Miten tiesitte että puoliso on se oikea?

Yli 180cm ja riittävän rikas

Vierailija kirjoitti:

Mikä v.tun puoliso?

😅

Käyhän se peruskoulu ensin loppuun ennen kuin tulet kirjoittelemaan palstalle.

Hah, asialle oli jo muinaissuomalaisilla käytännön helppo testi: (vapaasti muistivaraisesti referoituna)

 

1. Parhaan jaksamisesi mukaan, riemastutat itseäsi ja morsiantasi (vähintään) kolme kertaa yhden illan aikana.



2. Kun voimasi ovat täysin loppuneet, kysy itseltäsi, haluatko herätä hänen viereltään aamulla, vaikka et enää jaksaisikaan itseäsi ja morsiantasi enää ilahduttaa??





Näin sovinistisesta näkökulmasta katsoen, vanhassa ohjeessa on vissi perä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä v.tun puoliso?

😅

Käyhän se peruskoulu ensin loppuun ennen kuin tulet kirjoittelemaan palstalle.

- - - -

Käyhän se apukoulu ensin loppuun ennen kuin tulet kirjoittelemaan palstalle.

Vierailija kirjoitti:

En löytänyt parempaakaan, joten tyydyin nykyiseen vaimooni.

Kuten hän sinuun.

Valtaosalla naisista on sama tilanne eli pitää tyytyä tylsään juoppoon lylleröön. :(

Vierailija kirjoitti:

KUN TAPASIN MIEHENI TIESIN AIKA PIAN ETTÄ HÄN ON SE OIKEA. olin 18 vuotia ja meillä kipinöitti ja olimme 54 v aviossa.SE TUOKSU, katse. tanssi ja suudelmat veivät yhteen Nyt kamala ikävä. HÄNESSÄ EI MIKÄÄN ALKANUT HARMITTAA KUTEN ENTISISSÄ- lähdin nopeasti takavasemmalle.

Siis hetkinen, sinulla oli jo 18-vuotiaana liuta entisiä puolisoita? 

Mulla ei ollut mitään ensikatsetta tai salamarakkautta ensisilmäyksellä. Viihdyttiin vain hyvin yhdessä ja juttu luisti. Samanlainen huumorintaju, ajatusmaailna ja elämänarvot. Siitä se sitten syveni. En usko, että kaikille olisi vain yksi "se oikea", mutta kun omaan kumppaniin on muodostunut luottamus, kiintymys ja arvostus, niin on selvää, että yhdessä elämänmatkaa taitetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, jotain sontakuskiduunareita olette. Sori, mulle pitää olla vähintään fil.maist, niin kuin onkin. Osaavat käyttäytyä.

Asetat nyt selvästi kovempia kriteereitä kumppanillesi kuin sinulle itsellesi.

Tiesin siitä, että tuli heti tunne, että tuon kanssa voisi vaan olla tekemättä mitään sen kummempaa ja jo se olisi ihanaa. Ja niin onkin yhä 7 vuoden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Pissavehkeet sopivat toisiinsa,

No siinä saa olla jo pieni jos virtsaputkeen mahtuu..

Luulin heti alussa, että on. Nyt liki 40v  myöhemmin en ole ollenkaan varma...

En minä ollut se, joka teki valinnan jostakin suuresta valikoimasta. Mies oli päättänyt että hän haluaa olla kanssani ja se sopi minulle. Kukaan ei ollut siihen asti huolinut, joten otin sen minkä sain. Ei ole valittamista. Vieroksun ajatusta suurista tunteista. Arki on arkea.

Samanlainen huumori, samanlaiset arvot, fiksu, osasi keskustella mistä vain asiasta, kuunteli, ymmärsi, oli kiltti. Pohdin ja mietin että voiko tämä olla tottakaan että löysin niin hyvän miehen. No, ei se ollutkaan oikea vaikka luulin olevani aivan varma. Petti. Nyt vaan ollaan yhdessä, oikea se ei ole. Ja jälkeenpäin olen kyllä nähnyt merkit ja silmät on avautunu. En edes usko että mulle olisi oikeaa olemassa. Ehkä joillekkin löytyy se oikea, sitä en epäile.  

Ihana keskustelu! En ole kohdannut (vielä) sitä oikeaa ja nämä vastaukset täällä saa pohtimaan ja haaveilemaan...

Tarkoitat kai luulitte. Niin moni liitto kariutuu.

Oli niin upeaa seksiä eri asennoissa ja kaikkiin reikiin niin se oli siinä!

Siitä, että kyseisen ihmisen kanssa on vaan todella helppoa olla ihan oma itsensä. Sellainen yhteinen ymmärrys ja molemminpuolinen välittäminen vaan yksinkertaisesti toimii. Riitoja on tosi harvoin ja jos on, ne sovitaan nopeasti samana päivänä. Nyt on oltu yhdessä jo kohta 35 vuotta ja edelleen ollaan kuin vastarakastuneet eli haleja ja pusuja on päivittäin tosi paljon. Sellaista tulenpalavaa rakastumista tai valtavaa intohimoa (sellaiste ettei voisi hetkeäkään ajatella mitään muuta kuin häntä) ei koskaan ollut hänen kanssaan. Olen kyllä kokenut nuokin tunteet nuorempana moneen kertaan ja yksikään niiden tunteiden kohteista ei ollut 'se oikea'. Eli melkeinpä väittäisin että jos tunteet ovat alussa todella intohimoiset, ei suhde tule kestämään kasassa kovin kauaa koska se 'palaa loppuun' liian voimakkaalla liekillä.

Vierailija kirjoitti:

En löytänyt parempaakaan, joten tyydyin nykyiseen vaimooni.

Jos vaan kelpaa naiselle niin se on siinä. Mitä sitä enempää voi toivoa.

Minulle riitti ettei ollut pahasuinen eikä ilkeä. Silloin ei ollut tatuoituja mutta sellaista en nyt ottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Oivoi  -  nuorena sitä on niin ehdoton, luottavainen ja rohkea. Parikymppisenä rakastuin niin, että teki kipeää. Yhdessäolo oli ihanaa, ikävä oli kauhea erossa. Ei tullut uni, ei maistunut ruoka. Unelmakesä ? Sanoin ystävälleni, tämä on liikaa, tätä en kestä.💕

Syksyllä erottiin, kirjeitä kirjoiteltiin, harvoin soiteltiin

Kolmikymppisenä tapasin puolisoni. Naimisiin mentiin seitsemän vuotta sitten. Laitoin ihanalle tekstarin, hän onnitteli ja toivoi hyvää loppuelämää. Syöpä oli uusinut. Kuoli kohta pois.

Eli se kaikkein suurin rakkaus ei aina riitä/onnistu. Nykymies on erittäin rakas, huumorintajuinen, luotettava kumppani. Yhdessä 30v

En tajua tuota tekstarikohtaa.

Laitoit ennen naimisiinmenoa viestin vai 7 vuotta sen jälkeen? 

Kuka kertoo tekstarilla puolisolleen syövästä? Miksi onnittelit häntä, hääpäivä vai synttäripäivä vai mikä?