Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten tiesitte että puoliso on se oikea?
Itse en ole vielä rakastumista kokenut. Mietinpä siis, jos olet ollut jo tovin yhdessä rakastamasi kumppanin kanssa, miten tiesit että hän on se oikea? Oliko se jo silloin kun näit hänet, että joku hänessä iski tuon tunteen? Vai onko se tullut vasta jossain tilanteessa kuukausien tai vuosien päästä? Mietin tällä hetkellä miten voin tietää kenen kanssa haluan todella viettää elämäni, ja onko se todella joku juttu että kyllä sen sitten tietää. Mistä? : D Onko se vain tunne vai konkreettisempaa? Tuleeko sitä edes?
Kommentit (241)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tove Janssonin viisaus: "Ensimmäistä rakkautta luulee aina viimeiseksi ja viimeistä ensimmäiseksi." Tämä pitää paikkansa.
Ei ole ainakaan omalla kohdallani pitänyt paikkaansa.
Olen ollut tosi huono ihastumaan mutta lasteni isä vei jalat alta kävelemällä vastaan. Kolmannella tapaamiskerralla muutettiin yhteen ja yhdessä oltiin 20v.
Eron jälkeenolin 6v yksin, kaikenlaisia virityksiä oli, mutta ei mitään ihmeempää. Kunnes nykyinen avopuolisoni tuli vastaan Tinderissä ja ekalla kerralla kun tavattiin, tiesin kolmessa sekunnissa, että tässä on mies, jonka haluan. Nyt asutaan yhdessä ja on häistäkin puhuttu. En edes tiedä mikä näissä on ollut se juttu, jotenkin vaan tuntunut siltä, kuin olisi kotiin tullut
No kun ei ollu parempaakaan tyrkyllä. Piti tyytyä tuohon naiseen mikä nyt on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voih! Tiesin, sillä tunne oli molemmin puolin vahva, ja kaikki tuntui natsaavan. Ja olimmehan niin kypsässä iässäkin jo. Olin väärässä.
Ps. Mitä opin. Odota edes pari vuotta, kun pahin ihastusvaihe menee ohi. Sitten vasta suhdetta voi alkaa punnita ja arvottaa.
Puolen vuoden seurustelun jälkeen ymmärsin, että tässä on elämäni mies ja hänen kanssaan menen naimisiin. En ole katunut, yhdessä jo yli 40 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kaikinpuolin riittävän hyvä. Ulkonäkö, paino, luonne, ikä. Olin jo hieman epätoivoinen, 33-vuotias ilman aiempia suhteita, niin ajattelin että tämä kelpaa minulle jos vain kelpaan hänelle. Kelpasin ja sitten aloimmekin samantien tekemään jälkikasvua ja muutettiin yhteen jne.
No tiedä tuosta. Ihastusta ensisilmäyksellä oli, mutta kesti sitten vain reilut 25 vuotta ja tuli ero. Nyt en uskalla oikein enää mihinkään suhteeseen heittäytyä, lyhyeksi näköjään jäävät ;O)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeita voi olla monia. Vaikka joku tuntuisi tänään siltä, että hän on juuri se oikea, ja vaikka hän olisi ollut se oikea jo 10 vuotta, niin on täysin mahdollista, että jo vuoden päästä hän ei enää ole se oikea. Ja siinä kohtaa se alkaa koko ajatus häipyä mielestä, että hän olisi edes koskaan ollut se oikea. Sill tavalla se ihmismieli toimii. Siksi mitään oikeaa ei kannata edes etsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tosi huono ihastumaan mutta lasteni isä vei jalat alta kävelemällä vastaan. Kolmannella tapaamiskerralla muutettiin yhteen ja yhdessä oltiin 20v.
Eron jälkeenolin 6v yksin, kaikenlaisia virityksiä oli, mutta ei mitään ihmeempää. Kunnes nykyinen avopuolisoni tuli vastaan Tinderissä ja ekalla kerralla kun tavattiin, tiesin kolmessa sekunnissa, että tässä on mies, jonka haluan. Nyt asutaan yhdessä ja on häistäkin puhuttu. En edes tiedä mikä näissä on ollut se juttu, jotenkin vaan tuntunut siltä, kuin olisi kotiin tullut
Miksi ihmeessä erosit lastesi isästä?
tiesin siitä kun haki minut treffeille porche 911 carrera gts:ällä ja näytti asuntonsa katajanokalla ja myös se vaikkutti, kun ranteessa heilui rolex submariner.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoden seurustelun jälkeen olin asiasta ihan varma. Tuli esiin puolin ja toisin kiinnostavia asioita. Aviossa 47 vuotta. En vaihtaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tosi huono ihastumaan mutta lasteni isä vei jalat alta kävelemällä vastaan. Kolmannella tapaamiskerralla muutettiin yhteen ja yhdessä oltiin 20v.
Eron jälkeenolin 6v yksin, kaikenlaisia virityksiä oli, mutta ei mitään ihmeempää. Kunnes nykyinen avopuolisoni tuli vastaan Tinderissä ja ekalla kerralla kun tavattiin, tiesin kolmessa sekunnissa, että tässä on mies, jonka haluan. Nyt asutaan yhdessä ja on häistäkin puhuttu. En edes tiedä mikä näissä on ollut se juttu, jotenkin vaan tuntunut siltä, kuin olisi kotiin tullut
Miksi ihmeessä erosit lastesi isästä?
Meillä ei ollut loppuajasta enää mitään yhteistä, mies reissasi ja harrasti, minä olin lasten kanssa kotona. Käytiin pariterapiassakin mutta siitä ei ollut apua. Lopulta erottiin mutta nyt 6v erosta meillä on tosi hyvät välit ja lasten asiat on aina saatu sovittua. Kai se oli klassinen "kasvettiin erilleen."
Onneton koko elämän väärän kanssa. Näin se menee monella. Vanhana ei erota enää.
Ei sellaista voi kukaan tietää.
Verokalenterista. Seitsemännumeroinen.
Alue: Aihe vapaa
Tove Janssonin viisaus: "Ensimmäistä rakkautta luulee aina viimeiseksi ja viimeistä ensimmäiseksi." Tämä pitää paikkansa.