Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, jotka kantavat kaunaa vanhemmilleen vielä aikuisenakin
11.05.2024 |
Mikä saa ihmisen niin katkeraksi, että vihaa omia vanhempiaan vielä aikuisenakin? Väitän, että aniharvalla on oikeasti ollut täysin anteeksiantamattoman kurja lapsuus, joka sisältää vaikkapa seksuaalista hyväksikäyttöä. Olen minäkin saanut vyöstä ja isäukko on kännipäissään pahastikin haukkunut, mutta olisi mielestäni epäreilua, jos muistelisin lapsuudestani vain näitä asioita ja kantaisin ikuista kaunaa. Minusta tuntuu kamalalta, että joidenkin vanhemmat ovat jo elämänsä loppusuoralla ja silti lapset kantavat heitä kohtaan ikuista vihaa, ilmeisesti hautaan saakka. Onko teidän lapsuus aidosti ollut vain pelkkää kärsimystä, vai haluatteko pakonomaisesti muistaa päälimmäisenä vain ne negatiiviset asiat?
Kommentit (90)
En kanna kaunaa, en ole katkera enkä vihaa, mutta minulla ei ole ikinä ollut isää. Ei sitä ihmistä voinut sanoa isäksi, koska hän ei ole sitä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä ovat ihmisiä, jotka syyttävät lapsuuttaan ja vanhempiaan kaikesta. Oma työttömyys, päihdeongelmat sun muut ovat vanhempien vika. Itsessä ja tavassa käsitellä asioita ei ole tietty mitään vikaa.
Sä olet ihan hakoteillä.
Miettinyt samaa toisinaan.
Tullut siihen tulokseen että se on karmaa. Ihmissielut ovat ennen syntymäänsä sopineet minkä roolin ottavat kenenkin elämässä ja työstävät näin karmaa.
Vierailija kirjoitti:
Aloin kantamaan kaunaa vasta aikuisena, muistaakseni +40 vuotiaana.
Niin minäkin, kun oma lapsi tuli samaan ikään mitä itse olin, kun vanhemmat oli minua kohtaan kohtuuttomia. Olin painanut kaikki piiloon ja sieltä ne muistot mönki esiin kerralla. En itse voisi ikinä kohdella lapsia siten, miten vanhemmat minua kohteli.
Jos nyt jätetään sivuun aivan hirveät pahoinpitelyt ja hyväksikäytöt, niin mielestäni noin kolmekymppisenä pitäisi tajuta että ne vanhemmat ovat vain ihmisiä ja käyttäytyivät kuten käyttäytyivät koska ovat luusereita tai mielenvikaisia ja niiden kanssa ei tarvi olla tekemisissä enää ikinä. Anteeksipyyntöjä ei todennäköisesti tule, ja jokainen vanhempi ei rakasta lapsiaan. Itse sitten vanhempana valitsee täysin eri tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun teinini ei koskaan hylkää minua, pidän hänet aina kotona hoivattavana 👶💋
Rakastan häntä 💕
ÄITI TULEE HÄTIIN KULTI!!!!! Älä pelkää rakas, ei sinun tarvitse koskaan muuttaa. Otetaan huoneen ovi pois että voin katsella sinua, yksityisyydestäsi voit luopua takiani, rakastan sinua niin paljon ettet laita sitä ovea kiinni, etkä muuta minnekään :) 💕
Tahdon valita teinilleni söpöjä vaatteita, äiti voi kyllä shoppailla niitä sillä välin kun teini on leikkimässä 💕
Ihanaa häärätä keittiössä ja valmistella teinilleni soseita 😋
Hän ei tule ikinä hylkäämään, pidän siitä kyllä huolen vaikka poliisin kanssa 👶
Ei voi antaa anteeksi jos ei koskaan ole sydämestään pyydetty anteeksi ja kysytty miten aiheuttamansa vahingot voi korjata. Ihan perus käytöstapoja.
Oma lehmä ojassa, Ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne lisääntyvät, jotka eivät muuten saa seuraa kuin alapäästään pakottamalla.
Mutta kun edes se joka on pakotettu ei halua hengata kanssani :(
Kysyt että mikä saa ihmisen katkeraksi. No juurikin se kyvyttömyys käsitellä tunteitaan. Me olemme kaikki keskeneräisiä, eri tavoilla. Toiset pystyvät päästämän irti kamalistakin asioista, toisten aivot eivät toimi niin. Mutta mitä muuta haluat kuulla? Jonkun nimen sille kyvyttömyydelle? Psykologinen köyhyys? Aivollinen vajavuus? Henkinen heikkous? Ihmisyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on monen ulkopuolisen mielestä ollut hyvä lapsuus ja monella muulla on ollut kamalampi lapsuus. Jopa isänäiti aina moittii siitä, että en arvosta äitiäni.
Äiti ei ikinä tehnyt mitään muuta kuin raivosi ja oli väkivaltainen. Edes vessassa ei aina uskaltanut käydä, ettei rouva hermostu. Olen melkein saanut turpaan, kun lusikka oli väärin laitettu tiskiin. Ikinä ei tienny miten olisi pitänyt olla. Mistään ei saanut olla omia mielipiteitä. Muutin äidiltä ollessani 16 ja se oli silloin alkoi vapaus. Voin rehellisesti sanoa, ettei mulla oo hyviä lapsuusmuistoja, joihinka äiti liittyisi. Jo pelkkä äidin läsnäolo loi ahdistavan olon ja koko ajan piti olla ns. varpaillaan.
Isäni on taas alkoholisti, jota ei vanhempieni eron jälkeen juurikaan näkynyt. Koko ihminen on mulla käytännössä tuntematon.
Ap on nero! Lopetan psykoterapian ja ahdistuslääkkeet ja menen heti pyytämään isältäni anteeksi etten ole pitänyt yhteyttä pariinkymmeneen vuoteen sen takia että hän r a i skasi äitini silmieni edessä kun olin 9v! Eihän sitä tapahtunut joka päivä eli ihan normaali lapsuus oli. 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkettää sairas lapseni :( Hän ei halua olla tekemisissä vaikka olen hänet synnyttänyt. Ymmärtäisinpä miksi on henkisesti niin sairas ettei saatana OMAA emää halua tavata :( Lapsena pysty vielä vetelemään ympäri korvia tollasesta käytöksestä mutta minkä aikuiselle sairaalle lapselle voi? En voi käydä käsiksi.
Ei ole rahaakaan. Jos olisin aikoinani nainut rahakkaasti nin voisi edes taloudellisesti pitää otteessa, koska eihän sairas lapsi mitään töitä saa. En edes osaa diagnosoida häntä :(
Lapset rakastavat usein ehdoitta vanhempiaan. Kun he aikuistuvat ja saavat omia lapsia, tulee ymmärrys miten tuli itse lapsena kohdelluksi. Se hetki voi olla karu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon että kaunaa on, jos sukupolvilla esiintyy mt ongelmia tai päihderiippuvuuksia. Oishan se kiva kun kaikki ois aina terveitä fyysisesti ja psyykkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi antaa anteeksi jos ei koskaan ole sydämestään pyydetty anteeksi ja kysytty miten aiheuttamansa vahingot voi korjata. Ihan perus käytöstapoja.
Oma lehmä ojassa, Ap?
Niinpä. Oma vanhempi on kieltäytynyt keskustelemasta mistään. Olisin halunnut kysyä, miksi hän käyttäytyi kuten käyttäytyi. Anteeksipyynnöstä en uskaltanut edes nähdä unta.
Vierailija kirjoitti:
Uskon että kaunaa on, jos sukupolvilla esiintyy mt ongelmia tai päihderiippuvuuksia. Oishan se kiva kun kaikki ois aina terveitä fyysisesti ja psyykkisesti.
Mitä sairaampi on, sitä enemmän sikiää. Ehkäisy vaatii ymmärrystä.
ne kaunan kantajat on aina itse surkeita vanhempia, epluotettavia, laiskoja, velttoja. Ei ihme että vanhemmat raivostui ja antoi satin kutia. Lol
Vierailija kirjoitti:
Mulla on monen ulkopuolisen mielestä ollut hyvä lapsuus ja monella muulla on ollut kamalampi lapsuus. Jopa isänäiti aina moittii siitä, että en arvosta äitiäni.
Äiti ei ikinä tehnyt mitään muuta kuin raivosi ja oli väkivaltainen. Edes vessassa ei aina uskaltanut käydä, ettei rouva hermostu. Olen melkein saanut turpaan, kun lusikka oli väärin laitettu tiskiin. Ikinä ei tienny miten olisi pitänyt olla. Mistään ei saanut olla omia mielipiteitä. Muutin äidiltä ollessani 16 ja se oli silloin alkoi vapaus. Voin rehellisesti sanoa, ettei mulla oo hyviä lapsuusmuistoja, joihinka äiti liittyisi. Jo pelkkä äidin läsnäolo loi ahdistavan olon ja koko ajan piti olla ns. varpaillaan.
Isäni on taas alkoholisti, jota ei vanhempieni eron jälkeen juurikaan näkynyt. Koko ihminen on mulla käytännössä tuntematon.
Meillä taas isä oli tuollainen tyranni kuin äitisi, ei tosin väkivaltainen mutta oli aina huutamassa. Vihasi lemmikkejämme. Äiti taas oli käytännöllinen ja täysin ilman tunneilmaisua (ehkä ettei isä suuttuisi). Molemmat hiljaisia, ei mitään rakkauden osoituksia lapsia kohtaan. Käyn kotona muutaman kerran vuodessa, aina on jotenkin jäykkä tunnelma. En ole kuitenkaan nykyään enää katkera, olen löytänyt elämänilon nyt päälle neljäkymppisenä.
Tyttäreni on aina inhonnut minua, koska olen häntä 25 vuotta vanhempi vanhus. Asiaa en ole voinut korjata. Edelleen huomauttelee kaikesta ikään ja ulkonäköön liittyvästä. Onneksi muut antavat toisenlaista palautetta.
🙌🤜💖