Unohdettu mummi
Eilen täytin 72 v. Minulla on kolme lasta, kaksi samalla paikkakunnalla.Kummallakin puoliso ja lapsia. Hoidin yhden lapsenlapsen ikävuodet 1 - 2. Jäin silloin eläkkeelle. Olen rahoittanut kummankin opinnot. Ja kukaan ei muistanut eilen edes puhelulla. Puhelu olisi ollut kiva.
Mitä tehdä? Miksi jatkaa elämää? Kukaan ei välitä, vaikka minua ei olisi.
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa jää jotenkin yksi lapsista ulkopuolelle. Miksi? Kahteen lapsista on panostettu ja tämä muistetaan mainita, ikäänkuin lapset olisivat tämän vuoksi kiitollisuudenvelkaa. Ja miksi aloituksessa mainitaan mummi? Keneltä aapee odotti soittoa, lapsiltaan vai lapsenlapsiltaan?
Itse olisin vanhemmilleni kiitollinen jos olisivat minut kouluttaneet ja maksaneet koulut mutta niin ei käynyt, jouduin itse tienaamaan rahani ja opiskelut ja otin pankista opintolainan.
Niin tekee varmasti moni muukin, kuten minäkin. Muistan isääni merkkipäivinä ja muulloinkin, koska hän on aina kohdellut minua hyvin ja on minulle tärkeä. Sellaista ei rahalla voi korvata.
Monessa perheessä äitiä sanotaan mummi/mummu nimellä sen jälkeen, kun lapsenlapsi syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa jää jotenkin yksi lapsista ulkopuolelle. Miksi? Kahteen lapsista on panostettu ja tämä muistetaan mainita, ikäänkuin lapset olisivat tämän vuoksi kiitollisuudenvelkaa. Ja miksi aloituksessa mainitaan mummi? Keneltä aapee odotti soittoa, lapsiltaan vai lapsenlapsiltaan?
Luetun ymmärtäminen 🙄
Yksi lapsista asuu ulkomailla, muut samalla paikkakunnalla. Näiden lapsia hoidettu eniten.
Mielestäni silloin voi hyvinkin odottaa edes sitä puhelua syntymäpäivänä ihan kaikilta lapsilta.
Eli ihmissuhteet ovat silkkaa kaupankäyntiä. Hoidan lapsiasi, se velvoittaa sitten sinut viettämään syntymäpäiviäni.
Kolmas ulkomailla oleva lapsi on onneksi vapautettu velvollisuudesta, on näköjään onnistunut rahoittamaan elämänsä ilman "mummia".
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kylläkin ilmaiset opinnot ihan sinne yliopistoon saakka, että en tiedä miksi ap on kehitellyt päässään narratiivin jostain jenkkivanhemmasta, joka oikeasti maksaa lasten opinnot? Minäkin maksoin tyttäreni opinnot, jos sillä tarkoitetaan tietokonetta lukioon ja ruokaa opintojen ohessa. Mutta se nyt kuuluu toimenkuvaan äitinä, se musta mitää sankaria tee!
Eläminen maksaa myös opiskeluvuosina, kuten itsekin tiedät, joten älä viitsi näsäviisastella. Suurin kuluerä on asuminen, sitten ruoka, matkustaminen, harrastukset, kampaaja yms.. On todella valtava panostus, jos vanhempi maksaa suuren osan. Ja tosiaan, opintoraha ei kata kuluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa jää jotenkin yksi lapsista ulkopuolelle. Miksi? Kahteen lapsista on panostettu ja tämä muistetaan mainita, ikäänkuin lapset olisivat tämän vuoksi kiitollisuudenvelkaa. Ja miksi aloituksessa mainitaan mummi? Keneltä aapee odotti soittoa, lapsiltaan vai lapsenlapsiltaan?
Itse olisin vanhemmilleni kiitollinen jos olisivat minut kouluttaneet ja maksaneet koulut mutta niin ei käynyt, jouduin itse tienaamaan rahani ja opiskelut ja otin pankista opintolainan.
Huomaatko, kuinka ap käyttää opintojen rahoitusta perusteena, että pitää soittaa? Ei siis toivo soittoa siksi, että lapset noin niinkuin ylipäätään muistavat vanhempaansa, vaan soitto on kuin korvaus maksetuista opinnoista.
Kiva, jos vanhempi pystyy rahoittamaan lapsensa koulun. Se la
Tuntuu että ap:n lapset on väheksynyt äitiään jo paljon pitempään. Isot aikuiset lapset jotka kiristävät tahtoonsa äidin jättämällä tämän huomiotta. Sano ap niille että perintöä ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna lahjoittaisin "omaisuuden" vaikka vähänkin niin...kodittomille spurguille tai kissoille, jollekin vanhainkodille jne.
Maksat hautajaisesi alta pois ja omakantaan ettei tarrte lapsille edes ilmoittaa!
Ei se ole sun syy että semmosia niistä tuli!
Miten hautajaiset voi maksaa etukäteen? Tästä olen haaveillut kostonhimoisesti (olen 42v naimaton ja lapseton henkilö) että järjestän itselleni upeat hautajaiset/muistokonsertin, jonne tulevat kaikki ystäväni, ja entiset soitto-oppilaani esittävät musiikkia ja pidän huolen, etteivät ilkeät sisarukseni peri penniäkään.
Tässä on ainakin tämän päivän riemukkain vastaus. Että järjestät itsellesi upeat hautajaiset ja muistokonsertin. Miten ajattelit hoitaa järjestelyt ja kutsua yleisön paikalle hautajaispäivänäsi? Ihan mielenkiinnosta kyselen, kun vielä tähän mennessä hautajaiskutsun esittää joku muu kuin vainaja, eikä itse oikein pysty etukäteen ainakaan hautajaistensa päivämäärää päättämään. Eikö olisi mukavampi järjestää moinen juhla vielä silloin, kun olet elossa? Saisit ehkä myös nähdä, harmittaako sisaruksiasi. Hautajaisista kun ei itse tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa jää jotenkin yksi lapsista ulkopuolelle. Miksi? Kahteen lapsista on panostettu ja tämä muistetaan mainita, ikäänkuin lapset olisivat tämän vuoksi kiitollisuudenvelkaa. Ja miksi aloituksessa mainitaan mummi? Keneltä aapee odotti soittoa, lapsiltaan vai lapsenlapsiltaan?
Luetun ymmärtäminen 🙄
Yksi lapsista asuu ulkomailla, muut samalla paikkakunnalla. Näiden lapsia hoidettu eniten.
Mielestäni silloin voi hyvinkin odottaa edes sitä puhelua syntymäpäivänä ihan kaikilta lapsilta.
Eli ihmissuhteet ovat silkkaa kaupankäyntiä. Hoidan lapsiasi, se velvoittaa sitten sinut viettämään syntymäpäiviäni.
Kolmas ulkomailla oleva lapsi on onneksi vapautettu velvollisuudesta, on näköjään onnistunut rahoittamaan elämänsä ilman "mummia".
Suuret ikäluokat. Eivät he välitä muusta kuin itsestään ja materiasta. Rakastavat tavaraa, rahaa ja ovat äärettömän itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Kolme lasta ja kummankin opinnot rahoitit. Kolmas oli joku tuhkimo vai? Ei tarvinnut kolutustakaan.
Tarkoitti niitä kahta samalla paikkakunnalla asuvaa lasta. Opettele luetun ymmärtämistä, tollo.
Joskus juuri ne eniten tukea ja huolenpitoa saaneet hylkäävät vanhempansa, kun nämä vanhenevat. Ikäänkuin äidin pitäisi jatkuvasti auttaa ja jaksaa. Kun ei enää tule rahaa ja apua, käännetään selkä kylmästi. Tottuneet liian hyvään.
Vierailija kirjoitti:
Joskus juuri ne eniten tukea ja huolenpitoa saaneet hylkäävät vanhempansa, kun nämä vanhenevat. Ikäänkuin äidin pitäisi jatkuvasti auttaa ja jaksaa. Kun ei enää tule rahaa ja apua, käännetään selkä kylmästi. Tottuneet liian hyvään.
Just tämä! Niistä tulee joskus tosi itsekkäitä empaattisen sijaan, kun ovat oppineet ajattelemaan että ansaitsevat itse kaiken hyvän eikä muita tarvitse ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa jää jotenkin yksi lapsista ulkopuolelle. Miksi? Kahteen lapsista on panostettu ja tämä muistetaan mainita, ikäänkuin lapset olisivat tämän vuoksi kiitollisuudenvelkaa. Ja miksi aloituksessa mainitaan mummi? Keneltä aapee odotti soittoa, lapsiltaan vai lapsenlapsiltaan?
Luetun ymmärtäminen 🙄
Yksi lapsista asuu ulkomailla, muut samalla paikkakunnalla. Näiden lapsia hoidettu eniten.
Mielestäni silloin voi hyvinkin odottaa edes sitä puhelua syntymäpäivänä ihan kaikilta lapsilta.
Eli ihmissuhteet ovat silkkaa kaupankäyntiä. Hoidan lapsiasi, se velvoittaa sitten sinut viettämään syntymäpäiviäni.
Kolmas ulkomailla oleva lapsi on onneksi vapautettu velvollisuudesta, on näköjään onnistunut rahoittamaan elämänsä ilman "mummia".
Oma ajattelusi on kieroa kuin korkkiruuvi. Ap ei varmasti ole käynyt kauppaa palveluilla. On kuitenkin päivänselvää, että tilanteessa, jossa paljon saanut ei mitenkään huomioi, tulee mieleen, mitä itse on antanut. Jos tätä on vaikea ymmärtää, niin yritä miettiä vastaava tilanne ollen itse mukana kuviossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kylläkin ilmaiset opinnot ihan sinne yliopistoon saakka, että en tiedä miksi ap on kehitellyt päässään narratiivin jostain jenkkivanhemmasta, joka oikeasti maksaa lasten opinnot? Minäkin maksoin tyttäreni opinnot, jos sillä tarkoitetaan tietokonetta lukioon ja ruokaa opintojen ohessa. Mutta se nyt kuuluu toimenkuvaan äitinä, se musta mitää sankaria tee!
Maksoin opinnot = maksoin lapsen vuokra-, ruoka- ja puhelinlaskut, ettei hänen tarvinnut käydä töissä opiskeluaikana.
Ap;
maksoin yliopisto-opiskelun ajan elämisen, jotta voivat keskittyä opintoihin. Ikää heillä oli tuolloin 19 - 25. Maksoin vuokrat, ostin vaatteet yms ja annoin rahaa. Enkä odottanut mitään vierailuja tms. Rahat vuokranantajalle ja lapsen tilille
Minä arvostin vanhempiani jotka tekivät sen hyväkseni minkä pystyivät. Omat lapseni olen hoitanut samoin silti osa marisee ja arvostelee ja yksi syyttää pahastikin ja haukkuu että olen ollut lellipentu pienenä. Jos en hanki sellaisia asioita ja tavaroita (kalliitakin) mitä pyytävät kostavat unohtamalla minut ym. ikävää kiusantekoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme lasta ja kummankin opinnot rahoitit. Kolmas oli joku tuhkimo vai? Ei tarvinnut kolutustakaan.
KAKSI samalla paikkakunnalla, voi olla se yksi jo kuollut!
Kaikki pitää vääntää täällä rautalangasta!
Mukavaahan se tietysti on väittää vääntävänsä rautalangasta, kun tekee niin surkean provon, ettei kukaan usko, mutta yrittää vielä vahvistaa tarinansa vakuuttavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa jää jotenkin yksi lapsista ulkopuolelle. Miksi? Kahteen lapsista on panostettu ja tämä muistetaan mainita, ikäänkuin lapset olisivat tämän vuoksi kiitollisuudenvelkaa. Ja miksi aloituksessa mainitaan mummi? Keneltä aapee odotti soittoa, lapsiltaan vai lapsenlapsiltaan?
Perssilimälläkö luit!? Yksi lapsista asui ulkomailla!
Itse ainakin olen opettanut lapseni muistamaan mummojaan ja varamummoa!
Tekee niin vieläkin vaikka on jo aikuinen!
Minkähänlainen perintö on kyseessä? Muuttotappiopaikkakunnalta homeinen valesokkelitalo täynnä vuosikymmenien krääsää ja muistoesineitä? Kyllä sillä kelpaa kiristää perillisiä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus juuri ne eniten tukea ja huolenpitoa saaneet hylkäävät vanhempansa, kun nämä vanhenevat. Ikäänkuin äidin pitäisi jatkuvasti auttaa ja jaksaa. Kun ei enää tule rahaa ja apua, käännetään selkä kylmästi. Tottuneet liian hyvään.
Höpö höpö. Jos kunnioittaa omia lapsiaan, he oppivat kunnioittamaan itseään ja muita. Suuret ikäluokat ovat keskittyneet vain itseensä. Ihmissuhteita "hoidetaan" määräilemällä, kiristämällä ja syyllistämällä.
Sitten uhriudutaan, kun ei kuulu onnittelusoittoja.
Tämä nykyinen minä minä -sukupolvi ei osaa huomioida muita kuin itseään, ikävä kyllä.
Voimia ap, ja hyvää syntymäpäivää!