Onko neuroepätyypillisen väkivaltaisen lapsen paikka oikeasti normaalissa koululuokassa?

Vierailija kirjoitti:

Nepsynä ja nepsyn vanhempana sanon ettei ole vaan omissa pienryhmissään. Tavallisessa koululuokassa me nepsyt kuormitumme, toisilla se näyttäytyy kuten jutun lapsella, eli väkivaltaisina purkauksian muita kohtaan, toisilla taas väkivaltaiset purkaukset kohdituu itseensä, itsensä viiltely on tunnetuin muoto siitä, päihdeongelma on myös itseensä kohdistuvaa väkivaltaa, nepsytyttöjen syömishäiriötä on alettu hiljakseen tunnistamaan toisin kuin nepsypoikien päihdeongelmaa, jolla sitä epäsopivan ympäristön aiheuttamaa kuormitusta paetaan tai yritetään hallita.

Me voimme pahoin tavallisissa koululuokissa ja se näkyy, jolloin ne nenttilapsetkin päätyvät kärsimään. Minä en syytä yhtään yksittäistä lasta Pisa-tulosten laskusta, vaan niitä päätöksiä, että ne lapset yrittävät jotenkin selvitä ympäristöissä joissa oppiminen on tehty mahdottomaksi. Lapsen on mahdoton vaikuttaa missä lakisääteistä oppivelvollisuuttaan suorittaa, jos

Autistilapsesi joutui siisbkasvattamaan niitä väkivaltaisia lapsia pois väkivaltaisesta käytöksestä.

Miettikää, mitä tämä kertoo ammattikasvattajista, opettajista ja vanhemmista!

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, mikä myös ottaa päähän, on näissä jutuissa esiintyvä ihmeellinen saadun avun vähättely.

Tässä, samoin kuin siinä taannoisessa ADHD-jutussa, käy ihan selvästi ilmi, että yhden oppilaan ympärillä pyörii useampi (erityis)ope, on yksityisopetusta, tehdään erikoisjärjestelyjä ja räätälöityjä opintopaketteja. Yksilöityä opetusta, josta normaalin tai lievistä oppimisvaikeuksista kärsivän mutta oppimaan motivoituneen oppilaan ei kannata edes haaveilla.

Sitten kuitenkin puhutaan ikään kuin kukaan ei yhteiskunnan puolelta olisi tehnyt elettäkään auttaakseen! Hirveitä vaatimuksia vaan asetetaan, että lapsi ei saisi lyödä muita, ladella tappouhkauksia tai muuten häiriköidä. Oppivelvollisuuskin pitäisi jossain kohtaa suorittaa edes helpotetuin ehdoin.

 

Sama se on myös lastensuojelun ja psykiatrian avun osalta. Lastensuojelun sosiaalityöntekijänä olen istunut 1000 ja 1 psykiatrian verkostoa, joissa on puitu nepsylasten asioita. Psykiatria voi lääkitä. Voidaan palkata nepsyvalmentajaa. Mutta kaiken A ja O on se koti. Että siellä kotona on rajat ja struktuuri. Että päivät etenevät hyvin samanlaisena, että se nepsy tietää koska noustaan aamulla ylös, syödään aamiaista puetaan päälle, mennään kouluun jne jne. Se stuktuuri ja ennakoitavuus on täysin perustava asia. Nepsy ei kykene sopeutumaan vaihtuviin tilanteisiin, ruutiinittomuuteen, siihen, että aikuiset eivät tue sitä arkea ja aseta sille rajoja. Lastensuojelusta voidaan sitten yrittää auttaa tässä struktuurin tuomisessa, jos se vanhemmille on hankalaa. Voidaan yrittää tuoda sinne kotiin tai tarvittaessa lapsi muuttaa strukturoituun ympäristöön. Yleensä nämä eivät ole nepsyperheiden mieleisiä tukia ja siksi niitä vähätellään ja niitä vastaan jopa taistellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki ala-asteikäiset ovat enemmän tai vähemmän väkivaltaisia.

Nepsydiagnoosi on vain reilulla kolmasosalla, ja lisäksi noin 20 prosentilla on nepsypiirteitä mutta ei diagnoosia.

Eivät ole, eikä nepsydiagnoosi tarkoita väkivaltaista käytöstä.

Väkivaltaisen lapsen paikka ei ole koskaan normaali luokassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi, niitä sairaalakoulupaikkoja ei ole kuin murto osalle tarvitsijoista. Silloin pitää yleensä olla myös erikoissairaanhoidonkontakti ja osastojakso takana, muuten erittäin vaikea päästä.

Omalla lapsella kävi hyvä tuuri, kun pääsi siinä oli monta tähteä oikealla kohdillaan. 

Tähän, jos haluaa muutosta, että kaikki tarvitsevat saisivat sairaalakoulupaikan tai muun soveltuvan pienluokan erikoissairasnhoidon tutkimuksista ja palveluista puhumattakaan sekä muusta tuesta perheelle...niin oikea osoite on päättäjät, joiden tehtävä on tehdä tarvittavat muutokset tilanteeseen. Älkää syyttäkö vanhempia, opettajia tai niitä lapsia, he eivät istu rahakirstun päällä tai määrää resursseista.

Totta kai, mutta vaikka näin olisi, niin ei sekään oikeuta yhtä lasta terrorisoimaan muita. Eikä ole niiden muiden lasten tai heidän vanhempiensa vastuulla

En ymmärrä mistä puhut. Jos kysyt minulta, en tiedä mihin tapaukseen viittaat. Puhuin vaan siitä, että sairaalakouluihin tai niihin sopivimpiin luokkiin ei kaikki tarvitsevat pääse, koska niitä ei ole riittävästi. Oma lapseni ei ole ollut väkivaltainen koulussa, joten kysymyksesi lienee tarkoitettu jollekin toiselle. Vanhempi ei voi myöskään kieltää lasta menemästä kouluun, koska oppivelvollisuus on ja kotikoulu ei onnistu, jos kotona ei ole ketään joka kykenee opettamaan lasta. Kyllä tämä on ihan koko yhteiskunnan ongelma ja toivottavasti te "kärsivien lasten" vanhemmat osoitatte valituksenne päättäville tahoille.

Ei tuossa ole kyse mistään koulukiusaamisesta. Se on ryhmäilmiö, joka kohdistuu ryhmän yhteen tai muutamaan sosiaalisesti alakynnessä olevaan ihmiseen. Se on alakoulun alimpia luokkia lukuun ottamatta harvoin enää fyysistä tai välttämättä edes päin naamaa haukkumista tai uhkailua vaan se on eristämistä, pahan puhumista takanapäin tmv. Yleensä siihen ainakin sallijan ja sivustakatsojan roolissa osallistuvat lähes kaikki ryhmän jäsenet. 

Tuon artikkelin lapsi on häiriintynyt. Hän ei kiusaa vaan on hallitsemattoman väkivaltainen. Teot ovat selkeitä rikoksia. 

Luultavasti vanhempia helpottaa nimittää tätä todella vakavaa oireilua kiusaamiseksi. Kuulostaahan paljon normaalimmalta sanoa, että lapseni kiusaa, kuin että hän on vaarallinen sekopää. Kiusaaminenhan on suhteellisen yleistä,  ja siihen voi jossakin ryhmässä päätyä kuka tahansa keskenkasvuinen ihminen, jonka empatiakyky ei ole vielä kehittynyt. Sen sijaan artikkelin pojan käytös on täysin poikkeuksellista ja patologista. 

T. Ope 

Jälleen kerran on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia. On vanhemman velvollisuus tehdä kaikkensa, että osaa opettaa lapselleen impulssikontrollia. Nepsyys on huono syy väkivallalle ja käytöshäiriöille. Miten lapsesta tulee ikinä itsenäinen, yhteiskuntakelpoinen ihminen, jos hän ei opi hallitsemaan impulssejaan ja väkivaltaista käytöstä? Ihan sama, mistä ne johtuu, ei maailma koskaan muovaudu just sun yksilöllisen kuormituksen mukaan. Hyvä tietää, opettaja voi ennaltaehkäistä, mutta loppujen lopuksi nepsyn pitää itse oppia "olemaan". Paitsi jos lapsi on oikeasti kehitysvammaisen tasolla, josta ei koskaan tule yhteiskuntakelpoista. 

Sanon näin ihmisenä, joka on itse autismikirjolla. Olisihan se kiva, jos minä kuormittuessani saisin lyödä muita nyrkillä seurauksitta. Ei niin saa tehdä aikuisena, joten ei niin saisi tehdä lapsenakaan ja minäkin sain sen oppia. Lapsia kasvatetaan siksi, että he selviävät aikuisena, eikä väkivaltaisella aikuisella ole loistava tulevaisuus.

Kuinkahan monella se ongelma on kotona? Ainakin osa siitä. Lapseni ikäinen poika, joka on kyllä pienluokalla. Oma avustaja on. Koulussa ja harrastuksissa purkaa turhautumisen rikkomalla tai sotkemalla tavaroita tai väkivallalla. Ihan painajainen. Välitunneilla tönii, lyö, kampittaa. Mitä nyt vaan keksii. Seurauksia ei ole. Tämä samainen lapsi käyttää myös hyvin asiatonta kieltä. Ei taida lausua yhtään lausetta ilman vähintään yhtä kirosanaa. Vessa tarvitsee usein siivousta tämän sankarin jälkeen. 

Äitinsä piiloutuu diagnoosin taakse, muiden vaan pitää ymmärtää. Tämä käytös oli ongelma jo päiväkodissa. Mutta hei, pojat on poikia. Sitten voikin käydä hakemassa häirikköpennulle pari tölkkiä energiajuomaa. Lapsi pelailee ikäiselleen sopimattomia pelejä, mutta niitä ei kielletä kun tulee lapselle paha mieli ja sen myötä huutoa. Tuo kammotus on nyt 8. Kun eivät pärjää tuon lapsen kanssa nyt, niin miten pärjäävät teini-ikäisen kanssa?

Mutta joo. Kouluun. Useimmat lapset koulussa pelkäävät tuota. Paitsi ne, joilla on resurssit lyödä takaisin. Ei siinä auta paljoa vaikka on isompi, sen verran silmitön on raivo. En tiedä mikä tuolle olisi oikea paikka, mutta koulussa muiden lasten parissa on tosi huono vaihtoehto.

Juuri tämänkaltaisten laajojen ongelmien vuoksi nepsyt ovat maailman vihatuin ryhmä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Ei väkivaltaa saa sallia. Ei kyllä tahallista härnäämistäkään mutta väkivalta on siihen vaarallinen reaktio.

Väkivaltaisuus on tässä se ongelma, ei nepsyys.

T. Aikuinen nepsy.

Totta. Mutta ilmeisesti nepsyys tekee sen, että väkivaltaiset impulssit pääsevät suodattamattomina esille. Siinä mielessä nepsyys ja käytöshäiriö ovat ongelman ydin.

Pliis, ei leimata kaikkia nepsyjä väkivaltaisiksi. Meillä on ollut se ongelma että ihan ilman diagnoosia olevat ovat niitä ketkä häiriköivät luokassa ja ovat väkivaltaisia, kun taas oma nepsy on erittäin rauhallinen. Muutkin haluaisivat keskittyä tekemään hommiaan mutta muutaman häirikön takia ei onnistu. Tämä on ihan opettajien kertomaa, ei itse keksimääni.

Nepsyt ovat kaikki väkivaltaisia!!!!!! Ne eivät kuulu kouluun, koska ne ovat saastaisia nepsypaskoja!!!!!! 

Vierailija kirjoitti:

Et ole. Ärsyttää nämä terroristonepsyt, joiden vanhemmatkin usein piiloutuvat diagnoosin taakse.

Seuraan juuri tällaista teini-ikäistä "tuomasta" hyvin läheltä. Terrorisoi muuallakin kuin koulussa. Vanhemmat väittävät ettei saa mitenkään kuriin ja valittavat kun heitä syyllistetään. Luettelevat mitä kaikkea lapsen eteen on tehty. Paljon on tehty, mutta ongelma on se että kaikki luetellut asiat ovat terveydenhuollon, sosiaalitoimen tai viranomaisten tekemiä asioita. Kotona lapsi elää kuin pellossa, mistään teoista ei tule pientä sanallista nuhtelua suurempaa seurausta. Ja nämä teot eivät siis ole mitään pientä härnäämistä.

Luitko juttua? Et. Todellakin tässä tapauksessa vanhemmat olivat tehneet paljon itse kotona tilanteen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Älkää puolustelko nepsyjä!!! Jokainen niistä on väkivaltainen p*skakasa!!!!! Nepsyt ovat ihan ali-ihnisiäkin alempina!!!! Nepsyt ovat vain kasa p*ksaa!!!!!!!

Sulla itselläs vaikuttaa olevan vakavia ongelmia, myös vihanhallinassa.

Nykyään on vaikka minkälaista teknologiaa tällaisten tapausten selvittämiseksi jo raskauden aikana, mutta jotkut eivät silti suosiolla hanki aborttia. Sitten koko muu yhteiskunta joutuu kärsimään.

Tuleva nuorisorikollinen eli vankilassa viimein laitetaan ne rajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Sama se on myös lastensuojelun ja psykiatrian avun osalta. Lastensuojelun sosiaalityöntekijänä olen istunut 1000 ja 1 psykiatrian verkostoa, joissa on puitu nepsylasten asioita. Psykiatria voi lääkitä. Voidaan palkata nepsyvalmentajaa. Mutta kaiken A ja O on se koti. Että siellä kotona on rajat ja struktuuri. Että päivät etenevät hyvin samanlaisena, että se nepsy tietää koska noustaan aamulla ylös, syödään aamiaista puetaan päälle, mennään kouluun jne jne. Se stuktuuri ja ennakoitavuus on täysin perustava asia. Nepsy ei kykene sopeutumaan vaihtuviin tilanteisiin, ruutiinittomuuteen, siihen, että aikuiset eivät tue sitä arkea ja aseta sille rajoja. Lastensuojelusta voidaan sitten yrittää auttaa tässä struktuurin tuomisessa, jos se vanhemmille on hankalaa. Voidaan yrittää tuoda sinne kotiin tai tarvittaessa lapsi muuttaa strukturoituun ympäristöön. Yleensä nämä eivät ole nepsyperheiden mieleisiä tukia ja siksi niitä vähätellään ja niitä vastaan jopa taistellaan. 

Kappas. Tuossapa tulikin painavaa asiaa. Kiitos asiantuntijan kommentista. Eli kyse tuossa avun vähättelyssä ja/tai kokonaan mainitsematta jättämisessä onkin se, että "apu" ei ole toivotunlaista. Koska lapsen tilanteen parantaminen vaatisi muutosta ja vanhemmuuden taitojen kasvattamista nimenomaan vanhemmassa.

Olipa samaan aikaan sekä hyvä että järkyttävää ja surullista kuulla.

Tätä taustaa vasten Hesarin jutun äiti kuulostaa tosiaan tuohon ryhmään kuuluvalta. Toimittaja ei ole haastanut tarpeeksi, on vain halunnut jutun aiheesta, joka on ehkä vähän tabu. Ja kai sitten ottanut sellaisen asenteen, että tällä jutulla nyt "voimaannutetaan" paitsi haastateltua äitiä myös samassa tilanteessa olevia. Hyvin monille Hesarin jutun kommentoineille ja lukeneille tuo ideologia onkin mennyt hyvin läpi: kamalasti kiiteltiin avoimuudesta (mistä ihmeen avoimuudesta, kun sekä äidin että lapsen nimet on muutettu?) ja siitä että on "uskaltanut" nimettömänä valittaa kaiken diiban nielevälle toimittajalle siitä, miten HÄN (äiti) ei jaksa enää sitä, kun lapsen koulukaverit valittavat kun HÄNEN lapsensa lyö ja uhkailee.

Tuota asiantuntijan kirjoittamaa kommenttia vasten "Tomaksen" äiti vaikuttaa juuri tuollaiselta asiantuntijan tuntemalta tapaukselta: jotain mätää on kotioloissa, mutta vastuuta ei haluta kantaa eikä omaa toimintaa muuttaa. Lapsihan on sairas. Mikseivät vanhemmat panosta siihen, että lapsesta tulisi mahdollisimman terve? Jos lapsi olisi fyysisesti sairas, kyllä hänestä huolehdittaisiin. Alkaakin muodostua näkymä siihen, että "Tomas" on todella pahasti heitteillejätetty ja laiminlyöty ihan siellä kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Jälleen kerran on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia. On vanhemman velvollisuus tehdä kaikkensa, että osaa opettaa lapselleen impulssikontrollia. Nepsyys on huono syy väkivallalle ja käytöshäiriöille. Miten lapsesta tulee ikinä itsenäinen, yhteiskuntakelpoinen ihminen, jos hän ei opi hallitsemaan impulssejaan ja väkivaltaista käytöstä? Ihan sama, mistä ne johtuu, ei maailma koskaan muovaudu just sun yksilöllisen kuormituksen mukaan. Hyvä tietää, opettaja voi ennaltaehkäistä, mutta loppujen lopuksi nepsyn pitää itse oppia "olemaan". Paitsi jos lapsi on oikeasti kehitysvammaisen tasolla, josta ei koskaan tule yhteiskuntakelpoista. 

Sanon näin ihmisenä, joka on itse autismikirjolla. Olisihan se kiva, jos minä kuormittuessani saisin lyödä muita nyrkillä seurauksitta. Ei niin saa tehdä aikuisena, joten ei niin saisi tehdä lapsenakaan ja minäkin sain sen oppia. Lapsia kasvatetaan siksi, että he selviävät aikuisena, eikä väkivaltaisella aikuisella ole loistava tulevaisuus.

Toisin sanoen alkaa piirtyä kuva, että jutun vanhemmat/vanhempi ei ole kasvattanut lastaan, tai - jos ja kun hän on patologisesti sairas yksilö - ei ole hoitanut hänen sairauttaan kuntoon.

Off topic, mutta onko nepsykirjoudesta käytävä keskustelu mennyt jo överiksi ja metsään? Kun tulee juttuja, joissa adhd onkin "supervoima" ja mahdollistaa luovuuden (mitä sillä luovuudella tekee, jos siitä ei seuraa mitään konkreettista hyvää tulosta vaan pelkkää kaaosta itselle ja muille?), ja kaikkea muuta hyvää. Normalisoidaan, jopa ihannoidaan. Minkä jälkeen voidaankin jo melkein sanoa, että ei se haittaa kun meidän Tomas pieksää muita koululaisia ja uhkailee raa'asti ja puhuu hirveitä, kun hänellä on tuo "supervoima".

Kärjistin argumentin vuoksi. Sairaudet pitäisi käsitellä aina ja poikkeuksetta sairauksina. Ja rikokset rikoksina, vaikka väkivallan ja laittoman uhkailun tekisikin alaikäinen.

Ihmeellisiä "vapaudu vankilasta"-kortteja nuo nepsydiagnoosit ovatkin joillekin. Pahinta on, että tässä se on tuolle äidille, joka ihan omalla toiminnallaan todennäköisesti pilaa poikansa tulevaisuuden.

Tuo on aivan kamalaa. Tuo horror-tarina on vain yksi, mutta hyvin kuvaava. Miten kukaan vanhempi voi ajatella NOIN itsekkäästi, että koska HÄN ei jaksa kasvattaa lastaan ja hoitaa tämän sairautta, montakymmentä muuta ihmistä saa kärsiä. Joka päivä. Tuolla luokassa, välitunneilla, mahdollisilla yhdistelmätunneilla lyhyesti laskemalla on jo useita kymmeniä ihmisiä, jotka joutuvat olemaan tuon lapsen kanssa. Painotus sanalla joutuvat. Tämän lisäksi osa luokan lapsista aivan varmasti alkaa itse oireilla, jolloin tuon luokkakaverin sisarukset ja perhe (vanhemmat, ehkä isovanhemmat) joutuvat kannattelemaan koulussa pieksettyä lasta. Tälle lapselle (ja näitä voi yhdessä luokassa olla jopa 20) täytyy mahdollisesti hankkia terapeuttista apua. 

Ja miten paljon yhden "erityislapsen" (etenkin jos häntä pidetään tavallisessa koulussa) hintalappu tulee ihan suorana yhteiskunnalle? Avustajat, psykologit, psykiatrit. Lääkärikäynnit. Koulunkäynnin ohjaajat. Ja sitten ne välilliset kulut siitä, kun lapsen traumatisoimat oppilaat ja opettajat joutuvat turvautumaan lääkäripalveluihin, opettaja ehkä jäämään väkivallan traumatisoimana sairaslomalle. Joku (me veronmaksajat) tuon kaiken maksamme. Ja viime kädessä tuo yhdestä väkivaltaisesta lapsesta lähtenyt ketju (etenkin kun niitä väkivaltaisia lapsia on maassamme satoja ellei tuhansia) vaikuttaa negatiivisesti tuhansien ja kymmenientuhansien lasten jokapäiväiseen koulunkäyntiin ja oppimiseen yksinomaan haitallisesti. Jos työnantajat valittavat, ettei ammattikoulusta tule riittävän koulutustason omaavia nuoria, joita voitaisiin palkata töihin (jäänevät sitten työttömyyskorvaukselle, kuka sen maksaa?), lieneeköhän kukaan selvittänyt noiden nuorten koulupolkua? Kiinnostavia tietoja varmasti löytyisi, myös tähän keskusteluun liittyen.

Jokaisen väkivaltaisen ja impulssikontrollin ongelmista kärsivän lapsen vanhempien pitäisi oikeasti miettiä myös muita kuin omaa itseään ja omaa näennäistä hyvinvointiaan. Myös se väkivaltainen lapsi on käytännössä jätetty omassa kodissa, omien vanhempien taholta heitteille. Vanhemmat eivät kanna vastuutaan, eivät lapsen vanhempina eivätkä yhteiskunnan jäseninä. Vanhemmilla on suurin vastuu lapsestaan, ja jos vanhemmat jättävät rajat laittamatta ja lapsi "kasvaa kieroon" (kuten 1950-luvulla olisi sanottu), sen voi vielä mieltää perheensisäiseksi asiaksi. Mutta jos tuo kieroon kasvanut lapsi terrorisoi kymmeniä muita, aiheuttaen satojentuhansien eurojen kulut, ellei suuremmatkin, niin kyllä lapsen vanhemmat pitäisi saattaa korvausvelvollisiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Nepsyt pitää t*ppaa, niin päästään eroon nepsyistä!!! Siinä on ratkaisu!!!

Emme ole 1930-luvun Saksa.

Sairaita pitää auttaa.

Mutta vanhempien vastuu pitää palauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ällöttävä nepsy on edes päästetty kouluun?? Koulut ovat vain ihmisiä varten. Ja nepsyt eivät ole ihmisiä.

Kirjoitin aiemmin siitä, miten yksikin väkivaltainen nepsylapsi voi pilata useiden kymmenien ihmisten elämän, osalla loppuelämäksi. Nyt tänne palstalle taisi tulla yksi esimerkkitapaus nepsylapsen äärimmilleen traumatisoivasta ihmisestä.

Jos joku saa hillua kotona ja koulussa täysin rajoittamatta, opettajilla ei ole enää valtaa pistää heitä ojennukseen ja vanhemmat eivät auta lastaan vaan vaativat että vain yhteiskunta hoitaa ja maksaa kaiken, tullaan tilanteeseen, jonka seurauksia nähdään tässä.

Yksi sairas ja väkivaltainen nepsylapsi luokassa voi traumatisoida hyvin pitkäksi aikaa todella suuren joukon muita lapsia. Myös aikuisia.

Ja ei, kaikki nepsyt eivät ole väkivaltaisia, kaikki eivät häiriköi, kaikki eivät lyö, hauku eivätkä kiroile. Mutta tämä keskustelu ei koske heitä. Tämä koskee väkivaltaisia ja impulssikyvyttömiä, muiden elämästä h**vettiä tekeviä nepsylapsia.