Yle: Koulupsykologeista on pulaa lähes kaikkialla. Entisenä koulupsykologina en ihmettele yhtään.

Menkää töihin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkikasvu pääsi nyt suoraan todistusvalinnalla opiskelemaan psykologiaa. Kun kysyin mitä aikoo tehdä isona, hän sanoi "no en ainakaan terkka- tai koulupsykologiksi!"

Koulupsykologin työllä on tosiaan aika huono maine psykologien keskuudessa (oikeastaan syystäkin). Tämän seurauksena koulupsykologiksi päätyy usein vastavalmistuneita, joilla on tarve saada ensimmäinen oman alan työpaikka. Kokemattomalle ja tuoreelle psykologille koulupsykologin työ sitten onkin ihan hirveä kokemus usein: olet yksin vastuussa asioista ja pitäisi tietää kaikki autismikirjosta, syömishäiriöistä, ahdistuksesta, kielellisestä erityisvaikeudesta, mutismista ja ties mistä muusta. Sitten nuori psykologi lähtee hippulat vinkuen muihin töihin heti kun mahdollista. Meilläkin välillä uusi työntekijä lähti kuukaudessa muualle.

Ap

Mielestäsi psykologin työ on tunnistaa asioita?Harmi vaan, psykologin pitäisi kyetä auttamaan heitä. 

Terveydenhoitajaksi opiskellut ilmeisesti ajattelee tietävänsä kaiken tarvittavan, kun "tunnistaa" syömishäiriöisen tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologiksi opiskelleelle mainitsemiesi asioiden ei pitäisi olla liian vaikeita, kun me terveydenhoitajat ja opettajatkin joudumme näitä asioita käsittelemään jatkuvasti työssämme vanhempien, lasten ja nuorten kanssa. Mitä ihmettä psykologit opiskeluaikanaan oppii?

Jos kerran tiedätte kaiken tarvittavan, eikö terveydenhoitajan ja opettajan avun pitäisi riittää näihin? 

En ole ikinä kuullut kenenkään opettajan sanovan, että pystyisi auttamaan noista ongelmista kärsiviä oppilaita. Opettaja ei sentään kaikkeen kykene. Ilmeisesti terveydenhoitaja kykenee? 

Monilla opettajilla on lisäkoulutuksella hankittua osaamista mainituista aiheista juurikin niiden yleisyyden vuoksi ja koska psykologit eivät osaa/halua tehdä muuta kuin pisteyttää lomakkeitaan, koska eiväthän he tee hoitotyötä. Olen oikeasti kuullut psykologin sanovan, etteivät he tee hoitotyötä. Hyvät psykologit ovat harvinaisuuksia. Itse en ikipäivänä hakeutuisi kenenkään psykologin juttusille, koska tiedän, että harva heiltä mitään apuja saa. Olisi täydellistä rahan tuhlausta maksaa jollekin yksityiselle psykologille huh

Vierailija kirjoitti:

Varmaan yksi raskaimmista asioista on se, kun näkee niiden nuorten kärsimyksen, jotka eivät saa tarvitsemaansa hoitoa. Ja toisena se, että aika ei riitä niille nuorille, joita pystyisi itse oikeasti auttamaan.

Kuten ap totesi, huonon palkan takia ei kukaan pysy koulupsykologina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkikasvu pääsi nyt suoraan todistusvalinnalla opiskelemaan psykologiaa. Kun kysyin mitä aikoo tehdä isona, hän sanoi "no en ainakaan terkka- tai koulupsykologiksi!"

Koulupsykologin työllä on tosiaan aika huono maine psykologien keskuudessa (oikeastaan syystäkin). Tämän seurauksena koulupsykologiksi päätyy usein vastavalmistuneita, joilla on tarve saada ensimmäinen oman alan työpaikka. Kokemattomalle ja tuoreelle psykologille koulupsykologin työ sitten onkin ihan hirveä kokemus usein: olet yksin vastuussa asioista ja pitäisi tietää kaikki autismikirjosta, syömishäiriöistä, ahdistuksesta, kielellisestä erityisvaikeudesta, mutismista ja ties mistä muusta. Sitten nuori psykologi lähtee hippulat vinkuen muihin töihin heti kun mahdollista. Meilläkin välillä uusi työntekijä lähti kuukaudessa muualle.

Ap

Niin, ja varsinkin miten niitä hoidetaan, mitä hyötyä on tietää yksistään eksegetiivisesti mitä jokin tarkoittaa, jos samalla ei tiedä, miten jokin toimii ja missä suhteessa se (jokin) on kokonaisuuteen? Piru vie, kun siellä yliopistoissa nykyisin ei opeteta kunnolla ajattelemaan, tai sitten aines oppimaan on vain liian surkea? No sitähän se teettä,kun ainoa päämäärä on rahan haaliminen ja sen tekeminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologiksi opiskelleelle mainitsemiesi asioiden ei pitäisi olla liian vaikeita, kun me terveydenhoitajat ja opettajatkin joudumme näitä asioita käsittelemään jatkuvasti työssämme vanhempien, lasten ja nuorten kanssa. Mitä ihmettä psykologit opiskeluaikanaan oppii?

Tämä on myös yksi syy, minkä vuoksi koulupsykologina on usein raskasta. Opettajilta ja vanhemmilta tulee valtavasti vaatimuksia kaikesta siitä, mitä psykologin pitäisi osata hoitaa. Mikään ei saisi olla vaikeaa tai käydä liian raskaaksi, vaikka kaikki mielenterveyteen vivahtavakin kaadetaan psykologin niskaan. Oman kouluni oppilashuollon kanssa onneksi oltiin hyvä tiimi ja samalla puolella, mutta useammalla koululla juurikin terkkari oli hyvin asenteellinen psykologin työtä kohtaan, mikä teki yhteistyöstä hyvinkin vaikeaa.

Vastavalmistuneelle kaikki on uutta, ja koulupsykologin työkenttä on hirveän laaja o

Uskaltaisin väittää, että asenteellisuus on aivan täysin psykologien puolelta. He jollain tavalla karttavat työntekoa

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole palkka vaan progressiivinen verotus. Jos saisit 4000e sijaan sen 4500e, käteen jäisi vain 200e enemmän, mistä ei ole juuri mitään iloa, jos ymmärtää edes hitusen inflaatiosta ja siitä, miten maailma toimii. Suomen ongelma on progressiivinen verotus, joka pitää köyhät köyhinä ja aiheuttaa myös em. yhteiskunnalliset ongelmat.

Miksi köyhien olemattomat verot pitävät heidät köyhinä?

Taidekriitikkoja huijattiin siten, että jonkun tuntemattoman Windows Paint -töherryksiä kutsuttiin neron tekemiksi ja sitten kun totuus paljastui, kriitikot olivat tietysti käärmeissään. Tässä ilmiössä on kyse siitä, että ihan yhtä rumia koulutetun taiteilijan töhryjä pidetään hyvinä, koska tällöin taiteilija kuulemma valitsee töhryt monien vaihtoehtojen joukosta hänen osatessa tehdä muutakin.

Ahdistuneiden lasten kanssa keskustelussa taas voidaan päätyä tilanteeseen, jossa jokainen päätyisi lopulta sanomaan samat sanat ja kriitikot ylistäisivät emeritus-proottoria (hienoa nimikettä) ja lyttäisivät "maallikon", jos heille paljastettaisiin, että millä tittelillä kukin on puhunut lopputuloksen ollessa sama eli että ihmisen elämä on edelleen rankkaa. 

Silloin, kun puhumassa on joku muu kuin emeritus-proottori, vaikuttamassa ovat myös seuraavat tekijät:

-ammattilaisen pelko epäonnistumisesta ja epävarmuus, koska häneltä puuttuu tietyn klubin jäsenkortti (väärä tutkinto) ja tämä voi myös heijastua käytökseen, itsevarmuuteen ja ilmaisuun

-lapselle tai nuorelle istutetut matalat odotukset ja halveksunta jäsenkortitonta ammattilaista kohtaan, jota voidaan vielä jälkikäteen vahvistaa. Vastaavasti taas jäsenkortillinen voi olla hyvin itsevarma ja vahvistaa asemaansa käyttäytymällä erityisen arvokkaasti

-saatavuuden kysymykset; jos lapsi joutuu taloudellisten ja yhteiskuntapoliittisten syiden takia odottamaan tietyn ammattilaisen näkemistä kuukauden ja toisen jutuille pääsee tunneissa, kumman panosta lapsi tai vaikka aikuinenkin tulee kunnioittamaan enemmän? Tämä on eräs brutaaleimmista erityisesti vapaaehtoistyöhön liittyvistä ongelmista; lapset ja nuoret saattavat lyödä luurin korvaan, koska soittaminen on ilmaista. Vapaaehtoinen alkaa usko olevansa arvoton ja miettii, että jos minulla vain olisi tsubbaduu -tutkinto, olisin varmasti tiennyt mitä sanoa, sillä tietystihän toisen ihmisen tunteet ovat minun vastuullani. 

Joidenkin ammattilaisten ahteria nuollaan mielikuvien perusteella ja tästä tulee mieleen näytöspaini, jossa miesten pituutta ja painoa liioitellaan dramaattisen efektin takia. Muistan erään haastattelun, jossa legendaarinen Sting nyökkäilee haastattelijan kuvaillessa hänen keksittyjä mittojaan. Sting ei korjaa haastattelijaa, vaan antaa hänen uskoa keksittyihin mittoihin. Yhteiskunnallisesti keskiluokkaisen ja vieläpä mielellään ylemmän keskiluokan habitukseen ilmeisesti taas kuuluu melko lailla purematta niellä erilaisten tittelien arvo; tämä on osa niin sanotun hyväkäytöksisen yhteisön koodistoa. Tietynlainen nöyryys ja jopa alistuminen ja lapsekas usko siihen, että "titteli-ihminen X olisi kyllä tiennyt" on myös tapa alleviivata omaa käyttäytymiskoodiston tuntemusta, jossa annetaan tunnistusta tietyille tietyn yhteiskuntaluokan ihmisille. Painihaastattelija ei siis olekaan ehkä tietämätön, vaan hän osoittaa perehtyneisyyttään näkemällä toisessa ihmisessä asioita, joita ei varsinaisesti ole nähtävissä tai edes olemassa, mutta kyky kuvitella hänelle näitä ominaisuuksia on osoitus hänen sivistyneestä habituksestaan painifanina. Samalla tavalla ihmisten jatkuva "en ole psykologi, joten..." nöyristely on osoitus samankaltaisesta ilmiöstä.

Vierailija kirjoitti: Mitä siellä psykologin tutkinto-ohjelmassa sitten opetetaan, jos ei mielenterveyden ja neurologian yleisimpien sairauksien tunnistamista? Melko peruskauralta kuulostaa lasten tavallisimmat sairaudet

Tunnistaminen varmasti onnistuukin. Koulupsykologin työnhän pitäisi ollakin lähinnä arviointia ja tunnistamista ja eteenpäin ohjaamista. Jos 5-10 käyntiä koulupsykologilla ei tuo apua nuoren tilanteeseen, tehdään lähete nuorisopsykiatrialle jne. Nykyään tilanne vain on se, että ne nuorisopsykiatrian asiakkuuteen päässeetkin nuoret kävivät edelleen myös minulla, koska nuorisopsykiatrian aikoja sai kerran kuussa, ja itsetuhoiselle syrjäytymisriskissä olevalle nuorelle kerran kuussa ei mitenkään riitä. Yhtäkkiä sen tuoreen psykologin pitäisikin tehdä erikoissairaanhoidon tasoista hoitotyötä ilman minkäänlaista hoitotiimiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologiksi opiskelleelle mainitsemiesi asioiden ei pitäisi olla liian vaikeita, kun me terveydenhoitajat ja opettajatkin joudumme näitä asioita käsittelemään jatkuvasti työssämme vanhempien, lasten ja nuorten kanssa. Mitä ihmettä psykologit opiskeluaikanaan oppii?

Jos kerran tiedätte kaiken tarvittavan, eikö terveydenhoitajan ja opettajan avun pitäisi riittää näihin? 

En ole ikinä kuullut kenenkään opettajan sanovan, että pystyisi auttamaan noista ongelmista kärsiviä oppilaita. Opettaja ei sentään kaikkeen kykene. Ilmeisesti terveydenhoitaja kykenee? 

Monilla opettajilla on lisäkoulutuksella hankittua osaamista mainituista aiheista juurikin niiden yleisyyden vuoksi ja koska psykologit eivät osaa/halua tehdä muuta kuin pisteyttää lomakkeitaan, koska eiväthän he tee hoitotyötä. O

Eikö siis ole hieno homma, ettei niitä.turhia psykologeja saada kouluun? Saat olla siis iloinen ja kiitollinen.

Toiveesi on toteutunut ja opettajien pitäisi kaiken muun lisäksi hoitaa psykologin työtkin, vaikka he itse ovat täysin eri mieltä. Mutta jatka toki opettajien työnkuvan laajentamista. Opettajat vaan ikävä kyllä on aivan päinvastaista mieltä kuin sinä.

Sinä deskriptiivisyydestä ja valtarakenteista horiseva: ikävää että sosiaalipsykologian tutkintosi ja autismin kirjon häiriösi on syrjäyttänyt sinut työmarkkinoilta vauvapalstaa spämmäämään. Ps. Kirjoitit saman scheiban jo puoli vuotta sitten. Uudista ajatteluasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologiksi opiskelleelle mainitsemiesi asioiden ei pitäisi olla liian vaikeita, kun me terveydenhoitajat ja opettajatkin joudumme näitä asioita käsittelemään jatkuvasti työssämme vanhempien, lasten ja nuorten kanssa. Mitä ihmettä psykologit opiskeluaikanaan oppii?

Jos kerran tiedätte kaiken tarvittavan, eikö terveydenhoitajan ja opettajan avun pitäisi riittää näihin? 

En ole ikinä kuullut kenenkään opettajan sanovan, että pystyisi auttamaan noista ongelmista kärsiviä oppilaita. Opettaja ei sentään kaikkeen kykene. Ilmeisesti terveydenhoitaja kykenee? 

Monilla opettajilla on lisäkoulutuksella hankittua osaamista mainituista aiheista juurikin niiden yleisyyden vuoksi ja koska psykologit eivät osaa/halua tehdä muuta kuin pisteyttää lomakkeitaan, koska eiväthän he tee hoitotyötä. O

Viljelkää vain tuota vihaanne psykologeja kohtaan ja ihmetelkää sitten tyhjiä vakansseja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologiksi opiskelleelle mainitsemiesi asioiden ei pitäisi olla liian vaikeita, kun me terveydenhoitajat ja opettajatkin joudumme näitä asioita käsittelemään jatkuvasti työssämme vanhempien, lasten ja nuorten kanssa. Mitä ihmettä psykologit opiskeluaikanaan oppii?

Tämä on myös yksi syy, minkä vuoksi koulupsykologina on usein raskasta. Opettajilta ja vanhemmilta tulee valtavasti vaatimuksia kaikesta siitä, mitä psykologin pitäisi osata hoitaa. Mikään ei saisi olla vaikeaa tai käydä liian raskaaksi, vaikka kaikki mielenterveyteen vivahtavakin kaadetaan psykologin niskaan. Oman kouluni oppilashuollon kanssa onneksi oltiin hyvä tiimi ja samalla puolella, mutta useammalla koululla juurikin terkkari oli hyvin asenteellinen psykologin työtä kohtaan, mikä teki yhteistyöstä hyvinkin vaikeaa.

Vastavalmistuneelle kaikki on uutta

Näinhän sen täytyy olla, koska psykologit tunnetusti makaavat kotona ilman töitä. Vai mitenkäs tämä asia mielestäsi oikein on? Ap varmaan saa tälläkin hetkellä mystisesti palkkaa tekemättä työtä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologiksi opiskelleelle mainitsemiesi asioiden ei pitäisi olla liian vaikeita, kun me terveydenhoitajat ja opettajatkin joudumme näitä asioita käsittelemään jatkuvasti työssämme vanhempien, lasten ja nuorten kanssa. Mitä ihmettä psykologit opiskeluaikanaan oppii?

Tämä on myös yksi syy, minkä vuoksi koulupsykologina on usein raskasta. Opettajilta ja vanhemmilta tulee valtavasti vaatimuksia kaikesta siitä, mitä psykologin pitäisi osata hoitaa. Mikään ei saisi olla vaikeaa tai käydä liian raskaaksi, vaikka kaikki mielenterveyteen vivahtavakin kaadetaan psykologin niskaan. Oman kouluni oppilashuollon kanssa onneksi oltiin hyvä tiimi ja samalla puolella, mutta useammalla koululla juurikin terkkari oli hyvin asenteellinen psykologin työtä kohtaan, mikä teki yhteistyöstä hyvinkin vaikeaa.

Vastavalmistuneelle kaikki on uutta, ja koulupsykologin työkenttä on hirveän laaja o

Ei noiden perussairauksien osaaminen ole nyt mitään erityisen vaativaa. Kuusi vuotta opiskelua kyllä riittää tietämään kaikki kaikesta näistä sairauksista, jos on lisäksi elämänkokemusta. Ilmeisesti ongelma on liian heikko ymmärrys ihmisistä ylipäätään, jos ikää ei ole vielä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Taidekriitikkoja huijattiin siten, että jonkun tuntemattoman Windows Paint -töherryksiä kutsuttiin neron tekemiksi ja sitten kun totuus paljastui, kriitikot olivat tietysti käärmeissään. Tässä ilmiössä on kyse siitä, että ihan yhtä rumia koulutetun taiteilijan töhryjä pidetään hyvinä, koska tällöin taiteilija kuulemma valitsee töhryt monien vaihtoehtojen joukosta hänen osatessa tehdä muutakin.

Ahdistuneiden lasten kanssa keskustelussa taas voidaan päätyä tilanteeseen, jossa jokainen päätyisi lopulta sanomaan samat sanat ja kriitikot ylistäisivät emeritus-proottoria (hienoa nimikettä) ja lyttäisivät "maallikon", jos heille paljastettaisiin, että millä tittelillä kukin on puhunut lopputuloksen ollessa sama eli että ihmisen elämä on edelleen rankkaa. 

Silloin, kun puhumassa on joku muu kuin emeritus-proottori, vaikuttamassa ovat myös seuraavat tekijät:

-ammattilaisen pelko epäonnistumisesta ja epävarmuus, ko

Ikävää että sosiaalipsykologian tutkintosi ja autismisi on johtanut sinut noin syrjäytyneeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Sinä deskriptiivisyydestä ja valtarakenteista horiseva: ikävää että sosiaalipsykologian tutkintosi ja autismin kirjon häiriösi on syrjäyttänyt sinut työmarkkinoilta vauvapalstaa spämmäämään. Ps. Kirjoitit saman scheiban jo puoli vuotta sitten. Uudista ajatteluasi. 

Argumentum ad hominem. Sulla oli siis omien arvelujesi mukaan puoli vuotta aikaa vastata asiaan asialla ja tuloksesi jäi tuollaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologiksi opiskelleelle mainitsemiesi asioiden ei pitäisi olla liian vaikeita, kun me terveydenhoitajat ja opettajatkin joudumme näitä asioita käsittelemään jatkuvasti työssämme vanhempien, lasten ja nuorten kanssa. Mitä ihmettä psykologit opiskeluaikanaan oppii?

Tämä on myös yksi syy, minkä vuoksi koulupsykologina on usein raskasta. Opettajilta ja vanhemmilta tulee valtavasti vaatimuksia kaikesta siitä, mitä psykologin pitäisi osata hoitaa. Mikään ei saisi olla vaikeaa tai käydä liian raskaaksi, vaikka kaikki mielenterveyteen vivahtavakin kaadetaan psykologin niskaan. Oman kouluni oppilashuollon kanssa onneksi oltiin hyvä tiimi ja samalla puolella, mutta useammalla koululla juurikin terkkari oli hyvin asenteellinen psykologin työtä kohtaan, mikä teki yhteistyöstä hyvinkin vaikeaa.

Vastavalmistuneelle kaikki on uutta

Jos ei ole kovin vaativaa, eikö ihan terveydenhoitajan pitäisi hanskata homma ihan oman hyvän koulutuksensa perusteella? Ope vaan työpariksi niin siinä on rautainen kaksikko. 

Mihin työtä välttelevää ja hyödytöntä psykologia tarvitaan?

Kuka noiden palveluja tarvitsee ja käyttää? Kai voi käydä yksityisellä, jos on tarve? 

Kysynnän ja tarjonnan laki toimii paitsi silloin kun pitäisi maksaa palkkaa ja vakinaistaa porukkaa.

Arvostan koulupsykologin työtä. Meillä on ainakin aivan ihanan huumorintajuinen ja järkevä psykologi tällä hetkellä. On vähän iäkkäämpänä opiskellut ja elämänkokemus näkyy toiminnassa. Pahimpia on olleet vastavalmistuneet, jotka verhoutuvat teennäisen puheen ja ammatillisen naamion taakse. Tavallaan tulee mieleen, että he ovat niin epävarmoja, että se oma persoona kahvikupinkin ääressä on hyytävän kuivakka. On jäänyt oikeastaan aika humoristisia muistoja yhdestä tämmöisestä, kun antoi tutkimuspalautetta vanhemmille ja ilmaisi yksinkertaisetkin asiat koketeeraavalla kielellä. Jos kyse oli päänsärystä, niin hän selitti: "jos sinulla Maija sitten jatkossa ilmenee kiputiloja pään alueella..." Voi luoja. Sanoisi, että "jos sulla on jatkossa näitä päänsärkyjä". 

Psykologeja pitäisi kouluttaa paljon enemmän. Hyviä hakijoita jää paljon rannalle ja pulaa on tekijöistä, joten ratkaisu on yksinkertainen.