70-luvulla syntyneet huonovointisin ikäluokka

Vierailija kirjoitti:

No en tiedä. Nuo ikäluokat sai nauttia lapsena ja nuorena hyvinvointiyhteiskunnasta kun se oli parhaimmillaan ja mentaliteetti oli ihan toinen kuin tänä päivänä. Joku lama oli toki, mutta se meni ohi. 

Höpö höpö. Ei heidän nuoruudessaan ollut hyvinvointiyhteiskuntaa. Mentaliteetti oli vihamielinen ja suvaitsematon. Lama tappoi ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuteen sattui 90 luvun lama ja tulevaisuuden näkymät olivat huonot. Välissä oli parempaa aikaa mutta nyt luvatuista eläkkeistä on turha enää unelmoida. Nuorille ei ole edes luvattu sellaista joten he eivät tule pettymään.

Meille jotka tulimme täysi-ikäisiksi lamavuosina sattui kyllä todella huono onni. Se on juuri se aika, jolloin yleensä pitäisi "ajatella isosti", mutta eihän sellaisen ankeuden keskellä pystynyt keskittymään kuin pieniin asioihin.

Höpsis. Opiskelin yliopistolla laman yli ja valmistuin sopivasti uuteen nousukauteen. Ihan paras ajoitus. Ja siihen aikaan oli ihan hyvät tuet, niillä pärjäsi kyllä.

1970-luvulla syntyneet ovat pystyviä työelämässä. Ei tämä mikään pahoinvoiva ikäluokka ole. Suuret ikäluokat toki hatuttavat, monella on itsekkäitä narsistisia vanhempia. 

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuteen sattui 90 luvun lama ja tulevaisuuden näkymät olivat huonot. Välissä oli parempaa aikaa mutta nyt luvatuista eläkkeistä on turha enää unelmoida. Nuorille ei ole edes luvattu sellaista joten he eivät tule pettymään.

Eläkejärjestelmä on edelleen olemassa. Toisaalta jo nyt 80-luvulls syntyneenä en usko hyötyväni siitä, joten ennakoin tulevaisuuttani säästämällä, mutta lapsia tähän epävarmaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen en koe sopivasti synnyttää.

Itse asiassa aiheesta on tehty Suomessakin ihan tutkimusta ja sen mukaan hyvinvoinnin huippu oli 70-luvulla syntyneillä. En ihan tarkalleen muista minä vuonna nousu kääntyi laskuksi, oisko ollut 1976 tai -77.

Vierailija kirjoitti:

Ja me 70-luvulla syntyneet joudutaan kärsimään saastaisista demareista ja demaroinnista kaikista pahiten. Ei ihme että pahoinvointi on tapissaan eikä kersojakaan tule. Tulisi edes sota, että noista kommarisaatanoista päästäisi eroon.

Tämä toiveesi saattaa täyttyä aika piankin. 

70-luvulla syntyneillä on mennyt parhaiten elämässä Suomen historiassa. Paras koulutus, töitä on ollut vaikka lama vähän kouraisi alussa. Tieteen kehityksen hedelmistä saatu nauttia niin tekniikassa kuin lääketieteessä.

EI mitään syytä olla allapäin. Toki joitakin nuoria jäi vielä 80-90 -lukujen konservatiivisten arvojen jalkoihin, vaikka pääasiassa aika liberaaleja arvoja on jo tällä porukalla.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan osattiin kasvattaa lapsia 70- luvulla. Vanhempia tuli totella, kouluissa oli kuria, ei ollut nepsynapsy y.m lapsia!

T. N  1970

Meidän koulussamme oli useita nepsylapsia. Asiaa ei vain tunnistettu. 

N1972

Vierailija kirjoitti:

Olen 70-luvulla syntynyt. Meillä oli lapsuus täynnä vapautta - lapset viilettivät jo pienestä saakka keskenään missä viilettivätkään, koska vanhemmat olivat töissä. Tästä on paljon hyviä muistoja, mutta toki sen ajan kasvatusmetodeja pidettäisiin nykyään lasten laiminlyöntinä. Somea tai nettiä ei ollut, mikä ainakin minun mielestäni on helpotus, vaikka olenkin ollut netin suurkuluttaja aina siitä saakka kun se tuli ihmisille käyttöön. Olen ollut paljon lapsena myös mummolla hoidossa, varsinkin kesäisin, mikä meille 70-luvun kersoille näyttää olleen tavallista.

Meidän kohtaloksi tuli 90-luvun lama, joka osui juuri siihen aikaan, kun olis pitänyt mennä työelämään. Ei menty ei, tai vaikeaa se oli ainakin. Monen vanhemmat erosivat jollei vieläkin pahempaa. Sen lisäksi meille oli varmastin hyvää tarkoittaen - mutta virheellisesti - väitetty, että meillä tulee olemaan loistavat näkymät työelämän suhteen, koska edessä on suuri

Todella hyvin kuvailtu. Lisäisin vielä, että maailma oli siihen aikaan turvallisempi paikka. Koko kylä kasvatti. Lapsille kehittyi selviämisen taitoja, koska kaikkea ei siloteltu valmiiksi, kuten nykyään tehdään. Harrastukset oli pääosin ilmaisia ja ulkona vietettiin suurin osa vapaa-ajasta. Ei ollut somen takia paineita olla tietynlainen.

Mielestäni 2000-luvulla syntyneet on epätasapainoisin porukka.

Eikä olla! 😄 

Tämä etusivulla keskusteluissa nyt.   Missä on boomereiden syyttely?  Hehän olivat 70-luvun vanhempia.  Monesti kaikkein huonoimmiksi vanhemmiksi moitittuja eri aikojen vanhemmista.

Olen 70-luvulla syntynyt. Koen eläneeni ihan onnellisen lapsuuden ja nuoruuden tavallisessa perheessä pikkukaupungissa. Lama ei vaikuttanut omaan elämääni tai tulevaisuuden suunnitelmiin oikeastaan mitenkään. 

En huomannut ikäluokassani ahdistusta, masennusta ja mieleterveyden häiriöitä lähellekään samassa mittakaavassa kuin vaikuttaa olevan nuoremmissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en tiedä. Nuo ikäluokat sai nauttia lapsena ja nuorena hyvinvointiyhteiskunnasta kun se oli parhaimmillaan ja mentaliteetti oli ihan toinen kuin tänä päivänä. Joku lama oli toki, mutta se meni ohi. 

Höpö höpö. Ei heidän nuoruudessaan ollut hyvinvointiyhteiskuntaa. Mentaliteetti oli vihamielinen ja suvaitsematon. Lama tappoi ihmisiä.

Todellakin oli hyvinvointiyhteiskunta. 70-luvulla syntyneet oli lapsia ja nuoria 80-luvulla, jolloin hyvinvointiyhteiskunta oli laajimmillaan ja parhaimmillaan. Muistan sen hyvin. Lama tuli sotkemaan asioita, mutta siitäkin mentiin yli. En suoraan sanottuna tiedä ketään joka syyttäisi edelleen ongelmiaan 30 vuotta sitten olleesta lamasta ikäisistäni (75-syntynyt).

Minusta tuon laman nostaminen joksikin sukupolven "kohtaloksi" on kyllä aika räikeää ylireagointia. Ollaanpa nyt rehellisiä: suurimmalle osalle lama ei aiheuttanut mitään pysyviä traumoja, itseasiassa se ei välttämättä näkynyt sen ihmeemmin. OK, koulussa kierrätettiin kirjoja ja oliko muistaakseni joku santsaamiskielto. Työttömyyttä oli osalla vanhemmista, mutta ansiosidonnainen päiväraha ja sossun tuet oli jo tuolloinkin. Isäni esim oli työttömänä koska oli raksalla, mutta minulle jäi mielikuva että hän oli hyvillään siitä. Myös useiden kavereideni perheissä lama ei näkynyt juuri mitenkään, olemme tästä aikuisena puhuneetkin. Kaikille tulee mieleen lähinnä jotkut lehdissä olleet topless-baarit, trenssitakeissa kävelevät rumat politiikot ja hauskat termit kuten "markka kelluu" yms. Ei todellakaan mitään traumaa, vaan ehkä enemmän Kummeli-meininkiä.

Olen syntynyt ihan 60-l lopussa ja vanhemmilla ei ollut mitään vanhemmustaitoja. Huudettiin ja haukuttiin koko ajan, se oli " kasvatusta".

Jaa, mä sain vastavalmistuneena heti vakiduunin, ja koulut oli kohtalaisia. Ei somea, tasokurssit koulussa jne. Hyvää elämää, on yhä 

Korkeimmin koulutettu ikäluokka. Elivät helppoa elämää ja tuplatutkinnot yleisiä. Hyvä opintotuki mahdollisti opiskelun.

Ei varmasti ole. Itse keksittyä potaskaa ladot vieläpä perusteluksi. 70-luvun lapsilla on hyvät lähtökohdat sietää vaikeuksia ja pärjätä hankalissakin tilanteissa, koska ovat viimeinen sukupolvi, jonka tietä ei ole tasoitettu kaikessa ja joka on elänyt myös teini-ikänsä pääasiassa ilman nettiä ja älylaitteita. Herkkä milleniaalilumihiutale sulaa paljon pienemmästä haasteesta ja alkaa oireilla. 

Ihan hyvin vaikuttaisi pyyhkivän tuntemillani 70-luvulla syntyneillä. 

Vanhemmat oli pahimiinllan molemmat työttöminä. Kasvatus oli erittäin kylmäkiskoinen. Minun tarkkaavuushäiriö jäi huomaamatta koska niitä ei siihen aikaan tunnustettu etenkään tytöillä. Jotain töitä on pitänyt kokoajan tehdä koska vanhempien myötä häpesin niin syvästi työttömyyttä.