Lue keskustelun säännöt.
Yle: Koulupsykologeista on pulaa lähes kaikkialla. Entisenä koulupsykologina en ihmettele yhtään.
22.05.2024 |
Ylen juttu: https://yle.fi/a/74-20089797
Kouluspykologipula on taas noussut otsikoihin. Lähes jokaisella hyvinvointialueella koulupsykologeista on pula, ja vajetta palkataan kalliilla ostopalveluilla. Silti hyvinvointialueet eivät tunnu edes harkitsevan koulupsykologien palkkojen nostamista. Useammalla isommalla hyvinvointialueella palkka alkaa edelleen kolmosella, ja sitten ihmetellään, kun hakijoita ei ole.
Olin itse koulupsykologi yli kolmen vuoden ajan. Olin työssä hyvä, ja itse työ oli ihan kivaakin. Työtä ja vastuuta vain oli aivan liikaa yhden ihmisen niskassa, kun lasten- tai nuorisopsykiatrialle oli yli puolen vuoden jono. Olin kolme viikkoa burn out -sairauslomalla, ja päätin että nyt riittää. Vajaan vuoden olen ollut töissä toisella hyvinvointialueella perustason aikuisten palveluissa. Palkka on tällä hyvinvointialueella parempi (tosin vain karvan verran yli 4000€ edelleen) ja työmäärä huomattavasti kohtuullisempi. Vanhalle koululleni ei nyt koko tänä lukuvuonna saatu uutta koulupsykologia. Minulta sinne jäi jo valmiiksi kolmisenkymmentä keskustelukontaktia ja noin 15 oppillaan tutkimusjono. Molemmat listat ovat varmasti tässä vuoden aikana kasvaneet, jolloin on entistä vaikeampaa saada sinne ketään pahoinvointipommia purkamaan.
Kommentit (187)
Olin taannoin eliittilukion paras psykologiassa, opettajan sanoin. Psykologia tieteenalana kiinnosti ja sopi minulle. En mennyt sitä kuitenkaan opiskelemaan, koska tiesin millaisiin töihin siitä koulutuksesta usein päätyy, ja ne eivät napanneet, varsinkin palkkatasoon nähden.
Kysymykseni kuuluukin, miksi ihmiset eivät mieti näitä asioita etukäteen? Mennään vaan jääräpäisesti silti sinne psykalle ja sitten valitetaan, kun ne työt ja palkat on just ne mitä oli etukäteen tiedossakin. Psykalle hakee niin paljon jengiä, että väkisinkin tulee mieleen, että karsitaanko hakuvaiheessa turhaan sellaisia jotka "tyytyisivät" siihen hommaan ja sen sijaan otetaan niitä jotka alkavat heti hamuta jotain eliittiasemaa ja palkkaa ilman että tarvitsisi työssä olla ihmiskontakteja. Eli sellaisia lukunörttejä. Vähän sama kuin lääkiksessä; kaikki haluavat nykyään tutkijoiksi tai johtajiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin taannoin eliittilukion paras psykologiassa, opettajan sanoin. Psykologia tieteenalana kiinnosti ja sopi minulle. En mennyt sitä kuitenkaan opiskelemaan, koska tiesin millaisiin töihin siitä koulutuksesta usein päätyy, ja ne eivät napanneet, varsinkin palkkatasoon nähden.
Kysymykseni kuuluukin, miksi ihmiset eivät mieti näitä asioita etukäteen? Mennään vaan jääräpäisesti silti sinne psykalle ja sitten valitetaan, kun ne työt ja palkat on just ne mitä oli etukäteen tiedossakin. Psykalle hakee niin paljon jengiä, että väkisinkin tulee mieleen, että karsitaanko hakuvaiheessa turhaan sellaisia jotka "tyytyisivät" siihen hommaan ja sen sijaan otetaan niitä jotka alkavat heti hamuta jotain eliittiasemaa ja palkkaa ilman että tarvitsisi työssä olla ihmiskontakteja. Eli sellaisia lukunörttejä. Vähän sama kuin lääkiksessä; kaikki haluavat nykyään tutkijoiksi tai johtajiksi.
Jos haluaa asianmukaiset työolot, siedettävän työmäärän ja koulutukseen sekä työn vastuullisuuteen asianmukaisesti suhteutetun palkan ei minusta ole kyllä mitään tähtitieteellisiä odotuksia.
Mutta miksi on sellasia odotuksia jotka ei vastaa todellisuutta? Eikö jo ennen alavalintaa pitäisi kartoittaa itselle riittävä palkka ja sopiva työnkuva? Eli miksei mennä suoraan sellaiselle alalle jossa ne omat odotukset kohtaa, ilman että pitää heti alkajaisiksi ryhtyä työtaistelutoimiin 25% palkankorotuksen saamiseksi?
Vierailija kirjoitti:
En muista omalta kouluajaltani, että yksikään oppilas olisi koskaan käynyt koulupsykologilla.
Meillä ei edes ollut sellaista. Ongelmia ja sairauksia oli silloinkin. Ketään ei vaan kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista omalta kouluajaltani, että yksikään oppilas olisi koskaan käynyt koulupsykologilla.
Meillä ei edes ollut sellaista. Ongelmia ja sairauksia oli silloinkin. Ketään ei vaan kiinnostanut.
Mutta eihän psykologien kuulu sairauksia hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi on sellasia odotuksia jotka ei vastaa todellisuutta? Eikö jo ennen alavalintaa pitäisi kartoittaa itselle riittävä palkka ja sopiva työnkuva? Eli miksei mennä suoraan sellaiselle alalle jossa ne omat odotukset kohtaa, ilman että pitää heti alkajaisiksi ryhtyä työtaistelutoimiin 25% palkankorotuksen saamiseksi?
Psykologeille riittää kyllä töitä, joissa työnkuva on mielekkäämpi ja/tai työmäärä kohtuullisempi, ja jossain määrin sellaisiakin töitä, joissa palkka on parempi. Itse esimerkiksi saan nykyisessä työssäni ensimmäiset 12kk 300 euroa kuukaudessa rekrytointi-lisää siitä hyvästä, että suostuin tulemaan töihin. Vanhassa työssäni jokainen koulupsykologi sai 1000 euron kertakorvauksen siitä hyvästä, että oli töissä vielä 31.12. asti, eikä irtisanoutunut jne.
Koulupsykologin työ ei suinkaan ole ainoa mahdollinen sovellusalue psykologin työssä. Se on vain tällä hetkellä se ala, jossa on huutavin pula tekijöistä, ja jonka houkuttelevuutta pitäisi erityisesti pyrkiä nostamaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi on sellasia odotuksia jotka ei vastaa todellisuutta? Eikö jo ennen alavalintaa pitäisi kartoittaa itselle riittävä palkka ja sopiva työnkuva? Eli miksei mennä suoraan sellaiselle alalle jossa ne omat odotukset kohtaa, ilman että pitää heti alkajaisiksi ryhtyä työtaistelutoimiin 25% palkankorotuksen saamiseksi?
No tämän takiahan nimenomaan niistä koulupsykologeista on pulaa eikä sinne saada hakijoita tai siellä ei saada pidettyä työntekijöitä. Koulupsykologin työ on myös usein vastavalmistuneelle ensimmäinen työpaikka, josta lähdetään etenemään johonkin muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä viitsi valehdella. Ongelma on pienet palkat, kuten ap kertoi. Hän tekee sen vuoksi työtä, jossa maksetaan paremmin, vaikka veroprosenttikin on varmasti suurempi. Ei pientä palkkaa voi puolustella.
Eipä palkka auta siihen että työn määrä ylittää työntekijän jaksamisen. Kun siis palkkaa lisäämällä eivät virkojen määrät lisäänny.
Ap selkein sanoin arvosteli palkkaa. Miten tämänkin voi kääntää niin, ettei ongelma ole liian pieni palkka?
Miten se palkka auttaa jaksamaan ja selviämään burnoutista, jos sellainen tulee käden käänteessä? Tuolla logiikalla, kun vaan lyödään 10 000 kaikille kuussa palkkaa, niin kenellekkään ei tule burn outtia koskaan. Olet kyllä täysin pihalla psykologiasta! .
Sadan kilon kiveä nostettaessa se painaa samat sata kiloa, oli palkka miten suuri tahansa. Haluammeko enemmän koulupsykologeja, pienemmällä palkalla, vai yhden psygologin suurella palkalla. Kumpi keino auttaa? Sari sairaanhoitaja taannoin valitti työn raskautta ja vaati enemmän liksaa ennemmin kuin lisää käsipareja tai lyhyempää työpäivää.
Vierailija kirjoitti:
Te kaikki muut jotka niin hyvin tiedätte mitä psykologien pitäisi tehdä: olkaa hyvät ja käykää psykologin koulutus. Suomessa koulutusväylät ovat avoimet. Vauvapalstalla psykologien mollaaminen ei tuo ratkaisua alkuperäiseen ongelmaan.
Mielestäni ei kannattaisi arvostella toisen työtä helpoksi tai turhaksi kevyin perustein. Jos ei ole itse sitä tehnyt usein ei ole mitään käsitystä siitä millaista kyseinen työ on ja mitä se todellisuudessa vaatii. Itse en ole psykologi, mutta ammattiani on lukemattomat kerrat vähätelty, miten se on niin helppoa. Miksiköhän sitten monet vaihtaa alaa ja työntekijät saattavat mennä työpäivän aikana vessaan itkemään, kun eivät kestä? Ottaisitte edes asioista ensin selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No yleensä koulutuksen pituudella ja koulutusasteella, vastuun lisäksi, perustellaan palkkojen suuruutta. Opettajilla ja psykologeilla ne ovat melkein identtiset.
Et ymmärrä opettajan palkkauksen jakautumista. Jos puhutaan peruskoulusta, aikoinaan on sovittu niin, että opettaja saa kesän ajalta samaa palkkaa kuin lukuvuoden ajalta. Ammatillisella opettajalla taas on nykyisin 12 opetuksesta vapaata viikkoa vuodessa. Se jakaantuu tyypillisesti niin, että 8 viikkoa kesän aikana, yksi viikko syyslomalla, yksi viikko hiihtolomalla ja 2 viikkoa joulun ja uudenvuoden välillä. Tietenkin tästä joudutaan poikkeamaan, koska oppilaitosten kesäsulku on vain 4 viikkoa, eli myös ammatillisen opettajan opetuksesta vapaita viikkoja pätkitään, kun oppilaitosten täytyy pyöriä. Työssäoppimisjaksojen aikana tulee myös aina olla joku vastuuopettaja, vaikka se jakso sattuisi mihin aikaan vuodesta (pois lukien kesäsulku, jolloin yleensä myös opiskelijoilla on 4 viikon loma koulusta). Ammatillinen opettaja saa normaalia palkkaa myös niiltä 12 kalenteriviikolta, jolloin hänellä ei ole opetusta ollenkaan. Palkka jaetaan niin, että se on sama joka kuukausi. Peruskouluissa on sama, mutta siellä opetuksetonta aikaa on vuodessa enemmän. On sovittu alun perin vuoden palkka, mutta sitä maksetaan myös niiltä ajoilta, kun opettajalla ei ole opetusvelvoitetta. Tämän vuoksi opettaja ei voi koskaan saada samaa palkkaa kuin he, jotka tekevät samaa vaativuutta olevaa akateemista työtä ja joilla on pelkkä vuosilomaoikeus. Jos psykologi alkaisi vaatia, että minunkin pitää saada yhtä paljon vapaita viikkoja, jolloin en ole asiakastyössä, luonnollisesti hänen palkkansa myös neuvoteltaisiin vastaavalla tavalla kuin opettajilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologiksi opiskelleelle mainitsemiesi asioiden ei pitäisi olla liian vaikeita, kun me terveydenhoitajat ja opettajatkin joudumme näitä asioita käsittelemään jatkuvasti työssämme vanhempien, lasten ja nuorten kanssa. Mitä ihmettä psykologit opiskeluaikanaan oppii?
Ei kai tuossa siitä ole kyse, että ne olisi liian vaikeita, vaan et aikaa on liian vähän/työmäärää liikaa.
Jokainen lapsi ja nuori, joka tarvitsee apua olisi todellakin ansainnut ammattiauttajan jolla on aikaa perehtyä hänen asiaansa ja hyvinvointiinsa kunnolla. Ajoissa ja riittävän ajan kanssa.
Olen ymmärtänyt, että palkkaa suurempi ongelma on juurikin työn kuormittavuus. Jonot ovat pitkiä ja ongelmat usein ehtivät pahentua tästä syystä. Apua ei siis saada ajoissa. Mielenterveyspalvelut ovat kriisissä ja on vaikea päästä esimerkiksi psykoterapiaan tai muuhun hoitoon/kuntoutukseen. Tässä katastrofaalisessa tilanteessa hallitus leikkaa mielenterveyspalveluista. Toistetaan 1990-luvun virheet. Ne tulivat hyvin kalliiksi ja itse asiassa niistä maksetaan vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on se, että nykyään oletetaan, että koulupsykologi hoitaa myös sairaudet ja vaikeat neuropsykiatriset häiriöt, vaikka niiden paikka on psykiatrialla (minne ei pääse, koska JONOT ON HIRVEÄT). Koulupsykologin osaaminen ei riitä psykiatrian tasolle ja se johtuu siitä, että koulupsykologin osaaminen on täysin toisenlaista: oppimisen haasteiden kartoittamista, testaamista ja tukemista koulutyössä. Ei koulupsykogin kuulu hoitaa 100 eri lapsen käytöshäiriöitä,neuropsykiatrisia häiriöitä tai muita diagnosoimattomia tai diagnosoituja psykiatrian puolelle kuuluvia häiriöitä, MUUN TYÖN LISÄKSI.
Pitää varmaan säätää joku työvelvoite tietyksi ajaksi valmistumisen jälkeen että riittää psykologeja myös kouluihin. Sekin karsisi vääränlaista ainesta hakijoista pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole palkka vaan progressiivinen verotus. Jos saisit 4000e sijaan sen 4500e, käteen jäisi vain 200e enemmän, mistä ei ole juuri mitään iloa, jos ymmärtää edes hitusen inflaatiosta ja siitä, miten maailma toimii. Suomen ongelma on progressiivinen verotus, joka pitää köyhät köyhinä ja aiheuttaa myös em. yhteiskunnalliset ongelmat.
Suomen ongelma on nykyään se että ihmisillä teetetään liikaa töitä, olkoonpa palkkataso mikä hyvänsä. Tuollakin koululla voisi hyvin olla yhden sijasta pari kolme psykologia jakamassa työtaakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Te kaikki muut jotka niin hyvin tiedätte mitä psykologien pitäisi tehdä: olkaa hyvät ja käykää psykologin koulutus. Suomessa koulutusväylät ovat avoimet. Vauvapalstalla psykologien mollaaminen ei tuo ratkaisua alkuperäiseen ongelmaan.
Palstalla kokoontuu paljon niitä, jotka ovat jääneet vaille psykiatrista hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä viitsi valehdella. Ongelma on pienet palkat, kuten ap kertoi. Hän tekee sen vuoksi työtä, jossa maksetaan paremmin, vaikka veroprosenttikin on varmasti suurempi. Ei pientä palkkaa voi puolustella.
Eipä palkka auta siihen että työn määrä ylittää työntekijän jaksamisen. Kun siis palkkaa lisäämällä eivät virkojen määrät lisäänny.
Ap selkein sanoin arvosteli palkkaa. Miten tämänkin voi kääntää niin, ettei ongelma ole liian pieni palkka?
Miten se palkka auttaa jaksamaan ja selviämään burnoutista, jos sellainen tulee käden käänteessä? Tuolla logiikalla, kun vaan lyödään 10 000 kaikille kuussa palkkaa, niin kenellekkään ei tule burn outtia koskaan. Olet kyllä täysin pihalla psykologiasta! .Sadan kilon kiveä nostettaessa se painaa samat sata kiloa, o
Nythän on jo pyritty rajaamaan työn määrää niin, että laissa on säädetty siitä, kuinka monta oppilasta yhdellä koulupsykologilla on vastuullaan. Se on toki hyvä asia (aiemmin yhdellä koulupsykologirukalla oli välillä yli 2000 oppilastakin), mutta ei selvästi ole lisännyt riittävästi koulupsykologityön vetovoimaa. Toisaalla psykologin työpanoksesta ollaan valmiita maksamaan enemmän, joten miksi ehdoin tahdoin menisi juuri sille erityisen raskaalle sovellusalalle kehnommalla palkalla?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole palkka vaan progressiivinen verotus. Jos saisit 4000e sijaan sen 4500e, käteen jäisi vain 200e enemmän, mistä ei ole juuri mitään iloa, jos ymmärtää edes hitusen inflaatiosta ja siitä, miten maailma toimii. Suomen ongelma on progressiivinen verotus, joka pitää köyhät köyhinä ja aiheuttaa myös em. yhteiskunnalliset ongelmat.
Suomen ongelma on nykyään se että ihmisillä teetetään liikaa töitä, olkoonpa palkkataso mikä hyvänsä. Tuollakin koululla voisi hyvin olla yhden sijasta pari kolme psykologia jakamassa työtaakkaa.
Ap ei valittanut siitä vaan palkasta ja sanoi selkeästi, että huono palkka on syy siihen, ettei työhön saada tekijöitä. Vieläkö pitää jankuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Olin taannoin eliittilukion paras psykologiassa, opettajan sanoin. Psykologia tieteenalana kiinnosti ja sopi minulle. En mennyt sitä kuitenkaan opiskelemaan, koska tiesin millaisiin töihin siitä koulutuksesta usein päätyy, ja ne eivät napanneet, varsinkin palkkatasoon nähden.
Kysymykseni kuuluukin, miksi ihmiset eivät mieti näitä asioita etukäteen? Mennään vaan jääräpäisesti silti sinne psykalle ja sitten valitetaan, kun ne työt ja palkat on just ne mitä oli etukäteen tiedossakin. Psykalle hakee niin paljon jengiä, että väkisinkin tulee mieleen, että karsitaanko hakuvaiheessa turhaan sellaisia jotka "tyytyisivät" siihen hommaan ja sen sijaan otetaan niitä jotka alkavat heti hamuta jotain eliittiasemaa ja palkkaa ilman että tarvitsisi työssä olla ihmiskontakteja. Eli sellaisia lukunörttejä. Vähän sama kuin lääkiksessä; kaikki haluavat nykyään tutkijoiksi tai johtajiksi.
Jos olisit lukenut ap:n aloituksen, psykologeille on töitä muuallakin kuin kouluissa ja palkkataso on muualla parempi. Harmi, jos luovuit haaveammatista väärien luulojen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole palkka vaan progressiivinen verotus. Jos saisit 4000e sijaan sen 4500e, käteen jäisi vain 200e enemmän, mistä ei ole juuri mitään iloa, jos ymmärtää edes hitusen inflaatiosta ja siitä, miten maailma toimii. Suomen ongelma on progressiivinen verotus, joka pitää köyhät köyhinä ja aiheuttaa myös em. yhteiskunnalliset ongelmat.
Suomen ongelma on nykyään se että ihmisillä teetetään liikaa töitä, olkoonpa palkkataso mikä hyvänsä. Tuollakin koululla voisi hyvin olla yhden sijasta pari kolme psykologia jakamassa työtaakkaa.
Ei ole mihinkään varaa, paitsi johtajien palkkoihin ja bonuksiin. Ja niitähän riittää, johtajia siis.
Ap selkein sanoin arvosteli palkkaa. Miten tämänkin voi kääntää niin, ettei ongelma ole liian pieni palkka?
Miten se palkka auttaa jaksamaan ja selviämään burnoutista, jos sellainen tulee käden käänteessä? Tuolla logiikalla, kun vaan lyödään 10 000 kaikille kuussa palkkaa, niin kenellekkään ei tule burn outtia koskaan. Olet kyllä täysin pihalla psykologiasta! .