Lue keskustelun säännöt.
Lapset parikymppisenä vai nelikymppisenä. Onko vanhemmuudessa ja kasvatustavoissa eroa?
Olen lueskellut paljon uutisista aiheesta nykyvanhemmat ei vaadi enää lapsilta mitään, eivät osaa kasvattaa, roikkuvat vain puhelimella jne. Suuri osa noista uutisista on varmaan liioittelua, mutta voihan joku äiti ja isä tuollainen ollakin. Eniten kuitenkin kiinnostaisi eroaako vanhemmuuden tyyli ja kasvatustyyli niiden välillä, jotka nyt ovat saaneet lapset parikymppisenä tai nelikymppisenä. Nykyäänhän on varsin tavallista, että nelikymppinen nainen saa lapsen. Onko hän erilainen äiti kuin se joka saa kaksikymppisenä? Kasvattaako erilailla, vaatiiko lapselta erilaisia asioita, suhtautuuko rajoihin ja seuraamuksiin eri tavalla?
En hae nyt kokemuksia aiheesta vuosikymmenien takaa vaan nykyhetkestä. Enkä hae kokemuksia siitä miten jommat kummat on jaksavaisempia. Vaan kiinnostaa eräänlaiset kulttuurierot. Sukupolvierot. Toinen ryhmä näistä on itse lapsena saanut 80-luvun tyylisen kasvatuksen, toinen ryhmä 2000-luvun tyylisen kasvatuksen. Vaikuttaako se siihen miten nyt itse kasvattaa lapsensa? Jos vaikka nyt vertaa saman eskariryhmän lapsia. Onko niiden eskarilaisten kasvatus erilaista, joiden äiti on iältään 25 kuin niiden joiden äiti on iältään 45?
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Yllätykseni olen lähipiiristä huomannut että yli 35v. pienten lasten vanhemmat turvautuvat todella paljon isovanhempiin. Mummot ja ukit hoitaa sairauspäivinä, kuskaa harrastuksiin jne. Menevät viikonlopuiksi isovanhemmille lataamaan akkuja tai lähtevät reissuun ilman lapsia. Nuoremmat on enemmän sellaisia minä itse-vanhempia.
Ehkä se on sitä että iäkkäämmät vanhemmat ovat eläneet ns.helppoa lapsetonta elämää kauemmin ja lapsien tulo onkin pieni shokki ja jaksaminen tiukassa. Ovat tottuneet tietynlaiseen vapauteen ja menemisiin jotka rajoittuvat lapsien tullessa. Tietty elintaso on tärkeää pitää yllä.
Tää on täysin totta! Musta tuli äiti parikymppisenä ja olin minä itse -vanhempi enkä kiikuttanut lasta mihinkään kaiken aikaa hoitoon vaan tein hänen kanssaan yhdessä asioita kun olin hänet hankkinutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhat vanhemmat pitää kovempaa kuria kuin nuoret vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Yllätykseni olen lähipiiristä huomannut että yli 35v. pienten lasten vanhemmat turvautuvat todella paljon isovanhempiin. Mummot ja ukit hoitaa sairauspäivinä, kuskaa harrastuksiin jne. Menevät viikonlopuiksi isovanhemmille lataamaan akkuja tai lähtevät reissuun ilman lapsia. Nuoremmat on enemmän sellaisia minä itse-vanhempia.
Ehkä se on sitä että iäkkäämmät vanhemmat ovat eläneet ns.helppoa lapsetonta elämää kauemmin ja lapsien tulo onkin pieni shokki ja jaksaminen tiukassa. Ovat tottuneet tietynlaiseen vapauteen ja menemisiin jotka rajoittuvat lapsien tullessa. Tietty elintaso on tärkeää pitää yllä.
Olen huomannut saman, mutta toisaalta tämä on sinänsä ihan loogista - keski-ikäisillä on usein ainakin 1 oma vanhempi, joka on jo eläkkeellä ja on aikaa ja haluakin osallistua. Harvalla parikymppisellä vielä on vanhemmat eläkkeellä, vaan he ovat useimmiten niitä keski-iässä ja työelämässä olevia, joilla vihdoin on aikaa käyttää vapaa-aikansa itseensä.
Nelikymppisillä lapsi on yleensä pitkään toivottu, ehkä kovan yrittämisen kautta saatu. Ja siksi lapsi on vähän sellainen keskipiste heidän elämässään, mikä on tietenkin ymmärrettävää. Parikymppisellä taas se lapsi menee vähän siinä kaiken muun sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhat vanhemmat pitää kovempaa kuria kuin nuoret vanhemmat.
Voisi kuvitella nuorilla vanhemmilla olevan enemmän sääntöjä ja huutamista kun taas vanhemmilla ehdotomampi kuri löysemmillä säännöillä. Enemmän vapautta tehdä oman mielensä mukaan, mutta sitten on niitä rajoja joita ei kinuamalla ja neuvottelemalla saa kumottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhat vanhemmat pitää kovempaa kuria kuin nuoret vanhemmat.
Parikymppisenä on paljon impulsiivisempi reagoimaan ärsykkeisiin. Myöhemmin sitä osaa asettaa asiat perspektiiviin paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätykseni olen lähipiiristä huomannut että yli 35v. pienten lasten vanhemmat turvautuvat todella paljon isovanhempiin. Mummot ja ukit hoitaa sairauspäivinä, kuskaa harrastuksiin jne. Menevät viikonlopuiksi isovanhemmille lataamaan akkuja tai lähtevät reissuun ilman lapsia. Nuoremmat on enemmän sellaisia minä itse-vanhempia.
Ehkä se on sitä että iäkkäämmät vanhemmat ovat eläneet ns.helppoa lapsetonta elämää kauemmin ja lapsien tulo onkin pieni shokki ja jaksaminen tiukassa. Ovat tottuneet tietynlaiseen vapauteen ja menemisiin jotka rajoittuvat lapsien tullessa. Tietty elintaso on tärkeää pitää yllä.
Olen huomannut saman, mutta toisaalta tämä on sinänsä ihan loogista - keski-ikäisillä on usein ainakin 1 oma vanhempi, joka on jo eläkkeellä ja on aikaa ja haluakin osallistua. Harvalla parikymppisellä vielä on vanhemmat eläkkeellä,
Ja parikymppisen vanhemmilla voi helposti olla vielä omiakin lapsia huollettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40 vuotias ei enää saa lapsia jos se auttaa pohdinassasi. Eikä edes viehätät enää miehiä niin että kaikki haluaisivat 40v naista saattaa lapsensa äidikseen.
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisillä lapsi on yleensä pitkään toivottu, ehkä kovan yrittämisen kautta saatu. Ja siksi lapsi on vähän sellainen keskipiste heidän elämässään, mikä on tietenkin ymmärrettävää. Parikymppisellä taas se lapsi menee vähän siinä kaiken muun sivussa.
Toisaalta nelikymppisellä on tyypillisesti elämä paljon vakaammalla pohjalla muutenkin. On työt, asunto ja muut kuviot ratkaistu jo vuosia sitten. Parikymmpisenä ei usein tiedä edes missä asuu vuoden tai kahden kuluttua. Opiskelut on kesken ja työelämä täysi mysteeri.
En tiedä onko tämä nyt varsinaisesti mikään parempi vs huonompi asetelma ollenkaan. Elämä on vain erilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt -78, lapseni on nyt 7. Sain itse vapaan kasvatuksen vailla mitään rajoja, olin siis käytännössä heitteillä vaikka meillä oli ns. hyvä perhe. Varmaan vastareaktiona sille pidän oman lapsen kanssa aika tiukat rajat ja annan paljon huolenpitoa. Mitä olen huomannut itseäni parikymmentä vuotta nuoremmista äideistä niin moni harjoittaa omille lapsilleen taas sitä vapaata kasvatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-vuotiaana tulee myös omat vanhemmat hoidettavaksi.
Sotesta leikataan 500 miljoonaa ja eläkeläisten hoitokoteja lopetetaan.
Miten tämä vaikuttaa siihen millä tyylillä kasvattaa lapsiaan?
Ap
No, vaikuttaa se varmaan, kun lapset on sun mukana, kun hoidat eläkkeellä olevia vanhempiasi tai muuten ne jää hoitamatta.
En näe yhteyttä omien vanhempien auttamisella ja sillä että millaiset rajat asettaa omille lapsilleen.
P.S. Olen itse 45 ja sekä omat vanhemmat että appivanhemmat on hyväkuntoisia eläkeläisiä, asuvat itsenäisesti, matkustelevat paljon, eivät tarvitse apua kuin lumitöissä, mutta niihinkin ovat palkanneet apua.
Ap
Et näe yhteyttä siihen, että sinun vanhemmat ovat hyväkuntoisia ja toisten vanhemmat eivät ole? Tai että toisilla on varaa palkata lumenluoja ja toisilla ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa. Asun Espoossa ja täällä ei oikein missään kohtaa noita nuoria vanhempia. Päiväkodissakin lähes kaikki vanhemmat on samaa nelikymppisten ikäluokkaa kuten minäkin, osa vanhempiakin.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -78, lapseni on nyt 7. Sain itse vapaan kasvatuksen vailla mitään rajoja, olin siis käytännössä heitteillä vaikka meillä oli ns. hyvä perhe. Varmaan vastareaktiona sille pidän oman lapsen kanssa aika tiukat rajat ja annan paljon huolenpitoa. Mitä olen huomannut itseäni parikymmentä vuotta nuoremmista äideistä niin moni harjoittaa omille lapsilleen taas sitä vapaata kasvatusta.
Hitsi, että välillä ärsyttää väitteet, että vapaa kasvatus on sama asia kuin ei kasvatusta tai rajoja ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettakaa jo tuo jankkaus eläkeläisistä ja iäkkäistä vanhemmista, sotemenoista ja lumenluomisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -78, lapseni on nyt 7. Sain itse vapaan kasvatuksen vailla mitään rajoja, olin siis käytännössä heitteillä vaikka meillä oli ns. hyvä perhe. Varmaan vastareaktiona sille pidän oman lapsen kanssa aika tiukat rajat ja annan paljon huolenpitoa. Mitä olen huomannut itseäni parikymmentä vuotta nuoremmista äideistä niin moni harjoittaa omille lapsilleen taas sitä vapaata kasvatusta.
Hitsi, että välillä ärsyttää väitteet, että vapaa kasvatus on sama asia kuin ei kasvatusta tai rajoja ollenkaan.
Osa vanhemmista ei kiellä lasta, koska lapsi menee koulukuraattorille joka tekee lasun.
Ja se lasu tehdään pelkästään lapsen puheiden perusteella.
Kun ei kiellä lasta niin ei tule lasua.
Mä en jotenkin usko, että se on siitä iästä kiinni. Vaan vanhempien luonteesta ja tavoitteista ja malleista kasvattaa lasta.
Joka ikäryhmistä löytyy niitä hyviä ja huonoja vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-vuotiaana tulee myös omat vanhemmat hoidettavaksi.
Sotesta leikataan 500 miljoonaa ja eläkeläisten hoitokoteja lopetetaan.
Harvemmin kai vielä 40-vuotiaiden vanhemmat vaativat hoitoa. Ennemminkin tuo vaihe tulee yleensä 50-60-vuotiaana.
Mun toinen vanhempi on jo kuollut ja olen vähän yli 40.
Ja kaikkihan tulee 40 vuotiaana raskaaksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -78, lapseni on nyt 7. Sain itse vapaan kasvatuksen vailla mitään rajoja, olin siis käytännössä heitteillä vaikka meillä oli ns. hyvä perhe. Varmaan vastareaktiona sille pidän oman lapsen kanssa aika tiukat rajat ja annan paljon huolenpitoa. Mitä olen huomannut itseäni parikymmentä vuotta nuoremmista äideistä niin moni harjoittaa omille lapsilleen taas sitä vapaata kasvatusta.
Hitsi, että välillä ärsyttää väitteet, että vapaa kasvatus on sama asia kuin ei kasvatusta tai rajoja ollenkaan.
No vapaa kasvatus kyllä terminä tarkoittaa juuri sitä, että rajoja ei käytännössä ole ja lapsi saa itse päättää melkein kaikesta.
Kaikkien keski-ikäisten vanhemmat eivät ole enää työelämässä...