Hei, te 1980-luvun eläneet ja kokeneet: mistä et pitänyt siinä vuosikymmenessä?

Naisilla ei ollut juurikaan arvoa ja kouria voitiin vaikka keskellä katua ja se oli ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä woke ja kaikesta loukkaantuminen on ehkä nykyisin mennyt liian pitkälle, mutta kasarilla oltiin kyllä siellä toisessa ääripäässä. Ei yhtään naurata sen ajan hupiohjelmien vitsit saamelaisista, romaneista, naisista (yleensä esitettiin nätteinä mutta tyhminä bimboina), vammaisista, mustaihoisista (jotkut Aake Kallialat ja Pirkka-Pekka Peteliukset naama mustaksi maalattuna esittämässä jotain primitiivistä puoliapinaa, jonka oli tarkoitus edustaa afrikkalaisia)... 

 

Tuo on sen ajan huumoria. Luin joskus saamelaisten ja romanien haastatteluja jossa he kertovat itsekin huvittuneensa näistä sketseistä. Eivät ottaneet niitä vakavasti. Kuten Matti ja Teppo nauravat heistä kertoviin vitseihin tai savolaisia huvittaa heihin kohdistuvat stereotypiat. Mutta se että ihmisiä pahoinpideltiin ja hyljeksittiin sen takia etteivät he sopineet muotteihin oli kauheaa.

No silloinhan oltiinkin rennompia.  Ei otettu asioita tikun nokkaan, kuten nykyään.  Nythän loukkaannutaan joka asiasta.  Kaikesta tulee "turvaton olo."  

En minä kyllä osaa yhdistää 80-lukuun mitään sellaista, että ihmisiä olisi pahoinpidelty tai hyljeksitty siksi, että eivät sovi johonkin muottiin.  Ainoa asia oli, että homoseksuaalisuus ei ollut silloin niin näkyvästi esillä kuin nyt.  Mutta kuulinko ikinä, että joku olisi pahoinpidelty sen takia?  En.

En pitänyt rintamaidon mausta. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei pidetty saman arvoisina aikuisten kanssa. Esimerkiksi juhlissa aikuiset söivät ja joivat ensin kun tarjottiin jotain ja lapset saivat vasta sitten.

Tuo oli ihan käytännön sanelema juttu. Lapset leikkivät keskenään ja söivät myös keskenään aikuisia häiritsemättä. Meni kyläily jouhevasti. Saivat vanhemmat hengähtää ja lapsilla oli mukavasti seuraa. Olin ihan unohtanut tuon kyläilykulttuurin, joka tulee aiemmilta vuosikymmeniltä. Joka sunnuntai jossain tai meillä vieraita kahvilla. Ei siis mitään suurta ja juhlavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka oli pahaa ja valikoimat kaupoissa aika ankeat. Sen huomaa kun lukee esimerkiksi vanhoja ruokaohjeita kasarilta.

 

Höpsis, ruoka oli hyvää, meillä ainakin.  tekijästähän se on kiinni, miten osaa ruokaa laittaa.

Myös kouluruoka oli pääsääntöisesti hyvää, eikä nykyisenkaltaista keskuskeittiöstä tulevaa einespaskaa. 

No jos tykkää lihasta ja perunasta, maitotuotteista ja juureksista eri muodoissaan. Sellaista se ruoka oli paitsi kun joku hyvä juttu, esimerkiksi marjat tai tuoreet tomaatit oli sesongissa. Mansikkakausi kesti juhannuksesta ehkä kuukauden. Olen syntynyt elokuun alussa enkä koskaan saanut mansikkakakkua juhliini ja muistan myös sen jännityksen, että saako mansikoita juhannukseksi ylipäätään. Enkä nyt tarkoita sitä, että mangoja pitäisi saada jouluaa

 

Mitä te niillä kaikilla säilötyillä a pakastetuilla marjoilla ja sienillä oikein teitte, jos ei niitä ollut käytettäväksi asti?

Meillä oli usein myös kalaa, kanaruokia, spagettia... Ihan monipuolista hyvää kotiruokaa. Vähän toista kuin monilla nykyään, että eletään melkeinpä wolttien ja foodoroitten eväillä. 

Vierailija kirjoitti:

Naisilla ei ollut juurikaan arvoa ja kouria voitiin vaikka keskellä katua ja se oli ihan normaalia.

No ei kyllä ollut normaalia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelun ohella ei ollut töitä niin paljon kuten nykyään. Kesätöitä kyllä ssi. Mutta aukioloajat olivat lyhyempiä ha siivoojat sekä kassit vakituisia. Pikaruokapaikkoja oli vähemmän. Opiskelemaan ei todellakaan ollut helppo päästä yliopistoon joten moni meistä tyytyi Perähikiän kauppaopistoon. 

Ehkä osittain totta. Toisaalta esimerkiksi minä kyllä tein opintojen ohessa töitä, kun toimisto, jossa olin ollut pari kesää kesätöissä, halusi palkata lukukausienkin ajaksi osa-aikaisen apulaisen. Kurssikaveri teki hommia ravintolassa tiskarina, ja itse olin kyllä käynyt Servi-Systemsin siivouskurssin kanssa siltä varalta että tarttisin tilapäisduunia.

Pitikö sinne Servi-Systemisille muka joku kurssi suorittaa? Kävin toimistolla ja sain markettisiivousta heti samantien. Olin tosin ollut yhden kesän siivoushommissa yhdessä yrityksessä, lomitin kaikki vakkarisiivoojat siellä. Muutaman kerran kävin toimistosiivoamassa, kun heillä oli tarvetta silloin alussa.

Ei sinun varmaan tarvinnut kun oli jo kokemusta. Minulla ei ollut, joten ehkä siksi katsottiin, että pitää pari tuntia uhrata siihen, että näytetään ihan perusteet. En muista tarkkaan, mutta siinä taisi olla alkuun tunnin luento ja sitten parina iltana käytiin ohjatusti siivoamassa jotain toimistoa, eli ei tosiaan kummoinenkaan opastus. Enkä muista sitäkään, miksi en sitten koskaan kuitenkaan sitä työtä tehnyt. Kävikö niin, että sain sopivasti tuon toimistoduunin tutussa paikassa ja tein mieluummin sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että olin lapsi enkä ehtinyt mukaan mihinkään kivaan. Aikuistuin "sopivasti" laman tullen. 

Mutta vakavasti ottaen, häkellyttävän yleinen sovinismi ja seksismi tuntui jo silloinkin, lapsen ja nuoren silmin, todella väärältä. Oli muka hauskaa, kun komediasarjan setämies juoksi nuorten naisten perässä (Benny Hill) tai kun mainoksessa miesautoilija puristaa naisautoilijan takapuskuria. Naisia vähäteltiin vielä ihan yleisesti ja lasikatot alalla kuin alallla olivat arkipäivää. 

Kaikenlainen standardeista poikkeaminen oli paheksuttavaa. Nykyään ollaan menty erilaisuuden tavoittelussa ehkä turhankin pitkälle, mutta en missään nimessä haluaisi takaisin kasarin linjaa, jossa omintakeiset ajatukset, pukeutuminen saati muu kuin heteroseksuaalinen suuntautuminen olivat sallittuja vain jossain alakulttuuriyhteisöissä. 

Kasarilla oli myös paljon nykyistä enemmä

En tiedä, miten tämä lainaus näkyy, kun viesti johon yritän vastata, ei näy mulla tässä... Mutta vastaan siis kommenttiin, jossa sanottiin "Sinä katsot kasaria tämän päivän näkökulmasta. Et varmasti ajatellut noin lapsena kasarillaa eläessäsi." Kyllä sovinismi ja seksismi särähtivät pahasti lapsen ja nuoren silmiin silloinkin, vaikka kuinka se oli "ajan tapa". Muistan, miten syvästi inhosin esim. Speden naisen logiikka -sketsejä ja miten ällötti miesten rasvainen puhe naisista. Linjasta poikkeavan ulkonäön/aatteiden arvostelu tuntui myös epämääräisesti pahalta ja väärältä, vaikka tietenkään kaikkea ei osannut vielä silloin tulkita kuten nykyään.  Aukioloaikojen rajoitukset ärsyttivät ja hankaloittivat elämää. Joten vaikka moni asia vielä korostuu tämän päivän näkökulmasta, olivat ne silloinkin ongelmallisia. 

Vierailija kirjoitti:

Luokan edessä oli joka vuosi pidettävä esitelmä. Ei voinut kieltäytyä, täytyi vain rohkaistua.

Adhd oli tuntematon käsite. Sitä ei osattu tutkia. Jotkut olivat vaan vilkkaita lapsia. 

Seksuaalivähemmistöjä ei ollut. Niistä ei puhuttu. Jos oli, niin kaksi kaveria asui vaan yhdessä. (Näin minulle on sanottu, olin lapsi)

Mt sairauksia ei ollut, piti vain olla reipas.

Hyvä tiivistelmä! Mitäs, jos nytkin toteutettaisiin samoja periaatteita eli ei ylianalysoida ja tehdä lääkittävää ongelmaa ihan joka asiasta vaan mennään eteenpäin ja ollaan reippaita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä sitä ajatellut sillä tavalla. Muistan vielä 200-luvun alussa, kun yksi tuttava laittoi kreikkalaiseen salaattiin suolakurkkua, kun saanut mistään tuorekurkkua. Eikä siitä kukaan elämää suurempia traumoja saanut. Rahaa oli tietenkin vähän, mutta harvalle shoppailu oli harrastus.

Ei siitä varmaan traumoja saanutkaan, en ymmärrä mistä keksit tuon. En todellakaan haluaisi palata siihen ruokatodellisuuteen mikä Suomessa oli 1980-luvulla. Talvella olevissa juhlissa oli tölkkihedelmäsalaattia täytekakun päällä koska ei ollut muuta, ei siksi että se olisi ollut jotenkin erityisen hienoa.

 

Itse teenkin näitä ruokia mitä 80-luvulla. Hyviä yksinkertaisia perusruokia.

Mitä herran tähden????

<

No vaikkapa yrttejä, erilaisia maustekastikkeita, erilaisia vihanneksia, monipuolisemmin kahvia, teetä. Onhan noita. Ei meidän lähikaupassa ollut edes viinietikkaa, vain väkiviinaetikkaa.

Mun ongelma voi olla myös se, että mulla on ollut paha laktoosi-intoleranssi johon sain helpotuksen vasta kun laktoosittomat tuotteet tuli enkä myöskään pidä lihasta juuri ollenkaan, en ole koskaan pitänyt. Usein koulumatkalla kävin sissip***lla, jos oli joku maitoisa ruoka. Mun mielestä ruoka oli kasarilla mautonta ja pahaa. Mutta voidaan lopettaa tää makuasioista kiistely nyt tähän, koska silloin ilmeisesti niin monen mielestä ruoka oli niin paljon parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Kasari oli hienoa aikaa viettää lapsuuttaan. Kansa ei ollut niin jakaantunutta kuin nykyisin ja tuloeroja ei niin paljon nähnyt arjessa. Oli turvallinen yhtenäiskulttiuri. Koko perhe katseli yhdessä telkkaria. Herkkuja sai vain kohtuudella ja kotona oli rajat. Musiikki oli hyvää. Rock-maailmasta ja televisiosta löytyi idolit, joiden julisteita pussailtiin.

Kouluissa sai laadukasta opetusta ja niissä oli kuri ja opiskelurauha. Välitunneilla liikuttiin ja leikittiin. Lapset sai olla lapsia pukeutumista myöten ei tarvinnut olla pikku aikuisia. Some ei tuonut ahdistavia asioita ja paineita liian lähelle. Toisaalta kukaan ei pahoittanut mieltään ihan joka pikku asiasta.

Ai jaa, minä muistan kasarilta lähiössäni yömyöhään pihalla hilluneet tenavat, joista kehkeytyi nuorisojengejä. Ja sainpa itsekin olla ulkona aika pienestä niin myöhään kuin halusin. Väkivaltarikollisuutta oli enemmän kuin nykyään. Herkkuja sai kun leipoi itse. Tshernobyl ahdisti, aids ahdisti, happosateet ahdistivat... no, työttömyys ei ahdistanut, kun sitä ei ollut. Oli hyväuskoinen luulo, että koulun jälkeen saa olla loppuikänsä töissä. Mutta pointti se, etti ahdistumiseen somea tarvittu. 

Koulussa kiusattiin siinä missä nykyäänkin, myös opettajat tekivät sitä. Turussa muistaakseni joku opettajansa kiusaama oppilas tappoi tämän opettajan lapiolla. Minulle se "opiskelurauha" tarkoitti lähinnä loputtoman pitkästyttävää pulpetissa istumista omissa ajatuksissani, koska opin asiat paremmin lukemalla itse kuin opettajaa kuuntelemalla. Mikä tahansa välikohtaus toimi virkistävänä poikkeuksena. Oi sitä onnen päivää, kun koulu loppui!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokan edessä oli joka vuosi pidettävä esitelmä. Ei voinut kieltäytyä, täytyi vain rohkaistua.

Adhd oli tuntematon käsite. Sitä ei osattu tutkia. Jotkut olivat vaan vilkkaita lapsia. 

Seksuaalivähemmistöjä ei ollut. Niistä ei puhuttu. Jos oli, niin kaksi kaveria asui vaan yhdessä. (Näin minulle on sanottu, olin lapsi)

Mt sairauksia ei ollut, piti vain olla reipas.

Hyvä tiivistelmä! Mitäs, jos nytkin toteutettaisiin samoja periaatteita eli ei ylianalysoida ja tehdä lääkittävää ongelmaa ihan joka asiasta vaan mennään eteenpäin ja ollaan reippaita. 

 

No sitten ne jotka ei kuitenkaan pysty siihen traumatisoivat lapsensa. Eniten nimittäin isäni masennuksessa traumatisoi se, että sitä piti piilotella ja valehdella kodin ulkopuolella. Lisäksi isä myös yritti liikaa kodin ulkopuolella (osallistui mm. talkoisiin ja muuhun työn ohella vaikka ei olisi oikeasti jaksanutkaan) ja oli kotona joko erittäin vihainen ja stressaantunut ja purki sen meihin lapsiin mm. heittelemällä tavaroita pitkin seiniä tai täysin lamaantunut jolloin häneen ei saanut mitään kontaktia.

Vierailija kirjoitti:

Korot olivat tosiaan silloin aika korkeat, mutta myös toiseen suuntaan. Isoäitini piti säästöjään sellaisella tilillä, jonka talletuskorko oli parhaimmillaan 13 % (=veroton). Pelkillä korkotuotoilla hän sitten vaihteli autoja viimeistään parin vuoden välein.

Sama juttu minulla, pankeissa oli kova kilpailu talletusten saamiseksi ja talletuskorkojen tarjoukset olivat välillä huimaavia, uudet pikkupankit etenkin tarjosivat heittämällä jopa 14,5% korkoja.

Vierailija kirjoitti:

Työelämän heikennykset alkoivat silloin. Työntekijöitä vähennettiin. Aiemmin koneella oli kolme työntekijää ja 1980-luvulla määrä laski yhteen. Palkat eivät nousseet.

Saattaa pitää paikkansa jossain teollisuustyössä, mutta eipä muualla. Muilla aloilla oli työvoimapulaa, siis oikeaa pulaa eikä tätä nykyistä muka-pulaa. Töitä sai suunnilleen niin että meni kysymään, milloin aloitan. Palkat myös nousivat.

Alkoholia käytettiin ja se myös näkyi kaikessa enemmän kuin tänä päivänä. Tupakointi oli sallittua ja hyväksyttyä ja ihmiset myös poltti nuorisoa myöten. Liikenneturvallisuus vielä lapsen kengissä, sentään turvavyöt tulivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se juppikulttuuri ja materialismi olivat sangen vastenmielisiä näin jälkikäteen ajatellen. 

Paljon oli myös terrorismia. 

Juu, mutta teroilu oli silloin jossain kaukana pahassa maailmassa, ei Suomessa...

Montakos teroilua Suomessa onkaan ollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokan edessä oli joka vuosi pidettävä esitelmä. Ei voinut kieltäytyä, täytyi vain rohkaistua.

Adhd oli tuntematon käsite. Sitä ei osattu tutkia. Jotkut olivat vaan vilkkaita lapsia. 

Seksuaalivähemmistöjä ei ollut. Niistä ei puhuttu. Jos oli, niin kaksi kaveria asui vaan yhdessä. (Näin minulle on sanottu, olin lapsi)

Mt sairauksia ei ollut, piti vain olla reipas.

Hyvä tiivistelmä! Mitäs, jos nytkin toteutettaisiin samoja periaatteita eli ei ylianalysoida ja tehdä lääkittävää ongelmaa ihan joka asiasta vaan mennään eteenpäin ja ollaan reippaita. 

Saadaan itsemurhatkin takaisin kultaisin 80-luvun tasolle! Eli tuplasti se mitä nykyään. Myös väkivaltarikollisuutta oli enemmän silloin. Ja oli vielä kunnon mielisairaaloita, kun avohoito ei ollut yleistynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka oli pahaa ja valikoimat kaupoissa aika ankeat. Sen huomaa kun lukee esimerkiksi vanhoja ruokaohjeita kasarilta.

 

Höpsis, ruoka oli hyvää, meillä ainakin.  tekijästähän se on kiinni, miten osaa ruokaa laittaa.

Myös kouluruoka oli pääsääntöisesti hyvää, eikä nykyisenkaltaista keskuskeittiöstä tulevaa einespaskaa. 

No jos tykkää lihasta ja perunasta, maitotuotteista ja juureksista eri muodoissaan. Sellaista se ruoka oli paitsi kun joku hyvä juttu, esimerkiksi marjat tai tuoreet tomaatit oli sesongissa. Mansikkakausi kesti juhannuksesta ehkä kuukauden. Olen syntynyt elokuun alussa enkä koskaan saanut mansikkakakkua juhliini ja muistan myös sen jännityksen, että saako mansikoita juhannukseksi ylipäätään. Enkä nyt

Mitä te niillä kaikilla säilötyillä a pakastetuilla marjoilla ja sienillä oikein teitte, jos ei niitä ollut käytettäväksi asti?

Kyllä niitä syötiin, mutta meillä oli iso perhe ja yleensä varastot oli tyhjät helmikuun paikkeilla vaikka kaikkemme tehtiin. Appelsiinit oli niin kalliita, että meillä syötiin niitä yksi viikossa/henkilö sen ajan kun niitä sai. Sitten se oli jotain kaalia, juureksia, mitä nyt kaupasta saa. Olen mm. kerännyt paljon villivihanneksia keväisin/alkukesästä lapsena. Teen sitä välillä vieläkin. Mummolla oli tästä tietotaitoa.

Tässä on varmaan eroja myös asuinpaikassa ja tulotasossa. Olen maalta Itä-Suomesta kitkuttelevalta pientilalta ja mun lähipiirissä spagettia ei syöty kenenkään kotona. Pitäjän kaupasta sai vain makaronia eikä kukaan lähtenyt pitemmälle kauppaan kuin ihan harvoin. Kanat oli sellaisia sitkeitä keittokanoja joista tehtiin viillokkia. Jotain kanankoipia alkoi lähellä ysäriä olla. Kalaa oli myös, mutta en pidä vieläkään siitä joten se ei auttanut mua. Kalakeitto oli ihan ok.

Lähdin 1992 opiskelemaan Helsinkiin ja suurin shokki oli kun menin ruokakauppaan. Koska siellä myytiin ruokia joista en ollut koskaan kuullutkaan, saati että meillä olisi niitä syöty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä woke ja kaikesta loukkaantuminen on ehkä nykyisin mennyt liian pitkälle, mutta kasarilla oltiin kyllä siellä toisessa ääripäässä. Ei yhtään naurata sen ajan hupiohjelmien vitsit saamelaisista, romaneista, naisista (yleensä esitettiin nätteinä mutta tyhminä bimboina), vammaisista, mustaihoisista (jotkut Aake Kallialat ja Pirkka-Pekka Peteliukset naama mustaksi maalattuna esittämässä jotain primitiivistä puoliapinaa, jonka oli tarkoitus edustaa afrikkalaisia)... 

 

Tuo on sen ajan huumoria. Luin joskus saamelaisten ja romanien haastatteluja jossa he kertovat itsekin huvittuneensa näistä sketseistä. Eivät ottaneet niitä vakavasti. Kuten Matti ja Teppo nauravat heistä kertoviin vitseihin tai savolaisia huvittaa heihin kohdistuvat stereotypiat. Mutta se että ihmisiä pahoinpideltiin ja hyljeksittiin sen takia

Ei hyljeksitty eikä pahoinpidelty...ns poikkeavien bileet olivat Suomessa uutta virkistävää, showesityksineen, mahtavine rekvisiittoineen ja valosysteemeineen sekä etenkin se musiikki diskoissa, jotain ihan muuta kuin jo kuultua iänikuista jumputusta ja sekaan heitettyjä sodan aikaisia tangoja tai humppaa. Suomeen tuli uusi disko-osaaminen. Tosin tv:ssä oli vielä asennoitumista eikä ns tosi-tv-ohjelmia näytetty kovinkaan rehellisesti.Lehdetkään eivät kirjoittaneet 80-luvulla niinkuin nykyään, silloin paisuteltiin asioita joilla ei ollut mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

No silloinhan oltiinkin rennompia.  Ei otettu asioita tikun nokkaan, kuten nykyään.  Nythän loukkaannutaan joka asiasta.  Kaikesta tulee "turvaton olo."  

En minä kyllä osaa yhdistää 80-lukuun mitään sellaista, että ihmisiä olisi pahoinpidelty tai hyljeksitty siksi, että eivät sovi johonkin muottiin.  Ainoa asia oli, että homoseksuaalisuus ei ollut silloin niin näkyvästi esillä kuin nyt.  Mutta kuulinko ikinä, että joku olisi pahoinpidelty sen takia?  En.

 

Minä muistan vaikka synnyin vasta 79. Vartuin pikkukaupungissa lähellä Helsinkiä. Homoja "piti" vetää turpaan. Homous yhdistettiin myös pedofiliaan ja miesten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja AIDSiin ja ties mihin. Ja tämä jatkui pitkälle 90 luvun puolelle.

M44