Lue keskustelun säännöt.
Miksi et koskaan matkustele? Onko syynä raha vai huono kielitaito?
Kommentit (153)
Raha ja haluttomuus maksaa. Periaatteessa olis rahaa mennä mut koen matkojen maksavan liikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakas koira jota ei haluta jättää hoitoon. Siksi ulkomailla ei tule nykyään käytyä. 2 v sitten viimeksi. Nyt sitten yritetään keksiä jotain reissun tapaista minne voi ottaa koiran mukaan.
Kotimaanmatkailu on vaan niin tylsää pidemmän päälle. Jokaisella maalla on omanlainen tunnelma ja itse kaipaisin vaihtelua jo ihan vaikka maisemiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana käynyt jo noin 20 eri massa ja totesin ettei kiinnosta enää, ei se matkustaminen niin hienoa tai antoisaa ole. Mistä useammassa maassa kävin, sitä enemmn opin arvostamaan Suomea ja pohjoismaita/lähinaapureita.
Olen nyt 36v ja ajattelen että innokkaimmat matkustajat juuri niit joilla ei paljon kokemusta ulkomaista, eli amatöörejä.
Ei 20 maata ole paljon. Itse olen käynyt 45 maassa eikä sekään nyt niin paljon ole. Viidessä maanosassa. Eli et nyt niin kovin kokenut matkasja ole.
Ihanko tosissasi ilkeät rehvastella järkyttävällä hiilijalanjäljelläsi? EI ole todellista! Selvästikään sulla ei ole jälkeläisiä, joista välittäisit. HÄpeä!!!
Nuorena tuli matkustettua paljonkin. Sittemmin rahatilanne esti ja tuli vierottauduttua matkustelusta. Nyt kun ei ole kokemusta, kynnys on vähän korkeampi. Huomaan myös käytännössä viihtyväni kotona todella hyvin. Aika harva kohde olisi niin antoisa, että katsoisin, että sellaisesta kannattaa maksaa tuhansia. Siksi sanon tuhansia, että minua kiinnostaisi lähinnä Malediivit, Seychellit, Cookin saaret tms. Myös Sloveniaan voisin lähteä, se ei enää maksaisikaan tuhansia, mutta sinne taas ei niin nappaa mennä yksin (eikä noihin muihinkaan kyllä). Kun ei ole matkaseuraa, niin ei tule niin innostuttua lähtemään.
Se ärsyttäisi eniten, jos matkalla, johon on panostanut tuhansia euroja jokin menisikin pieleen. Tai se ei niin tuntuisikaan miltään. Onnellinen voi olla kotonakin ja juoda kahvia omassa keittiössä :)
Joku arkinen pyrähdys tyyliin Lontooseenkin voisi napata, mutta kysyn itseltäni, että miksi? Tuottaisin valtavasti päästöjä siitäkin ilosta, kun se ei ole millään tavalla onneni vaade mennä sinnekään.
Lisään vielä äskeiseen, että mieluiten olen ulkomailla vähän pidempään ja sekin taas maksaa. Hotelliyöpyminen on ihan ääliömäisen kallista. Ja en taas halua mihinkään, missä pitää kokata itse, kun kaikkea perustarviketta sitten kuitenkin puuttuu ja ostapa ne nyt sitten. Ja lomalla ei muutenkaan tee mieli kokata. Niin pitkä oleskelu ulkomailla on kätevää käytännössä vain nuorena, kun on opiskelija, tai jos on sukua / tuttuja ulkomailla.
Nyt sukulaiset ovat kuolleet :(
Enkä jaksa enää vanhemmiten majoittua kenenkään luona ja nurkissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitetaanko ulkomaille matkustamista? Kuukausittain tulee matkustettua kyllä kotimaassa.
Ulkomaille en jaksa enää lähteä kun ensin pitäisi matkustaa satoja kilometrejä Helsinki-Vantaalle, jossa pitäisi odotella monta tuntia ennen lennon lähtöä, mahdollisesti vaihtaa konetta, jolloin pitäisi odotella lisää kentällä, tai matkustusaika on niin pitkä että menee vuorokausi matkatessa. Tuollainen matkustelu ei sovi minulle vaikka perillä olisi pari viikkoa miten kivaa tahansa.
Jep, tuo kaikenmaailman terminaaleissa ajan tappaminen mitä epämukavimpiin kellonaikoihin ei nappaa yhtään. Eikä lentokoneessa tai laivassa kököttäminen tuntikausia. Siksi en matkustele. Sitten kun teleporttaaminen tieteiselokuvien tyyliin mahdollistuu, voisin harkita. Tosin en haluaisi joutua väärälle aikakaudelle, koska perussairauteni hoidot vaarantuisivat pahasti.
Minulla on rikas sisäinen ja mennyt elämä. Viihdyn tuntikausia tekemättä mitään ajatusteni kanssa kyllästymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha siihen on ollut syynä. Nyt alkaa olla raihnaisuuskin.
Monta syytä: Raha, en osaa matkustaa, en jaksa vastoinkäymisiä muutenkaan ja matkoilla olisivat erityisen hankalia, en tykkää ajatuksesta että kohtaisin köyhyyttä, sotkua, eläinten huonoa kohtelua ym. mitä etenkin edullisemmat matkakohteet voivat tarjota, mikään rannoilla löhöily (joka olisi halpaa) ei kiinnosta, olen luonteeltani varautunut ja hitaasti syttyvä enkä jaksaisi niitä kaikkia ihmisten tapaamisia joita matkalla tulisi. Ja sitten mietin, olisiko matkustaminen kaiken rahanmenon ja vaivannäön arvoista. Kotimaassa on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi, aika ei millään riitä kaikkeen. En pitkästy helposti, en kaipaa mitään ns. elämyksiä yhtään enempää kuin niitä nyt saan. Matkustelu kai tarkoittaa ulkomailla matkustamista. Muutaman kerran olen nuorempana käynyt ja mietin, oliko siinä nyt jotain niin ihmeellistä ja antoisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teleporttaaminen sitten olisi kätevää!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitetaanko ulkomaille matkustamista? Kuukausittain tulee matkustettua kyllä kotimaassa.
Ulkomaille en jaksa enää lähteä kun ensin pitäisi matkustaa satoja kilometrejä Helsinki-Vantaalle, jossa pitäisi odotella monta tuntia ennen lennon lähtöä, mahdollisesti vaihtaa konetta, jolloin pitäisi odotella lisää kentällä, tai matkustusaika on niin pitkä että menee vuorokausi matkatessa. Tuollainen matkustelu ei sovi minulle vaikka perillä olisi pari viikkoa miten kivaa tahansa.
Jep, tuo kaikenmaailman terminaaleissa ajan tappaminen mitä epämukavimpiin kellonaikoihin ei nappaa yhtään. Eikä lentokoneessa tai laivassa kököttäminen tuntikausia. Siksi en matkustele.
Jos mahdollista, matkustan maata pitkin. Tykkään katsella maisemia junan tai bussin ikkunasta. Tosin jos kovin jyrkkää vuoristotietä ajellaan niin sitten en enää tykkääkään...
Tietysti siinä menee pari matkapäivää jo siihen, että kulkee junalla/autolla Ruotsin tai Baltian läpi Keski-Eurooppaan. Onneksi tykkään katsella samat maisemat kerta toisensa jälkeen uudelleen.
Joskus on silti lennettävä. Terminaaleissa ei ole ongelmaa, jos löytyy istumapaikka. Sähkö olisi kiva, mutta ei ihan välttämätöntä. Tulee katseltua ihmisiä ja mietittyä älypähkinöitä. Viihteeksi riittää kynä ja ristikkolehti tai pieni vihko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Polven nivelrikko, pitemmälle lähden kyläileen tai juhliin jos on autokyyti.,
Ihan hyvä että turismia ollaan karsimassa monessa maassa. Vaikka se tuo rahaa niin kyllä siitä on haittaakin paikallisille ihmisille. Esim. Ibizan älämölö yöelämä alkaa riittämään siellä asuville, venetsialaiset suorastaan vihaavat turisteja. Paikallinen kulttuuri on monessa maassa kärsinyt massaturismista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä itse matkan stressaavuus.
En nykyään enää viitsi maksaa siitä että saan ylimääräistä stressiä.
No mikä siinä sinua stressaa?
Ryysääminen ihmisjoukoissa, aikataulutettu ryhtäily lennoilla ja muu kellon perässä juokseminen. Pakolliset idioottimaiset nähtävyyksien, kirkkojen, muiden katsastamiset, mihin ei ole aitoa kiinnostusta. Ravintolaruokailut. Lasten perään vahtiminen 24/7.
Jos pääsisin omilla aikatauluillani yksityiskoneella jonnekin kauas missä ei ole ketään muita niin voisi olla miellyttävääkin.
Ei vaan kerta kaikkiaan kiinnosta matkustelu. Ennen kävin vähintään joka kesä ja talvi "pakosta" ulkomailla, koska kaikki muutkin tekivät niin, ja siihen oikeastaan ihan painostettiin. Työpaikalla olit kummajainen, jos et vähintään kerran vuodessa käynyt pitkällä lomalla ulkomailla.
Olen käynyt suurimmassa osassa Euroopan maista, Yhdysvalloissa useammassa osavaltiossa, Aasiassa siisteimmissä (puhtaimmissa, rikkaimmissa) maissa ja Afrikassa kahdessa maassa. Rehellisesti sanoen en saa matkustelusta oikein mitään irti. Seisoin kauniin kulttuuriperinnön keskellä ja ajattelin, että saman kokemuksen olisin saanut kotonani katsomalla hyvin otettuja valokuvia kyseisestä paikasta. Olen käynyt maailmanperintökohteissa ja kaikissa must-see kohteissa, ja miettinyt että näytti videolla paljon paremmalta, eihän tämä livenä tunnu oikein miltään. Olen istunut Välimeren maissa valkoisessa hiekassa, ja laskeva aurinko näytti aivan samalta kuin kotonakin. Olen rämpinyt ties missä luontokohteissa ja ajatellut, että olisinpa kotona. Olen karannut Suomen kaamosta lämpöön ja jälkikäteen myöntänyt itselleni, että oikeastaan kaamos ei haittaa minua tippaakaan. En halua mennä köyhään maahan järkyttymään maailman kamaluudesta ja leikkimään maailmanpelastajaa, valkoista pelastajaa. Olen maksanut itseni kipeäksi matkustelusta ihan vain todetakseni, että ei tämä oikein ole minun juttuni. "Tässäkö tämä nyt oli? Saanko nyt mennä takaisin hotellille?"
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan kerta kaikkiaan kiinnosta matkustelu. Ennen kävin vähintään joka kesä ja talvi "pakosta" ulkomailla, koska kaikki muutkin tekivät niin, ja siihen oikeastaan ihan painostettiin. Työpaikalla olit kummajainen, jos et vähintään kerran vuodessa käynyt pitkällä lomalla ulkomailla.
Olen käynyt suurimmassa osassa Euroopan maista, Yhdysvalloissa useammassa osavaltiossa, Aasiassa siisteimmissä (puhtaimmissa, rikkaimmissa) maissa ja Afrikassa kahdessa maassa. Rehellisesti sanoen en saa matkustelusta oikein mitään irti. Seisoin kauniin kulttuuriperinnön keskellä ja ajattelin, että saman kokemuksen olisin saanut kotonani katsomalla hyvin otettuja valokuvia kyseisestä paikasta. Olen käynyt maailmanperintökohteissa ja kaikissa must-see kohteissa, ja miettinyt että näytti videolla paljon paremmalta, eihän tämä livenä tunnu oikein miltään. Olen istunut Välimeren maissa valkoisessa hiekassa, ja laskeva aurinko näytti aivan samalta kuin kotonakin. Ole
Kuulostaa ihan minun ajatuksilta:)
Rahakin on iso syy. En ole ihminen joka voisi lähteä nopealla aikataululla enkä tyydy huonoihin hotelleihin ja vaadin oman huoneen. Menee helposti muutama tonni parin viikon matkaan.
Olen kotihiiri. Borta bra, hemma bäst.
Olematon kielitaito. En ryve rahassa minkä tuosta jo arvaakin. Mutta silti että en osaa edes englantia vie halut lähteä mihinkään Tallinnaa pidemmälle. Noilla reissuilka kun ei tarvitse osata kuin pari sanaa jos haluat ostaa jotain.