Eikö olekin absurdia, että yo-kokeita voi uusia rajattomasti ja tämänkin kevään ylioppilaat suuntaavat ensi syksynä takaisin lukioon

Pääsykokeet takaisin ois paras systeemi. Nythän on sekin ongelma että monet hyvät arvosanat saaneet ylioppilaat menee joka vuosi eri opiskelupaikkaan kokeilemaan, kun ei se sittenkään tunnu omalta, niin pitää hakea vielä toiseen kun pääsee. Sitten kolmanteen ja neljänteen jne.. Vievät toisilta paikkoja noin. Kun pääsykokeisiin lukee, niin silloin yleensä lukiessa jo näkee että onko se oma juttu, kiinnostaako. Jotta työmäärää vähennettäis, niin voitaisiin suosia sellaisia pääsykokeita, joihin materiaalit julkaistaan vasta 2 kuukautta ennen koetta, eli useita vuosia ei pysty niihin lukemaan ja tuoreilla ylioppilailla on yhtä paljon aikaa lukea kuin ei niin tuoreilla. 

Odotan jo alapeukkujen armeijaa ja olen varmasti mulkero monen mielestä:

Minusta siihen on syynsä, jos joku ei saa lukuisten korottamiskertojen myötä yo-arvosanojaan nousemaan tai ei pääsykokeesta läpi jollekin vaikealle alalle. Se on eri asia, jos pari kertaa yrittää (voi osua vaikka tavallista vaikeampi pääsykoe tai itselle hankala vaihe elämässä), mutta näitä seitsemättä vuotta yrittämässä tapauksia en ymmärrä. Kaikilla ei yksinkertaisesti riitä äly joillekin aloille, eikä tarvitsekaan riittää. Viisautta on sekin, että tunnistaa oman älynsä rajat.

Minäkin haaveilin lukiossa eräästä suositusta yliopistoalasta, mutta totesin jo abivuotena, että ei kannata edes hakea. En olisi ikinä päässyt sisään, vaikka olin aina ollut kova lukemaan. Enkä sano tätä itseäni vähätelläkseni, vaan olen realisti älyni suhteen. Päädyin aivan toisenlaiselle alalle yliopistoon, opinnot sujuivat kiitettävästi ja olen tehnyt tyytyväisenä työuraa jo vuosikymmenen koulutusta vastaavalla alalla. Jos olisin tehnyt toisin, olisin varmaan itse hukannut parikymppisenä todella monta vuotta pyrkiessäni alalle, johon älyni ei riittäisi.

Siinä ei ole mitään pahaa, että kaikista ei ole lääkäreiksi/juristeiksi/psykologeiksi tai valmistumaan vaikka kauppiksesta. Moni tekee hyvän ja onnellisen työuran "vähemmän vaativassa" ammatissa ja pärjää oikein hyvin. Toivoisin, että nuorille kerrottaisiin realistisesti siitä, mihin vaikka omalla älyllä ja opiskelumotivaatiolla on mahdollisuus aidosti päästä. Nimimerkillä omana lukioaikanani kannustettiin koulun työntekijöiden puolesta esim. kaseja psykologian kursseista saanutta hakemaan yliopistoon lukemaan psykaa. Eihän tuo ihminen tietenkään päässyt, kun paikat menivät niille, jotka kiskoivat kursseista kymppejä ja pärjäsivät muutenkin pääsykokeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko lukiouudistus ja todistushaku on ollut aivan sutta ja sekundaa. Sen tuloksena meillä on näitä 26-vuotiaita uusijoita jotka hakee seitsemättä vuotta lääkikseen ja korottelee vaan arvosanoja. Ja matematiikan merkitys on niin paisuteltu, että osa kikkailee lukemalla sen sekä pitkänä että lyhyenä pisteiden takia. Lukion on tarkoitus olla yleissivistävä, mutta se ei toteudu enää lainkaan, kun millään muulla kuin niillä pistekikkailuilla ei ole enää väliä. 

Jestas. Oikeasti? Käytännössä sama kuin ois 10 vuotta lukiossa! Sitä jo kauhistellaan jos joku on yliopistossa 10 vuotta, mutta että lukiossa sama! Parikymppisenä korkeakoulussa ollessa näin usein unia että olin palannut takaisin lukioon, lähtöviivalle. Näköjään ne unet on nykyään todellisuutta joidenkin kohdalla.

Minä olen nähnyt takaisinlukioon-unen vain kerran, ja se oli aikuisvuosieni hikisin painajainen. Vaikka lukiossa oli ihan mukavaa. En käsitä tehtyjä muutoksia.

Minusta tämä on huono systeemi siksikin, että lisää myös nuorten ja lasten henkisiä paineita ja luultavasti myös mt-ongelmia,  jotka on koko ajan lisääntymään päin. Jo käytännössä ala-asteella pitää panostaa tulevien yo-kirjoitusten aineisiin, jotta rakentaa hyvän pohjan saada tulevaisuudessa sitten niitä älliä. Pitää olla hyvä niin äidinkielessä, englannissa, matikassa kuin reaaliaineissakin. Silti osa yliopistossa opetettavista aineista ei liity näihin kouluaineisiin juuri ollenkaan tai ei ainakaan kuin osaan niistä. Ennen riitti että oli hyvä jossain, vaikka matikassa tai sitten kielissä. Sitten opiskeli pääsykokeisiin tätä alaa mitä oli hyvä. Tai ihan jotain muuta, vaikka oikeustiedettä. Ei tarvinut jo ala-asteella ottaa paineita ja olla kaikessa hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Pääsykokeet takaisin ois paras systeemi. Nythän on sekin ongelma että monet hyvät arvosanat saaneet ylioppilaat menee joka vuosi eri opiskelupaikkaan kokeilemaan, kun ei se sittenkään tunnu omalta, niin pitää hakea vielä toiseen kun pääsee. Sitten kolmanteen ja neljänteen jne.. Vievät toisilta paikkoja noin. Kun pääsykokeisiin lukee, niin silloin yleensä lukiessa jo näkee että onko se oma juttu, kiinnostaako. Jotta työmäärää vähennettäis, niin voitaisiin suosia sellaisia pääsykokeita, joihin materiaalit julkaistaan vasta 2 kuukautta ennen koetta, eli useita vuosia ei pysty niihin lukemaan ja tuoreilla ylioppilailla on yhtä paljon aikaa lukea kuin ei niin tuoreilla. 

Useimpiin paikkoihin pääsee kumminkin ottamaan todistuksella paikan vastaan vain kerran, sitten ei voi hakea enää todistusvalinnalla. 

Vierailija kirjoitti:

Odotan jo alapeukkujen armeijaa ja olen varmasti mulkero monen mielestä:

Minusta siihen on syynsä, jos joku ei saa lukuisten korottamiskertojen myötä yo-arvosanojaan nousemaan tai ei pääsykokeesta läpi jollekin vaikealle alalle. Se on eri asia, jos pari kertaa yrittää (voi osua vaikka tavallista vaikeampi pääsykoe tai itselle hankala vaihe elämässä), mutta näitä seitsemättä vuotta yrittämässä tapauksia en ymmärrä. Kaikilla ei yksinkertaisesti riitä äly joillekin aloille, eikä tarvitsekaan riittää. Viisautta on sekin, että tunnistaa oman älynsä rajat.

Minäkin haaveilin lukiossa eräästä suositusta yliopistoalasta, mutta totesin jo abivuotena, että ei kannata edes hakea. En olisi ikinä päässyt sisään, vaikka olin aina ollut kova lukemaan. Enkä sano tätä itseäni vähätelläkseni, vaan olen realisti älyni suhteen. Päädyin aivan toisenlaiselle alalle yliopistoon, opinnot sujuivat kiitettävästi ja olen tehnyt tyytyväis

Juuri niin! Älyn merkitystä vähätellään liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäis olla silleen että ainoastaan imbrobraatturit saa uusia ja kerran.

 

Johdon konsultti

Sitten meillä olisi viiden vuoden lukiolaisia, kun ei uskalla kirjottaa ennen kuin on satavarmasti ällästä.

 

Onko lukiota mahdollista käydä viisi vuotta ilman kirjoituksia?

On ainakin aikuislukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Pääsykokeet takaisin ois paras systeemi. Nythän on sekin ongelma että monet hyvät arvosanat saaneet ylioppilaat menee joka vuosi eri opiskelupaikkaan kokeilemaan, kun ei se sittenkään tunnu omalta, niin pitää hakea vielä toiseen kun pääsee. Sitten kolmanteen ja neljänteen jne.. Vievät toisilta paikkoja noin. Kun pääsykokeisiin lukee, niin silloin yleensä lukiessa jo näkee että onko se oma juttu, kiinnostaako. Jotta työmäärää vähennettäis, niin voitaisiin suosia sellaisia pääsykokeita, joihin materiaalit julkaistaan vasta 2 kuukautta ennen koetta, eli useita vuosia ei pysty niihin lukemaan ja tuoreilla ylioppilailla on yhtä paljon aikaa lukea kuin ei niin tuoreilla. 

Olet väärässä, tilanne on juuri päinvastoin. Opiskelupaikkaa ei uskalleta ottaa vastaan, koska siinä menettää ensikertalaisuuden, joten täytyy olla valinnasta täysin varma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis sitä mieltä, että jos ihmisellä on vaikea elämäntilanne tai sairastuu lukiolaisena, tämän tulee vaikuttaa hänen loppuelämänsä vaihtoehtoihin? Tai että ihminen ei saa innostua opiskelusta myöhemmin elämässä?

Edelleen pääsykokeilla pystyy hakemaan, niissä tosin on se, että tulos ei mitenkään säily ja pääsykokeiden materiaalit ja tavat muuttuvat vähän väliä. Uusitun yo kokeen tulos säilyy, eikä se nosta käyrää heille jotka ovat ensimmäistä kertaa kirjoittamassa.

Ongelma on oikeasti siinä, että paikkoja on liian vähän verrattuna halukkaisiin, jonka vuoksi sisäänpääsy on haastavaa. Meillä on OECD maihin verrattuna todella vähän nuoria korkeastikoulutettuja, esim. Viro on mennyt jo kirkkaasti ohi ja Turkkikin menee kohta. Perustason töitä on jatkuvasti vähemmän ja vähemmän, tieto ja osaaminen on se millä nykyään voi työllistyä, jos ei halua näihin u

Sairastuminen on vain yksi esimerkki. Mutta voin silti vastata, esimerkiksi masennus on tällainen sairaus. Itselläni oli niin paha masennus huonon perheen vuoksi että jätin koko lukion kesken, hieman lievemmällä olisin varmasti päässyt läpi, mutta huonoilla arvosanoilla. Kävin sitten myöhemmin aikuislukion, ja kirjoitin E:n paperit, paremmat olisi varmasti tullut jos ei olisi pitänyt käydä töissä samalla. Lisäksi kaikkiin kouluihin ei tarvita E-L papereita, sairaudet voivat vaikuttaa myös niin että saa B:n M:n sijasta. 

Vierailija kirjoitti:

Pääsykokeet takaisin ois paras systeemi. Nythän on sekin ongelma että monet hyvät arvosanat saaneet ylioppilaat menee joka vuosi eri opiskelupaikkaan kokeilemaan, kun ei se sittenkään tunnu omalta, niin pitää hakea vielä toiseen kun pääsee. Sitten kolmanteen ja neljänteen jne.. Vievät toisilta paikkoja noin. Kun pääsykokeisiin lukee, niin silloin yleensä lukiessa jo näkee että onko se oma juttu, kiinnostaako. Jotta työmäärää vähennettäis, niin voitaisiin suosia sellaisia pääsykokeita, joihin materiaalit julkaistaan vasta 2 kuukautta ennen koetta, eli useita vuosia ei pysty niihin lukemaan ja tuoreilla ylioppilailla on yhtä paljon aikaa lukea kuin ei niin tuoreilla. 

Onko sulla tilastoja tai linkkiä tästä vai onko vain omaa mutuilua? Koska itse tiedän sen, että moneen paikkaan ei pääse todistusvalinnalla kuin ensikertalaiset tai ei-ensikertalaisille on huomattavasti vähemmän paikkoja, mikä on vähentynyt merkittävästi pomppijoita. Tästä ensikertailuuskiintiöstäkin täällä palstalla itkeskellään vähän väliä... 

Lisäksi tuo näkemys siitä, että motivaatio ja halu näkyy ahkerassa pääsykoelukemisessa ja sen tulos sitten pääsykokeessa, ei pidä täysin paikkaansa. Esimerkiksi rikkaiden vanhempien lapsilla on mahdollisuus vaikka lääkikseen lukiessa jäädä kotiin asumaan vuosiksi ilman rahahuolia, käyttää valmistautumiseen paljon aikaa sekä käydä valmennuskurssilla ja yksityisopettajilla. Muiden vaihtoehto on joko jättäytyä ilman rahaa, toimeentulotuelle tai osa-aikatöihin vuosien säästämisen jälkeen. Sitten jos epäonnistuu, sama homma seuraavana vuonna. Yo todistuksen numero säilyy, voi käydä uusimassa yhden kokeen kerrallaan, jolloin alue on pienempi ja lukeminen töiden ohessa onnistuu.

Lisäksi pääsykoe ei pelkästään mittaa osaamista, eikä varsinkaan motivaatiota (ihan oikeasti, kokeen tekemiseen ei vaadita motivaatiota kovin paljoa, ja lisäksi motivaatio on täysin keksitty termi itsessään, suurin osa mistä tahansa työstä vaatii aivan muuta kuin sitä). Pääsykoe mittaa kuinka hyvä on tekemään kokeita. Eli esim. miten suoriudut aikapaineessa, ramppikuumeessa kun koko vuoden työ vedetään muutamassa tunnissa viemäristä alas. Hitaammat, pohdiskelevammat ihmiset voivat olla todella osaavia ja älykkäitä myös. 

Vierailija kirjoitti:

Odotan jo alapeukkujen armeijaa ja olen varmasti mulkero monen mielestä:

Minusta siihen on syynsä, jos joku ei saa lukuisten korottamiskertojen myötä yo-arvosanojaan nousemaan tai ei pääsykokeesta läpi jollekin vaikealle alalle. Se on eri asia, jos pari kertaa yrittää (voi osua vaikka tavallista vaikeampi pääsykoe tai itselle hankala vaihe elämässä), mutta näitä seitsemättä vuotta yrittämässä tapauksia en ymmärrä. Kaikilla ei yksinkertaisesti riitä äly joillekin aloille, eikä tarvitsekaan riittää. Viisautta on sekin, että tunnistaa oman älynsä rajat.

Minäkin haaveilin lukiossa eräästä suositusta yliopistoalasta, mutta totesin jo abivuotena, että ei kannata edes hakea. En olisi ikinä päässyt sisään, vaikka olin aina ollut kova lukemaan. Enkä sano tätä itseäni vähätelläkseni, vaan olen realisti älyni suhteen. Päädyin aivan toisenlaiselle alalle yliopistoon, opinnot sujuivat kiitettävästi ja olen tehnyt tyytyväis

Itselläni äly kasvoi tulosten ohella, kun tietoisesti kehitin opiskelutekniikat kuntoon. Älykkyys on varmaan viimeinen asia mitä kannattaa miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotan jo alapeukkujen armeijaa ja olen varmasti mulkero monen mielestä:

Minusta siihen on syynsä, jos joku ei saa lukuisten korottamiskertojen myötä yo-arvosanojaan nousemaan tai ei pääsykokeesta läpi jollekin vaikealle alalle. Se on eri asia, jos pari kertaa yrittää (voi osua vaikka tavallista vaikeampi pääsykoe tai itselle hankala vaihe elämässä), mutta näitä seitsemättä vuotta yrittämässä tapauksia en ymmärrä. Kaikilla ei yksinkertaisesti riitä äly joillekin aloille, eikä tarvitsekaan riittää. Viisautta on sekin, että tunnistaa oman älynsä rajat.

Minäkin haaveilin lukiossa eräästä suositusta yliopistoalasta, mutta totesin jo abivuotena, että ei kannata edes hakea. En olisi ikinä päässyt sisään, vaikka olin aina ollut kova lukemaan. Enkä sano tätä itseäni vähätelläkseni, vaan olen realisti älyni suhteen. Päädyin aivan toisenlaiselle alalle yliopistoon, opinno

Älykkyys (matemaattinen, kielellinen, sosiaalinen jne) on kuitenkin eri asia kuin oppimiskyky tai muisti. Ne toki tukevat älykkyyttä, mutta eivät selitä sitä yksistään. Esimerkiksi harva lääkäri on merkittävän älykäs, normaali älyisiä kyllä, mutta monilla heistä on vain hyvät opiskelutaidot ja itselleen sopivat menetelmät. Lääkiksessä tarvitaan pääosin vain hyvää pänttäämiskykyä ja istumalihaksia, osa erikoisaloista toki on haastavempia kuin toiset. Aivomme ovat todella muovautuvia, tietyt rajat on, mutta nuorille ne ovat todella joustavat.

Vierailija kirjoitti:

Pääsykokeet takaisin ois paras systeemi. Nythän on sekin ongelma että monet hyvät arvosanat saaneet ylioppilaat menee joka vuosi eri opiskelupaikkaan kokeilemaan, kun ei se sittenkään tunnu omalta, niin pitää hakea vielä toiseen kun pääsee. Sitten kolmanteen ja neljänteen jne.. Vievät toisilta paikkoja noin. Kun pääsykokeisiin lukee, niin silloin yleensä lukiessa jo näkee että onko se oma juttu, kiinnostaako. Jotta työmäärää vähennettäis, niin voitaisiin suosia sellaisia pääsykokeita, joihin materiaalit julkaistaan vasta 2 kuukautta ennen koetta, eli useita vuosia ei pysty niihin lukemaan ja tuoreilla ylioppilailla on yhtä paljon aikaa lukea kuin ei niin tuoreilla. 

Miksi porukalla on täällä harha että pääsykokeet olisivat jotenkin kadonneet? Nykyinen systeemi antaa myös palkinnon heille jotka panostivat lukiossa ja kirjoittivat hyvät paperit, samalla kun myös muut saavat mahdollisuuden pääsykokeen kautta. Mitä järkeä kirjoituksissa edes on, jos kaikkialle pitäisi hakea pääsykokeissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsykokeet takaisin ois paras systeemi. Nythän on sekin ongelma että monet hyvät arvosanat saaneet ylioppilaat menee joka vuosi eri opiskelupaikkaan kokeilemaan, kun ei se sittenkään tunnu omalta, niin pitää hakea vielä toiseen kun pääsee. Sitten kolmanteen ja neljänteen jne.. Vievät toisilta paikkoja noin. Kun pääsykokeisiin lukee, niin silloin yleensä lukiessa jo näkee että onko se oma juttu, kiinnostaako. Jotta työmäärää vähennettäis, niin voitaisiin suosia sellaisia pääsykokeita, joihin materiaalit julkaistaan vasta 2 kuukautta ennen koetta, eli useita vuosia ei pysty niihin lukemaan ja tuoreilla ylioppilailla on yhtä paljon aikaa lukea kuin ei niin tuoreilla. 

Onko sulla tilastoja tai linkkiä tästä vai onko vain omaa mutuilua? Koska itse tiedän sen, että moneen paikkaan ei pääse todistusvalinnalla kuin ensikertalaiset tai ei-ensikertalaisille on huomattavasti v

Huono luetunymmärtäminen sulla kyllä, kun toinen puhuu että materiaalit julkaistais 2 kuukautta ennen koetta ja sinä puhut vuosien lukemista. Ei 2 kuukautta ennen julkaistavia materiaaleja voi lukea vuosia. 

Näiden idioottien takia neuvostoliitossa työläiselle maksettiin kaksinkertainen palkka verrattuna nuoreen lääkäriin.

 

Toimiiko tämä käytännössä siten kuin luokalle jäämisessäkin? Eli 3 vuosiluokkaa käydään 3 vuotta yhden sijasta?

===

Lukiossa ei ole vuosiluokkia vaan kursseja, joita x määrä pakollisia. Ne voi sitten jakaa haluamalleen määrälle vuosia, 3 vuotta on normi, mutta 4-5 ihan mahdollisia.

Lukiossa ei siis jäädä luokalle, koska vuosiluokkia ei ole.

Ei taideta peruskoulussakaan jäädä luokalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotan jo alapeukkujen armeijaa ja olen varmasti mulkero monen mielestä:

Minusta siihen on syynsä, jos joku ei saa lukuisten korottamiskertojen myötä yo-arvosanojaan nousemaan tai ei pääsykokeesta läpi jollekin vaikealle alalle. Se on eri asia, jos pari kertaa yrittää (voi osua vaikka tavallista vaikeampi pääsykoe tai itselle hankala vaihe elämässä), mutta näitä seitsemättä vuotta yrittämässä tapauksia en ymmärrä. Kaikilla ei yksinkertaisesti riitä äly joillekin aloille, eikä tarvitsekaan riittää. Viisautta on sekin, että tunnistaa oman älynsä rajat.

Minäkin haaveilin lukiossa eräästä suositusta yliopistoalasta, mutta totesin jo abivuotena, että ei kannata edes hakea. En olisi ikinä päässyt sisään, vaikka olin aina ollut kova lukemaan. Enkä sano tätä itseäni vähätelläkseni, vaan olen realisti älyni suhteen. Pää

Kyllä lääkärien keskimääräinen ÄO alkaa tutkimusten mukaan n 120:a. Sillä pärjää paljon paremmin kuin satasen ääoolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsykokeet takaisin ois paras systeemi. Nythän on sekin ongelma että monet hyvät arvosanat saaneet ylioppilaat menee joka vuosi eri opiskelupaikkaan kokeilemaan, kun ei se sittenkään tunnu omalta, niin pitää hakea vielä toiseen kun pääsee. Sitten kolmanteen ja neljänteen jne.. Vievät toisilta paikkoja noin. Kun pääsykokeisiin lukee, niin silloin yleensä lukiessa jo näkee että onko se oma juttu, kiinnostaako. Jotta työmäärää vähennettäis, niin voitaisiin suosia sellaisia pääsykokeita, joihin materiaalit julkaistaan vasta 2 kuukautta ennen koetta, eli useita vuosia ei pysty niihin lukemaan ja tuoreilla ylioppilailla on yhtä paljon aikaa lukea kuin ei niin tuoreilla. 

Miksi porukalla on täällä harha että pääsykokeet olisivat jotenkin kadonneet? Nykyinen systeemi antaa myös palkinnon heille jotka panostivat lukiossa ja kirjoittivat hyvät paperit, samalla kun myös muut

Juu, mutta sitten tulee tää vuosien yo-kirjoituksissa istumisen ralli. Voisihan o-kirjoitukset poistaa kokonaan. Käyttöön ennakkovalmistautumista vaatimattomat pääsykokeet. 

Mitä tulee älykkyyden ja yo-arvosanojen korrelaatioon, niin ite kirjoitin aikoinaan surkeat MMCC (äikkä, ruotsi, enkku, pitkä matikka). Silti Mensan virallisen testin mukaan mun äo ois jopa 129.  En tiedä sitten oisko korottamalla tullut parempia. Kirjoitin kerralla kaikki pois enkä korottanut mitään. En usko että olisin pystynyt samaan älliä muusta kuin korkeintaan äidinkielestä, jos ois hyvä aihe sattunut kohdalle. Toisinaan sain nimittäin kurssien esseistä, kun oli kiinnostava aihe.

Ei psykologi tai historiantutkija tarvitse pitkää fysiikkaa/matematiikkaa mihinkään. Arvosanojen korottamisessa voi olla ideaa, jos aikoo vaihtaa alaa. On toki otettava huomioon, että uusiminen maksaa, lukeminen vie aikaa ja on maksettava tutkintolautakunnalle osallistumismaksut joka aineesta erikseen.