Lue keskustelun säännöt.
Lapset parikymppisenä vai nelikymppisenä. Onko vanhemmuudessa ja kasvatustavoissa eroa?
Olen lueskellut paljon uutisista aiheesta nykyvanhemmat ei vaadi enää lapsilta mitään, eivät osaa kasvattaa, roikkuvat vain puhelimella jne. Suuri osa noista uutisista on varmaan liioittelua, mutta voihan joku äiti ja isä tuollainen ollakin. Eniten kuitenkin kiinnostaisi eroaako vanhemmuuden tyyli ja kasvatustyyli niiden välillä, jotka nyt ovat saaneet lapset parikymppisenä tai nelikymppisenä. Nykyäänhän on varsin tavallista, että nelikymppinen nainen saa lapsen. Onko hän erilainen äiti kuin se joka saa kaksikymppisenä? Kasvattaako erilailla, vaatiiko lapselta erilaisia asioita, suhtautuuko rajoihin ja seuraamuksiin eri tavalla?
En hae nyt kokemuksia aiheesta vuosikymmenien takaa vaan nykyhetkestä. Enkä hae kokemuksia siitä miten jommat kummat on jaksavaisempia. Vaan kiinnostaa eräänlaiset kulttuurierot. Sukupolvierot. Toinen ryhmä näistä on itse lapsena saanut 80-luvun tyylisen kasvatuksen, toinen ryhmä 2000-luvun tyylisen kasvatuksen. Vaikuttaako se siihen miten nyt itse kasvattaa lapsensa? Jos vaikka nyt vertaa saman eskariryhmän lapsia. Onko niiden eskarilaisten kasvatus erilaista, joiden äiti on iältään 25 kuin niiden joiden äiti on iältään 45?
Kommentit (205)
Parempi saada lapset parikymppisenä. Silloin vanhemmat ja isovanhemmat on tod näk elämässä pitempään. Sitä ei voi materialla korvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi sain lapseni parikymppisenä.
en enää nykyisin ehkä lapsia tekisikään, maailma vaan pahenee, koska ihmiset yhä itsekkäämpiäja epärehellisempiä.
Nuorena sitä uskalsi heittäytyä ja hyvin meni. Jaksamista piisasi. Lapset jo 20-30-vuotiaita.
Edelleen saisin lapsia, mutta olen tottunut jo vapauteen. Yksinhuoltajaisää en koskaan huolisi. No, enkä kyllä muitakaan miehiä.
30v nainen on vanhapiika, ei ihme että suomalaiset kuolee pois jos mietteet ovat tuonkaltaisia. ja jos jotain tulee niin turhan usein monivammaisia jos odottaa noin kauan. Ihme munchhausen by proxya suunnitella vammaisen lapsen synnyttämistä.
28v on jo aika epätoivonen tapaus, ne lapset pitäisi saada väännettyä ulos oppimatta tuntemaan miestä ollenkaan joa aikoo 4 hengen perhettä joka aika minimi jos halua suunnitella islamiin palaamista. .
Riippuu täysin ihmisestä. Ei iästä.
On se ero, että parikybäsellä lapset on terveitä, mummo ikäisillä yleensä downeja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-vuotiaana tulee myös omat vanhemmat hoidettavaksi.
Sotesta leikataan 500 miljoonaa ja eläkeläisten hoitokoteja lopetetaan.
Harvemmin kai vielä 40-vuotiaiden vanhemmat vaativat hoitoa. Ennemminkin tuo vaihe tulee yleensä 50-60-vuotiaana.
Mun toinen vanhempi on jo kuollut ja olen vähän yli 40.
Tuntuu kummalliselta, että jollakin on 60-vuotiaana vielä omat vanhemmat elossa.
Tänä päivänä on harvinaista olla 60- vuotiaana kokonaan "orpo". 70 vuotta täyttäneissäkin on paljon sellaisia, joiden toinen vanhempi elää. Joillakuilla jopa molemmat.
Olen 60, molemmat vanhemmat elossa. 88 ja 86
Vierailija kirjoitti:
Itsekin haluaisin oman lapsen ennen nelikymppisiä. Tosin pitäisi löytää myös se fiksu, omaa silmää miellyttävä VAPAA ja REHELLINEN mies tähän vierelle. Mukavaa lukea positiivisempia kommentteja täältä siitä, ettei myöhäisempi äitiys ole vain haaste.
Laajenna hakukriteereitäsi vanhempiin miehiin, niin tarjonta laajenee. Osa tosin voi olla toisella kierroksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-vuotiaana tulee myös omat vanhemmat hoidettavaksi.
Sotesta leikataan 500 miljoonaa ja eläkeläisten hoitokoteja lopetetaan.
Harvemmin kai vielä 40-vuotiaiden vanhemmat vaativat hoitoa. Ennemminkin tuo vaihe tulee yleensä 50-60-vuotiaana.
Mun toinen vanhempi on jo kuollut ja olen vähän yli 40.
Tuntuu kummalliselta, että jollakin on 60-vuotiaana vielä omat vanhemmat elossa.
Minun suvussani tytär täytti 80 ja isä 101. Ympärilläni on monta 70-v joilla on elossa ainakin toinen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkiksessä on ihan tavallista saada lapsi opiskeluaikana tai sitten heti valmistumisen jälkeen. Uraa ehtii tehdä myöhemminkin, lapsia ei välttämättä.
Ei ole. Erikoistumisen jälkeen kylläkin.
Höpsis pöpsis. Tunnen useita lääkäreitä ja ovat lisääntyneet ennen erikoistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissäni on lähinnä akateemisia helsinkiläisiä (naisia ja miehiä). Elämä menee oikeastaan kaikilla niin, että ensin ollaan yliopistossa, sitten rakennetaan uraa ja matkustellaan. Ja lapsien hankkimista aletaan miettimään joskus 35-vuotiaana (oli parisuhteessa tai ei). Ja sitten mietitään sitä vuoden-kaksi ja jos mahdollista niin aletaan yrittämään raskautta. Osa onnistuu helposti raskautumaan, osa ei. Mutta siis normi on saada lapset lähempänä neljääkymppiä, miehillä yli nelikymppisenä. En tunne ketään alle 33-vuotiaana lapsen saanutta (paitsi toki omien vanhempieni ikäluokassa). Eli en osaa sanoa parikymppisten vanhempien tyylistä mitään. Mutta nelikymppisten tyyli on olla aika vanhemmuuteen omistautuva.
Omassa tuttavapiirissäni on myös lähinnä akateemisia, mutta vähemmistössä ovat nuo, jotka saavat lapsia "vasta" 35-vuotiaina tai vanhempina. Nuorimmat
Mun akateemisessa tuttavapiirissä on myös tässä viime vuosina ollut kova vauvabuumi. Täytän kohta 35 ja nää kaverit enimmäkseen suunnilleen saman ikäisiä, eli n. kolmekymppisenä ja vähän päälle on lapsia saatu.
Ne tietämäni ihmiset, joilla esikoisen syntymä on venynyt sinne 40v ikään on sellaisia, jotka ei ole aiemmin löytäneet sopivaa kumppania tai on ollut vaikeuksia tulla raskaaksi ja vasta pitkät hoidot on tuottaneet tulosta, sellaisia jotka tarkoituksella on halunneet jättää lapsenteon noin myöhään en tiedä yhtään. Kyllähän koulutetut fiksut ihmiset tietää, että lapsen saanti muuttuu hankalammaksi iän myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissäni on lähinnä akateemisia helsinkiläisiä (naisia ja miehiä). Elämä menee oikeastaan kaikilla niin, että ensin ollaan yliopistossa, sitten rakennetaan uraa ja matkustellaan. Ja lapsien hankkimista aletaan miettimään joskus 35-vuotiaana (oli parisuhteessa tai ei). Ja sitten mietitään sitä vuoden-kaksi ja jos mahdollista niin aletaan yrittämään raskautta. Osa onnistuu helposti raskautumaan, osa ei. Mutta siis normi on saada lapset lähempänä neljääkymppiä, miehillä yli nelikymppisenä. En tunne ketään alle 33-vuotiaana lapsen saanutta (paitsi toki omien vanhempieni ikäluokassa). Eli en osaa sanoa parikymppisten vanhempien tyylistä mitään. Mutta nelikymppisten tyyli on olla aika vanhemmuuteen omistautuva.
Omassa tuttavapiirissäni on myös lähinnä akateemisia, mutta vähemmistössä ovat nuo, jotka saavat la
Lapsia syntyy supervähän, joten mitään vauvabuumia on vaikeaa nähdä siinä, että jonkun kaveripiirissä on saatu esikoisia. Se on täysin linjassa nykyisen kokonaishedelmällisyysluvun 1,26 kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkiksessä on ihan tavallista saada lapsi opiskeluaikana tai sitten heti valmistumisen jälkeen. Uraa ehtii tehdä myöhemminkin, lapsia ei välttämättä.
Ei ole. Erikoistumisen jälkeen kylläkin.
Minä tunnen monta lääkäriä ja jokainen on tehnyt lapsensa ennen erikoislääkärin papereita. Ihan kesken opintoja ei, mutta siinä valmistumisen ja erikoistumisen välissä/erikoistumisen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissäni on lähinnä akateemisia helsinkiläisiä (naisia ja miehiä). Elämä menee oikeastaan kaikilla niin, että ensin ollaan yliopistossa, sitten rakennetaan uraa ja matkustellaan. Ja lapsien hankkimista aletaan miettimään joskus 35-vuotiaana (oli parisuhteessa tai ei). Ja sitten mietitään sitä vuoden-kaksi ja jos mahdollista niin aletaan yrittämään raskautta. Osa onnistuu helposti raskautumaan, osa ei. Mutta siis normi on saada lapset lähempänä neljääkymppiä, miehillä yli nelikymppisenä. En tunne ketään alle 33-vuotiaana lapsen saanutta (paitsi toki omien vanhempieni ikäluokassa). Eli en osaa sanoa parikymppisten vanhempien tyylistä mitään. Mutta nelikymppisten tyyli on olla aika vanhemmuuteen omistautuva.
Omassa tuttavapiirissäni on myös lähinnä akateemis
Lapsia syntyy supervähän, joten mitään vauvabuumia on vaikeaa nähdä siinä, että jonkun kaveripiirissä on saatu esikoisia. Se on täysin linjassa nykyisen kokonaishedelmällisyysluvun 1,26 kanssa.
No, jos tuttavapiirissä suurin osa saa lapsen parin-kolmen vuoden sisään, niin kyllä voi puhua buumista. Ei se tietenkään tarkoita että buumi koskisi koko Suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Mun serkun äiti oli 41v ja isä 45v kun hän syntyi ja hän on saanut tosi tiukan kasvatuksen ja tosi paljon tehty puolesta asioita, esim. Ei ole koskaan vaadittu tekemään kotitöitä.
!
Vierailija kirjoitti:
On se ero, että parikybäsellä lapset on terveitä, mummo ikäisillä yleensä downeja..
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/0d/Maternal_age-specif…
Esiintyvyys lisääntyy, mutta puhutaan edelleen prosentin murto-osista todennäköisyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Parempi saada lapset parikymppisenä. Silloin vanhemmat ja isovanhemmat on tod näk elämässä pitempään. Sitä ei voi materialla korvata.
Monella parikymppisellä on isovanhemmat vielä työelämässä.
Täällä viisikymppiset, kahden ala-asteelaisen lapsen vanhemmat. Meillä lapset ehkä hieman paapottuja, koska näin vanhemmalla iällä siihen on taloudellisesti varaa ja toisaalta lapset ovat erityisen arvostettuja. Ei nimittäin ole sanottua, että päälle nelikymppisenä lapsen saaminen on millään tavalla varmaa. Meidän tapauksessa onneksi molempien lasten kohdalla lykästi heti ensimmäisellä yrittämällä. Näin vanhemmalla iällä kun ei itse jaksa enää häslätä kuten nuorempana, myös lapset ovat rauhallisia. Kun katsoo pari-kolmekymppisten lapsia, ovat he suorastaan rasavillejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-vuotiaana tulee myös omat vanhemmat hoidettavaksi.
Sotesta leikataan 500 miljoonaa ja eläkeläisten hoitokoteja lopetetaan.
Harvemmin kai vielä 40-vuotiaiden vanhemmat vaativat hoitoa. Ennemminkin tuo vaihe tulee yleensä 50-60-vuotiaana.
Mun toinen vanhempi on jo kuollut ja olen vähän yli 40.
Tuntuu kummalliselta, että jollakin on 60-vuotiaana vielä omat vanhemmat elossa.
Tänä päivänä on harvinaista olla 60- vuotiaana kokonaan "orpo". 70 vuotta täyttäneissäkin on paljon sellaisia, joiden toinen
Tämä johtuu siitä, että vanhempasi ovat saaneet sinut nuorena. Jos 42v äidin tytär saa lapsensa myös 42-vuotiaana, lapsi tuskin ehtii isoäitiinsä edes tutustua. Kuusikymppisenä vanhemmat olisivat yli satavuotiaita.
Nuorena jaksoi enemmän, vanhempana ymmärtää enemmän!
N 45 äidiksi 22v 4 lasta
Ei ole. Erikoistumisen jälkeen kylläkin.