Lue keskustelun säännöt.
Unohdettu mummi
01.06.2024 |
Eilen täytin 72 v. Minulla on kolme lasta, kaksi samalla paikkakunnalla.Kummallakin puoliso ja lapsia. Hoidin yhden lapsenlapsen ikävuodet 1 - 2. Jäin silloin eläkkeelle. Olen rahoittanut kummankin opinnot. Ja kukaan ei muistanut eilen edes puhelulla. Puhelu olisi ollut kiva.
Mitä tehdä? Miksi jatkaa elämää? Kukaan ei välitä, vaikka minua ei olisi.
Kommentit (201)
121/201
|
01.06.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Ap; kutsuin lähellä asuvat lspset perheineen grillaamaan huomenna. Tulevat.
En siis odota mitään takaisinmaksua. Mutta toki kymmenien tuhansien eurojen rahallinen apu olisi hyvä jotenkin huomioida. En ole enää viime vuosina pystynyt antamaan rahaa.
Varovasti sen tulen kanssa sitten. Eikös Porvoossa ole metsäpalovaroitus voimassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tavanomaista elättää selvästi aikuista ja jo itsenäisesti asuvaa lasta. Se on poikkeuksellisen pitkälle menevää äitinä olemista. Kunnioittaa sitä kyllä voisi.
Ehkä Ap on ollut jopa liian hyvä äiti. Lapset kiittämättömiä. Lapsi voi syyttää ja syyllistää äitiään ja kiristää vaikkapa lapsenlapsen tapaamisella. Minun isäni teki niin. Tapasin isovanhempia vasta teini-iässä, kun osasin mennä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä täytin 60v eikä kukaan onnitellu muakaan. Ei tullu viestejä, puheluita tai kortteja. Sellaista se on kun ei ole ystäviä ja sukulaiset vähät välittää 😢
Ei vielä ole myöhäistä hankkia ystäviä! Mene mukaan johonkin vapaaehtois- tai harrastustoimintaan, sieltä voi löytyä toinen yksinäinen.
Kiitos sinulle. Toki pitäisi itse olla aktiivinen ja hankkiutua ihmisten pariin, mutta kun on ollut koulu- ja työpaikkakiusattu niin itsetuntoni on kovin huono enkä enää osaa olla ihmisten kanssa luonteva. Asun maalla eikä lähiympäristössä ole potentiaalisia kavereita tai harrastustoimintaa. Oma vika tämä yksinäisyys, kyllä sen tajuan.
Yritä löytää parhaat puolet siitä, että olet yksin. Ei konflikteja, ei tarvitse ottaa kaikessa huomioon muita ja saat vapaasti tehdä mitä itse haluat. Ihmissuhteet voivat olla todella kuluttavia. Kissa tai koira on mitä parhain ystävä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä täytin 60v eikä kukaan onnitellu muakaan. Ei tullu viestejä, puheluita tai kortteja. Sellaista se on kun ei ole ystäviä ja sukulaiset vähät välittää 😢
Ei vielä ole myöhäistä hankkia ystäviä! Mene mukaan johonkin vapaaehtois- tai harrastustoimintaan, sieltä voi löytyä toinen yksinäinen.
Kiitos sinulle. Toki pitäisi itse olla aktiivinen ja hankkiutua ihmisten pariin, mutta kun on ollut koulu- ja työpaikkakiusattu niin itsetuntoni on kovin huono enkä enää osaa olla ihmisten kanssa luonteva. Asun maalla eikä lähiympäristössä ole potentiaalisia kavereita tai harrastustoimintaa. Oma vika tämä yksinäisyys, kyllä sen tajuan.
Mutta lapset perheineen kuitenkin asuvat samalla paikkakunnalla? Jep jep.
Vierailija kirjoitti:
Ap; kutsuin lähellä asuvat lspset perheineen grillaamaan huomenna. Tulevat.
En siis odota mitään takaisinmaksua. Mutta toki kymmenien tuhansien eurojen rahallinen apu olisi hyvä jotenkin huomioida. En ole enää viime vuosina pystynyt antamaan rahaa.
Jos olet 72, niin eivätkö lapsiesi opinnot ole maksaneet markkoja, ei euroja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä täytin 60v eikä kukaan onnitellu muakaan. Ei tullu8 viestejä, puheluita tai kortteja. Sellaista se on kun ei ole ystäviä ja sukulaiset vähät välittää 😢
Ei vielä ole myöhäistä hankkia ystäviä! Mene mukaan johonkin vapaaehtois- tai harrastustoimintaan, sieltä voi löytyä toinen yksinäinen.
Kiitos sinulle. Toki pitäisi itse olla aktiivinen ja hankkiutua ihmisten pariin, mutta kun on ollut koulu- ja työpaikkakiusattu niin itsetuntoni on kovin huono enkä enää osaa olla ihmisten kanssa luonteva. Asun maalla eikä lähiympäristössä ole potentiaalisia kavereita tai harrastustoimintaa. Oma vika tämä yksinäisyys, kyllä sen tajuan.
Mutta lapset perheineen kuitenkin asuvat samalla paikkakunnalla? Jep jep.
Tämä yksinäinen ei ole ap!
En jaksa mummeja. Sellaiset aina marttyroi, syyllistää ja uhriutuu. Et ole minun mummini.
Etkö voi olla vain ihminen, jonka sukulaiset ei soittaneet syntymäpäivänä? Ei mulle ole kukaan soitellut kalenterin mukaan vuosiin. Muutenkin voi muistaa ja olla läsnä elämässä.
Syntymäpäivät voi olla joskus vaikeita, pitäiskö silloin järkätä jotain eikä vain odottaa, että puhelin soi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap; kutsuin lähellä asuvat lspset perheineen grillaamaan huomenna. Tulevat.
En siis odota mitään takaisinmaksua. Mutta toki kymmenien tuhansien eurojen rahallinen apu olisi hyvä jotenkin huomioida. En ole enää viime vuosina pystynyt antamaan rahaa.
Jos olet 72, niin eivätkö lapsiesi opinnot ole maksaneet markkoja, ei euroja?
Tein/sain llapset vasta vanhempana. Opiskelin itse ja oli vaikeuksia saada lapsia. Euro-aikaan opiskelivat nämä minun lapseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus juuri ne eniten tukea ja huolenpitoa saaneet hylkäävät vanhempansa, kun nämä vanhenevat. Ikäänkuin äidin pitäisi jatkuvasti auttaa ja jaksaa. Kun ei enää tule rahaa ja apua, käännetään selkä kylmästi. Tottuneet liian hyvään.
Just tämä! Niistä tulee joskus tosi itsekkäitä empaattisen sijaan, kun ovat oppineet ajattelemaan että ansaitsevat itse kaiken hyvän eikä muita tarvitse ajatella.
Vanhemmuuteen kuuluu kasvatusvastuu. Tainnut epäonnistua pahemman kerran.
Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että aikuiset lapset eivät ole vastuussa omasta käytöksestään, vaan vieläkin syytellään 72 v. äitiä?!? Melkoista vastuun väistelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis 72-vuotiaan lapset on opiskelleet tod näk 2000-luvun alussa, jolloin oltiin jo euroissa. Siitä on 20 vuotta.
Jos jotain odottaa lapsiltaan, eikä lapset käyttäydy odotuksen mukaisesti, voi ja pitää katsoa peiliin. Millaisen mallin olen itse antanut? Miten olen kasvattanut lapseni? Muistinko puhua omatunnosta, sen tärkeydestä ja siitä miten omatunto opettaa, mikä on oikein ja mikä väärin? Miten kohtelin muita perheen ulkopuolella olevia? Oppivatko lapset empatian tärkeyden ja sen merkityksen? Ylipäätään mikä on tärkeää elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa jää jotenkin yksi lapsista ulkopuolelle. Miksi? Kahteen lapsista on panostettu ja tämä muistetaan mainita, ikäänkuin lapset olisivat tämän vuoksi kiitollisuudenvelkaa. Ja miksi aloituksessa mainitaan mummi? Keneltä aapee odotti soittoa, lapsiltaan vai lapsenlapsiltaan?
Luetun ymmärtäminen 🙄
Yksi lapsista asuu ulkomailla, muut samalla paikkakunnalla. Näiden lapsia hoidettu eniten.
Mielestäni silloin voi hyvinkin odottaa edes sitä puhelua syntymäpäivänä ihan kaikilta lapsilta.
Eli ihmissuhteet ovat silkkaa kaupankäyntiä. Hoidan lapsiasi, se velvoittaa sitten sinut viettämään syntymäpäiviäni.
Kolmas ulkomailla oleva lapsi on onneksi vapautettu velvollisuudesta, on näköjään onnistunut rahoittamaan
Suuret ikäluokat. Eivät he välitä muusta kuin itsestään ja materiasta. Rakastavat tavaraa, rahaa ja ovat äärettömän itsekkäitä.
Milleniaalit - kaikki on aina saatu valmiina eteen, mutta mistään ei olla kiitollisia, eikä mitään saa näiltä itsekkäiltä lumihiutaleilta vaatia - edes käytöstapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä täytin 60v eikä kukaan onnitellu muakaan. Ei tullu viestejä, puheluita tai kortteja. Sellaista se on kun ei ole ystäviä ja sukulaiset vähät välittää 😢
Ei vielä ole myöhäistä hankkia ystäviä! Mene mukaan johonkin vapaaehtois- tai harrastustoimintaan, sieltä voi löytyä toinen yksinäinen.
Kiitos sinulle. Toki pitäisi itse olla aktiivinen ja hankkiutua ihmisten pariin, mutta kun on ollut koulu- ja työpaikkakiusattu niin itsetuntoni on kovin huono enkä enää osaa olla ihmisten kanssa luonteva. Asun maalla eikä lähiympäristössä ole potentiaalisia kavereita tai harrastustoimintaa. Oma vika tämä yksinäisyys, kyllä sen tajuan.
Yritä löytää parhaat puolet siitä, että olet yksin. Ei konflikteja, ei tarvitse ot
Minulla on 2 koiraa jotka pitävät minut liikkeessä ja järjissäni 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus juuri ne eniten tukea ja huolenpitoa saaneet hylkäävät vanhempansa, kun nämä vanhenevat. Ikäänkuin äidin pitäisi jatkuvasti auttaa ja jaksaa. Kun ei enää tule rahaa ja apua, käännetään selkä kylmästi. Tottuneet liian hyvään.
Just tämä! Niistä tulee joskus tosi itsekkäitä empaattisen sijaan, kun ovat oppineet ajattelemaan että ansaitsevat itse kaiken hyvän eikä muita tarvitse ajatella.
Vanhemmuuteen kuuluu kasvatusvastuu. Tainnut epäonnistua pahemman kerran.
Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että aikuiset lapset eivät ole vastuussa omasta käytöksestään, vaan vieläkin syytellään 72 v. äitiä?!? Melkoista vastuun väistelyä.
Onhan tuo kiero kuvio, jota tämä äiti on masteroinut. Maksaa opinnot, jotta voi kontrolloida ja pitää lapsiaan kiitollisuuden velassa. Onnekkain näistä lapsista on se ulkomailla asuva. Enkä lainkaan ihmettele, että on päätynyt moiseen ratkaisuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa jää jotenkin yksi lapsista ulkopuolelle. Miksi? Kahteen lapsista on panostettu ja tämä muistetaan mainita, ikäänkuin lapset olisivat tämän vuoksi kiitollisuudenvelkaa. Ja miksi aloituksessa mainitaan mummi? Keneltä aapee odotti soittoa, lapsiltaan vai lapsenlapsiltaan?
Itse olisin vanhemmilleni kiitollinen jos olisivat minut kouluttaneet ja maksaneet koulut mutta niin ei käynyt, jouduin itse tienaamaan rahani ja opiskelut ja otin pankista opintolainan.
Huomaatko, kuinka ap käyttää opintojen rahoitusta perusteena, että pitää soittaa? Ei siis toivo soittoa siksi, että lapset noin niinkuin ylipäätään muistavat vanhempaansa, vaan soitto on kuin korvaus maksetuista opinnoista.
Kiva, jos vanhempi pystyy rahoittamaan lapsensa koulun. Se la
No voi hyvä Jumala sentään!!!!
JOS tämä ihminen ei olisi sanallakaan maininnut tästä opintojen rahoittamisesta eikä lapsenhoidosta, olisi alettu syyllistää häntä, että ethän ole edes tehnyt mitään lastesi hyväksi! Mistä hyvästä sinua pitäisi muistaa?
Nyt kun hän ne mainitsi, "huomataan" heti, että hänhän kaipaakin KIITOSTA ja korvausta näistä tekemisistään!
Eikä täällä kukaan pysty kertomaan yhtään mitään mistään itseään kohtaamista ikävyydestä ilman, ettei vähintään yksi, mutta yleensä useampikin, ala ilkkua uhriutumisesta.
On maailma mallillaan.
Vielä mäkätetään, että itsehän kasvatit lapsesi.
Kasvatti miten kasvatti. Nyt ne on kuitenkin aikuisia, ja aikuisen pitää ilman kasvattamisiakin tajuta muutamiakin perusasioita. Niihin kuuluu kiittäminen, anteeksi pyytäminen, merkkipäivänä muistaminen ainakin oman vanhempansa kohdalla ja ylipäänsä huomaavainen ja kohtelias käytös.
Nykypäivän nuorista aikuisista osa on kuin mitäkin mölöpäitä. Yhtään käytöstapoja ei tunneta ja nekin muutamat, joista ehkä on kuullut, kyseenalaistetaan ja aina sieltä omasta itsestä päin lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain odottaa lapsiltaan, eikä lapset käyttäydy odotuksen mukaisesti, voi ja pitää katsoa peiliin. Millaisen mallin olen itse antanut? Miten olen kasvattanut lapseni? Muistinko puhua omatunnosta, sen tärkeydestä ja siitä miten omatunto opettaa, mikä on oikein ja mikä väärin? Miten kohtelin muita perheen ulkopuolella olevia? Oppivatko lapset empatian tärkeyden ja sen merkityksen? Ylipäätään mikä on tärkeää elämässä.
Eikö aikuisilla lapsilla ole vastuu omasta käytöksestään? Saman perheen lapsista osa voi käyttäytyä kuin normaalit ihmiset ja osa on itsekkäitä hirviöitä - ketä silloin syytät? Milloin alkaa ihmisen oma vastuu?
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain odottaa lapsiltaan, eikä lapset käyttäydy odotuksen mukaisesti, voi ja pitää katsoa peiliin. Millaisen mallin olen itse antanut? Miten olen kasvattanut lapseni? Muistinko puhua omatunnosta, sen tärkeydestä ja siitä miten omatunto opettaa, mikä on oikein ja mikä väärin? Miten kohtelin muita perheen ulkopuolella olevia? Oppivatko lapset empatian tärkeyden ja sen merkityksen? Ylipäätään mikä on tärkeää elämässä.
Oletko sinä nyt tässä syyllistämisessäsi kovinkin empaattinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus juuri ne eniten tukea ja huolenpitoa saaneet hylkäävät vanhempansa, kun nämä vanhenevat. Ikäänkuin äidin pitäisi jatkuvasti auttaa ja jaksaa. Kun ei enää tule rahaa ja apua, käännetään selkä kylmästi. Tottuneet liian hyvään.
Just tämä! Niistä tulee joskus tosi itsekkäitä empaattisen sijaan, kun ovat oppineet ajattelemaan että ansaitsevat itse kaiken hyvän eikä muita tarvitse ajatella.
Vanhemmuuteen kuuluu kasvatusvastuu. Tainnut epäonnistua pahemman kerran.
Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että aikuiset lapset eivät ole vastuussa omasta käytöksestään, vaan vieläkin syytellään 72 v. äitiä?!? Melkoista vastuun väistelyä.
Eihän nämä suurten ikäluokkien mummitkaan ole vastuussa mistään. Syy on aina muissa. Märisevät ja käyttäytyvät uhmakkaasti kuin pikkupennut, kun kaikki ei menekään juuri oman mielen mukaan.
Onpa harmillista, että muisteta käytetään vaan hyväksi ! Paljon Onnea Syntymäpäivänäsi . 🌹🌹🌹🌹🍰🌞 Aurinkoista päivää Sinulle.😁🍓🌺🌺🌼🌼manskoita maittavia niitä kakku Sinulle. paljon kukkasia myös nauti päiväatäsi iloiten .