Onko neuroepätyypillisen väkivaltaisen lapsen paikka oikeasti normaalissa koululuokassa?

Hyvä kysymys. Ei väkivaltaa saa sallia. Ei kyllä tahallista härnäämistäkään mutta väkivalta on siihen vaarallinen reaktio.

Väkivaltaisuus on tässä se ongelma, ei nepsyys.

T. Aikuinen nepsy.

Lähes kaikki ala-asteikäiset ovat enemmän tai vähemmän väkivaltaisia.

Nepsydiagnoosi on vain reilulla kolmasosalla, ja lisäksi noin 20 prosentilla on nepsypiirteitä mutta ei diagnoosia.

Et ole. Ärsyttää nämä terroristonepsyt, joiden vanhemmatkin usein piiloutuvat diagnoosin taakse.

Seuraan juuri tällaista teini-ikäistä "tuomasta" hyvin läheltä. Terrorisoi muuallakin kuin koulussa. Vanhemmat väittävät ettei saa mitenkään kuriin ja valittavat kun heitä syyllistetään. Luettelevat mitä kaikkea lapsen eteen on tehty. Paljon on tehty, mutta ongelma on se että kaikki luetellut asiat ovat terveydenhuollon, sosiaalitoimen tai viranomaisten tekemiä asioita. Kotona lapsi elää kuin pellossa, mistään teoista ei tule pientä sanallista nuhtelua suurempaa seurausta. Ja nämä teot eivät siis ole mitään pientä härnäämistä.

Ongelma on se, että koululla ole mitään keinoja puuttua väkivaltaan kuin ainoastaan väliaikainen koulusta erottaminen ja lasu. Viimekädessä on olemassa paikkoja myös näille väkivaltaisesti reagoiville lapsille, mutta sitä ennen siellä normikoulussa on pitänyt sattua aika paljon jo niitä väkivaltatilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki ala-asteikäiset ovat enemmän tai vähemmän väkivaltaisia.

Nepsydiagnoosi on vain reilulla kolmasosalla, ja lisäksi noin 20 prosentilla on nepsypiirteitä mutta ei diagnoosia.

Mutta ei tuolla levelillä,  että heitä pitäisi pidellä kiinni samalla kun huutavat tappouhkauksia. Joku suutuspäissään kaverin läpsäisy tmv pieni voi pikkukoululaisella vielä mennä, mutta sen keskeyttäminen ei normaalilla lapsella vaadi fyysisisiä toimia. Isolla koululaisella ei pitäisi olla enää sitä vähää.

Vierailija kirjoitti:

Et ole. Ärsyttää nämä terroristonepsyt, joiden vanhemmatkin usein piiloutuvat diagnoosin taakse.

Seuraan juuri tällaista teini-ikäistä "tuomasta" hyvin läheltä. Terrorisoi muuallakin kuin koulussa. Vanhemmat väittävät ettei saa mitenkään kuriin ja valittavat kun heitä syyllistetään. Luettelevat mitä kaikkea lapsen eteen on tehty. Paljon on tehty, mutta ongelma on se että kaikki luetellut asiat ovat terveydenhuollon, sosiaalitoimen tai viranomaisten tekemiä asioita. Kotona lapsi elää kuin pellossa, mistään teoista ei tule pientä sanallista nuhtelua suurempaa seurausta. Ja nämä teot eivät siis ole mitään pientä härnäämistä.

No kerroppa mitä siellä kotona pitäisi sitten tehdä, niin että lapsen väkivaltainen käytös loppuu? Rangaistukset harvoin auttavat pidrmpiaikaisesti näissä tilanteissa, vasn kyllä se on juuri se psykiatrinen terveydenhuolto ja lastensuojelu, jotka tarvitaan siihen ja välttämättä nekään eivät auta. Siinä vaiheessa kun lasu ja psyka on kuvioissa, niin siellä kotona todennäköisesti on kokeiltu jo lähes kaikki lailliset keinot mitä vanhempi voi tehdä ja jos ei ole, niin sieltä lasusta ja psykiatriselta niitä vinkkejä, apuja ja mahdollisesti lääkityksiä saa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Ei väkivaltaa saa sallia. Ei kyllä tahallista härnäämistäkään mutta väkivalta on siihen vaarallinen reaktio.

Väkivaltaisuus on tässä se ongelma, ei nepsyys.

T. Aikuinen nepsy.

Totta. Mutta ilmeisesti nepsyys tekee sen, että väkivaltaiset impulssit pääsevät suodattamattomina esille. Siinä mielessä nepsyys ja käytöshäiriö ovat ongelman ydin.

Ongelma on, että ei niitä sairaalakoulupaikkoja ja erityisluokkia vain ole tarjolla, vaikka lapsen sellaiselle pitäisikin päästä. Olen seurannut sivusta erään kunnan tilannetta, ja todella pahasti oireilevat lapset jonottaa erityisluokalle vuosia, eikä koskaan pääse koska ei mahdu. Tilannehan on kamala myös sille lapselle itselleen. Toki muillekin.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se, että koululla ole mitään keinoja puuttua väkivaltaan kuin ainoastaan väliaikainen koulusta erottaminen ja lasu. Viimekädessä on olemassa paikkoja myös näille väkivaltaisesti reagoiville lapsille, mutta sitä ennen siellä normikoulussa on pitänyt sattua aika paljon jo niitä väkivaltatilanteita.

Osaatko sinä tai joku muu sanoa, miten tilanne oli silloin "kultaisella 80-luvulla"? Kun ei koululuokissa tuollaista menoa katsottu ollenkaan. Tuon ajan koululaisena ja suvussa olevien opettajien juttuja kuunnelleena muistan ilmaisut "sairaalakoulu", "apukoulu", "tarkkailuluokka".

Milloin tämä tilanne on muuttunut? Miksi ei voida toimia samalla tavoin kuin aiempina vuosikymmeninä? (Ja ei, en tarkoita hernepussien päällä polvillaan komerossa istuttamiseen tai karttakepillä sormille paukuttamiseen asti menemistä ajassa taaksepäin.)

No eihän se ole. Eikä ole monen muunkaan paikka ns. normaaliluokassa. Se vaan on se, kun enää ei ole paikkoja näille tämäntyyppisille erityislapsille. Ei oo kumma, että Pisa-tulokset sukeltaa, kun luokissa on keskityttävä paljolti ihan muuhun kuin opettamiseen ja oppimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki ala-asteikäiset ovat enemmän tai vähemmän väkivaltaisia.

Nepsydiagnoosi on vain reilulla kolmasosalla, ja lisäksi noin 20 prosentilla on nepsypiirteitä mutta ei diagnoosia.

No ei kyllä lähes kaikilla ala-asteikäisillä ole se tilanne, että on "hyvä päivä", jos löi kaveria vain kahdesti.

Mun tyttäreni kesti juuri tuollaista luokallaan olevaa koko alakoulun. Nyt on kuudes luokka loppumassa.

Jossain vaiheessa tällä erityisoppilaalla oli oma resurssiopettaja, siis vain häntä varten. Nykyään oma avustaja ja nyt, tän kuudennen aikana, on ollut kaksin avustajan kanssa useimmat tunnit.

Ensimmäisen henkilökohtaisen tappouhkauksen tyttäreni sai ekalla.

Valitettavasti en näe kovin hyvää tulevaisuutta tällä häiriintyneellä oppilaalla. Väkivalta ja huumeet väistämättä tulevat olemaan elämän raamit. Kuoleeko ensin hän itse vai joku muu, on se muuttuja. Hirveää sanoa 12-vuotiaasta näin, mutta en voi muutakaan.

Oma lapseni on suojassa ensi syksystä alkaen juuri tältä yksilöltä.

Ja ei, tämän paikka ei olisi koskaan ollutkaan tavallisessa luokassa. Siellä on monta luokkakaveria terapian tarpeessa kaiken koetun jälkeen.

Ei tuo strömsöötä ole, mutta lievästi sanottuna yliampuvaa on myös syyttää jotain nepsy-lasta pisatuloksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole. Ärsyttää nämä terroristonepsyt, joiden vanhemmatkin usein piiloutuvat diagnoosin taakse.

Seuraan juuri tällaista teini-ikäistä "tuomasta" hyvin läheltä. Terrorisoi muuallakin kuin koulussa. Vanhemmat väittävät ettei saa mitenkään kuriin ja valittavat kun heitä syyllistetään. Luettelevat mitä kaikkea lapsen eteen on tehty. Paljon on tehty, mutta ongelma on se että kaikki luetellut asiat ovat terveydenhuollon, sosiaalitoimen tai viranomaisten tekemiä asioita. Kotona lapsi elää kuin pellossa, mistään teoista ei tule pientä sanallista nuhtelua suurempaa seurausta. Ja nämä teot eivät siis ole mitään pientä härnäämistä.

No kerroppa mitä siellä kotona pitäisi sitten tehdä, niin että lapsen väkivaltainen käytös loppuu? Rangaistukset harvoin auttavat pidrmpiaikaisesti näissä tilanteissa, vasn kyllä se on juuri se psykiatrinen terveydenhuolto ja lastens

Ei kai tuo voi olla siellä kotonakaan hyvä tilanne, etenkään jos on pienempiä sisaruksia.

Voisiko pahasti oireilevat lapset laittaa edes joksikin aikaa pysyvästi sisäoppilaitostyyppiseen sairaalakouluun? Eihän "normi" lastensuojelu koulukoteineen ym. pysty tekemään mitään, jos lapsilla on oikeasti aivoissa vikaa. Vai ajattelenko jotenkin vanhanaikaisesti, että jos ongelma on vain käytöshäiriö, silloin riittää, että lasta ohjataan jämäkästi kohti oikeanlaista ja hyväksyttyä käytöstä - ja että se toimii. Mutta että jos taustalla on häiriö aivojen toiminnassa (neuroepätyypillisyys), silloin normaali käytösohjaus ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Ei väkivaltaa saa sallia. Ei kyllä tahallista härnäämistäkään mutta väkivalta on siihen vaarallinen reaktio.

Väkivaltaisuus on tässä se ongelma, ei nepsyys.

T. Aikuinen nepsy.

Totta. Mutta ilmeisesti nepsyys tekee sen, että väkivaltaiset impulssit pääsevät suodattamattomina esille. Siinä mielessä nepsyys ja käytöshäiriö ovat ongelman ydin.

Kaikki nepsyt eivät ole väkivaltaisia. Ja jos nepsy onkin väkivaltainen, taustalla on esimerkiksi syvää väsymystä. Se ei oikeuta sitä, mutta jos tuon tietää, väkivaltaa voisi ennaltaehkäistä. Neuropsykiaktrinen uupumus on aivan omaa luokkaansa. Eivät nuo kuitenkaan ole yleensä huvikseen väkivaltaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se, että koululla ole mitään keinoja puuttua väkivaltaan kuin ainoastaan väliaikainen koulusta erottaminen ja lasu. Viimekädessä on olemassa paikkoja myös näille väkivaltaisesti reagoiville lapsille, mutta sitä ennen siellä normikoulussa on pitänyt sattua aika paljon jo niitä väkivaltatilanteita.

Osaatko sinä tai joku muu sanoa, miten tilanne oli silloin "kultaisella 80-luvulla"? Kun ei koululuokissa tuollaista menoa katsottu ollenkaan. Tuon ajan koululaisena ja suvussa olevien opettajien juttuja kuunnelleena muistan ilmaisut "sairaalakoulu", "apukoulu", "tarkkailuluokka".

Milloin tämä tilanne on muuttunut? Miksi ei voida toimia samalla tavoin kuin aiempina vuosikymmeninä? (Ja ei, en tarkoita hernepussien päällä polvillaan komerossa istuttamiseen tai karttakepillä sormille paukuttamiseen asti menemistä ajassa taaksepäin.)

 

Tilanne muuttui oleellisesti Sanni Grahn-Laasosen ollessa opetusministerinä.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se, että koululla ole mitään keinoja puuttua väkivaltaan kuin ainoastaan väliaikainen koulusta erottaminen ja lasu. Viimekädessä on olemassa paikkoja myös näille väkivaltaisesti reagoiville lapsille, mutta sitä ennen siellä normikoulussa on pitänyt sattua aika paljon jo niitä väkivaltatilanteita.

Osaatko sinä tai joku muu sanoa, miten tilanne oli silloin "kultaisella 80-luvulla"? Kun ei koululuokissa tuollaista menoa katsottu ollenkaan. Tuon ajan koululaisena ja suvussa olevien opettajien juttuja kuunnelleena muistan ilmaisut "sairaalakoulu", "apukoulu", "tarkkailuluokka".

Milloin tämä tilanne on muuttunut? Miksi ei voida toimia samalla tavoin kuin aiempina vuosikymmeninä? (Ja ei, en tarkoita hernepussien päällä polvillaan komerossa istuttamiseen tai karttakepillä sormille paukuttamiseen asti menemistä ajassa taaksepäin.)

Nykykoulussa on erilaisia opetusmetodeja ja tunteja kuin ennen. Ne voivat kuormittaa nepsyjä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että ei niitä sairaalakoulupaikkoja ja erityisluokkia vain ole tarjolla, vaikka lapsen sellaiselle pitäisikin päästä. Olen seurannut sivusta erään kunnan tilannetta, ja todella pahasti oireilevat lapset jonottaa erityisluokalle vuosia, eikä koskaan pääse koska ei mahdu. Tilannehan on kamala myös sille lapselle itselleen. Toki muillekin.

Tulee mieleen, että jos kunnat - jotka joutuvat vastaamaan näistä tahoista ja niiden riittävästä resursoinnista - laitettaisiin sanktioiden uhalla vastuuseen myös kaikkien koululaistensa koulumenestyksestä (PISA-tulokset, tai jotkut muut kansalliset testit), eiköhän alkaisi tapahtua? Jos tulisi sakkoja armovitosista ja keskitasoa alemmista suorituksista ylipäätään, varmasti aika äkkiä kunta järjestäisi yhden koulun kokonaan erityiskouluksi, jossa olisi riittävän pienet ryhmät ja riittävästi erityisohjaajia ynnä muita. Ongelma lienee se, että valtio eli veronmaksajat maksavat lopulta koulussa pieksettyjen lasten ahdistumiset, kouluttamattomuuden, syrjäytymisen, ennenaikaiset eläkkeet. Tällöin kunnalla ei ole mitään motivaatiota korjata tilannetta.

Toinen asia tietenkin on, miksi tämä tilanne jatkuu ilmeisesti monessa kunnassa jo ties miten pitkään. Kuitenkin kuntapäättäjät valitaan demokraattisilla vaaleilla. Miksi kuntiin valitaan ihmisiä, jotka eivät priorisoi lasten turvallista koulunkäyntiä?

Jep, annoin palaa nyt kunnolla. Ei minulla tietenkään ole noihin kysymyksiin vastausta.

Älkää enää vastatko tälle paskanjauhaja moukalle.. 👿👿👿👿👿👿👿

Samaa mieltä, ap.

Käämit kärähti viimeistään siinä kohtaa, kun äiti oli sitä mieltä, että ymmärtää muiden lasten pelon todistetusti väkivaltaisen lapsen hakkaamis- ja tappouhkauksia kohtaan jos on vaikka 20 cm lyhyempi. J*malauta on täysin ymmärrettävää, että normaali lapsi tuossa tilanteessa pelkää ihan pituudesta riippumatta!

Ja aivan sama, miten vaikea nepsylapsen on ymmärtää, että muiden lyöminen on väärin. Jos ei kykene olemaan lyömättä, niin sitten paikka ei pitäisi olla normaalikoulussa.

Mitä tuohon provosoimiseen tulee, niin muistan omilta kouluajoilta yhdenkin luokkaretken, jolla meidät muut käskettiin tien viereen riviin seisomaan kasvot samaan suuntaan, jotta selkiemme takana opettaja voisi yrittää suostutella mukaan sen joukosta karanneen häirikön. Koska häirikön mielestä se, että joku katsoi häntä kohti oli ko. päivänä "härnäämistä" ja "provosoimista". Että joo, varmaan monessa tilanteessa on epäselvää kuka on kiusattu ja kuka ei, mutta ei sekään ole sanottu, että kiusaajan näkökulma on aina totuus ja kiusatun jotain kaunistelua.