Lue keskustelun säännöt.
Lapset parikymppisenä vai nelikymppisenä. Onko vanhemmuudessa ja kasvatustavoissa eroa?
Olen lueskellut paljon uutisista aiheesta nykyvanhemmat ei vaadi enää lapsilta mitään, eivät osaa kasvattaa, roikkuvat vain puhelimella jne. Suuri osa noista uutisista on varmaan liioittelua, mutta voihan joku äiti ja isä tuollainen ollakin. Eniten kuitenkin kiinnostaisi eroaako vanhemmuuden tyyli ja kasvatustyyli niiden välillä, jotka nyt ovat saaneet lapset parikymppisenä tai nelikymppisenä. Nykyäänhän on varsin tavallista, että nelikymppinen nainen saa lapsen. Onko hän erilainen äiti kuin se joka saa kaksikymppisenä? Kasvattaako erilailla, vaatiiko lapselta erilaisia asioita, suhtautuuko rajoihin ja seuraamuksiin eri tavalla?
En hae nyt kokemuksia aiheesta vuosikymmenien takaa vaan nykyhetkestä. Enkä hae kokemuksia siitä miten jommat kummat on jaksavaisempia. Vaan kiinnostaa eräänlaiset kulttuurierot. Sukupolvierot. Toinen ryhmä näistä on itse lapsena saanut 80-luvun tyylisen kasvatuksen, toinen ryhmä 2000-luvun tyylisen kasvatuksen. Vaikuttaako se siihen miten nyt itse kasvattaa lapsensa? Jos vaikka nyt vertaa saman eskariryhmän lapsia. Onko niiden eskarilaisten kasvatus erilaista, joiden äiti on iältään 25 kuin niiden joiden äiti on iältään 45?
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissäni on lähinnä akateemisia helsinkiläisiä (naisia ja miehiä). Elämä menee oikeastaan kaikilla niin, että ensin ollaan yliopistossa, sitten rakennetaan uraa ja matkustellaan. Ja lapsien hankkimista aletaan miettimään joskus 35-vuotiaana (oli parisuhteessa tai ei). Ja sitten mietitään sitä vuoden-kaksi ja jos mahdollista niin aletaan yrittämään raskautta. Osa onnistuu helposti raskautumaan, osa ei. Mutta siis normi on saada lapset lähempänä neljääkymppiä, miehillä yli nelikymppisenä. En tunne ketään alle 33-vuotiaana lapsen saanutta (paitsi toki omien vanhempieni ikäluokassa). Eli en osaa sanoa parikymppisten vanhempien tyylistä mitään. Mutta nelikymppisten tyyli on olla aika vanhemmuuteen omistautuva.
Omassa tuttavapiirissäni on myös lähinnä akateemisia, mutta vähemmistössä ovat nuo, jotka saavat lapsia "vasta" 35-vuotiaina tai vanhempina. Nuorimmat saivat siinä 25-vuotiaina ja suurin osa kolmenkympin tuntumassa. Ja naisista omalla urallaan menestyneimmät saivat ensimmäisen lapsen juurikin nuorimpina (23-, 24- ja 26-vuotiaina)
Tunnen läheisemmin ainoastaan kaksi yli 40-vuotiaana lapsensa saanutta naista. Kummallakaan ei mene kovin hyvin. Toisella on mies lähtenyt aikoja sitten ja muutenkin vaikeaa elämässä. Toisella menee muuten hyvin, mutta lapsi on vähän enemmän vaativa erityislapsi.
Mutta jokainen tietysti perustaa perheen siinä iässä, kun se itselle tuntuu parhaalta tai on ylipäätään mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moro! Mulla on kaksi settiä lapsia. Vanhimman ja nuorimman ikäero on 18 vuotta. Nuorempana otin paineita, yritin kasvattaa, komensin jne. Nyt iäkkäämpänä olen ymmärtänyt, että lapsi kasvaa ihan itsestään, kun rinnalla on rauhallinen, myötätuntoinen aikuinen tasoittamassa lapsen tunnekuohuja ja elämässä tätä elämää yhdessä. Enää en tee pikkujutuista numeroa. Helpompaa ja paineettomampaa ollut yli 40-vuotiaana. Mun kohdalla on näin, muttei ikä automaattisesti ketään jalosta. Olen myös nähnyt erinomaisia n. 20-vuotiaita vanhempia.
Niin, luulen kyllä että tuohon vaikuttaa paljon sekin, että sinulla oli jo ennestään lapsia kun ne nuoremmat syntyi. Ainakin omat tutut nelikymppisenä lapsensa saaneet on olleet aika stressaavia ja epävarmojakin.
Jokainen joka on ollut joskus 20-vuotias ja on nyt 40- vuotias tunnistaa kyllä eron itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen joka on ollut joskus 20-vuotias ja on nyt 40- vuotias tunnistaa kyllä eron itsessään.
Jep. Itse olisin ollut aika avuton ja arka äiti parikymppisenä. Nyt nelikymppisenä jotain ihan muuta.
Osa vihjailee, että akateemisen tutkinnon suorittaminen olisi jotenkin syypää siihen, että lapsia hankitaan vasta verrattain vanhoina. Omasta tuttavapiiristäni suurin osa on valmistunut maisteriksi 25-27-vuotiaina. Hyvin on ehditty olla työelämässä ja matkustella ennen kuin kukin halukas taholtaan on perustanut perheen noin 27-32-vuotiaana. Opiskelijana sitä vasta matkusteltiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinäkin on aika iso ero onko pikkulapsen äiti nelikymppisenä, eli esim 5-vuotiaan äiti 39-vuotiaana vai vastasyntyneen äiti 42-vuotiaana. Eivät ole sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Siinäkin on aika iso ero onko pikkulapsen äiti nelikymppisenä, eli esim 5-vuotiaan äiti 39-vuotiaana vai vastasyntyneen äiti 42-vuotiaana. Eivät ole sama asia.
Hiekkalaatikon reunalla on tuntemattoman mahdoton erottaa toisistaa 38 ja 45 vuotias taaperon kanssa touhuava äiti. Käytännössä ne on Ihan sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäkin on aika iso ero onko pikkulapsen äiti nelikymppisenä, eli esim 5-vuotiaan äiti 39-vuotiaana vai vastasyntyneen äiti 42-vuotiaana. Eivät ole sama asia.
Hiekkalaatikon reunalla on tuntemattoman mahdoton erottaa toisistaa 38 ja 45 vuotias taaperon kanssa touhuava äiti. Käytännössä ne on Ihan sama asia.
Jep. Itse luulin naapuria 32-34-vuotiaaksi, mutta hän olikin täyttänyt jo nelkyt. Sama toisinpäin, jotkut nåyttää aika vanhoilta vaikka ikää ei ole kuin 35.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on viisikymppinen pikkukoululaisen äiti, en nyt tiedä kasvatuseroista. Ehkä meillä on enemmän paapomista ja yltäkylläisyyttä annettu, kun tämän ikäisillä on jo varallisuuttakin.
Olen itse 45 ja lapsi menee syksyllä kouluun. Meillä on sama tuo, että kun on jo itsellä varallisuutta, niin on pystytty antamaan lapselle aika paljon aineellista extraa ja yltäkylläisyyttä. Mutta huomaan itsestäni, että pidän aika tiukat rajat lapselle ja esim ruutuja meillä ei katsota juuri yhtään. Mitä olen seurannut muutamaa tuttua 20 vuotta nuorempaa vanhempaa, niin heillä saa tuijottaa ruutuja aika vapaasti ja monta tuntia päivässä. Ap
Jaa. Me ollaan iäkkäämmät vanhemmat.
Ihan erilailla näen.
Meillä ei ole ollut tiukkoja ruutuaikoja. Nuoremmilla on mielestäni tiukempia kasvatusjuttuja.
Meillä isommat linjat.
Isoissa linjoissa on ollut näkemystä ja keskustelua ja myös selkeitä rajoja, mikä sopii ja mikä ei.
Aika vaikea on liittää juuri vanhempien ikään jotain tiettyä.
Se mikä ikään tulee, niin vanhempana ei jaksa niin paljoa valvomista. On kovemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa vihjailee, että akateemisen tutkinnon suorittaminen olisi jotenkin syypää siihen, että lapsia hankitaan vasta verrattain vanhoina. Omasta tuttavapiiristäni suurin osa on valmistunut maisteriksi 25-27-vuotiaina. Hyvin on ehditty olla työelämässä ja matkustella ennen kuin kukin halukas taholtaan on perustanut perheen noin 27-32-vuotiaana. Opiskelijana sitä vasta matkusteltiinkin.
Jaa?
Minulla akateeminen tausta ja monet akateemiset kaverit yli 35-vuotiaana perehtyneet. Kolme tai kaksi lasta monella.
Kyllä se taitaa niin olla, että alle 25-vuotiaana lapsia saavat ovat joko valkoroskaa tai hihhuleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinäkin on aika iso ero onko pikkulapsen äiti nelikymppisenä, eli esim 5-vuotiaan äiti 39-vuotiaana vai vastasyntyneen äiti 42-vuotiaana. Eivät ole sama asia.
😳 ohhoh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa vihjailee, että akateemisen tutkinnon suorittaminen olisi jotenkin syypää siihen, että lapsia hankitaan vasta verrattain vanhoina. Omasta tuttavapiiristäni suurin osa on valmistunut maisteriksi 25-27-vuotiaina. Hyvin on ehditty olla työelämässä ja matkustella ennen kuin kukin halukas taholtaan on perustanut perheen noin 27-32-vuotiaana. Opiskelijana sitä vasta matkusteltiinkin.
Jaa?
Minulla akateeminen tausta ja monet akateemiset kaverit yli 35-vuotiaana perehtyneet. Kolme tai kaksi lasta monella.
Mihin he ovat perehtyneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun serkun äiti oli 41v ja isä 45v kun hän syntyi ja hän on saanut tosi tiukan kasvatuksen ja tosi paljon tehty puolesta asioita, esim. Ei ole koskaan vaadittu tekemään kotitöitä.
Jos tulet ekaa kertaa äidiksi joko kaksi- tai nelikymppisenä, on kaikki varmaan uutta ja outoa. Mutta, jos tulet äidiksi sekä että, varmasti nelikymppisenä on viisaampi kasvatusasioissa, mutta ehkä väsyneempi. Eiköhän aika yksilöllistä muutenkin. Sisareni tuli äidiksi parikymppisenä ja minä kolmekymppisenä. Hän oli varmasti parempi kasvattaja kuin minä, vaikka hyvin minäkin kai olen pärjännyt.
Olemme miehen kanssa 26 vuotiaita. Meillä ei ele raha huolia, lapset ei saa tuijottaa tvtä miten huvittaa, ei omista puhelinta tai tabletteja.
Meillä lapset osallistuu kodin hoitoon, luetaan kirjoja yhdessä, leikitään, kuljetaan metsässä, askarrellan u name it. Ja kaikkea tehdään paljon ulkona.
Miten se ikä tähän liitttyy? Uskon ettei ikä välttämättä "estä ."
Kunhan on intoa ja terveyttä tehdä! Ei kaikki nuoret ole nykyään ihme jaksajia valitettavasti.
Tosiaan meillä lapset 4 ja 3. Ei olla himo suorittajia, rennosti otetaan ja tehdään lapsen ikä tason mukaisesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-vuotiaana tulee myös omat vanhemmat hoidettavaksi.
Sotesta leikataan 500 miljoonaa ja eläkeläisten hoitokoteja lopetetaan.
Miten tämä vaikuttaa siihen millä tyylillä kasvattaa lapsiaan?
Ap
Jos joutuu omien lasten lisäksi huolehtimaan myös omista vanhemmista niin vaikuttaahan se ajankäyttöön tosi paljon. Eli siihen paljonko aikaa ja energiaa voi satsata lapsiin.
Jos valita pitää niin toki niille omille lapsille antaa aikaa. Omat vanhemmat huolehtiikoon itse itsestään tai olkoot huolehtimatta.
Koen että itse olisin hermoillut nuorempana paljon enemmän kuin yli kolmekymmppisenä kun sain lapset. Vapauksia lapsilla on ollut jopa enemmän kuin niillä tiukkapipoisilla vanhemmilla jotka hermoilee milloin mistäkin. Toki se on osaltaan myös luonne kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-vuotiaana tulee myös omat vanhemmat hoidettavaksi.
Sotesta leikataan 500 miljoonaa ja eläkeläisten hoitokoteja lopetetaan.
Miten tämä vaikuttaa siihen millä tyylillä kasvattaa lapsiaan?
Ap
Meillä se vaikutti siten, että äiti oli vähemmän läsnä, koska hän monta päivää viikossa töiden jälkeen kävi mummoa hoitamassa. Mummo liikkui korkeintaan vessanpytyn, keittiön ja sängyn väliä ja asui yksin. Kotihoito kävi joka päivä. Äiti oli usein väsynyt, kiukkuinen ja etäinen. Kyllä se varmaan vähän siirsi sillä tavalla sitä omaa kuormaa lapsilleen. Varmaan huono äiti-suhde ollut hänellä ja sitten meni monta vuotta huonokuntoista äitiä hoidellessa samalla kun lapset siinä 9-17 vuotiaita.
Lääkiksessä on ihan tavallista saada lapsi opiskeluaikana tai sitten heti valmistumisen jälkeen. Uraa ehtii tehdä myöhemminkin, lapsia ei välttämättä.