Tunnetteko katkeria vanhuksia? Kaikki, mitä jälkeläiset tekevät, on väärin

Appeni. Meillä on jopa vääränlaiset ojat täällä kaupunginosassamme.

Ei ole. Jos olisi, niin en pitäisi yhteyttä.

Meidän talossamme asuu pari katkeraa vanhusta. Keksivät omasta päästään naapuriongelmia. Siis että toiset ovat heille törkeitä. Kun oikeasti he ovat vaikeita.

Ei ole. Pärjään ihan hyvin myös vanhuksien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Pärjään ihan hyvin myös vanhuksien kanssa.

Minäkin olen aina pärjännyt, mutta olen myös vanhuksien joukosta nähnyt muutaman katkeran yksilön. Sitä on surullista seurata.

Kannattaa pitää varansa ettei itsestä tule katkeraa.

Äitini siirsi kaiken vihan, minkä kohdisti aiemmin isääni, minuun, kun isäni kuoli. Selostaa sukulaisille jne. ihan ihmejuttuja, sukulaiset sanoivat, että luulivat, että olen kehitysvammainen, kun äitini on antanut ymmärtää niin, vaikka olen siis L:n ylioppilas, korkeakoulukoulutettu ja ihan normaali. 

Minulle äitini kiukuttelee ellen tee jokaista asiaa, kuten hän käskee ja kaikki lomat jne. pitää viettää hänen kanssaan, tai hän saa raivokohtauksen ja uhkailee vaikka millä. Mitään kivaa ei saa näillä lomilla tehdä. Hän voi esimerkiksi pyytää, että tulen juuri tiettynä aikana lasten kanssa hänen mökilleen, mutta jättääkin minut sinne yksin tyhjän kaasupullon kanssa ja lähtee itse aiemmin sovitulle matkalle ystävättärensä kanssa. 

Hän myös syyllistää minua, että olen tehnyt lapset ilman hänen lupaansa, vaikka en ole vielä koskaan kuullutkaan, että aikuisen ihmisen pitäisi pyytää vanhemmiltaan lupa tehdä lapsia.

Äitini on katkera kaikesta, mitä minä saavutan, tai saan tai teen. Usein hän myös selostaa itse tehneensä asioita, mitkä minä olen tehnyt, esimerkiksi kun putsasin hänen mökillään kaasuhellan ja seinän, jonka hän oli roiskinut täyteen rasvaa ja kunnostin vanhan puuhellan, hän selosti tehneensä itse nämä. En tiedä luuleeko hän todella niin, vai tekeekö tahallaan noita.

Hän tekee ihmeellisiä ohareita, esimerkiksi sanoo, että menemme vaikka kahvikutsuille, mutta ei sitten otakaan meitä muita mukaan, vaan luikahtaa yksin sinne jättäen meidät ihmettelemään, että mitä tapahtui.

Hän antaa rikkaan ystävättären lapsille jopa tuhansien eurojen joulu-/syntymäpäivä- jne. lahjat ja omille lapsenlapsilleen riittää tigeristä kahden euron tavarat. Häntä selvästi harmittaa, kun lapsenlapset ovat tyytyväisiä tavaroihin. Myös kotonaan on kuvat näistä ystävättären lapsista, eikä omista lapsenlapsista. Esillä on muiden, vieraiden lasten piirustuksia jne. ei koskaan omien lapsenlapsien.

Hän hävittää kaiken, mistä sanoo pitävänsä tai arvostavansa ja antaa ne pois tai heittää roskiin. "Arvotonta romua". Säästää sen sijaan kaapit täyteen tyhjiä viilipurkkeja ja narunpätkiä ja käytettyjä, pestyjä muovipusseja. 

Hän antaa muille ihmisille ymmärtää, että olemme häntä kohtaan kauheita ja hirveitä, vaikka emme ole. Esim lainasi kaupassa henkilökunnan puhelinta ja soitti valittavalla äänellä puhelun, että "mitä margariinia minä nyt ostan, kun pelkään, että saat taas ihan älyttömän raivokohtauksen, kuten viimeksi, kun olin vahingossa ostanut väärää margariinia". ??? Mikä raivokohtaus? Lapsetkin todistavat, ettei mitään tällaista margariinikeissiä ole ollut. Kaupan henkilökunta luulee tämän jälkeen että kaltoinkohtelen äitiäni.

Jo lapsuudessani hän saattoi pilata kaiken hauskan, esim. isäni vei minut kerran huvipuistoon, niin äitini kirkui tuntitolkulla vieressä mitenkä typerää ja älytöntä huvipuistossa on ja miten hän ei arvosta eikä tykkää yhtään. Sama nykyään. Jos tahdon vaikka onkia lasten kanssa hän seisoo huutamassa, miten häntä ei ole koskaan opetettu kalastamaan jne.

Siskonsa valittaa, että hän kohtelee häntä samanlailla ja muutti jo nuorena kauas pois toiseen maahan.

Vanhemmiten tuo käytös vain pahenee. Mieliala muuttuu salamanräpäyksessä ja ensin hyvin alkanut asia menee äkkiä raiteiltaan ja aiheuttaa kummallisia kiukku- ja raivokohtauksia. Kun isäni oli sairas ja heikko, äitini kävi fyysisesti hänen kimppuunsa. Minun päälleni hän saattoi heittää ämpärillä vettä ja vetää jalasta lattialle, kun olin nukkumassa, koska hän oli jo herännyt ja nukkuva ihminen on hänestä laiska, vaikka ihan itse heräsin kouluun jne. jo pienenä. Toinen bravuuri oli pitää nälässä. 

Hänellä riittää empatiaa vieraita ihmisiä kohtaan, ei meitä läheisiään.

Vierailija kirjoitti:

Äitini siirsi kaiken vihan, minkä kohdisti aiemmin isääni, minuun, kun isäni kuoli. Selostaa sukulaisille jne. ihan ihmejuttuja, sukulaiset sanoivat, että luulivat, että olen kehitysvammainen, kun äitini on antanut ymmärtää niin, vaikka olen siis L:n ylioppilas, korkeakoulukoulutettu ja ihan normaali. 

Minulle äitini kiukuttelee ellen tee jokaista asiaa, kuten hän käskee ja kaikki lomat jne. pitää viettää hänen kanssaan, tai hän saa raivokohtauksen ja uhkailee vaikka millä. Mitään kivaa ei saa näillä lomilla tehdä. Hän voi esimerkiksi pyytää, että tulen juuri tiettynä aikana lasten kanssa hänen mökilleen, mutta jättääkin minut sinne yksin tyhjän kaasupullon kanssa ja lähtee itse aiemmin sovitulle matkalle ystävättärensä kanssa. 

Hän myös syyllistää minua, että olen tehnyt lapset ilman hänen lupaansa, vaikka en ole vielä koskaan kuullutkaan, että aikuisen ihmisen pitäisi pyytää vanhemmiltaan lupa tehdä lapsia.

Äitini on katkera kaikesta, mitä minä saavutan, tai saan tai teen. Usein hän myös selostaa itse tehneensä asioita, mitkä minä olen tehnyt, esimerkiksi kun putsasin hänen mökillään kaasuhellan ja seinän, jonka hän oli roiskinut täyteen rasvaa ja kunnostin vanhan puuhellan, hän selosti tehneensä itse nämä. En tiedä luuleeko hän todella niin, vai tekeekö tahallaan noita.

Hän tekee ihmeellisiä ohareita, esimerkiksi sanoo, että menemme vaikka kahvikutsuille, mutta ei sitten otakaan meitä muita mukaan, vaan luikahtaa yksin sinne jättäen meidät ihmettelemään, että mitä tapahtui.

Hän antaa rikkaan ystävättären lapsille jopa tuhansien eurojen joulu-/syntymäpäivä- jne. lahjat ja omille lapsenlapsilleen riittää tigeristä kahden euron tavarat. Häntä selvästi harmittaa, kun lapsenlapset ovat tyytyväisiä tavaroihin. Myös kotonaan on kuvat näistä ystävättären lapsista, eikä omista lapsenlapsista. Esillä on muiden, vieraiden lasten piirustuksia jne. ei koskaan omien lapsenlapsien.

Hän hävittää kaiken, mistä sanoo pitävänsä tai arvostavansa ja antaa ne pois tai heittää roskiin. "Arvotonta romua". Säästää sen sijaan kaapit täyteen tyhjiä viilipurkkeja ja narunpätkiä ja käytettyjä, pestyjä muovipusseja. 

Hän antaa muille ihmisille ymmärtää, että olemme häntä kohtaan kauheita ja hirveitä, vaikka emme ole. Esim lainasi kaupassa henkilökunnan puhelinta ja soitti valittavalla äänellä puhelun, että "mitä margariinia minä nyt ostan, kun pelkään, että saat taas ihan älyttömän raivokohtauksen, kuten viimeksi, kun olin vahingossa ostanut väärää margariinia". ??? Mikä raivokohtaus? Lapsetkin todistavat, ettei mitään tällaista margariinikeissiä ole ollut. Kaupan henkilökunta luulee tämän jälkeen että kaltoinkohtelen äitiäni.

Jo lapsuudessani hän saattoi pilata kaiken hauskan, esim. isäni vei minut kerran huvipuistoon, niin äitini kirkui tuntitolkulla vieressä mitenkä typerää ja älytöntä huvipuistossa on ja miten hän ei arvosta eikä tykkää yhtään. Sama nykyään. Jos tahdon vaikka onkia lasten kanssa hän seisoo huutamassa, miten häntä ei ole koskaan opetettu kalastamaan jne.

Siskonsa valittaa, että hän kohtelee häntä samanlailla ja muutti jo nuorena kauas pois toiseen maahan.

Vanhemmiten tuo käytös vain pahenee. Mieliala muuttuu salamanräpäyksessä ja ensin hyvin alkanut asia menee äkkiä raiteiltaan ja aiheuttaa kummallisia kiukku- ja raivokohtauksia. Kun isäni oli sairas ja heikko, äitini kävi fyysisesti hänen kimppuunsa. Minun päälleni hän saattoi heittää ämpärillä vettä ja vetää jalasta lattialle, kun olin nukkumassa, koska hän oli jo herännyt ja nukkuva ihminen on hänestä laiska, vaikka ihan itse heräsin kouluun jne. jo pienenä. Toinen bravuuri oli pitää nälässä. 

Hänellä riittää empatiaa vieraita ihmisiä kohtaan, ei meitä läheisiään.

Miksi olet tekemisissä? Kai ymmärrät, ettei tuo ole normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Äitini siirsi kaiken vihan, minkä kohdisti aiemmin isääni, minuun, kun isäni kuoli. Selostaa sukulaisille jne. ihan ihmejuttuja, sukulaiset sanoivat, että luulivat, että olen kehitysvammainen, kun äitini on antanut ymmärtää niin, vaikka olen siis L:n ylioppilas, korkeakoulukoulutettu ja ihan normaali. 

Minulle äitini kiukuttelee ellen tee jokaista asiaa, kuten hän käskee ja kaikki lomat jne. pitää viettää hänen kanssaan, tai hän saa raivokohtauksen ja uhkailee vaikka millä. Mitään kivaa ei saa näillä lomilla tehdä. Hän voi esimerkiksi pyytää, että tulen juuri tiettynä aikana lasten kanssa hänen mökilleen, mutta jättääkin minut sinne yksin tyhjän kaasupullon kanssa ja lähtee itse aiemmin sovitulle matkalle ystävättärensä kanssa. 

Hän myös syyllistää minua, että olen tehnyt lapset ilman hänen lupaansa, vaikka en ole vielä koskaan kuullutkaan, että aikuisen ihmisen pitäisi pyytää vanhemmiltaan lupa tehdä lapsia.

Äitini on katkera kaikesta, mitä minä saavutan, tai saan tai teen. Usein hän myös selostaa itse tehneensä asioita, mitkä minä olen tehnyt, esimerkiksi kun putsasin hänen mökillään kaasuhellan ja seinän, jonka hän oli roiskinut täyteen rasvaa ja kunnostin vanhan puuhellan, hän selosti tehneensä itse nämä. En tiedä luuleeko hän todella niin, vai tekeekö tahallaan noita.

Hän tekee ihmeellisiä ohareita, esimerkiksi sanoo, että menemme vaikka kahvikutsuille, mutta ei sitten otakaan meitä muita mukaan, vaan luikahtaa yksin sinne jättäen meidät ihmettelemään, että mitä tapahtui.

Hän antaa rikkaan ystävättären lapsille jopa tuhansien eurojen joulu-/syntymäpäivä- jne. lahjat ja omille lapsenlapsilleen riittää tigeristä kahden euron tavarat. Häntä selvästi harmittaa, kun lapsenlapset ovat tyytyväisiä tavaroihin. Myös kotonaan on kuvat näistä ystävättären lapsista, eikä omista lapsenlapsista. Esillä on muiden, vieraiden lasten piirustuksia jne. ei koskaan omien lapsenlapsien.

Hän hävittää kaiken, mistä sanoo pitävänsä tai arvostavansa ja antaa ne pois tai heittää roskiin. "Arvotonta romua". Säästää sen sijaan kaapit täyteen tyhjiä viilipurkkeja ja narunpätkiä ja käytettyjä, pestyjä muovipusseja. 

Hän antaa muille ihmisille ymmärtää, että olemme häntä kohtaan kauheita ja hirveitä, vaikka emme ole. Esim lainasi kaupassa henkilökunnan puhelinta ja soitti valittavalla äänellä puhelun, että "mitä margariinia minä nyt ostan, kun pelkään, että saat taas ihan älyttömän raivokohtauksen, kuten viimeksi, kun olin vahingossa ostanut väärää margariinia". ??? Mikä raivokohtaus? Lapsetkin todistavat, ettei mitään tällaista margariinikeissiä ole ollut. Kaupan henkilökunta luulee tämän jälkeen että kaltoinkohtelen äitiäni.

Jo lapsuudessani hän saattoi pilata kaiken hauskan, esim. isäni vei minut kerran huvipuistoon, niin äitini kirkui tuntitolkulla vieressä mitenkä typerää ja älytöntä huvipuistossa on ja miten hän ei arvosta eikä tykkää yhtään. Sama nykyään. Jos tahdon vaikka onkia lasten kanssa hän seisoo huutamassa, miten häntä ei ole koskaan opetettu kalastamaan jne.

Siskonsa valittaa, että hän kohtelee häntä samanlailla ja muutti jo nuorena kauas pois toiseen maahan.

Vanhemmiten tuo käytös vain pahenee. Mieliala muuttuu salamanräpäyksessä ja ensin hyvin alkanut asia menee äkkiä raiteiltaan ja aiheuttaa kummallisia kiukku- ja raivokohtauksia. Kun isäni oli sairas ja heikko, äitini kävi fyysisesti hänen kimppuunsa. Minun päälleni hän saattoi heittää ämpärillä vettä ja vetää jalasta lattialle, kun olin nukkumassa, koska hän oli jo herännyt ja nukkuva ihminen on hänestä laiska, vaikka ihan itse heräsin kouluun jne. jo pienenä. Toinen bravuuri oli pitää nälässä. 

Hänellä riittää empatiaa vieraita ihmisiä kohtaan, ei meitä läheisiään.

PS. Ollessani lapsi hänen bravuurinsa oli viedä minut kaupungille lauantaina ja kadota. Tämä tapahtui ainakin 10 kertaa. Sitten hän lähti kotiin ja minä sain selvitä sieltä omin nokkineni miten taisin kotiin, jossa hän oli voitonriemuisena, että oikein sinulle, kun et katso missä hän on.

Onko valehtelu kivaa?

Vierailija kirjoitti:

Onko valehtelu kivaa?

Siellä joku katkera vanhus ärhentelee mielikuvitushenkilölle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Pärjään ihan hyvin myös vanhuksien kanssa.

Minäkin olen aina pärjännyt, mutta olen myös vanhuksien joukosta nähnyt muutaman katkeran yksilön. Sitä on surullista seurata.

Olen pärjännyt vanhusten kanssa hyvin.Vanhus joka katkera nekatiivinen valitaja. On alkava muistisairaus tai päällä jo nimetä alzmerin tauti.Joten noita vanhuksia yksin elämässä asujia on paljon joka vuokra talot.Kyttäävät kyläävät,vahtivat, valittavat ja vihaavat lapsia,nuorisoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini siirsi kaiken vihan, minkä kohdisti aiemmin isääni, minuun, kun isäni kuoli. Selostaa sukulaisille jne. ihan ihmejuttuja, sukulaiset sanoivat, että luulivat, että olen kehitysvammainen, kun äitini on antanut ymmärtää niin, vaikka olen siis L:n ylioppilas, korkeakoulukoulutettu ja ihan normaali. 

Minulle äitini kiukuttelee ellen tee jokaista asiaa, kuten hän käskee ja kaikki lomat jne. pitää viettää hänen kanssaan, tai hän saa raivokohtauksen ja uhkailee vaikka millä. Mitään kivaa ei saa näillä lomilla tehdä. Hän voi esimerkiksi pyytää, että tulen juuri tiettynä aikana lasten kanssa hänen mökilleen, mutta jättääkin minut sinne yksin tyhjän kaasupullon kanssa ja lähtee itse aiemmin sovitulle matkalle ystävättärensä kanssa. 

Hän myös syyllistää minua, että olen tehnyt lapset ilman hänen lupaansa, vaikka en ole vielä koskaan kuullutkaan, että aikuisen ihmisen pitäisi pyytää vanhemmiltaan lupa tehdä lapsia.

Äitini on katkera kaikesta, mitä minä saavutan, tai saan tai teen. Usein hän myös selostaa itse tehneensä asioita, mitkä minä olen tehnyt, esimerkiksi kun putsasin hänen mökillään kaasuhellan ja seinän, jonka hän oli roiskinut täyteen rasvaa ja kunnostin vanhan puuhellan, hän selosti tehneensä itse nämä. En tiedä luuleeko hän todella niin, vai tekeekö tahallaan noita.

Hän tekee ihmeellisiä ohareita, esimerkiksi sanoo, että menemme vaikka kahvikutsuille, mutta ei sitten otakaan meitä muita mukaan, vaan luikahtaa yksin sinne jättäen meidät ihmettelemään, että mitä tapahtui.

Hän antaa rikkaan ystävättären lapsille jopa tuhansien eurojen joulu-/syntymäpäivä- jne. lahjat ja omille lapsenlapsilleen riittää tigeristä kahden euron tavarat. Häntä selvästi harmittaa, kun lapsenlapset ovat tyytyväisiä tavaroihin. Myös kotonaan on kuvat näistä ystävättären lapsista, eikä omista lapsenlapsista. Esillä on muiden, vieraiden lasten piirustuksia jne. ei koskaan omien lapsenlapsien.

Hän hävittää kaiken, mistä sanoo pitävänsä tai arvostavansa ja antaa ne pois tai heittää roskiin. "Arvotonta romua". Säästää sen sijaan kaapit täyteen tyhjiä viilipurkkeja ja narunpätkiä ja käytettyjä, pestyjä muovipusseja. 

Hän antaa muille ihmisille ymmärtää, että olemme häntä kohtaan kauheita ja hirveitä, vaikka emme ole. Esim lainasi kaupassa henkilökunnan puhelinta ja soitti valittavalla äänellä puhelun, että "mitä margariinia minä nyt ostan, kun pelkään, että saat taas ihan älyttömän raivokohtauksen, kuten viimeksi, kun olin vahingossa ostanut väärää margariinia". ??? Mikä raivokohtaus? Lapsetkin todistavat, ettei mitään tällaista margariinikeissiä ole ollut. Kaupan henkilökunta luulee tämän jälkeen että kaltoinkohtelen äitiäni.

Jo lapsuudessani hän saattoi pilata kaiken hauskan, esim. isäni vei minut kerran huvipuistoon, niin äitini kirkui tuntitolkulla vieressä mitenkä typerää ja älytöntä huvipuistossa on ja miten hän ei arvosta eikä tykkää yhtään. Sama nykyään. Jos tahdon vaikka onkia lasten kanssa hän seisoo huutamassa, miten häntä ei ole koskaan opetettu kalastamaan jne.

Siskonsa valittaa, että hän kohtelee häntä samanlailla ja muutti jo nuorena kauas pois toiseen maahan.

Vanhemmiten tuo käytös vain pahenee. Mieliala muuttuu salamanräpäyksessä ja ensin hyvin alkanut asia menee äkkiä raiteiltaan ja aiheuttaa kummallisia kiukku- ja raivokohtauksia. Kun isäni oli sairas ja heikko, äitini kävi fyysisesti hänen kimppuunsa. Minun päälleni hän saattoi heittää ämpärillä vettä ja vetää jalasta lattialle, kun olin nukkumassa, koska hän oli jo herännyt ja nukkuva ihminen on hänestä laiska, vaikka ihan itse heräsin kouluun jne. jo pienenä. Toinen bravuuri oli pitää nälässä. 

Hänellä riittää empatiaa vieraita ihmisiä kohtaan, ei meitä läheisiään.

Miksi olet tekemisissä? Kai ymmärrät, ettei tuo ole normaalia.

Ymmärrän, mutta olen ainoa lapsi. Tuskin hän on tahallaan tuollainen. Varmaan joku persoonallisuushäiriö? Olen miettinyt voisiko rankalla lapsuudella sota-aikana olla tekemistä tuon kanssa, kun hän on vielä ollut sotalapsena Ruotsissa ja sitten taas joutunut sieltä sopeuduttuaan palaamaan.

Tunnen, äitini. Katkera, kateellinen ja ilkeä. Minä olen lapsista se paha, toinen lapsi ja hänen perheensä maailman paras. Sillä ei ole merkitystä, että molemmat heistä aikalailla ongelmissa alkoholin ja yhden murrosikäinen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini siirsi kaiken vihan, minkä kohdisti aiemmin isääni, minuun, kun isäni kuoli. Selostaa sukulaisille jne. ihan ihmejuttuja, sukulaiset sanoivat, että luulivat, että olen kehitysvammainen, kun äitini on antanut ymmärtää niin, vaikka olen siis L:n ylioppilas, korkeakoulukoulutettu ja ihan normaali. 

Minulle äitini kiukuttelee ellen tee jokaista asiaa, kuten hän käskee ja kaikki lomat jne. pitää viettää hänen kanssaan, tai hän saa raivokohtauksen ja uhkailee vaikka millä. Mitään kivaa ei saa näillä lomilla tehdä. Hän voi esimerkiksi pyytää, että tulen juuri tiettynä aikana lasten kanssa hänen mökilleen, mutta jättääkin minut sinne yksin tyhjän kaasupullon kanssa ja lähtee itse aiemmin sovitulle matkalle ystävättärensä kanssa. 

Hän myös syyllistää minua, että olen tehnyt lapset ilman hänen lupaansa, vaikka en ole vielä koskaan kuullutkaan, että aikuisen ihmisen pitäisi pyytää vanhemmiltaan lupa tehdä lapsia.

Äitini on katkera kaikesta, mitä minä saavutan, tai saan tai teen. Usein hän myös selostaa itse tehneensä asioita, mitkä minä olen tehnyt, esimerkiksi kun putsasin hänen mökillään kaasuhellan ja seinän, jonka hän oli roiskinut täyteen rasvaa ja kunnostin vanhan puuhellan, hän selosti tehneensä itse nämä. En tiedä luuleeko hän todella niin, vai tekeekö tahallaan noita.

Hän tekee ihmeellisiä ohareita, esimerkiksi sanoo, että menemme vaikka kahvikutsuille, mutta ei sitten otakaan meitä muita mukaan, vaan luikahtaa yksin sinne jättäen meidät ihmettelemään, että mitä tapahtui.

Hän antaa rikkaan ystävättären lapsille jopa tuhansien eurojen joulu-/syntymäpäivä- jne. lahjat ja omille lapsenlapsilleen riittää tigeristä kahden euron tavarat. Häntä selvästi harmittaa, kun lapsenlapset ovat tyytyväisiä tavaroihin. Myös kotonaan on kuvat näistä ystävättären lapsista, eikä omista lapsenlapsista. Esillä on muiden, vieraiden lasten piirustuksia jne. ei koskaan omien lapsenlapsien.

Hän hävittää kaiken, mistä sanoo pitävänsä tai arvostavansa ja antaa ne pois tai heittää roskiin. "Arvotonta romua". Säästää sen sijaan kaapit täyteen tyhjiä viilipurkkeja ja narunpätkiä ja käytettyjä, pestyjä muovipusseja. 

Hän antaa muille ihmisille ymmärtää, että olemme häntä kohtaan kauheita ja hirveitä, vaikka emme ole. Esim lainasi kaupassa henkilökunnan puhelinta ja soitti valittavalla äänellä puhelun, että "mitä margariinia minä nyt ostan, kun pelkään, että saat taas ihan älyttömän raivokohtauksen, kuten viimeksi, kun olin vahingossa ostanut väärää margariinia". ??? Mikä raivokohtaus? Lapsetkin todistavat, ettei mitään tällaista margariinikeissiä ole ollut. Kaupan henkilökunta luulee tämän jälkeen että kaltoinkohtelen äitiäni.

Jo lapsuudessani hän saattoi pilata kaiken hauskan, esim. isäni vei minut kerran huvipuistoon, niin äitini kirkui tuntitolkulla vieressä mitenkä typerää ja älytöntä huvipuistossa on ja miten hän ei arvosta eikä tykkää yhtään. Sama nykyään. Jos tahdon vaikka onkia lasten kanssa hän seisoo huutamassa, miten häntä ei ole koskaan opetettu kalastamaan jne.

Siskonsa valittaa, että hän kohtelee häntä samanlailla ja muutti jo nuorena kauas pois toiseen maahan.

Vanhemmiten tuo käytös vain pahenee. Mieliala muuttuu salamanräpäyksessä ja ensin hyvin alkanut asia menee äkkiä raiteiltaan ja aiheuttaa kummallisia kiukku- ja raivokohtauksia. Kun isäni oli sairas ja heikko, äitini kävi fyysisesti hänen kimppuunsa. Minun päälleni hän saattoi heittää ämpärillä vettä ja vetää jalasta lattialle, kun olin nukkumassa, koska hän oli jo herännyt ja nukkuva ihminen on hänestä laiska, vaikka ihan itse heräsin kouluun jne. jo pienenä. Toinen bravuuri oli pitää nälässä. 

Hänellä riittää empatiaa vieraita ihmisiä kohtaan, ei meitä läheisiään.

PS. Ollessani lapsi hänen bravuurinsa oli viedä minut kaupungille lauantaina ja kadota. Tämä tapahtui ainakin 10 kertaa. Sitten hän lähti kotiin ja minä sain selvitä sieltä omin nokkineni miten taisin kotiin, jossa hän oli voitonriemuisena, että oikein sinulle, kun et katso missä hän on.

Mun äiti teki tota samaa. Ja juurikin hävitti ja tuhosi kaiken mulle tärkeän, jopa kissanpentuni niskat niksautti nurin.