Yle: Koulupsykologeista on pulaa lähes kaikkialla. Entisenä koulupsykologina en ihmettele yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole palkka vaan progressiivinen verotus. Jos saisit 4000e sijaan sen 4500e, käteen jäisi vain 200e enemmän, mistä ei ole juuri mitään iloa, jos ymmärtää edes hitusen inflaatiosta ja siitä, miten maailma toimii. Suomen ongelma on progressiivinen verotus, joka pitää köyhät köyhinä ja aiheuttaa myös em. yhteiskunnalliset ongelmat.

 

Suomen ongelma on nykyään se että ihmisillä teetetään liikaa töitä, olkoonpa palkkataso mikä hyvänsä. Tuollakin koululla voisi hyvin olla yhden sijasta pari kolme psykologia jakamassa työtaakkaa.

Kun yhteenkään virkaan ei ole hakijaa heikon palkkauksen vuoksi, miten ajattelit palkata kolme? Varsinkin kun se työmäärä ei ollut se pääongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkikasvu pääsi nyt suoraan todistusvalinnalla opiskelemaan psykologiaa. Kun kysyin mitä aikoo tehdä isona, hän sanoi "no en ainakaan terkka- tai koulupsykologiksi!"

Koulupsykologin työllä on tosiaan aika huono maine psykologien keskuudessa (oikeastaan syystäkin). Tämän seurauksena koulupsykologiksi päätyy usein vastavalmistuneita, joilla on tarve saada ensimmäinen oman alan työpaikka. Kokemattomalle ja tuoreelle psykologille koulupsykologin työ sitten onkin ihan hirveä kokemus usein: olet yksin vastuussa asioista ja pitäisi tietää kaikki autismikirjosta, syömishäiriöistä, ahdistuksesta, kielellisestä erityisvaikeudesta, mutismista ja ties mistä muusta. Sitten nuori psykologi lähtee hippulat vinkuen muihin töihin heti kun mahdollista. Meilläkin välillä uusi työntekijä lähti kuukaudessa muualle.

Ap

Mitenkähän hankalaa on saada muita psykologin töitä aluksi, jos valmistuu vasta melko vanhana, 46-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkikasvu pääsi nyt suoraan todistusvalinnalla opiskelemaan psykologiaa. Kun kysyin mitä aikoo tehdä isona, hän sanoi "no en ainakaan terkka- tai koulupsykologiksi!"

Koulupsykologin työllä on tosiaan aika huono maine psykologien keskuudessa (oikeastaan syystäkin). Tämän seurauksena koulupsykologiksi päätyy usein vastavalmistuneita, joilla on tarve saada ensimmäinen oman alan työpaikka. Kokemattomalle ja tuoreelle psykologille koulupsykologin työ sitten onkin ihan hirveä kokemus usein: olet yksin vastuussa asioista ja pitäisi tietää kaikki autismikirjosta, syömishäiriöistä, ahdistuksesta, kielellisestä erityisvaikeudesta, mutismista ja ties mistä muusta. Sitten nuori psykologi lähtee hippulat vinkuen muihin töihin heti kun mahdollista. Meilläkin välillä uusi työntekijä lähti kuukaudessa muualle.

Ap

 

Voi luoja teitä tyhmiä 🤦🏻 eiköhän psykologeilla pidä olla näistä sairauksista pikkaisen syvempi tuntemus kuin joku oppikirjamainen kuvaus minkä jokainen voi netistä lukea. Psykologin pitää testailla ja tulkita testejä ja ilmoittaa lääkärille tulokset, jotka voi tehdä diagnoosit. Näihin ei mikään lyhyt kuvaus ja maallikkoarvailut riitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologiksi opiskelleelle mainitsemiesi asioiden ei pitäisi olla liian vaikeita, kun me terveydenhoitajat ja opettajatkin joudumme näitä asioita käsittelemään jatkuvasti työssämme vanhempien, lasten ja nuorten kanssa. Mitä ihmettä psykologit opiskeluaikanaan oppii?

Jos kerran tiedätte kaiken tarvittavan, eikö terveydenhoitajan ja opettajan avun pitäisi riittää näihin? 

En ole ikinä kuullut kenenkään opettajan sanovan, että pystyisi auttamaan noista ongelmista kärsiviä oppilaita. Opettaja ei sentään kaikkeen kykene. Ilmeisesti terveydenhoitaja kykenee? 

 

 

 

Itse 25 vuotta kliinisessä työssä toimineena psykologina sanon, että tässä on yksi suurimmista ongelmista esillä. Yksikään toinen ammattiryhmä ei ole niin valittava ja epäkolleg

Alemmuuskompleksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkikasvu pääsi nyt suoraan todistusvalinnalla opiskelemaan psykologiaa. Kun kysyin mitä aikoo tehdä isona, hän sanoi "no en ainakaan terkka- tai koulupsykologiksi!"

Koulupsykologin työllä on tosiaan aika huono maine psykologien keskuudessa (oikeastaan syystäkin). Tämän seurauksena koulupsykologiksi päätyy usein vastavalmistuneita, joilla on tarve saada ensimmäinen oman alan työpaikka. Kokemattomalle ja tuoreelle psykologille koulupsykologin työ sitten onkin ihan hirveä kokemus usein: olet yksin vastuussa asioista ja pitäisi tietää kaikki autismikirjosta, syömishäiriöistä, ahdistuksesta, kielellisestä erityisvaikeudesta, mutismista ja ties mistä muusta. Sitten nuori psykologi lähtee hippulat vinkuen muihin töihin heti kun mahdollista. Meilläkin välillä uusi työntekijä lähti kuukaudessa muualle.

Ap

Muiden töiden saaminen vastavalmistuneena riippuu paljon siitä, missä päin asuu ja työskentelee. Pienemmillä paikkakunnilla ja syrjäisemmillä seuduilla olet todennäköisesti ainoa psykologi, joka työtä hakee. Minä teen nyt toimea, joka oli tyhjänä neljä vuotta ennen kuin tulin. Kasvukeskuksissa on enemmän kilpailua, mutta toisaalta enemmän toki työpaikkojakin. Lasten ja nuorten palveluissa on kovempi vaihtuvuus kuin aikuisten palveluissa. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole palkka vaan progressiivinen verotus. Jos saisit 4000e sijaan sen 4500e, käteen jäisi vain 200e enemmän, mistä ei ole juuri mitään iloa, jos ymmärtää edes hitusen inflaatiosta ja siitä, miten maailma toimii. Suomen ongelma on progressiivinen verotus, joka pitää köyhät köyhinä ja aiheuttaa myös em. yhteiskunnalliset ongelmat.

200e enemmän käteen / kuukausi, sijoitettuna 40 vuoden työuran ajan kohtuullisella 4% reaalituotolla tekee suulinpiirtein neljännesmiljoonan. Tai knokreettisesti voi ajatella vaikka niin että pari sataa kuussa käteen tekee työuran aikana yhden ihan asiallisen kesämökin verran eroa.

Pienituloisemmallahan tuo on suhteellisesti vielä isompi juttu, eli se pari sataa euroa käteen / kk voi tehdä eron sen välillä onko eläkkeelle jäädessä velaton omistusasunto vai asuuko edelleen vuokralla.

Ymmärrätköhän itse mitään talouasioista, ei vaikuta siltä.

Koulupsykologin toimi on varmaankin alunperin ollut suorittaa koulunkäyntiin liittyviä testejä, jotta opetusta voitaisiin järjestää yksilöidysti myös erilaisista oppimisen ongelmista kärsiville lapsille. Ideana ei ole ollut hoitaa mielenterveydenongelmia tai antaa esim. terapiaa. Lapsiaines on kuitenkin joka paikassa vaikeutunut ja psykiatrian resurssit eivät mitenkään kykene lasten ongelmiin vastaamaan. Sitä psykiatrian erikoisalaan kuuluvaa työtä on valunut sitten täysin hallitsemattomasti kaikkialle muualle. Opettajat, koulupsykologit, lastensuojelu jne. Kaikki aivan suossa mt lasten ja nuorten asioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Koulupsykologin toimi on varmaankin alunperin ollut suorittaa koulunkäyntiin liittyviä testejä, jotta opetusta voitaisiin järjestää yksilöidysti myös erilaisista oppimisen ongelmista kärsiville lapsille. Ideana ei ole ollut hoitaa mielenterveydenongelmia tai antaa esim. terapiaa. Lapsiaines on kuitenkin joka paikassa vaikeutunut ja psykiatrian resurssit eivät mitenkään kykene lasten ongelmiin vastaamaan. Sitä psykiatrian erikoisalaan kuuluvaa työtä on valunut sitten täysin hallitsemattomasti kaikkialle muualle. Opettajat, koulupsykologit, lastensuojelu jne. Kaikki aivan suossa mt lasten ja nuorten asioissa. 

Aikuisten mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat tässä myös ongelma. Monien, ei toki kaikkien, lasten ongelmat ovat peräisin vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmista. Kun näitä vanhempia hoidetaan huonosti tai ei ollenkaan oireilevat lapset.

Up

Miten vidussa ennen pärjäsivät. Ei ollut psykologeja. Lieneekö koko ala huuhaata. Antakaa pennulle ja vanhemmille työtä, leipää, järkevää tekemistä mieluummin. Siinä tulee psykologiaa kylkiäisenä. 

"Ongelma ei ole palkka vaan progressiivinen verotus. Jos saisit 4000e sijaan sen 4500e, käteen jäisi vain 200e enemmän, mistä ei ole juuri mitään iloa,"

Se mitä en nykymaailmassa ymmärrä on se miten satanen tai kaksi lisää ei ole enää kellekään mitään. Kuitenkin jos saat 200e/kk lisää käteen niin se on 2400e vuodessa. Onko tosiaan niin että tuollainen summa ei enää ihmisille ole mitään vai miksi pitäisi aina saada tonneja lisää käteen ennen kuin tuntuu missään?

Olin jonkin aikaa töissä koulupsykologina. Oppilaita olisi ollut tulossa vastaanotolle ovista ja ikkunoista. Monen oppilaan asiat olivat monimutkaisia ja kriisiytyneitä, osa erikoissairaanhoitoon kuuluvia. Yritin kannatella heitä oman terveyteni uhalla, koska erikoissairaanhoitoon ei päässyt. 

Nyt teen työtä toisella sovellusalalla ja saan pienempää palkkaa, kuin mitä nykyisin monessa koulupsykologin työssä saa. Hallitsen työtäni ja saan todennäköisemmin pitää terveyteni. Palkalla ei ole minulle juurikaan väliä, mutta työoloilla on. Mistään rahasta en menisi takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Arvostan koulupsykologin työtä. Meillä on ainakin aivan ihanan huumorintajuinen ja järkevä psykologi tällä hetkellä. On vähän iäkkäämpänä opiskellut ja elämänkokemus näkyy toiminnassa. Pahimpia on olleet vastavalmistuneet, jotka verhoutuvat teennäisen puheen ja ammatillisen naamion taakse. Tavallaan tulee mieleen, että he ovat niin epävarmoja, että se oma persoona kahvikupinkin ääressä on hyytävän kuivakka. On jäänyt oikeastaan aika humoristisia muistoja yhdestä tämmöisestä, kun antoi tutkimuspalautetta vanhemmille ja ilmaisi yksinkertaisetkin asiat koketeeraavalla kielellä. Jos kyse oli päänsärystä, niin hän selitti: "jos sinulla Maija sitten jatkossa ilmenee kiputiloja pään alueella..." Voi luoja. Sanoisi, että "jos sulla on jatkossa näitä päänsärkyjä". 

Psykologeja pitäisi kouluttaa paljon enemmän. Hyviä hakijoita jää paljon rannalle ja pulaa on tekijöistä, joten ratkaisu on yksinkertainen.

Se ammatillinen minä ei oo vielä kehittynyt. Ammatillinen kypsyminen tapahtuu työvuosien aikana. Tottakai se on kehittyneempää jollain viisikymppisellä kuin kaksikymppisellä. Viisikymppinen osaa myös ottaa työn enemmän työnä eikä asiat hetkauta enää samallatavalla kuin nuorempana. 

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Miten vidussa ennen pärjäsivät. Ei ollut psykologeja. Lieneekö koko ala huuhaata. Antakaa pennulle ja vanhemmille työtä, leipää, järkevää tekemistä mieluummin. Siinä tulee psykologiaa kylkiäisenä. 

Pärjättiinkö ennen? 

Työ, leipä ja järkevä tekeminen kuulostavat hyviltä periaatteilta. Tällä hetkellä osalla on epävarmuustekijöitä noiden jokaisen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vidussa ennen pärjäsivät. Ei ollut psykologeja. Lieneekö koko ala huuhaata. Antakaa pennulle ja vanhemmille työtä, leipää, järkevää tekemistä mieluummin. Siinä tulee psykologiaa kylkiäisenä. 

Pärjättiinkö ennen? 

Työ, leipä ja järkevä tekeminen kuulostavat hyviltä periaatteilta. Tällä hetkellä osalla on epävarmuustekijöitä noiden jokaisen kohdalla.

Jos ajatellaan, että työtä riittää vain osalle kansasta niin se osa joka jää ulkopuolelle helposti sairastuu mieleltään. Ylivoimaisesti paras kuntoutus olisi se työpaikka, mutta ei niitä ole tulossa mistään. Niiden määrähän vähenee koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vidussa ennen pärjäsivät. Ei ollut psykologeja. Lieneekö koko ala huuhaata. Antakaa pennulle ja vanhemmille työtä, leipää, järkevää tekemistä mieluummin. Siinä tulee psykologiaa kylkiäisenä. 

Pärjättiinkö ennen? 

Työ, leipä ja järkevä tekeminen kuulostavat hyviltä periaatteilta. Tällä hetkellä osalla on epävarmuustekijöitä noiden jokaisen kohdalla.

Jos ajatellaan, että työtä riittää vain osalle kansasta niin se osa joka jää ulkopuolelle helposti sairastuu mieleltään. Ylivoimaisesti paras kuntoutus olisi se työpaikka, mutta ei niitä ole tulossa mistään. Niiden määrähän vähenee koko ajan.

Tämäpä. Toki myös työelämä on kuormittavaa ja tuo osalle omat haasteensa. 

Psykologi burnoutissa, ei kuulosta ammattimaiselta. Pistää muka muiden elämiä kuntoon, mutta on itse hukassa. Tiesin, ettei se ole oikea ammatti.

Vierailija kirjoitti:

Psykologi burnoutissa, ei kuulosta ammattimaiselta. Pistää muka muiden elämiä kuntoon, mutta on itse hukassa. Tiesin, ettei se ole oikea ammatti.

Niinpä, lääkärikään ei saa sairastua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi burnoutissa, ei kuulosta ammattimaiselta. Pistää muka muiden elämiä kuntoon, mutta on itse hukassa. Tiesin, ettei se ole oikea ammatti.

Niinpä, lääkärikään ei saa sairastua.

Mieti vähän. Psykologilla pitäisi olla välineet suojella mentaaliterveyttään.