Lue keskustelun säännöt.
Unohdettu mummi
01.06.2024 |
Eilen täytin 72 v. Minulla on kolme lasta, kaksi samalla paikkakunnalla.Kummallakin puoliso ja lapsia. Hoidin yhden lapsenlapsen ikävuodet 1 - 2. Jäin silloin eläkkeelle. Olen rahoittanut kummankin opinnot. Ja kukaan ei muistanut eilen edes puhelulla. Puhelu olisi ollut kiva.
Mitä tehdä? Miksi jatkaa elämää? Kukaan ei välitä, vaikka minua ei olisi.
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus juuri ne eniten tukea ja huolenpitoa saaneet hylkäävät vanhempansa, kun nämä vanhenevat. Ikäänkuin äidin pitäisi jatkuvasti auttaa ja jaksaa. Kun ei enää tule rahaa ja apua, käännetään selkä kylmästi. Tottuneet liian hyvään.
Just tämä! Niistä tulee joskus tosi itsekkäitä empaattisen sijaan, kun ovat oppineet ajattelemaan että ansaitsevat itse kaiken hyvän eikä muita tarvitse ajatella.
Vanhemmuuteen kuuluu kasvatusvastuu. Tainnut epäonnistua pahemman kerran.
Jos 72v. AIKUISET lapset eivät osaa käyttäytyä tai kasvattaa omia lapsiaan, ei voi enää syytellä äitiä/mummia kaikesta! Voi hyvää päivää mitä idi*otteja täällä taas on! Kuka se pyyhkii sun perseesi sitten kun aika vanhuksesta jättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ota itseeni, jos jonakin vuotena ei ole tullut syntymäpäiväonnitteluja. Tiedän, että lapsilla on silloin jotain muuta meneillään.
Olen avustanut kaikkia lapsiani rahallisesti, ulkomaanopintojakin. Lapset eivät ole niin minkäänlaisessa kiitollisuudenvelassa minulle. Autoin tuolloin, koska pystyin, heitä arjessa ja toteuttamaan unelmiaan ja tulin siitä itsekin onnelliseksi, että pystyin näin auttamaan. Sanotaanhan, että lahjan antaja tuntee suurinta mielihyvää.
Lasten ei niin millään muotoa tarvitse sen vuoksi minua orjallisesti muistaa.
Tiedän olevani tärkeä lapsilleni, vaikka eivät kuukausiin ottaisi yhteyttä.
Syntymäpäivä muistetaan, jos muistetaan. Jos se on niin kovin tärkeää itselle, niin sitten pitää etukäteen lapsia muistutella ja suunnitella, kuinka haluaa niitä vietettävän. Ja kertoa lapsille tunteistaan, kuinka tuntee itsensä loukatuksi ja hylätyksi, jos ei muisteta.
Puolisoni on tällainen syntymäpäivämarttyyri kuin Ap. Nykyisin lapset lähettävät hänelle, kun sen tietävät, että huutoa tulee, jos ei muisteta, vähintään sen onnitteluviestin. Ei ihan aina kaikki muista, mutta kun useampi lapsi niin muutama muistaminen ainakin tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain odottaa lapsiltaan, eikä lapset käyttäydy odotuksen mukaisesti, voi ja pitää katsoa peiliin. Millaisen mallin olen itse antanut? Miten olen kasvattanut lapseni? Muistinko puhua omatunnosta, sen tärkeydestä ja siitä miten omatunto opettaa, mikä on oikein ja mikä väärin? Miten kohtelin muita perheen ulkopuolella olevia? Oppivatko lapset empatian tärkeyden ja sen merkityksen? Ylipäätään mikä on tärkeää elämässä.
Eikö aikuisilla lapsilla ole vastuu omasta käytöksestään? Saman perheen lapsista osa voi käyttäytyä kuin normaalit ihmiset ja osa on itsekkäitä hirviöitä - ketä silloin syytät? Milloin alkaa ihmisen oma vastuu?
Niin. Tässä tapauksessa kaikki lapset jättivät onnittelematta.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi erityisesti eilen olisi pitänyt soittaa?
Mikset soittanut itse? Tai laittanut viestiä? Viestittely on monille nykyään luontevampi tapa pitää yhteyttä, kun voi vasta sitten kun on sopiva väli.
Aapeellä oli eilen synttärit. Siksi odotti puhelua. Miten ihmeessä et tuota vertaa ymmärtänyt?
No anteeksi, en tuota huomannut!!
Etpä niin. Eli oli niin kiire moittimaan aapeetä.
Tyypillinen nykyihminen, ei näe asioita kuin yhdeltä kulmalta, muut jää huomioimatta.
Nykyihminen? Mikäs sinä luulet olevasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus juuri ne eniten tukea ja huolenpitoa saaneet hylkäävät vanhempansa, kun nämä vanhenevat. Ikäänkuin äidin pitäisi jatkuvasti auttaa ja jaksaa. Kun ei enää tule rahaa ja apua, käännetään selkä kylmästi. Tottuneet liian hyvään.
Just tämä! Niistä tulee joskus tosi itsekkäitä empaattisen sijaan, kun ovat oppineet ajattelemaan että ansaitsevat itse kaiken hyvän eikä muita tarvitse ajatella.
Vanhemmuuteen kuuluu kasvatusvastuu. Tainnut epäonnistua pahemman kerran.
Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että aikuiset lapset eivät ole vastuussa omasta käytöksestään, vaan vieläkin syytellään 72 v. äitiä?!? Melkoista vastuun väistelyä.
Eihän nämä suurten ikäluokkien mummitkaan ole vastuussa mistään. Syy on aina muissa. Märisevät ja käyttäytyvät uhmakkaasti kuin pikkupennut, kun kaikki ei menekään juuri oman mielen mukaan.
Tässä nyt ei kuitenkaan ollut kyse siitä. Mene ulisemaan tuota uhriutumistasi niihin satoihin anoppienhaukkumisketjuihin. Täällä keskustella kiittämättömistä aikuisista lapsista, jotka eivät osaa edes soittaa äidilleen tämän syntymäpäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan käyttäytynyt huonosti heitä kohtaan? Ovat loukkaantuneet?
Mitä selität sekopää? Ap on auttanut rahallisesti ja lastenhoidossa - mitä muuta vielä vaaditaan, että "ruuhkavuosia" elävät vaivautuisivat lähettämään tekstiviestin syntymäpäivänä?!?
Siellä av-mamma taas uhriutuu, kun pitäisi itse laittaa tikkua ristiin.
Jotakinhan on vialla, jos kukaan lapsista ei onnittele. Onkohan aloittajakin nimitellyt sekopääksi?
Tuskinpa, se titteli kuuluu sinulle, joka syyllistät vanhusta tietämättä asioista mitään. Ilmeisesti osui ja upposi kun alkoi tuo ulina.
Nämä nykyiset lumihiutaleet osaavat "loukkaantua" kaikesta 🙄
72 vuotias v
Olen 52 v. nainen, joka huolehtii iäkkäistä vanhemmistaan. En ole ikinä unohtanut vanhempieni, sisarusteni tai mieheni syntymäpäivää. Minulla on käytöstavat, ilmeisesti sinulle ihan vieras käsite?
Jos lapset eivät soita äidilleen, niin kannattaa katsoa tosiaan peiliin. Voi myös myöntää sen tosiasian, ettei ne omat syntymäpäivät ole maailman tärkein tapahtuma. Eikä mummi ole maailman napa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minun nelikymppiset poikani ovat sellaisia hattaroita ja miniäkin etteivät välttämättä muista onnitella mutta ystävät ja omat sisarukset paukuttaa melkein ennen sian pieremää tulemaan onnitteluviestejä. He ovatkin ikäihmisiä kuten itsekin ja joutilaita muistamaan. Älä murehdi kovin. Itse olen kyllä sellainen humu että jos unohdus alkaisi kovin nyppimään niin laittaisin arvuutusviestin, että kellähän lie tänään syntymäpäivä. Kyllä ne sitten havahtuvat. Oinein lämpimät onnittelut sinulle ikätoveri, parin vuoden erotuksella.
En minä edes muista milloin minun vanhempien syntymäpäivät on. En ole koskaan onnitellut. Eivät ole meteliä siitä pitäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap; kutsuin lähellä asuvat lspset perheineen grillaamaan huomenna. Tulevat.
En siis odota mitään takaisinmaksua. Mutta toki kymmenien tuhansien eurojen rahallinen apu olisi hyvä jotenkin huomioida. En ole enää viime vuosina pystynyt antamaan rahaa.
Kiva kun kutsuit, hyvä näin!
Mutta et voi odottaa lapsiltasi kiitollisuutta/huomiota antamastasi tuesta. On mielestäni luonnollista, että vanhempi (jos pystyy) lapsiaan tukee, on kamalaa jos tästä jää jotenkin kiitollisuudenvelkaan.
Hienoa, että olet näin aikanaan tehnyt, mutta outoa on odottaa sen perusteella jotain "huomiota"
Mitä selität? Ihan oikeastiko meinaat, että aikuisilla lapsilla ei ole mitään velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan? Muista tuo, kun omat lapsesi hylkäävät sinut.
Yksi puhelinsoitto kerran vuodessa ei ole kovin kummoinen "vaatimus" - kuuluu ihan peruskäytöstapoihin.
Anoppini lempilapsi ei vaivaudu käymään tai edes soittamaan olipa syntymäpäivä tai ei. Tämä lapsi on hemmoteltu iltatähti jolle kaikki on tullut kuin apteekin hyllyltä. Tämän lapsen lapsia anoppini hoiti kun ne olivat pieniä ja nyt kouluikäisinä nämä kyllä käyvät mummin luona, pikaisesti tosin ja epäilemättä siksi että anoppini antaa heille aina rahaa ja herkkuja. Anoppi yrittää ostaa kiittämättömien lastenlasten rakkauden, mutta valitettavasti he ovat tulleet isäänsä joka ei välitä äidistään paskan vertaa. Anoppi on hyvä ihminen ja pitänyt lempilastaan ja lempilapsenlapsiaan kuin kukkaa lämmenellä, mutta vastakaikua hän ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä edes muista milloin minun vanhempien syntymäpäivät on. En ole koskaan onnitellut. Eivät ole meteliä siitä pitäneet.
Omaa typeryyttään ei kannattaisi täällä kuuluttaa. Noin huonot käytöstavat eivät ole kehumisen arvoista.
En tiedä, millaiset välit teillä on muuten. Oletteko säännöllisesti yhteyksissä? Kyselettekö ja kerrotteko kuulumisia puolin ja toisin?
Jos olisin sinä, soittaisin varmaan lapsilleni ja kertoisin, että tuntui hassulta, kun kukaan ei laittanut viestiä tai mitään syntymäpäivänä. Marttyyriksi ryhtyminen tai syyttäminen ei auta, eli sitä sävyä voi välttää. Keskustelua voi avata muutenkin.
Oma äitini on auttanut minua paljon ja tiedän, että haluaa vain hyvää minulle, mutta on aika raskas ihminen. Kun yritän kertoa omia kuulumisia, hän helposti kääntää kaiken takaisin itseensä. En mm. tämän vuoksi aina jaksa jutella hänen kanssaan. Tosin viime aikoina hän on ehkä pyrkinyt tästä tavastaan pois ja kuuntelee enemmän. Syntymäpäivänä kyllä haluan joka tapauksessa aina muistaa edes viestillä, jos ei muuta ehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset eivät soita äidilleen, niin kannattaa katsoa tosiaan peiliin. Voi myös myöntää sen tosiasian, ettei ne omat syntymäpäivät ole maailman tärkein tapahtuma. Eikä mummi ole maailman napa.
Lapset saisivat katsoa peiliin - ovatko niin ilkeitä ja välinpitämättömiä, etteivät edes kerran vuodessa osaa onnitella vanhaa äitiään?
No, karma is a bitch - aikoinaan heillekin joku voi todeta ettei mummi ole maailman napa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap; kutsuin lähellä asuvat lspset perheineen grillaamaan huomenna. Tulevat.
En siis odota mitään takaisinmaksua. Mutta toki kymmenien tuhansien eurojen rahallinen apu olisi hyvä jotenkin huomioida. En ole enää viime vuosina pystynyt antamaan rahaa.
Kiva kun kutsuit, hyvä näin!
Mutta et voi odottaa lapsiltasi kiitollisuutta/huomiota antamastasi tuesta. On mielestäni luonnollista, että vanhempi (jos pystyy) lapsiaan tukee, on kamalaa jos tästä jää jotenkin kiitollisuudenvelkaan.
Hienoa, että olet näin aikanaan tehnyt, mutta outoa on odottaa sen perusteella jotain "huomiota"
Mitä selität? Ihan oikeastiko meinaat, että aikuisilla lapsilla ei ole mitään velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan? Muista tuo, kun omat lapsesi hyl
Ei lapsilla ole mitään velvollisuuksia muistaa tai hoitaa vanhempiaan. Ainoat velvollisuudet ovat vanhemmilla siihen saakka kun lapsi täyttää 18 vuotta.
Sen jälkeen lapsen ja aikuisen vuorovaikutus on kahden aikuisen välistä. Siinä kumpikin on vastuussa omista sanoistaan ja teoistaan.
Mitään kiitollisuuden velkaa lapsilla ei vanhemmilleen ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain odottaa lapsiltaan, eikä lapset käyttäydy odotuksen mukaisesti, voi ja pitää katsoa peiliin. Millaisen mallin olen itse antanut? Miten olen kasvattanut lapseni? Muistinko puhua omatunnosta, sen tärkeydestä ja siitä miten omatunto opettaa, mikä on oikein ja mikä väärin? Miten kohtelin muita perheen ulkopuolella olevia? Oppivatko lapset empatian tärkeyden ja sen merkityksen? Ylipäätään mikä on tärkeää elämässä.
Oletko sinä nyt tässä syyllistämisessäsi kovinkin empaattinen?
Ei ole syyllistämistä, vaan hyvää muistutusta itsekullekin vanhemmalle. Ihan vaikka niille Ap:n aikuisille lapsille, jotta opettavat omalle jälkikasvulleen. Itsekin havahduin, että juuri noita pitää kaikkien vanhempien opettaa lapsilleen. Melkein elämän ja pärjäämisen perusasiat. Tuli mieleen, että noi opit olisi pitänyt olla mm Koskelan hirviönuorten päähän iskotettuna. Tajuutteko?
- eri
Vierailija kirjoitti:
Anoppini lempilapsi ei vaivaudu käymään tai edes soittamaan olipa syntymäpäivä tai ei. Tämä lapsi on hemmoteltu iltatähti jolle kaikki on tullut kuin apteekin hyllyltä. Tämän lapsen lapsia anoppini hoiti kun ne olivat pieniä ja nyt kouluikäisinä nämä kyllä käyvät mummin luona, pikaisesti tosin ja epäilemättä siksi että anoppini antaa heille aina rahaa ja herkkuja. Anoppi yrittää ostaa kiittämättömien lastenlasten rakkauden, mutta valitettavasti he ovat tulleet isäänsä joka ei välitä äidistään paskan vertaa. Anoppi on hyvä ihminen ja pitänyt lempilastaan ja lempilapsenlapsiaan kuin kukkaa lämmenellä, mutta vastakaikua hän ei saa.
Anoppi on ollut epäreilu kasvattaja ja äiti. Sen lisäksi pilannut myös tuon iltatähden huonolla kasvatuksellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset eivät soita äidilleen, niin kannattaa katsoa tosiaan peiliin. Voi myös myöntää sen tosiasian, ettei ne omat syntymäpäivät ole maailman tärkein tapahtuma. Eikä mummi ole maailman napa.
Lapset saisivat katsoa peiliin - ovatko niin ilkeitä ja välinpitämättömiä, etteivät edes kerran vuodessa osaa onnitella vanhaa äitiään?
No, karma is a bitch - aikoinaan heillekin joku voi todeta ettei mummi ole maailman napa.
Eihän se mummi ole. Ei kukaan meistä ole.
Kolme lasta ja kummankin opinnot rahoitit. Kolmas oli joku tuhkimo vai? Ei tarvinnut kolutustakaan.
Iskin kiinni..kolutustakaan,onko se väkivaltaa vai oletko muuten vaan eksynyt pilkunussija.
Etpä niin. Eli oli niin kiire moittimaan aapeetä.
Tyypillinen nykyihminen, ei näe asioita kuin yhdeltä kulmalta, muut jää huomioimatta.