Lapset parikymppisenä vai nelikymppisenä. Onko vanhemmuudessa ja kasvatustavoissa eroa?

Oletko varma, ettei mene jo pikkuisen överiksi, kun kaikki on kiellettyä?

Ei kaikki ole kiellettyä, ja yleinen statsi pitää tietysti olla rento ja leikkisä, vaikka olisikin selkeät rajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että monet vanhempana lapsensa saaneet eivät yhtään enää muista mitä on olla teini, kun omat lapset tulee teini-ikään. Olen itse 37-vuotias teinitytön äiti ja monet lapsen kavereiden vanhemmat ovat 15-20v vanhempia. Osalla on selkeästi vaikeuksia ymmärtää millasta on olla teinityttö. En toki tiedä varmasti, että johtuuko iästä vai ovatko muuten vaan tuollaisia, mutta ikä yhdistää näitä kaikkia.

Jotenkin tuntuu ihan typerältä, että äidit tuhahtelevat teiniensä vaatevalinnoille, meikkityyleille ja muille jutuille. Ihan kuin teinitytöt eivät olisi epävarmoja itsestään muutenkin. Ja oikeasti tuollaiset mitä sä nyt tuollaiset vaatteet laitat  ja  no onpa pinnallista -jutut ovat minusta vain ummehtunut tuulahdus boomereiden ka

 

Joo saan kiinni, mutta oman lapseni kavereiden äidit ei ole yhtään tuollaisia. :D Ovat uraihmisiä ja keskittyvät pitkälti töihinsä, ei siihen mitä ohjelmaa lapsi katsoo, miten pukeutuu tai mitä aikoo tehdä viikonloppuna. 

Toinen ääripää. Ehkä sitä vähän saisi olla myös kiinnostunut lastensa tekemisistä. Mutta kukin tyylillään.

Helikopterivanhemmuus ainakin huomattavasti yleisempää myöhemmässä elämänvaiheessa lapsensa saaneilla. Ei toki kaikki, tai edes suurin osa, mutta yleisempää.

Joo meillä ehkä sattunut vähän ääripäät tähän lapsen kaveripiiriin, mikä on sinänsä hauskaa, kun meillä kaikilla vanhemmilla on ikäerosta riippumatta yleisesti samankaltaiset arvot elämässä ja paljon yhteistä.

Itse olin pikkulapsen ja alakoululaisen kanssa rennompi kuin muut, eli ei se ole aina ollut niin, että minä olisin "tiukin". Ruutuaikojenkaan kanssa lapselle ei tarvinnut asettaa ihmeemmin rajoja ennen murrosikää, kun ei viihtynyt ruuduilla muutenkaan paljoa. Hänellä on siis kyllä ollut jo alle kouluikäisenä omassa huoneessaan oma tietokone, josta on voinut katsoa lastenohjelmia ja pelata jotain pelejä, mutta tykkäsi tehdä enemmän kaikkea muuta. 

Yläasteiässä sitten keikahti niin, että minä olenkin se tiukin, ja kavereilla ei tunnu olevan oikein mitään sääntöjä enää.

Tosi monet vanhemmat kyllä todella valittavat niistä lapsistaan, oli sitten minkä ikäiset vanhemmat tahansa.

Tiedän muutamia äitejä, joilla lapsia saatu nuorena 20-25v ja sitten vielä nelikymppisenä iltatähti ja voi sitä paijauksen määrää mitä se nuorin saa vanhemmiltaan ja sisaruksiltaan. 

Ja samoin taas niiden lasten, jotka tehty nuorena, lapset taas saavat paljon huomiota nuorilta tädeiltään ja sediltään.

Itse saanut nuorena lapset ja iltatähden vielä "vanhana" 31 vuotiaana ja voi sitä hemmottelua, jota nuorin on saanut meiltä kaikilta, on ihan tähti meidän perheessä. 

Kuitenkin kun mietii niin tärkeintä on juuri se aika ja rakkaus ja huomio, jota lapsi saa. Sitä pieni lapsia tarvii ja se vanhempien rakkaus ja lapselle annettu aika kantaa pitkälle vielä sitten teini-iän mahdollisissa myrskyissä.

Ei lapsi pilalle rakkaudesta mene, me ollaan kaikki epätäydellisiä, ei kukaan voi olal täydellinen vanhempi, ei sen puoleen ole täydellistä lastakaan.