Hei, te 1980-luvun eläneet ja kokeneet: mistä et pitänyt siinä vuosikymmenessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä sitä ajatellut sillä tavalla. Muistan vielä 200-luvun alussa, kun yksi tuttava laittoi kreikkalaiseen salaattiin suolakurkkua, kun saanut mistään tuorekurkkua. Eikä siitä kukaan elämää suurempia traumoja saanut. Rahaa oli tietenkin vähän, mutta harvalle shoppailu oli harrastus.

Ei siitä varmaan traumoja saanutkaan, en ymmärrä mistä keksit tuon. En todellakaan haluaisi palata siihen ruokatodellisuuteen mikä Suomessa oli 1980-luvulla. Talvella olevissa juhlissa oli tölkkihedelmäsalaattia täytekakun päällä koska ei ollut muuta, ei siksi että se olisi ollut jotenkin erityisen hienoa.

Itse teenkin näitä ruokia mitä 80-luvulla. Hyviä yksinkertaisia perusruokia.

Lapsia ei pidetty saman arvoisina aikuisten kanssa. Esimerkiksi juhlissa aikuiset söivät ja joivat ensin kun tarjottiin jotain ja lapset saivat vasta sitten.

80 -luvulla oli tiukkaa luokkajakoa. Kyllä ne kaupungin vuokratalojen asukkaat kaikki tiedettiin ja niihin taloihin ei välttämättä päästetty kylään lapsia. Kouluissa parempi väki vietti hiihtolomat Lapissa ja köyhät kotona. Sosiaaliturvan käyttö oli häpeällistä. Yksilölliset elämänvalinnat olivat haaste. Kunnon nuori kävi rippikoulun ja meni parikymppisenä avioon saman kylän pojan kanssa ja pyöräytti pari lasta rintamamiestaloon, jonka remontoi. Kaikki katselivat samat ohjelmat televisiosta ja kuuntelivat samaa musiikkia. Harrastukset erosivat perheen statuksen mukaan. Parempien perheiden lapset kävivät partiossa ja musiikkiopistossa. Duunareiden muksut Nuorissa Kotkissa ja Pikkupioneereissa riippuen isän poliittisesta kannasta. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä woke ja kaikesta loukkaantuminen on ehkä nykyisin mennyt liian pitkälle, mutta kasarilla oltiin kyllä siellä toisessa ääripäässä. Ei yhtään naurata sen ajan hupiohjelmien vitsit saamelaisista, romaneista, naisista (yleensä esitettiin nätteinä mutta tyhminä bimboina), vammaisista, mustaihoisista (jotkut Aake Kallialat ja Pirkka-Pekka Peteliukset naama mustaksi maalattuna esittämässä jotain primitiivistä puoliapinaa, jonka oli tarkoitus edustaa afrikkalaisia)... 

Tuo on sen ajan huumoria. Luin joskus saamelaisten ja romanien haastatteluja jossa he kertovat itsekin huvittuneensa näistä sketseistä. Eivät ottaneet niitä vakavasti. Kuten Matti ja Teppo nauravat heistä kertoviin vitseihin tai savolaisia huvittaa heihin kohdistuvat stereotypiat. Mutta se että ihmisiä pahoinpideltiin ja hyljeksittiin sen takia etteivät he sopineet muotteihin oli kauheaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei pidetty saman arvoisina aikuisten kanssa. Esimerkiksi juhlissa aikuiset söivät ja joivat ensin kun tarjottiin jotain ja lapset saivat vasta sitten.

Näin se menee nykin jos on tilasta puutetta. Tavallaan jopa parempi noin. Aikuiset syövät ja juovat ensin jotta lapset pääsevät sen jälkeen nauttimaan tarjonnasta ilman kiirettä.

Vierailija kirjoitti:

80 -luvulla oli tiukkaa luokkajakoa. Kyllä ne kaupungin vuokratalojen asukkaat kaikki tiedettiin ja niihin taloihin ei välttämättä päästetty kylään lapsia. Kouluissa parempi väki vietti hiihtolomat Lapissa ja köyhät kotona. Sosiaaliturvan käyttö oli häpeällistä. Yksilölliset elämänvalinnat olivat haaste. Kunnon nuori kävi rippikoulun ja meni parikymppisenä avioon saman kylän pojan kanssa ja pyöräytti pari lasta rintamamiestaloon, jonka remontoi. Kaikki katselivat samat ohjelmat televisiosta ja kuuntelivat samaa musiikkia. Harrastukset erosivat perheen statuksen mukaan. Parempien perheiden lapset kävivät partiossa ja musiikkiopistossa. Duunareiden muksut Nuorissa Kotkissa ja Pikkupioneereissa riippuen isän poliittisesta kannasta. 

Tämä. Mä olin kaupanmyyjän ja tehdasduunarin lapsi, ja kyllä törmäsi siihen, miten tiettyjen "hienompien perheiden" lapsille ei olisi ollut lainkaan soveliasta seuraa. Äkkiä ne lapset itsekin oppivat katsomaan köyhiä nenänvartta pitkin, vaikka ehkä ihan pienenä olisivat halunneet kaverustua yli luokkarajojen. Jopa koulussa oppilaanohjaus usein suositteli jatko-opintovalintoja yhteiskuntaluokan perusteella. Esim. itse olin erittäin hyvä koulussa, mutta ei mulle edes suositeltu lukiota, koska olin duunarien mukula. Ammattikoulussa on monia kivoja linjoja, esimerkiksi parturi-kampaajalinja voisi olla sinulle oikein kiva... Menin kuitenkin lukioon, ja se vielä oli useimmille ok, mutta se että lähdin opiskelemaan naisena teknilliseen korkeakouluun oli monelle liikaa. Oma kummisetäkin möykkäsi, itse alalla esimiestehtävissä olevana, että hän ei todellakaan palkkaisi ikinä naista alalle, eikä tule kukaan muukaan palkkaamaan. Onneksi ajat muuttuivat, ja olen saanut tehdä alani töitä. Mutta sovinismia ja seksismiä olen kohdannut miesvaltaisella alalla PALJON menneinä vuosikymmeninä. En mitenkään ihannoi niitä aikoja, nykyään on paljon mukavampi ja vapaampi olla nainen.

Ja juuri tuo hiton yhtenäiskulttuuri, jossa kytättiin sukulaisia ja naapureita ja paheksuttiin, ellei joku elänyt sen oletuskaavan mukaan. Esim. itse valitsin olla avioitumatta ja tekemättä lapsia, ja kyllä on juoru käynyt kuumana, että onko se ihan normaali, vai onko sellainen (ehhehe, vaivautunutta naureskelua) naisiin päin oleva... Tai peräti ammattihu*ra. Vai mikähän vika siinä on, kun ei se niin rumakaan ole etteikö kellekään olisi kelvannut. Myös se, että ostin omakotitalon yksin naisena oli kauhistelun aihe. Eihän sitä niin kuulu, ensin pitää mennä naimisiin ja sitten se omistusasunto. Jopa yksin matkustelu aiheutti juoruja siitä, että siellä matkoilla käyn hakemassa etelän miesten munaa ja siksi ei naapuruston kivat miehet kiinnosta.

Kasari ja ysäri oli parasta aikaa. Sen jälkeen kaikki on mennyt huonompaan suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kasari ja ysäri oli parasta aikaa. Sen jälkeen kaikki on mennyt huonompaan suuntaan. 

Ysäri oli huonoa aikaa. Siinä on yhdistetty 80-luvun ja tämän vuosituhannen huonoimmat puolet.

Olin lapsi ja varhaisnuori silloin.  Kasarissa ei ollut mitään vikaa sitä eläessä.  Vasta jälkiviisaana voi ajatella,  että monia asioita yleisellä tasolla olisi kannattanut tehdä toisin.

Silloin suunta oli vain ylöspäin ja luottamus tulevaisuuteen kova. Halukkaille riitti töitä, eikä tarvittu edes koulutusta.  Elintaso nousi kohisten.  Kouluissa oli käytössä oppikirjat, tietysti. Ne olivat ilmaiset ja vuoden jälkeen ne sai omaksi. Se, että tv:stä tuli ohjelmaa vain iltaisin ja muutamalta kanavalta, oli hyvä asia.  Ihmisille, etenkin lapsille jäi vapaata aikaa.  Silloin leikittiin ja pelattiin ulkona päivät pitkät. Palvelut pelasivat ja olivat lähellä. Kaupunkilähiöt olivat suht uusia ja kunnossa. 

Väkivaltaa oli, mutta se oli ennakoitavissa. Lapsikin tiesi, ettei tietyille alueille kannattanut mennä viikonloppuöinä. Kukaan ei kulkenut toreilla vahingoittamassa ventovieraita. Terrorismi oli siellä ulkomailla.  Siinä oli vissi ero. Täällä riitti, kun naapurin mummo tuloilla torjumaan humalapäissään uhoavaa nuorta miestä.  

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mitähän huonoa silloin olisi ollut? Ei tule mieleen mitään sellaista, jota ei olisi jo mainittu ketjussa. Ihan jees vuosikymmen.

Tsernobylin laskeumat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mitähän huonoa silloin olisi ollut? Ei tule mieleen mitään sellaista, jota ei olisi jo mainittu ketjussa. Ihan jees vuosikymmen.

Tsernobylin laskeumat

Tämä on totta. Keskustelussa on keskitytty enemmän Suomen asioihin eikä muualle. Tsernobyl tapahtui muualla eikä siihen Suomi voinut vaikuttaa mutta niin se vain vaikuttaa meihin yhä.

Siitä että se päättyi.

Vierailija kirjoitti:

80 -luvulla oli tiukkaa luokkajakoa. Kyllä ne kaupungin vuokratalojen asukkaat kaikki tiedettiin ja niihin taloihin ei välttämättä päästetty kylään lapsia. Kouluissa parempi väki vietti hiihtolomat Lapissa ja köyhät kotona. Sosiaaliturvan käyttö oli häpeällistä. Yksilölliset elämänvalinnat olivat haaste. Kunnon nuori kävi rippikoulun ja meni parikymppisenä avioon saman kylän pojan kanssa ja pyöräytti pari lasta rintamamiestaloon, jonka remontoi. Kaikki katselivat samat ohjelmat televisiosta ja kuuntelivat samaa musiikkia. Harrastukset erosivat perheen statuksen mukaan. Parempien perheiden lapset kävivät partiossa ja musiikkiopistossa. Duunareiden muksut Nuorissa Kotkissa ja Pikkupioneereissa riippuen isän poliittisesta kannasta. 

Ja tuoko muka kovastikin eroaa tästä päivästä?

80-luvulla ei vain käytetty niin sumeilemattomasti sosiaalitukia, kuin nyt.

Muuten tuon kaiken voi täysin soveltaa myös tähän aikaan.  Samalla tavalla on köyhiä ja rikkaita ja siltä väliltä.  Ja ihmiset tekee, mitä siinä omassa viiteryhmässä tehdään.  Näin on aina ollut ja tulee olemaan.   

Vierailija kirjoitti:

Siitä että se päättyi.

Olin juuri tulossa tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasari ja ysäri oli parasta aikaa. Sen jälkeen kaikki on mennyt huonompaan suuntaan. 

 

Ysäri oli huonoa aikaa. Siinä on yhdistetty 80-luvun ja tämän vuosituhannen huonoimmat puolet.

Juuri näin. Ysäri oli ankeaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Huonoa oli suvaitsemattomuus. En tarkoita että tämä nykyinen kaiken suvaitsevaisuus olisi sekään hyvä mutta silloin oltiin oikeasti suvaitsemattomia.

Joitain rajoituksia oli silloin enemmän.

Mutta toisaalta taas se oli upeaa aikaa siinä mielessä, että töitä riitti. Valtiolla ja ihmisillä oli rahaa. Meni hyvin. Terveydenhuolto toimi. Samoin muutkin julkiset palvelut. Tiet olivat kunnossa, posti kulki ajallaan, lapset pystyivät leikkimään keskenään ulkona ettei tarvinnut pelätä niin paljon kuin nykyään. Kaupat eivät olleet auki joka päivä aamusta iltaan ja valikoima oli pienempi mutta kauppoja oli enemmän. Ja kauppa-autot kulkivat sivukylille. Pankkien konttoreja oli joka kylässä eikä normaaleihin käynteihin tarvinnut varata aikaa. Olivat auki muulloinkin kuin keskiviikkoisin kello.12.00-14.00 ja joka toinen perjantai klo.9.00-10.00.

 

Terveydenhuolto tavallaan toimi. Pääsit lääkäriin. Eri asia oli sitten se, mitä hoitoa sait. Esimerkiksi oma lapseni olisi kuollut vielä 1990-luvun alkupuolella, koska hengen pelastava hoito keksittiin vasta silloin. Jos sydän meni rasvasta tukkoon tehtiin avosydänleikkauksia jotka oli rankkoja ja toipuminen huonoa. Ei ollut pallolaajennuksia tai kovin hyviä syöpähoitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä sitä ajatellut sillä tavalla. Muistan vielä 200-luvun alussa, kun yksi tuttava laittoi kreikkalaiseen salaattiin suolakurkkua, kun saanut mistään tuorekurkkua. Eikä siitä kukaan elämää suurempia traumoja saanut. Rahaa oli tietenkin vähän, mutta harvalle shoppailu oli harrastus.

Ei siitä varmaan traumoja saanutkaan, en ymmärrä mistä keksit tuon. En todellakaan haluaisi palata siihen ruokatodellisuuteen mikä Suomessa oli 1980-luvulla. Talvella olevissa juhlissa oli tölkkihedelmäsalaattia täytekakun päällä koska ei ollut muuta, ei siksi että se olisi ollut jotenkin erityisen hienoa.

 

Itse teenkin näitä ruokia mitä 80-luvulla. Hyviä yksinkertaisia perusruokia.

Mitä herran tähden????

Tölkkihedelmäsalaattia täytekakun päällä, KOSKA MUUTA EI OLLUT ?????

Kyllä tuo on ollut sitten vaan mielikuvituksen puutetta!  Kyllä Suomessa sai täytekakkuun ihan mitä halusi, oli kesä tai talvi.  Silloin oli pakastimet käytössä jo ollut vaikka kuinka kauan, minulla oli pakastin jo 70-luvulla.  Koulun kotitalousluokassa oli sellainen jo 60-luvulla.  Ihmisillä oli marjoja ja hilloja, kaupasta sai hedelmiä ja valmiita hilloja ja soseita, mitä vain kaipasi.  Kuohukermaa myytiin jo 50-luvulla, kauemmas ei minun muistini riitä, mutta ainakin jo silloin.  Suklaakakkuun kuorrute tehtiin kaakaosta ja voista ja se oli paremman makuista kuin mikään tämän päivän sörsseli, aika monet asiat kun on parhaimmillaan yksinkertaisia.

Mitä ihmeen erityisruokia silloin olisi sitten pitänyt olla?  Kyllä kaupoista sai lihaa, kalaa, kanaa vaikka mihin tarpeeseen.  Erilaisia salaatteja tehtiin illanistujaisiin, oli sipsejä ja naksuja, oli grilliruokaa, itse asiassa nakkareiltakin sai parempaa syötävää kuin nykyään mistään mäkkäreistä.  Niin hyviä kuumia lihapiirakoita, mitä silloin sai tavallisista nakkikioskeista, ei nykyään saa mistään.  Mikään kauppojen valmisruokatiski ei tarjoa samaa makuelämystä.  

Olut- ja siiderimerkit ne on lisääntyneet.  Niissä on niin valtavasti valinnanvaraa nykyään, että siihen ei minun nuoruudessani ylletty, mutta eipä ollut tarviskaan.  Mutta olkaa nyt siitä onnellisia ja sitä ehkä voitte pitää voittonanne 80-lukuun verrattuna.

Mikään muu ei ole tullut yhtään paremmaksi ja aika paljon on tullut vain huononnuksia. 

Ruokatodellisuus 80-luvulla oli ihan sitä samaa kuin nykyäänkin.  Tavallinen makaronilaatikko oli silloin ja on edelleen perheitten ruokavaliossa, ja se nykyään niin mukamas erityinen pasta, sehän on silkkaa makaronia, ei mitään muuta.  Vain eri muotoisina kiekuroina.   Perunoita keitetään edelleen ja jauhelihasta valmistetaan edelleen maittavia ruokia.

Läskisoosia ei enää 80-luvulla tehty siinä määrin kuin aiemmin.  Minä en ole tehnyt sitä ikinä.  Kotonani sitä kyllä syötiin 50- ja 60-luvulla.  Hyvin valmistettuna ja sopivassa määrin suolalla ja pippurilla maustettuna se oli valtavan hyvää.  Mutta vaati vain pitkän kypsyttelyajan.  Sitä piti todellakin keittää kauan, että se tuli sellaiseksi pehmeäksi ja kiiltäväksi ja jauhon maku katosi kokonaan.  Sitten se oli herkkua.  

Luokan edessä oli joka vuosi pidettävä esitelmä. Ei voinut kieltäytyä, täytyi vain rohkaistua.

Adhd oli tuntematon käsite. Sitä ei osattu tutkia. Jotkut olivat vaan vilkkaita lapsia. 

Seksuaalivähemmistöjä ei ollut. Niistä ei puhuttu. Jos oli, niin kaksi kaveria asui vaan yhdessä. (Näin minulle on sanottu, olin lapsi)

Mt sairauksia ei ollut, piti vain olla reipas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80 -luvulla oli tiukkaa luokkajakoa. Kyllä ne kaupungin vuokratalojen asukkaat kaikki tiedettiin ja niihin taloihin ei välttämättä päästetty kylään lapsia. Kouluissa parempi väki vietti hiihtolomat Lapissa ja köyhät kotona. Sosiaaliturvan käyttö oli häpeällistä. Yksilölliset elämänvalinnat olivat haaste. Kunnon nuori kävi rippikoulun ja meni parikymppisenä avioon saman kylän pojan kanssa ja pyöräytti pari lasta rintamamiestaloon, jonka remontoi. Kaikki katselivat samat ohjelmat televisiosta ja kuuntelivat samaa musiikkia. Harrastukset erosivat perheen statuksen mukaan. Parempien perheiden lapset kävivät partiossa ja musiikkiopistossa. Duunareiden muksut Nuorissa Kotkissa ja Pikkupioneereissa riippuen isän poliittisesta kannasta. 

 

Tämä. Mä olin kaupanmyyjän ja tehdasduunarin lapsi, ja kyllä törmäsi siihen, miten tiettyjen "hienompien perheiden" lapsill

Ja höpön höpön.  Suurin osa tuosta sepustuksestasi on omaa mielikuvitustasi.  Mielelläänhän sitä jokainen kuvittelee, että minua kytätään ja vahditaan ja ihmetellään minun valintojani, ja että kuinka minä ähäkutti teinkin niin ja näin ja nyt siitä juorutaan!

Kukaan meistä ei kuitenkaan ole niin tärkeä, että häntä oikeasti seurattaisiin ja hänestä kaiken aikaa puhuttaisiin.

Jos yksi sanoo jotain joskus ja joku toinen toisen kerran joskus myöhemmin, niin sehän se onkin sitten sitä jatkuvaa kummastelua ja seuraamista.  Itsekin voin joskus ihmetellä jonkun tekemistä, sen yhden hetken.  Ei kukaan jaksa ruveta erityisesti pohtimaan ja päätään vaivaamaan mitään jollain naimattomuudella tai talon hommaamisella.  Pyh.  Ihmisiä kiinnostaa eniten oma itse, ja sen tuo kirjoittajakin tässä nyt toi esille.  Minä minä ja minun valintani, joita kaikki ihmettelevät!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä sitä ajatellut sillä tavalla. Muistan vielä 200-luvun alussa, kun yksi tuttava laittoi kreikkalaiseen salaattiin suolakurkkua, kun saanut mistään tuorekurkkua. Eikä siitä kukaan elämää suurempia traumoja saanut. Rahaa oli tietenkin vähän, mutta harvalle shoppailu oli harrastus.

Ei siitä varmaan traumoja saanutkaan, en ymmärrä mistä keksit tuon. En todellakaan haluaisi palata siihen ruokatodellisuuteen mikä Suomessa oli 1980-luvulla. Talvella olevissa juhlissa oli tölkkihedelmäsalaattia täytekakun päällä koska ei ollut muuta, ei siksi että se olisi ollut jotenkin erityisen hienoa.

 

Itse teenkin näitä ruokia mitä 80-luvulla. Hyviä yksinkertaisia perusruokia.

Minäkin teen 80 luvun ruokia vain mausteilla vaihdellen. Yksinkertaisimmillaan olen syönyt itse tehtyä makaronilaatikkoa sinapilla. Yllättävän hyvää :D