu pettymään perheeseensä mutta tilanne on mikä on, ihannetilanteessa perheenjäsenet auttavat toisiaan mutta varsinkaan traumataustan perheissä näin ei aina ole. Tärkeintä on että vaikka se rankkaa onkin, olet nyt tässä hetkessä itse itsesi paras ystävä, tuki ja turva. Olet kerran jo päässyt ulos väkivaltasuhteesta joten se voi onnistua uudestaankin. Pidä mielessä se turvakoti!
Mutta ne kanahtan oli ihan tovi sitten koiria 🤔 Muistatko?
"Autoni on katsastamatta niin joutuisin mennä bussilla ja koiria en saisi mukaan:( Eli huomenna pitäisi palata."
Mä olen jo tuolla heti alussa sanonut että mulla on muitakin lemmikkejä kanojen lisäksi, mm koiria. Kanat pärjää yksikseen päivän pari vesiasioiden ja ruokakippojen kanssa. Koirat ei tietenkään kun pitää päästä pissalle. Mä en voi käsittää miten joku voi jaksaa keksiä tästä kokoajan jotain muka valetta, joka sitten kirjoitetaan valehdellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, on varmaan paljon esimerkkejä miten perheesi on pettänyt luottamuksesi ja ei ole ollut tukenasi kuten olisit tarvinnut. Siinä asiassa miehesi on ollut oikeassa että teidän perhesuhteet ovat jollain tavalla vinoutuneet.
Olisi hyvä jos pystyisit silti siirtämään sen asian sivuun joksikin aikaa koska se ei nyt muuksi muutu. Vaikka saisit perheeltäsi signaalia ettet ole tärkeä tai arvokas se ei pidä paikkaansa. Yritä koota itsesi ja pelastautua ensin tuosta parisuhteesta.
On hyvä nähdä yhteys siinä että perhesuhteet ovat osaltaan ajaneet sinua vahingollisiin parisuhteisiin. Mutta olet nyt aikuinen ja vastuussa eläinten lisäksi itsestäsi. Et ole enää heikko lapsi muiden armoilla. Voit vaikuttaa omaan elämääsi ja löytää oman voimasi. Et ole riippuvainen muista vaikka siltä välillä tuntuisikin.
Mutta miksi musta tuntuu siltä kuin olisin pieni lapsi taas :( Tulin kotiin kun stressasin että jos mies ei päästäkään koiria pissalle. En kyennyt mennä hänen viereen istumaan sohvalle niin kuin kaikki olisi ok. Mitä sanon mitä teen? Tulin nyt kylpyyn mutta en voi täällä koko iltaa olla :( musta tuntuu kun tarvitsisin äidin, pelottaa nousta täältä kylvystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on helppo huudella kun itse ei ole tuossa tilanteessa. Sitä on mahdoton ulkopuolisen ymmärtää, miksi suhteeseen jää umpikujaan ja miksi on niin vaikea tehdä itse muutos. Sellaista väkivalta saa aikaan.
Tämä on varmasti totta, oma isäni kohteli naisia kunnioittavasti, mieheni samoin, poikani samoin, pojanpojat samoin. Ehkä tämä kulkee sivuttain. Minä olen oppinut rakastamaan itseäni enkä sallisi kenenkään käyttäytyvän väkivaltaisesti ketään kohtaa. Lähtisin heti pois suhteesta, minua ei mies lyö.
Jännä, että pitää tulla tänne lyömään lyötyä vain siksi, että pelkää niin kauheasti joutuvansa itse samaan tilanteeseen.
En voi joutua, asun yksin nykyisin. Enkä
Onko se ylemmyyskompleksia jos ei hyväksy minkäänlaista väkivaltaa? Eikä halua ottaa sellaista miestä elämäänsä. Minä olen aina halunnut vain normaalia, tavallista elämää. Ei tavallinen arki ole mitenkään ylemmyydentuntoista.
Mäkin haluaisin tavallisen arjen. Arjen jossa Äiti soittaisi kuulumisia ja isä kävisi kahvilla. Sisko kävisi kylässä ja olisi kiinnostunut. Olisi kiva työpaikka ja ystäviä. Olisi mies joka tukee ja on kiltti. Olisi sukulaisia joita nähdä.
Kun mulla ei ole mitään noista:( Viimeksi kun erottiin niin mun pää ei kestänyt vaikka olin töissä. Olin niin yksinäinen, miksi olen tälläinen?
Jösses mikä pelle, ei voi muuta sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Jösses mikä pelle, ei voi muuta sanoa.
Joo, joku katsastamaton auto on ihan pienin ongelmista. Fiksu olisi jo soittanut eläinsuojelun hakemaan eläimet turvaan ja häipynyt. Väkivaltainen ihminen on sitä myös eläimille, sitten on varmaan kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin haluaisin tavallisen arjen. Arjen jossa Äiti soittaisi kuulumisia ja isä kävisi kahvilla. Sisko kävisi kylässä ja olisi kiinnostunut. Olisi kiva työpaikka ja ystäviä. Olisi mies joka tukee ja on kiltti. Olisi sukulaisia joita nähdä.
Kun mulla ei ole mitään noista:( Viimeksi kun erottiin niin mun pää ei kestänyt vaikka olin töissä. Olin niin yksinäinen, miksi olen tälläinen?
Noh. Nyt sulla ei ole. Tosiasiat kannattaa hyväksyä.
Joskus voisi ollakin vaikka mitä, mutta nyt tuo sinun tilanne estää sun tulevaisuuden.
Oletko nyt tehnyt mitään asioiden eteen? Naisten linjan lisäksi, hyvä kun otit sinne yhteyttä.
Mullakin väkivaltainen ex päätti ottaa toisen ja luojan kiitos siitä, mulla on paljon sympatiaa sua kohtaan. Koita miettiä mitä sulla tulee olemaan miehen kanssa ja mitä ilman miestä? Mulla on edelleen pää ihan sekaisin, mutta ihmisiä on ilmestynyt matkan varrella ympärille. Ihan kavereita, välittävä ihmisiä sekä niitä miesehdokkaita niin paljon, että välillä ärsyttää. Kotona on kiva olla, kun tietää ettei kukaan tule riehumaan. Ei tarvitse varoa ärsyttämästä toista. Olen yksin nyt, mutta tuolla oven takana on koko maailma ihmisineen.
Luojan kiitos, ettet ole raskaana vielä.
Se päälle sylkeminenkin on muuten rikos, vaikka ei olisikaan niin se osoittaa äärimmäistä halveksuntaa sua kohtaan.
Ja miksi et kertoisi äidillesi? Se voisi auttaa. Onko sulla ketään miespuolista tuttua/kaveria kelle kertoa ja kuka voisi olla paikalla kun keräät tavarasi? Itse olen tyytyväinen, että miehen suku ja kaverit tiesi kyllä mitä tapahtui ja sieltäkin olis tullut ihmisiä mua pelastamaan ja takomaan järkeä miehelle. Mutta ei, mä itse suojelin sitä kuitenkin.
Älä huolehdi niistä eläimistä tai omaisuudesta nyt, sä et varmaan edes pystyisi jäämään nykyiseen kotiisi ilman että mies alkaa häiriköimään.
Tuntuu että olet nyt vähän samassa tilanteessa, kuin mä joskus. Se mies oli tavallaan ainoa paikka, kenen kanssa olin turvassa, mutta myös ainoa kenen kanssa olin vaarassa. Ei mieli voi käsittää ja käsitellä noita kun olet jatkuvassa hätätilassa ja valmiudessa.
Miten se turvakoti? Ne auttais sua siellä, pääsisit lepäämään ja puhumaan.
Ei äiti tule avukseni enkä kehtaisi edes kertoa tilanteesta. Sai mut aika vanhalla iällä ja on nyt jo sen ikäinen etten halua edes aiheuttaa harmia ja en usko että kiinnostaisi. Ehkä olisi autoon voinut tulla istumaan mutta autoni on nyt katsastamatta.
Siskolle olen kiitollinen, mutta hän on n.20 vuotta vanhempi minusta ja hänellä oli ihan hyvä lapsuus ja vanhempani olivat silloin "normaaleja". Ei hälle ole jäänyt mitään traumoja, itsekin sanonut että harmi kun isä sekosi kun olin lapsi, on kyllä yrittänyt auttaa kun olin pieni ja teki silloin lastensuojeluilmoituksen joka ei johtanut mihinkään.