Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneet huonovointisin ikäluokka
24.05.2024 |
Heillä on vielä sodan arvet perimässään, vanhempansa eivät osanneet urbaanissa yhteiskunnassa heitä kasvattaa. He ovat yhteiskunnan taitteen epäonnisia lapsia.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti ole. Itse keksittyä potaskaa ladot vieläpä perusteluksi. 70-luvun lapsilla on hyvät lähtökohdat sietää vaikeuksia ja pärjätä hankalissakin tilanteissa, koska ovat viimeinen sukupolvi, jonka tietä ei ole tasoitettu kaikessa ja joka on elänyt myös teini-ikänsä pääasiassa ilman nettiä ja älylaitteita. Herkkä milleniaalilumihiutale sulaa paljon pienemmästä haasteesta ja alkaa oireilla.
Tämä on muuten totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvulla syntynyt. Koen eläneeni ihan onnellisen lapsuuden ja nuoruuden tavallisessa perheessä pikkukaupungissa. Lama ei vaikuttanut omaan elämääni tai tulevaisuuden suunnitelmiin oikeastaan mitenkään.
Lama osui moneen, mutta kasvatti ja opetti tärkeitä asioita elämästä.
Ehkä nuorempien on vaikea ymmärtää, mutta vaikeat ajat kasvattavat ja koulivat ihmisiä. On todella tervettä nähdä muutakin kuin yltäkylläisyyttä ja täydellisyyttä, juuri haasteiden puute kasvattaa ihmisistä heiveröisiä lellikakaroita, jotka pieni tuulenpuuska kaataa nurin.
Jaa kyllä itse väittäisin että nykyiset lumihiutale teinit kun jatkuvasti lehtien palstoillakin itketään huomiota ja valitetaan mielenterveys ongelmia, valitetaan kun ei mikään taaskaan mene niin kuin itse vaatii ja jatkuvasti vaaditaan muilta että itsellä olisi edes vähän parempi olla. Varmaan yksi kymmenestä nykylumihiutaleesta ei kärsi mielenterveysoireista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti ole. Itse keksittyä potaskaa ladot vieläpä perusteluksi. 70-luvun lapsilla on hyvät lähtökohdat sietää vaikeuksia ja pärjätä hankalissakin tilanteissa, koska ovat viimeinen sukupolvi, jonka tietä ei ole tasoitettu kaikessa ja joka on elänyt myös teini-ikänsä pääasiassa ilman nettiä ja älylaitteita. Herkkä milleniaalilumihiutale sulaa paljon pienemmästä haasteesta ja alkaa oireilla.
Ei todellakaan ole viimeinen sukupolvi. On ihan yleisesti tunnettu fakta, että vielä ysärillä lapset oli ihan oman onnensa nojassa. Mitään ei siloiteltu kenellekään. Siloittelut alkoi 2000-luvulla.
Sinä 90-luvun lapsena et tiedä millaista oli 70-luvulla. 70-luvulla syntynyt voi verrata näitä aikakausia, 90-luvulla syntynyt ei. Lähdetään vaikka siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvulla syntynyt. Koen eläneeni ihan onnellisen lapsuuden ja nuoruuden tavallisessa perheessä pikkukaupungissa. Lama ei vaikuttanut omaan elämääni tai tulevaisuuden suunnitelmiin oikeastaan mitenkään.
Lama osui moneen, mutta kasvatti ja opetti tärkeitä asioita elämästä.
Ehkä nuorempien on vaikea ymmärtää, mutta vaikeat ajat kasvattavat ja koulivat ihmisiä. On todella tervettä nähdä muutakin kuin yltäkylläisyyttä ja täydellisyyttä, juuri haasteiden puute kasvattaa ihmisistä heiveröisiä lellikakaroita, jotka pieni tuulenpuuska kaataa nurin.
No ei se lama ainakaan minulle mitään opetttanut. Ei näkynyt meidän elintasossa mitenkään. Kannattaa muistaa että emme ole samassa veneessä, vaan jokaisella on omat kokemuksensa eikä yleistyksiä parane tehdä liian paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvulla syntynyt. Koen eläneeni ihan onnellisen lapsuuden ja nuoruuden tavallisessa perheessä pikkukaupungissa. Lama ei vaikuttanut omaan elämääni tai tulevaisuuden suunnitelmiin oikeastaan mitenkään.
Lama osui moneen, mutta kasvatti ja opetti tärkeitä asioita elämästä.
Ehkä nuorempien on vaikea ymmärtää, mutta vaikeat ajat kasvattavat ja koulivat ihmisiä. On todella tervettä nähdä muutakin kuin yltäkylläisyyttä ja täydellisyyttä, juuri haasteiden puute kasvattaa ihmisistä heiveröisiä lellikakaroita, jotka pieni tuulenpuuska kaataa nurin.
No ei se lama ainakaan minulle mitään opetttanut. Ei näkynyt meidän elintasossa mitenkään. Kannattaa muistaa että emme ole samassa veneessä, vaan jokaisella on omat kokemuksensa eikä yleistyksiä parane tehdä liian paljon.
Tyhmä ei opi. Mä opin, että asuntolaina maksetaan pois eikä oteta mitään muita velkoja, niin lamoistakin selviää. Kyllä niistä konkursseista saattoi oppia, vaikka itse onneksi oli liian nuori velkaantumisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvulla syntynyt. Koen eläneeni ihan onnellisen lapsuuden ja nuoruuden tavallisessa perheessä pikkukaupungissa. Lama ei vaikuttanut omaan elämääni tai tulevaisuuden suunnitelmiin oikeastaan mitenkään.
Lama osui moneen, mutta kasvatti ja opetti tärkeitä asioita elämästä.
Ehkä nuorempien on vaikea ymmärtää, mutta vaikeat ajat kasvattavat ja koulivat ihmisiä. On todella tervettä nähdä muutakin kuin yltäkylläisyyttä ja täydellisyyttä, juuri haasteiden puute kasvattaa ihmisistä heiveröisiä lellikakaroita, jotka pieni tuulenpuuska kaataa nurin.
No ei se lama ainakaan minulle mitään opetttanut. Ei näkynyt meidän elintasossa mitenkään. Kannattaa muistaa että emme ole samassa veneessä, vaan jokaisella on omat kokemuksensa eikä yleistyksiä parane tehdä liian paljon.
Tämähän se on. Moni haluaa uskoa että se lama oli sellainen tasapuolinen kaikille, mutta kun ei se niin mennyt. Monet perheet eli niin kuin ennenkin, ei kaikilta mennyt työt eikä se lama lopulta ollut monelle kuin taustakohinaa telkkarin uutisissa. Paljon puhutaan pienyrittäjistä ja luodaan uhrinarratiivia, mutta sekin on muistettava että nämä itse ottivat lainaa ihan jäätäviä määriä ennen lainaa ja mokasivat itse ne asiansa kun eivät ottaneet riskejä huomioon. Osa siis luuseroi ihan omat asiansa. Sekin on uskallettava sanoa.
Ymmärrän että monella on houkutus nostalgisoida lamaa ja kuvitella sen olevan joku oman sukupolven "talvisota", johon kaikki osallistui ja kaikki kärsi, mutta kun se ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti ole. Itse keksittyä potaskaa ladot vieläpä perusteluksi. 70-luvun lapsilla on hyvät lähtökohdat sietää vaikeuksia ja pärjätä hankalissakin tilanteissa, koska ovat viimeinen sukupolvi, jonka tietä ei ole tasoitettu kaikessa ja joka on elänyt myös teini-ikänsä pääasiassa ilman nettiä ja älylaitteita. Herkkä milleniaalilumihiutale sulaa paljon pienemmästä haasteesta ja alkaa oireilla.
Ei todellakaan ole viimeinen sukupolvi. On ihan yleisesti tunnettu fakta, että vielä ysärillä lapset oli ihan oman onnensa nojassa. Mitään ei siloiteltu kenellekään. Siloittelut alkoi 2000-luvulla.
Sinä 90-luvun lapsena et tiedä millaista oli 70-luvulla. 70-luvulla syntynyt voi verrata näitä aikakausia, 90-luvulla syntynyt ei. Lähdetään vaikka siitä.
Juuri näin. Esim 70-luvun viimeinen ikäluokka 1979-syntyneet oli vuonna 1990 11-vuotiaita ja vuosikymmenen lopussa 20-vuotiaita. Siinä ajassa tapahtui paljon. Ihan eri maailma kuin jollakin 95-syntyneellä, joka oli vuonna 99 neljävuotias ja ei tietenkään voi sanoa mitään siitä ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä. Nuo ikäluokat sai nauttia lapsena ja nuorena hyvinvointiyhteiskunnasta kun se oli parhaimmillaan ja mentaliteetti oli ihan toinen kuin tänä päivänä. Joku lama oli toki, mutta se meni ohi.
Tottakai kasarilla oli ongelmaperheitä ja alkoholismia, joka jätti moneen (minuunkin) syvät häpeäarvet. Toisaalta valopilkkuina (tytöille) oli myönteinen hevoskulttuuri, aktiivinen ja omatoiminen tyttöys, johon moni onnistui tarttumaan. Pojille ehkä ne ensimmäiset tietokoneet, urheilu, mopot, kaikille elinvoimainen musiikki. Nuortenlehdet, jopa Suosikki pikkupaheellisuuksineen piti nuorten puolta ja ei-digitaalisena oli pureksittavaa, editoitua, siis jotenkin myönteiset viestit jäivät päällimmäiseksi enkä muista, että millään olisi peloteltu. Ahdistavat asiat olivat siis mahdollisesti vain lähipiirissä ja jos hyvä tuuri kävi, niistäkin pystyi puhumaan jonkun ystävän tai
Totta, että hevosurheilu tarjosi tytöille luvan olla sosiaalisesti hyväksytysti aktiivisia. Muuten olisi ollut pelkkää naisvoimistelua ja käsityöharrastuksia. Hevosten suhteen oli ok luoda paskaa tallilla, ohjastaa ravureita ja hypätä esteitä eikä sitä kukaan katsonut pahalla, että on epänaisellista. Kuitenkin se tyttöjen kasvatus vieläkin tähtäsi siihen sivistyneen kotirouvan rooliin jolla on korkeakoulutus ja työpaikka harrastuksena. Ainakin näin meillä. Minä soitin pianoa, ratsastin ja opin valmistamaan pitopöydän ja pitämään huolta vieraista sekä tekemään kotitöitä. Kapioita kerättiin tulevaa avioliittoa varten ja itseasiassa minulla on vieläkin osa näistä kapioista tallella :D Emäntäkouluun olisi pitänyt mennä lukion jälkeen. Sen kun suoritti niin sitten sai opiskella mitä huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti ole. Itse keksittyä potaskaa ladot vieläpä perusteluksi. 70-luvun lapsilla on hyvät lähtökohdat sietää vaikeuksia ja pärjätä hankalissakin tilanteissa, koska ovat viimeinen sukupolvi, jonka tietä ei ole tasoitettu kaikessa ja joka on elänyt myös teini-ikänsä pääasiassa ilman nettiä ja älylaitteita. Herkkä milleniaalilumihiutale sulaa paljon pienemmästä haasteesta ja alkaa oireilla.
Saat selkääsi jos kuolet ja minä annan sinulle syyn itkeä jos se itkeminen ei lopu. Näillä mentiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti ole. Itse keksittyä potaskaa ladot vieläpä perusteluksi. 70-luvun lapsilla on hyvät lähtökohdat sietää vaikeuksia ja pärjätä hankalissakin tilanteissa, koska ovat viimeinen sukupolvi, jonka tietä ei ole tasoitettu kaikessa ja joka on elänyt myös teini-ikänsä pääasiassa ilman nettiä ja älylaitteita. Herkkä milleniaalilumihiutale sulaa paljon pienemmästä haasteesta ja alkaa oireilla.
Saat selkääsi jos kuolet ja minä annan sinulle syyn itkeä jos se itkeminen ei lopu. Näillä mentiin.
No ei meillä ja olen 70-luvulla syntynyt.
Oletko koskaan miettinyt, että vanhempasi olivat yksinkertaisesti vain sekaisin eikä kyse ollut mihinkään aikakauteen sidoksissa olevasta asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti ole. Itse keksittyä potaskaa ladot vieläpä perusteluksi. 70-luvun lapsilla on hyvät lähtökohdat sietää vaikeuksia ja pärjätä hankalissakin tilanteissa, koska ovat viimeinen sukupolvi, jonka tietä ei ole tasoitettu kaikessa ja joka on elänyt myös teini-ikänsä pääasiassa ilman nettiä ja älylaitteita. Herkkä milleniaalilumihiutale sulaa paljon pienemmästä haasteesta ja alkaa oireilla.
Saat selkääsi jos kuolet ja minä annan sinulle syyn itkeä jos se itkeminen ei lopu. Näillä mentiin.
No ei meillä ja olen 70-luvulla syntynyt.
Oletko koskaan miettinyt, että vanhempasi olivat yksinkertaisesti vain sekaisin eikä kyse ollut mihinkään aikakauteen sidoksissa olevasta asiasta?
Väkivalta oli ihan normaali tapa kasvattaa meillä ja naapurustossa. Olin tyytyväinen kun oli nopeat jalat enkä saanut vyöstä niin kuin naapurin tyttö joka oli syvillä arvilla selästä. Toisen naapurin tytön isä pakotti tyttärensä hyppimään hyppynarulla itsensä väsyksiin, koska hänen mielestään tytär oli lihava. Oli täyden kympin oppilas ja normaalipainoinen sekä äärimmäisen lahjakas kaikessa mihin ryhtyi, mutta hänelle oli valittu kotiäidin rooli joten kaikki hänen kykynsä oli turhia paitsi ulkonäkö ja tietysti hoikkuus. Piti serkkua varten näyttää pantavalle jo alaikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti ole. Itse keksittyä potaskaa ladot vieläpä perusteluksi. 70-luvun lapsilla on hyvät lähtökohdat sietää vaikeuksia ja pärjätä hankalissakin tilanteissa, koska ovat viimeinen sukupolvi, jonka tietä ei ole tasoitettu kaikessa ja joka on elänyt myös teini-ikänsä pääasiassa ilman nettiä ja älylaitteita. Herkkä milleniaalilumihiutale sulaa paljon pienemmästä haasteesta ja alkaa oireilla.
Ei todellakaan ole viimeinen sukupolvi. On ihan yleisesti tunnettu fakta, että vielä ysärillä lapset oli ihan oman onnensa nojassa. Mitään ei siloiteltu kenellekään. Siloittelut alkoi 2000-luvulla.
Sinä 90-luvun lapsena et tiedä millaista oli 70-luvulla. 70-luvulla syntynyt voi verrata näitä aikakausia, 90-luvulla syntynyt ei. Lähdetään vaikka siitä.
Älä jaksa olla idari. Oletko jo nyt dementoitunut? SINÄ aloitit väittämisen kuinka tiedät että kaikki 70-luvun jälkeen syntyneet ovat jotain lellittyjä lumihiutaleita. Etkä ole syntynyt sillokn, joten et voi tietää. Eli... Mikä on selityksesi tälle oudolle käytöksellesi? Halu uhriutua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvulla syntynyt. Koen eläneeni ihan onnellisen lapsuuden ja nuoruuden tavallisessa perheessä pikkukaupungissa. Lama ei vaikuttanut omaan elämääni tai tulevaisuuden suunnitelmiin oikeastaan mitenkään.
Lama osui moneen, mutta kasvatti ja opetti tärkeitä asioita elämästä.
Ehkä nuorempien on vaikea ymmärtää, mutta vaikeat ajat kasvattavat ja koulivat ihmisiä. On todella tervettä nähdä muutakin kuin yltäkylläisyyttä ja täydellisyyttä, juuri haasteiden puute kasvattaa ihmisistä heiveröisiä lellikakaroita, jotka pieni tuulenpuuska kaataa nurin.
No edelleenkin me kasarin ja ysärinkin lapset ollaan kärsitty lamasta. You're not the only ones.
Ap:lla on itsellään hirveä tarve leikkiä jotain kidutettua lumihiutaletta 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvulla syntynyt. Koen eläneeni ihan onnellisen lapsuuden ja nuoruuden tavallisessa perheessä pikkukaupungissa. Lama ei vaikuttanut omaan elämääni tai tulevaisuuden suunnitelmiin oikeastaan mitenkään.
Lama osui moneen, mutta kasvatti ja opetti tärkeitä asioita elämästä.
Ehkä nuorempien on vaikea ymmärtää, mutta vaikeat ajat kasvattavat ja koulivat ihmisiä. On todella tervettä nähdä muutakin kuin yltäkylläisyyttä ja täydellisyyttä, juuri haasteiden puute kasvattaa ihmisistä heiveröisiä lellikakaroita, jotka pieni tuulenpuuska kaataa nurin.
No edelleenkin me kasarin ja ysärinkin lapset ollaan kärsitty lamasta. You're not the only ones.
Kerro millä tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvulla syntynyt. Koen eläneeni ihan onnellisen lapsuuden ja nuoruuden tavallisessa perheessä pikkukaupungissa. Lama ei vaikuttanut omaan elämääni tai tulevaisuuden suunnitelmiin oikeastaan mitenkään.
Lama osui moneen, mutta kasvatti ja opetti tärkeitä asioita elämästä.
Ehkä nuorempien on vaikea ymmärtää, mutta vaikeat ajat kasvattavat ja koulivat ihmisiä. On todella tervettä nähdä muutakin kuin yltäkylläisyyttä ja täydellisyyttä, juuri haasteiden puute kasvattaa ihmisistä heiveröisiä lellikakaroita, jotka pieni tuulenpuuska kaataa nurin.
No edelleenkin me kasarin ja ysärinkin lapset ollaan kärsitty lamasta. You're not the only ones.
Jokainen sukupolvi kärsii sillä omalla kyvyllään kärsiä kun aivokapasiteettia ymmärtää asiat on eri. Mitä enemmän ikää sitä enemmän ymmärrystä nähdä laajempia kokonaisuuksia ja on pääsy suurempaan määrään tietoa, toisaaltaan myös kyky ymmärtää ja kyky myös toimia ja vaikuttaa elämäänsä vaikuttavaan kokemukseen. Avuton lapsi on täysin eri roolissa kärsijänä kuin ihminen jolla on hieman valtaa vaikuttaa asioihinsa tai ihminen joka kykenee tekemään kokonaan itsenäisiä päätöksiä, joten jos ei tapeltaisi kuka kärsi eniten. Minä en kärsinyt lamasta mitenkään, kärsin ihan muista asioista mikä oli minun etuoikeuteni sinä aikana. Toisaaltaan se kärsimys ei rajoittunut lamaan vaan oli aina läsnä. Joten on sitten nämä laman ulkopuolisetkin kokemusmaailmat ihmisillä ja silti on kärsitty. Ylipäätään 90 luku oli alusta loppuun ankeaa ja ahdistavaa aikaa ilman lamaakin. Koko maailma tuntui vaipuvan silloin masennukseen.
Vierailija kirjoitti:
Korkeimmin koulutettu ikäluokka. Elivät helppoa elämää ja tuplatutkinnot yleisiä. Hyvä opintotuki mahdollisti opiskelun.
Helppoa elämää?? Riippuu varmaan mihin vertaa, mutta ei 70-luvulla syntyneiden elämä mitenkään helppoa ole ollut verrattuna vaikka 2000-luvulla Suomessa syntyneisiin. Ongelmat vaan ovat eri. Kirjoitin 1992, en päässyt opiskelemaan, ja oli lama. Kotona oli niin hirveää, että muutin pois ja elääkseni tein poikaystäväni kanssa hanttihommia. Siis kaikkeen sitä alentuikin, mutta töitä oli tehtävä. Poikaystävä auttoi joskus pimeästi raksoilla jne, aina ei saanutkaan sovittua palkkaa, sitten hän meni inttiin ja sai sieltä päivärahaa.
Välillä jouduin työttömäksi, mutta pääsin työkkärin kautta työllistämistyöhön, josta siis ei maksettu palkkaa vaan joku minimituki. Joka ikisessä työpaikassa oli rasvaisia ukkojen juttuja, lääppimistä jne.
Kun pääsin 23-vuotiaanan opiskelemaan, mikään siihenastisesta työstäni ei ollut kerryttänyt eläkettä. En uskaltanut ottaa opintolainaa joten työskentelin ravintola-, siivous-, lastenhoito- jne hommissa opintojen ohella. Kun valmistuin, en saanutkaan töitä. Tein hanttihommia ja ostin säästöilläni tietokoneen, opiskelin samalla itsenäisesti toista alaa, jolle työllistyin lopulta ja olin erilaisissa pätkätöissä nelikymppiseksi. Olin taas _itse_säästänyt_ ihan hulluna, ja pystyin hakeutumaan opiskelemaan itse maksettavaan, kalliiseen kouluun, josta sain tutkinnon ja pääsin uralla pykälän eteenpäin. Nyt iloitsen vakituisesta työstä.
Perhettä ei uskaltanut perustaa, se on ihan fine. Energia meni nuorena perusasioista taisteluun, eipä ehtinyt murehtia perseensä mallia tai ripsien kaarevuutta, jotka varmasti ovat ihan adekvaatti ahdistuksen aihe nykynuorille, en minä sitä.
Silti tuntuu hullulta, että joku kadehtii meidän ikäluokkaa. Lapsuuden vapaudesta ehkä joo, mutta muuten. Sitäpaitsi nykyään kun katsoo lastenkasvatusta, on ilo huomata, miten kiinnostuneita moni vanhempi on esim. lastensa harrastuksista. Mun vanhempia ei kiinnostanut mikään mitä tein. Mitä enemmän olin poissa silmistä, sen parempi, ja monella oli samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat oli pahimiinllan molemmat työttöminä. Kasvatus oli erittäin kylmäkiskoinen. Minun tarkkaavuushäiriö jäi huomaamatta koska niitä ei siihen aikaan tunnustettu etenkään tytöillä. Jotain töitä on pitänyt kokoajan tehdä koska vanhempien myötä häpesin niin syvästi työttömyyttä.
Toi ADHD/ADD on perinnöllistä. Eikä noita diagnooseja tunnettu tuolloin oli vaan pelkkä MBD.
Todennäkösesti tulee äitisi tai isäsi puolelta. Saattanut hypätä yhden sukupolven.
Varmasti sanoivat että olet kun se ja se, kuitattu sillä. Että meidän suvussa ollaan vaan tälläsiä tms.
Ei todellakaan ole viimeinen sukupolvi. On ihan yleisesti tunnettu fakta, että vielä ysärillä lapset oli ihan oman onnensa nojassa. Mitään ei siloiteltu kenellekään. Siloittelut alkoi 2000-luvulla.