Onko neuroepätyypillisen väkivaltaisen lapsen paikka oikeasti normaalissa koululuokassa?
Hesarin juttu sai ensin käämit palamaan, mutta on yritettävä rauhallisesti: mitä mieltä palstalla ollaan - otsikon mukainen kysymys?
https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000010379554.html
Tuossa jutussa mennään kiusaamisdynamiikkoihin ym. sekä siihen, että väkivaltaista lasta on härnätty. Joskus lasta ovat joutuneet pitämään kiinni sekä opettaja että henkilökohtainen avustaja. Lapsi on isokokoinen, ja lapsen äiti myöntää, että voi olla pelottavaa jos 20 senttiä pidempi, karmeita asioita ääneen sanova lapsi uhkaa väkivallalla ja t****misella.
Minä kysyn, eikö tällaisen adhd:sta ja käytöshäiriöstä (lapsen äidin sanat jutussa) itsekin kärsivän lapsen paikka olisi sairaalakoulussa? Pienryhmässä?
Onko ihme, jos PISA-tulokset romahtavat, jos luokassa on yksikin tuollainen tapaus, jota muut lapset saavat aidon väkivallan uhan ilmapiirissä pelätä, päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, mahdollisesti jopa vuodesta toiseen. On suunnattoman paljon tutkimuksia siitä, miten turvallinen ja luottavainen olo on edellytys kaikelle oppimiselle.
Tunnen suurta myötätuntoa tuon jutun "Tomaksen" luokkatovereita ja heidän vanhempiaan kohtaan.
Olenko ainoa?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että koululla ole mitään keinoja puuttua väkivaltaan kuin ainoastaan väliaikainen koulusta erottaminen ja lasu. Viimekädessä on olemassa paikkoja myös näille väkivaltaisesti reagoiville lapsille, mutta sitä ennen siellä normikoulussa on pitänyt sattua aika paljon jo niitä väkivaltatilanteita.
Nepsyjen kohdalla kouluilla nimenomaan on mahdollisuus ennakoida ja estää väkivalta ennakolta.
Väkivalta alkaa vasta kun nepsy on niin ahdistunut, stressaantunut ja kuormittunut, että hän on taistele tai pakene -tilassa.
Osa pakenee ja osa taistelee. Ja kummastakin saa opettajalta rangaistuksen, mikä tietenkin pahentaa tilannetta entisestään.
Ne koulut jotka ovat pyytäneet neuvoa sairaalakoulusta, ovat saaneet hyviä neuvoja, jotka ovat käytännössä olleet ilmaisia toteuttaa.
Suurin ongelma tässä tuntuu olevan se, että opettajien egot
Tuntuu hyvin erikoiselle, että tavalliseen kouluun tulisi jostain toisesta koulusta opettaja opettamaan opettajia keskelle luokkaa siitä miten toimitaan käytöshäiriöisten lasten kanssa. Eikö tämä anna niille normaaleille lapsille ihan järjettömän kuvan. Opettajien ammatillinen opetus aivan varmasti järjestetään toisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Tiedostan nämä varsin hyvin. Niin kuin sanoin, olen itsekin nepsy. Ja nykyään yksi iso ongelma on se, että nepsylapset sijoitetaan, kun apua ei saa esimerkiksi terveydenhuollosta tai koulusta. Ja usein nepsyn kohdalla se sijoitus vaan pahentaa tilannetta. Tämänhän toki varmasti sosiaalityöntekijänä tiedätkin. Mikäli nepsyasioihin ei ole osaamista niin silloin ne tarjotut tukitoimet voi olla vääriä ja mikäli niistä kieltäytyy tai haluaa tilalle muuta, saa vaikean vanhemman maineen. Tuosta sinunkin viestistäsi huokuu asenteellisuus vanhempia kohtaan. Itse tunnen useita nepsyperheitä ja osa heistä lastensuojelun piirissä, mutta jokainen perhe näistä panostaa lapsiin keskivertoa enemmän. Toki varmasti on muunlaisiakin vanhempia, mutta tuo asenne on valitettavan tuttu monille. Olisi hyvä huomioida myös perheen kokonaistilanne. Usein nepsylapsella myös toinen tai jopa molemmat vanhemmat on nepsyjä, joka tuo taas omat haasteensa.
Koti on tieten
Luitko edes kommenttiani? Minähän sanoin, että koti on tärkeässä roolissa ja tuntemissani perheissä (myös meillä) nepsylapseen on panostettu ja paljon. Se tarkoittaa esimerkiksi rutiineja. Teidän kaupungissa on valtavan hyvä tilanne, jos käytössä on nepsyvalmentaja. Täällä ei ole, kun ei ole ylipäänsä muitakaan kunnollisia palveluja rahan takia. Usein myös vanhempia arvostellaan ja kehotetaan ottamaan lapsi kotikouluun. Se ei ole kuitenkaan pysyvä ratkaisu ja myös lapsella on oikeus saada tukitoimia ja laadukasta opetusta koulun puolelta. Se on koulun velvollisuus. Ja nepsylapsen kohdalla sen kodin lisäksi ympäristön kuormitus on valtavan suuri tekijä. Siksi ne tukitoimet myös koulussa tulee saada kuntoon. Ylipäänsä sosiaalityössä olisi hyvä tarkastella myös omia ennakkoajatuksia. Silloin se yhteistyö on myös hedelmällisempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedostan nämä varsin hyvin. Niin kuin sanoin, olen itsekin nepsy. Ja nykyään yksi iso ongelma on se, että nepsylapset sijoitetaan, kun apua ei saa esimerkiksi terveydenhuollosta tai koulusta. Ja usein nepsyn kohdalla se sijoitus vaan pahentaa tilannetta. Tämänhän toki varmasti sosiaalityöntekijänä tiedätkin. Mikäli nepsyasioihin ei ole osaamista niin silloin ne tarjotut tukitoimet voi olla vääriä ja mikäli niistä kieltäytyy tai haluaa tilalle muuta, saa vaikean vanhemman maineen. Tuosta sinunkin viestistäsi huokuu asenteellisuus vanhempia kohtaan. Itse tunnen useita nepsyperheitä ja osa heistä lastensuojelun piirissä, mutta jokainen perhe näistä panostaa lapsiin keskivertoa enemmän. Toki varmasti on muunlaisiakin vanhempia, mutta tuo asenne on valitettavan tuttu monille. Olisi hyvä huomioida myös perheen kokonaistilanne. Usein nepsylapsella myös toinen tai jopa molemmat vanhemmat on nepsyjä, joka tuo
Lisään tähän vielä, että lapsi käy kyllä koulua. Mutta ei tavallista koulua eikä kotikoulua. Tukitoimet saatiin kuntoon ja lapselle toimiva ympäristö sen myötä. Asenteellisuuteen törmäsin valitettavan paljon koulun taholta, mutta meidän onneksi lastensuojelussa oli osaavia ammattilaisia, jotka olivat paneutuneet omalla ajalla nepsyasioihin. Avohuollon asiakkuuskin on aikaa sitten purettu.
Vastaus; ei kuuli tavalliseen luokkaan. Menisitkö itse töihin jos siellä pari koko ajan häiriköksi ja uhkailsi? Ei siinä toinen esimies auttaisi mitään. Miksi lapsemme joutuvat sitä katsomaan ja huonontaa myös muiden oppimista eli huonontaa kaikkien elämä. Ns häirikkö kuului pienluokkaan. Ei ole oikein sitäkään kohtaan. Luulisi tämän olevan itsestään selvää. Kuka keksi että kaikki laitetaan samaan? Osassa kouluja ei ole enää edes seiniä huoneissa. Piirissä istuminen olisi häirinnyt itseäni kouluaikana, en pidä siitäkään. Oma tila ja oma rauha takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole. Nepsyn ja etenkin väkivaltaisen nepsyn paikka ja pienluokassa, jossa riittävästi aikuisia ja ynmärrystä erityisyyteen. Pienluokassa lapsi voi rauhassa opetella kaikkia tarvittavia taitoja, eikä päivät mene siihen, että yrittää vain sopeutua ja kestää. Ja monet nepsyt kuntoutuu pikku hiljaa pienluokassa turvallisten ja osaavien aikuisten lähellä. Tämä on fakta!
Tosiasiassa niitä pienluokkalaisia integroidaan moniin eri ryhmiin koulussa. On aineenopettajan tunteja , valinnaisia aineita jne. Kuvaamasi lintukoto ei pidä paikkaansa. Monesti olen miettinyt, että pienluokkalaisen arvion huomattavasti hektisempää, kuin taviksen. Se, mikä on eri tavalla on oma vahti. Jos kuppi menee nurin, niin tenava raahataan pito-otteessa muualle rahoittumaan. Ja muut naureskelevat, joskus jopa tahallaan pyrkivät arsyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että koululla ole mitään keinoja puuttua väkivaltaan kuin ainoastaan väliaikainen koulusta erottaminen ja lasu. Viimekädessä on olemassa paikkoja myös näille väkivaltaisesti reagoiville lapsille, mutta sitä ennen siellä normikoulussa on pitänyt sattua aika paljon jo niitä väkivaltatilanteita.
Nepsyjen kohdalla kouluilla nimenomaan on mahdollisuus ennakoida ja estää väkivalta ennakolta.
Väkivalta alkaa vasta kun nepsy on niin ahdistunut, stressaantunut ja kuormittunut, että hän on taistele tai pakene -tilassa.
Osa pakenee ja osa taistelee. Ja kummastakin saa opettajalta rangaistuksen, mikä tietenkin pahentaa tilannetta entisestään.
Ne koulut jotka ovat pyytäneet neuvoa sairaalakoulusta, ovat saaneet hyviä neuvoja, jotka ovat käytännössä olleet ilmaisia toteuttaa.
Suurin ongelma tässä tuntuu olevan se, että opettajien egot
Niistä sairaalakoulujen neuvonnoista voisi laittaa ihan oman ketjun. Ei se ihan noin ruusuista ole
No niin. KAIKKI väkivaltaiset lapset tulee sijoittaa erityiskouluun omalle väkivaltaluokalleen. Olivat he sitten normeja tai nepsyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Ei väkivaltaa saa sallia. Ei kyllä tahallista härnäämistäkään mutta väkivalta on siihen vaarallinen reaktio.
Väkivaltaisuus on tässä se ongelma, ei nepsyys.
T. Aikuinen nepsy.
Totta. Mutta ilmeisesti nepsyys tekee sen, että väkivaltaiset impulssit pääsevät suodattamattomina esille. Siinä mielessä nepsyys ja käytöshäiriö ovat ongelman ydin.
Vihapuhe, ilmiannoin nettipoliisille.
Syyte : 6kk ehdollista ja sakkoja
Vihapuhe
Vierailija kirjoitti:
Käytöshäiriöisen lapsen paikka ei ole normaaliluokassa. Integroimisen haittapuolet alkaa tulla pikkuhiljaa selviksi.
Väkivaltaiset yksilöt pitää laittaa muiden samanlaisten joukkoon. Turpiin saaminen toiselta samanlaiselta voi rauhoittaa ja saada tajuamaan, että ehkä minä pytynkin olemaan normaaliluokassa asiallisesti.
Integraation haittapuolet olivat selvät jo ennen integraatiota.
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki ala-asteikäiset ovat enemmän tai vähemmän väkivaltaisia.
Nepsydiagnoosi on vain reilulla kolmasosalla, ja lisäksi noin 20 prosentilla on nepsypiirteitä mutta ei diagnoosia.
Kun mä olin kasarilla ala-asteella, väkivaltaa ei kyllä juurikaan esiintynyt. Se oli hyvin harvinaista. Iso koulu oli Helsingin lähiössä. Turvallinen olo pitäis olla koulussa kaikilla.
Lasten psykiatriselle osastolle joutaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että koululla ole mitään keinoja puuttua väkivaltaan kuin ainoastaan väliaikainen koulusta erottaminen ja lasu. Viimekädessä on olemassa paikkoja myös näille väkivaltaisesti reagoiville lapsille, mutta sitä ennen siellä normikoulussa on pitänyt sattua aika paljon jo niitä väkivaltatilanteita.
Nepsyjen kohdalla kouluilla nimenomaan on mahdollisuus ennakoida ja estää väkivalta ennakolta.
Väkivalta alkaa vasta kun nepsy on niin ahdistunut, stressaantunut ja kuormittunut, että hän on taistele tai pakene -tilassa.
Osa pakenee ja osa taistelee. Ja kummastakin saa opettajalta rangaistuksen, mikä tietenkin pahentaa tilannetta entisestään.
Ne koulut jotka ovat pyytäneet neuvoa sairaalakoulusta, ovat saaneet hyviä neuvoja, jotka ovat käytännössä olleet ilmaisia toteuttaa.
Suurin ong
Sairaalakouluissahan opiskelee paljon myös ihan fyysiesti sairaita lapsia. Sinne ei yleensä oteta lainkaan väkivaltaisia. Ei syöpälastenkaan tarvitse ottaa iskuja vastaan.
Opettajan ja ohjaajan ainoa keino, kieltäytyä työtehtävistä. Tuota käytöstä ei saa mitenkään aisoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että koululla ole mitään keinoja puuttua väkivaltaan kuin ainoastaan väliaikainen koulusta erottaminen ja lasu. Viimekädessä on olemassa paikkoja myös näille väkivaltaisesti reagoiville lapsille, mutta sitä ennen siellä normikoulussa on pitänyt sattua aika paljon jo niitä väkivaltatilanteita.
Nepsyjen kohdalla kouluilla nimenomaan on mahdollisuus ennakoida ja estää väkivalta ennakolta.
Väkivalta alkaa vasta kun nepsy on niin ahdistunut, stressaantunut ja kuormittunut, että hän on taistele tai pakene -tilassa.
Osa pakenee ja osa taistelee. Ja kummastakin saa opettajalta rangaistuksen, mikä tietenkin pahentaa tilannetta entisestään.
Ne koulut jotka ovat pyytäneet neuvoa sairaalakoulusta, ovat saaneet hyviä neuvoja, jotka ovat käytännössä olleet ilmaisia toteuttaa.
Suurin ongelma tässä tuntuu olevan se, että opettajien egot
Onko sulla jotain lähdettä tähän, että opettajat kieltäytyvät neuvoista ja sairaalakoulun opettajien vierailuista? Ihan höpöhöpöä tuo. Olen ollut opettajana 23 vuotta, eikä koskaan ole ollut tarjolla tuollaista apua, neuvoja tai koulutusta firman puolesta. Ja jos joku tulee luokkaan avuksi, niin ei todellakaan pois ajeta. Mutta eipä ole tunkua ollut. En ole ikinä kuullut, että joku sairaalakoulun opettaja olisi ollut meille tai minnekään muuallekaan tulossa käymään.
Sitä paitsi tavallista isoa koulua ja isoa yleisopetuksen ryhmää ei ole mitenkään mahdollista muuttaa hankalammalle nepsylle turvalliseksi lintukodoksi. Siihen ei pysty kukaan opettaja vaikka olisi minkälainen fakiiri vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että koululla ole mitään keinoja puuttua väkivaltaan kuin ainoastaan väliaikainen koulusta erottaminen ja lasu. Viimekädessä on olemassa paikkoja myös näille väkivaltaisesti reagoiville lapsille, mutta sitä ennen siellä normikoulussa on pitänyt sattua aika paljon jo niitä väkivaltatilanteita.
Nepsyjen kohdalla kouluilla nimenomaan on mahdollisuus ennakoida ja estää väkivalta ennakolta.
Väkivalta alkaa vasta kun nepsy on niin ahdistunut, stressaantunut ja kuormittunut, että hän on taistele tai pakene -tilassa.
Osa pakenee ja osa taistelee. Ja kummastakin saa opettajalta rangaistuksen, mikä tietenkin pahentaa tilannetta entisestään.
Ne koulut jotka ovat pyytäneet neuvoa sairaalakoulusta, ovat saaneet hyviä neuvoja, jotka ovat käytännö
Ohiksena sanon, että ainakin täällä sairaalakouluja on useammassa eri yksikössä. Sairaalassa, psykiatrisen osastonhoitaja yhteydessä ja avosairaalakoulu.
Ei kuulu tavisluokalle. Se ei ole kenenkään edun mukaista.
En ymmärrä tätä joidenkin vanhempien asennetta, jonka mukaan koko maailmaa pitäisi muuttaa heidän epätyypillisen lapsensa mukaiseksi. Kuormittuu tai ei saa pakene tai taistele reaktioita tai ei, tämä on se maailmassa nissä niiden nepsyjenkin on elettävä ja siihen on sopeuduttava. Jos vanhempi sielltä taistelee maailmaan lapsensa mukaiseksi niin ei ole ihme, että lapsi alkaa myös väkivaltaiseksi. Hänellehän on annettu lupa olla sopeutumatta ja taistella.
Itse yläkouluajoilta muistan kun kaksi kundia ottivat painimatsia koulun luokan lattialla. Virallisilla papereilla olivat kuulemma ihan normaaleita.
En jaksanut lukea kaikkia kommenteja, mutta 20 vuoden opettajan työkokemuksella sanoisin, että maalaisjärjellä ajateltuna ei tietenkään ole.
Mutta resursseja muuhunkaan kun ei vaan ole. Aika monta kertaa moniongelmainen oppilas on lopulta palautettu tavalliseen kouluun yleisopetuksen ryhmään saatesanoilla ei pärjätty tämän kanssa sairaalakoulussa, joten palaa omaan lähikouluun tai siirretään oppilas takaisin omaan lähikouluun kuntoutumaan. Että näin.
Nepsyjen kohdalla kouluilla nimenomaan on mahdollisuus ennakoida ja estää väkivalta ennakolta.
Väkivalta alkaa vasta kun nepsy on niin ahdistunut, stressaantunut ja kuormittunut, että hän on taistele tai pakene -tilassa.
Osa pakenee ja osa taistelee. Ja kummastakin saa opettajalta rangaistuksen, mikä tietenkin pahentaa tilannetta entisestään.
Ne koulut jotka ovat pyytäneet neuvoa sairaalakoulusta, ovat saaneet hyviä neuvoja, jotka ovat käytännössä olleet ilmaisia toteuttaa.
Suurin ongelma tässä tuntuu olevan se, että opettajien egot eivät näytä kestävän sitä, että pitäisi pyytää apua ja vielä kuunnella neuvoja. Yllättävän moni opettaja on kieltänyt sairaalakoulun opettajan vierailun omassa koulussaan. Onneksi osa kuitenkin ottaa sairaalakoulun opettajan mielellään vierailulle luokkaansa.