Miten tiesitte että puoliso on se oikea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yli 60% sen oikean tavanneista ja naimisiin päästyää ja lapset tehtyään eroaa.... joten suurin osa ihmisistä valitsee.... väärin 

Kullakin hetkellä aviossa olijoista selkeä enemmistö on aviossa sen ensimmäisen siippansa kanssa tai sitten ens. siippa on edesmennyt.

Mikä on OLIJA. En tiedä. Vastaa.

Huoh. Olen rakastunut kerran tässä elämässä. En sen jälkeen. Nyt mietin, että pitäisikö ottaa vain joku ihan ok. Mielestäni tuo ensisilmäyksellä on vähän harhaanjohtava, kai voi ihastua, mutta kyllä rakastumiseen vähän enemmän aikaa toisen kanssa vaaditaan.

pari muutakin oli mielestäni oikeaa mutta kolmannen kanssa menin naimisiin ja halusin lapsen, aika kiire alkoi tulla , joo lapsi myös tuli muutaman vuoden päästä. Olen realisti vaikka oon mennyt tunne edellä. 

Vierailija kirjoitti:

Siitä että kulli oli aina tanassa kun ajattelin tämän lissun haaroväliä.

Tuommoinen tunne oli minullakin.

Satuin vahingossa näkemään hänen pankkitilinsä saldon.

Ei varmaan ollut juuri se oikea, mutta silloin tuntui sopivalta. Muutin ulkomaille ja tuleva puoliso muutti perässä. En tiedä olisimmeko päätyneet naimisiin jos olisin jäänyt Suomeen. Nyt yli 30v myöhemmin olemme avoimessa suhteessa ja lähinnä hyviä kavereita keskenään. Lapsemme ovat jo aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuollaiseen "se oikea" liirumlaarumiin ei pitäisi uskoa. Toki on hienoa, että joillain se kokemus toimii. Itse olen lähes 50 iältäni, mutta en ole ikinä kokenut tunnetta, että juuri tuon kanssa haluan muuttaa yhteen, mennä naimisiin, perustaa perheen tms. Olen seurustellut 7 vuotta nykyisen kumppanin kanssa, mutta usein mietin miksi olen tässä suhteessa. En tiedä mikä minussa on vikana kun ei tuollaista "se oikea" tunnetta ole tullut. 

Se oikea ei ole vielä tullut vastaan. Puolison kanssa puhuttu  syystä, mikä yhdistää ihmisiä. On tultu siihen tulokseen, että siinä on se "jokin" , mikä yhdistää muuten niin erilaisia ihmisiä. Eri pareilla eri jutut. Kun tapasin puolisoni, tuli tunne että on tuttu. Uskalsin näyttää tunteeni vieraalle ihmiselle. Ensinmäinen kumppani ja nyt on vajaa 40v. yhteiseloa takana. Muutama lapsi ja yksi lapsenlapsi. Mitäpä sitä ihminen muuta tarvitsee?

Koko ajan aavistin että hän on erityinen, mutta varmasti tiesin erään hankalan elämänvaiheen jälkeen. Olimme seurustelleet pari vuotta ja hän tuki minua, sai jopa aikaan sellaisen olon että minun kanssani oleminen on silti etuoikeus ja ilo hänelle.

Mikä v.tun puoliso?

😅

Alusta alkaen yhdessä oleminen oli helppoa ja halusimme olla toistemme seurassa yhtä paljon. Ei ollut mitään epätoivoisia ihastumisessa pyörimistä ja suurta ilotulitusta. Koen yhdessäolon edelleen mukavaksi ja vaivattomaksi, ei koko aika ole ollut tasaista ja kaikin puolin 100% tyydyttävää (esim minulla on korkeampi libido), mutta ne kaikkein tärkeimmät palaset suhteesta löytyvät. Yli 10v yhdessä ja toinen lapsi tulossa, puoliso aivan loistava vanhemman roolissaan.

Hän ei nalkuttanut, vaatinut, ja rakastaa seksiä.

Synkkasi. Hänen kanssaan oli hiton hyvä olla ja kaikki osui yhteen, siis hänen kohdallaan. Itse olen vain se väärä, joten eipä tuosta mitään tullut.

Samat arvot, molemminpuolinen kunnioitus, huumorintaju, miellyttävä olemus, hyvä olla yhdessä 😊 

Osoittautui oikeaksi, viimeistään silloin kun mentiin kihloihin. 😊

Eihän se ole tietoinen valinta, kehen rakastuu. Jos te mietitte onko tuo oikea, niin silloin olette tekemässä päätöstä väärien asioiden perusteella. 

KUN TAPASIN MIEHENI TIESIN AIKA PIAN ETTÄ HÄN ON SE OIKEA. olin 18 vuotia ja meillä kipinöitti ja olimme 54 v aviossa.SE TUOKSU, katse. tanssi ja suudelmat veivät yhteen Nyt kamala ikävä. HÄNESSÄ EI MIKÄÄN ALKANUT HARMITTAA KUTEN ENTISISSÄ- lähdin nopeasti takavasemmalle.

Huoli minut.

Alapeukutin, koska se oikea -usko on mielestäni typerää taikauskoa. Kuinka monta uskomatonta katsetta, kemiaa, yliluonnollista vetovoimaa ja pitkää parisuhdetta ehtii ollakaan elämän aikana? Vaikka kuinka monta. Pitkät parisuhteet ovat enemmän luonne- ja periaatekysymys kuin maaginen se oikea -taikuus. Osa osaa, osa ei, osa ei halua olla elämänmittaisessa suhteessa.

Oma ohjeeni on, että voimakas vetovoima on onnellisen suhteen onnistumisen kannalta tärkeintä. Mutta järki kannattaa pitää mukana. Kommunikoinnin pitää pelata ja yhdessä olla mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Olen rakastunut kerran tässä elämässä. En sen jälkeen. Nyt mietin, että pitäisikö ottaa vain joku ihan ok. Mielestäni tuo ensisilmäyksellä on vähän harhaanjohtava, kai voi ihastua, mutta kyllä rakastumiseen vähän enemmän aikaa toisen kanssa vaaditaan.

Miksi kukaan olisi yhdessä jonkun ihan ok:n kanssa? Luvassa isoja ongelmia ja pettymyksiä, sekä ajan mittaan ahdistavaksi käyvää läheisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiseni römpsä lypsi kaluani niin kuin ei mikään koskaan. Ei sitä ilman halunnut jäädä.

Miksi te niin monet miehet kirjoitatte niin roisisti? Mitä sillä kuvittelette todistavanne, Luotaantyöntävää.

?? Ihan normaalia kielenkäyttöähän tuo on. Yhtä hyvin voisi kysyä, mitä kuvittelet todistavasi tekosiveällä kielenkäytölläsi.

Minustakaan tuossa ei ollut mitään roisia. Tällä palstalla monet eivät ymmärrä, että se mikä on normaalia heille, ei välttämättä ole normaalia jollekin muulle. Aivan samoin mitä av-mamma pitää roisina puheena, on jollekin ihan arkikieltä.

Vierailija kirjoitti:

Huoli minut.

Sama täälläkin ja järkyttävää kun ystäväni sanoi miehelleni että kuinka on tommoisen kanssa kun oli tullut vähän ylipainoa. Se oli entinen ystävä sen jälkeen.