Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneet huonovointisin ikäluokka
24.05.2024 |
Heillä on vielä sodan arvet perimässään, vanhempansa eivät osanneet urbaanissa yhteiskunnassa heitä kasvattaa. He ovat yhteiskunnan taitteen epäonnisia lapsia.
Kommentit (215)
Olen syntynyt 72 ja mielestäni olen elänyt hyvää elämää. Asuimme maalla, ja kasvatus oli varsin vapaata. Taloudellisesti tultiin toimeen mutta kauheasti ylimääräistä ei ollut, mutta nähdäkseni se oli aika tavanomaista. Mistään ei kuitenkaan ollut varsinaisesti puutetta. Olen edelleen varsin säästäväinen. Koulujen ryhmäkoot olivat pieniä ainakin verrattuna omien lasten kouluun. Lama ei meillä juuri näkynyt, vanhemmat olivat töissä julkisella sektorilla ja itse valmistuin ammattiin juuri laman päättyessä. Nokia ja matkapuhelinten kehitys oli silloin kuumimmillaan. Ehkä aika kultaa jo muistot, mutta olen tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja me 70-luvulla syntyneet joudutaan kärsimään saastaisista demareista ja demaroinnista kaikista pahiten. Ei ihme että pahoinvointi on tapissaan eikä kersojakaan tule. Tulisi edes sota, että noista kommarisaatanoista päästäisi eroon.
Useammin kuitenkin 70- luvulla syntyneillä isovanhemmat sotaveteraaneja. Suuret ikäluokat olivat synnytysiässä silloin.
Mutta elämät on erilaisia.
Nimenomaan osattiin kasvattaa lapsia 70- luvulla. Vanhempia tuli totella, kouluissa oli kuria, ei ollut nepsynapsy y.m lapsia!
T. N 1970
Vierailija kirjoitti:
Syntynyt 1971 ja ei mitään ongelmia mielenterveyden kanssa.Isä ja äiti olivat todella hyvät vanhemmat paljon tehtiin yhdessä asioita ( retkeilyä yms).Mummolla en ollut hoidossa ( niinkuin monet olettavat tämänikäisistä).Lama oli syvältä,mutta kun ei ollut tottunut matkusteluun jne niin kyllä siitä selvittiin.
Itse en muista olleeni kuin muutamia tunteja mummolassa hoidossa. Isovanhemmat jäivät hyvin etäisiksi. Eivät osanneet olla lasten kanssa ja väsyivät nopeasti. Jälkikäteen miettinyt, että eivät olleet edes mitenkään erityisen vanhoja.
Monella tapaa ollaan väliinputoajia, mutta ei auta surkutella kohtaloaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa AP pihalla asioista. Taitaa kateus kuumottaa poskia.
Olen 70- luvulla syntynyt. Ei ollut sellaista harrastus mahdollisuutta kuin nykypäivänä, että useita kertoja viikossa treeneihin. Oli kuitenkin melko paljon lapsia kerrostalon pihoissa. Ajettiin fillareilla räpättimet mukana. Leikittiin kirkonrottaa, joskus oli neppis skabaa, harvoin sain pari markkaa jäätelöön. Paljon hyviä muistoja. Ja lapset oli paljon ulkona, myös talvella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-74 syntynyt ja vasta aikuisena tajusin että olimme vähävaraisia, mutta minua ei onneksi kiusattu. 90-luvun lama oli kurjaa aikaa, ja vanhemmilla meni useampikin yritys nurin. Mutta kun ei ennen sitäkään elänyt kyllyydessä, niin siinä mielessä ei haitannut. Rahaa ei ollut silloin, eikä ole nytkään. Koko elämäni olen elänyt niukkuudessa ja kyllä se harmittaa kun muilla samanikäisillä on talot ja kesämökit maksettu ja itsellä ei ole edes omistusasuntoon mahdollisuutta. Olen työssäkäyvä, mutta yh:n rahat ei riitä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan osattiin kasvattaa lapsia 70- luvulla. Vanhempia tuli totella, kouluissa oli kuria, ei ollut nepsynapsy y.m lapsia!
T. N 1970
Oli nepsylapsia, mutta niillä ei olllut diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä 80-luvulla syntyneet on kilahtanein porukka. Ja sitten tietysti suuret ikäluokat. Mutta muut näissä väleissä on jotenkin järkevimpiä. Jos on nyt karkeasti yleistetään.
Mulla vähän sama olo. Jenkeissä voi olla nuoremmat ns enemmän sekaisin, meillä ehkä enemmän 30-40vuotiaat voi huonoimmin, siis ovat yllättävän jyrkkiä kannoissaan. Vanhemmat keskimäärin ovat joutuneet lyömään jo päätään seinään ja moni oppinutkin jotain. Nuoremmilla taas varautunut asenne ns vouhotuksiin.
Mielestäsi siis terve ihminen on jotain tasapäistä idioottimassaa? hyvin on boomerivanhempasi sinut alistuneeksi kouluttaneet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä 80-luvulla syntyneet on kilahtanein porukka. Ja sitten tietysti suuret ikäluokat. Mutta muut näissä väleissä on jotenkin järkevimpiä. Jos on nyt karkeasti yleistetään.
Mulla vähän sama olo. Jenkeissä voi olla nuoremmat ns enemmän sekaisin, meillä ehkä enemmän 30-40vuotiaat voi huonoimmin, siis ovat yllättävän jyrkkiä kannoissaan. Vanhemmat keskimäärin ovat joutuneet lyömään jo päätään seinään ja moni oppinutkin jotain. Nuoremmilla taas varautunut asenne ns vouhotuksiin.
Meillä 30-40 vuotiaat osaavat ajatella omilla aivoillaan. Kaikki siitä vanhemmat ja nuoremmat menevät massan mukana ja ovat tyhmiä kuin saappaat kun eivät osaa itse ajatella mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä. Nuo ikäluokat sai nauttia lapsena ja nuorena hyvinvointiyhteiskunnasta kun se oli parhaimmillaan ja mentaliteetti oli ihan toinen kuin tänä päivänä. Joku lama oli toki, mutta se meni ohi.
Ei mennyt. Isä teki konkurssin eikä kestänyt sitä vaan teki itsemurhan. Äiti masentui eikä ole ollut sen jälkeen kunnossa. Lapsilla menee miten menee. Jälkensä se jätti.
Meillä se meni taas melko helposti. Kokemuksia on yhtä paljon kuin on yksilöitä. Tiedän, että toisille kokemus oli hirveä.
70-lukulaisten erikoisuus on tietty hybridi malli: he olivat uutta sukupolvea, jolla oli hyvä koulutus ja suhde nykyaikaan, mutta heidän lapsuutensa oli analoginen ilman nettiä ja heillä oli suora kontakti vanhaan maailmaan (isovanhemmat jotka suurimmalla osalla sotasukupolvea). Näkisin tämän etuna.
Olen 70-luvulla syntynyt. Meillä oli lapsuus täynnä vapautta - lapset viilettivät jo pienestä saakka keskenään missä viilettivätkään, koska vanhemmat olivat töissä. Tästä on paljon hyviä muistoja, mutta toki sen ajan kasvatusmetodeja pidettäisiin nykyään lasten laiminlyöntinä. Somea tai nettiä ei ollut, mikä ainakin minun mielestäni on helpotus, vaikka olenkin ollut netin suurkuluttaja aina siitä saakka kun se tuli ihmisille käyttöön. Olen ollut paljon lapsena myös mummolla hoidossa, varsinkin kesäisin, mikä meille 70-luvun kersoille näyttää olleen tavallista.
Meidän kohtaloksi tuli 90-luvun lama, joka osui juuri siihen aikaan, kun olis pitänyt mennä työelämään. Ei menty ei, tai vaikeaa se oli ainakin. Monen vanhemmat erosivat jollei vieläkin pahempaa. Sen lisäksi meille oli varmastin hyvää tarkoittaen - mutta virheellisesti - väitetty, että meillä tulee olemaan loistavat näkymät työelämän suhteen, koska edessä on suuri työvoimpula. Sitä pulaa ei koskaan tullut, joten kyllähän ne meistä, joilla ei niin hyvin ole mennyt, kokevat jääneensä väliinputoajiksi työelämässä ja sitä myötä koko elämässä.
90-luvun lama meni ohi, mutta yhteiskunta ei enää palannut ennalleen. Siitä saakka ollaan menty hiljaista alamäkeä, joka viime aikoina on taas kiihtynyt. Mistään eläkepäivistä tämän ikäluokan ihmiset tuskin uskaltavat enää edes haaveilla, kuten eivät meitä nuoremmatkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän me 60 & 70 -lukulaiset tehty muuta kuin nostettiin Nokia maailman menestykseen. Ja pari muutakin firmaa. Vasemmistopoliitikot eivät säästäneet hyvinä aikoina vaan tuhlasivat kun olisi pitänyt varautua pahoihin aikoihin. 60 & 70 luvulla syntyneet ovat maan varakkain porukka tällä hetkellä. Kylmä fakta ja fiksuin porukka.
En jaksa uskoa tähän väitteeseen. Tämän päivän nuoret on ne pahoinvoivin osa, se on selvä.
Olen syntynyt -75 ja olin lapsena paljon mummolassa hoidossa. Kesällä jopa 2 kuukautta kun oli loma. Mikäs siellä maalla oli ollessa, vaikka nykyään se tuntuu oudolle että vanhemmat saattoivat jättää noin. Mutta meillä molemmat vanhemmat oli duunareita ja tekivät ylitöitä yms paljon. Lomat tietysti hekin mummolassa.
Suhde isovanhempiini oli hyvin tiivis, jossain määrin läheisempi jopa kuin omiin vanhempiin. En ole varma olinko harkittu lapsi, mutta isovanhemmille olin haluttu aina. Tänä lämmittää mieltä vielä tänäänkin. Isovanhempien kautta opin paljon asioita, joita ei kyllä kouluissa opetettu. Rauha sieluilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan osattiin kasvattaa lapsia 70- luvulla. Vanhempia tuli totella, kouluissa oli kuria, ei ollut nepsynapsy y.m lapsia!
T. N 1970
Oli nepsylapsia, mutta niillä ei olllut diagnoosia.
Niinpä. Silloin "villit" lapset kuritettiin hiljaisiksi, mikä taas johti päihteiden liikakäyttöön ja mielenterveyden ongelmiin. Ei kyllä kannata 70-lukua ihailla ainakaan tuon takia.
70-luvulla syntyneet on hyviä selviytyjiä. Aivan toista kuin nämä nykyajan näpsymarisijat.
Tiedä siitä hyvinvoinnista. Synnyin -70, isä oli sotaveteraani ja alkoholisti ja kotielämä köyhyyttä ja kaaosta.