Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, jotka kantavat kaunaa vanhemmilleen vielä aikuisenakin
11.05.2024 |
Mikä saa ihmisen niin katkeraksi, että vihaa omia vanhempiaan vielä aikuisenakin? Väitän, että aniharvalla on oikeasti ollut täysin anteeksiantamattoman kurja lapsuus, joka sisältää vaikkapa seksuaalista hyväksikäyttöä. Olen minäkin saanut vyöstä ja isäukko on kännipäissään pahastikin haukkunut, mutta olisi mielestäni epäreilua, jos muistelisin lapsuudestani vain näitä asioita ja kantaisin ikuista kaunaa. Minusta tuntuu kamalalta, että joidenkin vanhemmat ovat jo elämänsä loppusuoralla ja silti lapset kantavat heitä kohtaan ikuista vihaa, ilmeisesti hautaan saakka. Onko teidän lapsuus aidosti ollut vain pelkkää kärsimystä, vai haluatteko pakonomaisesti muistaa päälimmäisenä vain ne negatiiviset asiat?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
50 vuotta olen yrittänyt unohtaa, ei ole onnistunut. Molemmat on haudattu, en ole käynyt hautajaisissa tai haudoilla. Arvioipa itse
Vaikea arvioida kun ei tiedetä, että mitä olet kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin kantamaan kaunaa vasta aikuisena, muistaakseni +40 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Aloin kantamaan kaunaa vasta aikuisena, muistaakseni +40 vuotiaana.
Eli keksit syyttää vanhempiasi elämäsi epäonnistumisista kun tulit keski-ikään. Just...
Minä olen 44-vuotiaana kasvanut aikuiseksi. Ymmärrän, että ihmiset eivät ole täydellisiä, jokainen kantaa omia taakkojaan ja virheitään. Tuskin omillakaan vanhemmilla oli täydellinen lapsuus. Itsekin teen jatkuvasti virheitä vanhempana. Silti minut hyväksytään. En ole katkera kenellekään mistään.
En ole katkera. Olen tietoinen jos mulle on tehty pahaa. Oli se ihan missä hyvänsä. Ja en altista itseäni sille enää, jos suinkin. Jos se on minusta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin kantamaan kaunaa vasta aikuisena, muistaakseni +40 vuotiaana.
Eli keksit syyttää vanhempiasi elämäsi epäonnistumisista kun tulit keski-ikään. Just...
Niin tai sitten esimerkiksi on tajunnut että omaan mieleen ei tulisi ikinä satuttaa tai nöyryyttää omaa lasta, joka on rakkain ja tärkein asia maailmassa. Sitä haluaa suojella. Sen kanssa haluaa nauraa ja elää. Ei piestä ja vittuilla
Yleensä nämä ovat ihmisiä, jotka syyttävät lapsuuttaan ja vanhempiaan kaikesta. Oma työttömyys, päihdeongelmat sun muut ovat vanhempien vika. Itsessä ja tavassa käsitellä asioita ei ole tietty mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni käytti minua seksuaalisesti hyväkseen. Yhtään tervettä suhdetta miehiin en ole onnistunut rakentamaan. Tosin missä nyt olen on ok, paras mitä olen saanut aikaiseksi. Lisäksi äitini ja veli syyttivät minua, halusivat kieltää tapahtuneen. Onneksi löytyi todistaja joka uskalsi aukaista suunsa. Kyllä, olen katkera ja saan olla enkä anna anteeksi eikä tarvitsekaan.Ei tuollaisten pitäisi lapsia hankkia. En ole ollut missään tekemisissä vuosiin. Olen vuosien mittaan tutustunut useampaan naiseen jolla samantyylisiä rikoksia tehty heitä vastaan. AP olisi yllättynyt jos tietäisi miten yleistä tämä on, tabu tietenkin josta pitäisi vieläkin 2024 vaieta.
Vierailija kirjoitti:
Isäni käytti minua seksuaalisesti hyväkseen. Yhtään tervettä suhdetta miehiin en ole onnistunut rakentamaan. Tosin missä nyt olen on ok, paras mitä olen saanut aikaiseksi. Lisäksi äitini ja veli syyttivät minua, halusivat kieltää tapahtuneen. Onneksi löytyi todistaja joka uskalsi aukaista suunsa. Kyllä, olen katkera ja saan olla enkä anna anteeksi eikä tarvitsekaan.Ei tuollaisten pitäisi lapsia hankkia. En ole ollut missään tekemisissä vuosiin. Olen vuosien mittaan tutustunut useampaan naiseen jolla samantyylisiä rikoksia tehty heitä vastaan. AP olisi yllättynyt jos tietäisi miten yleistä tämä on, tabu tietenkin josta pitäisi vieläkin 2024 vaieta.
Tuo onkin täysin ymmärrettävää, kuten aloituksessakin mainitsin seksuaalisen hyväksikäytön. Silti väitän, että suurinta osaa vihaajista ei ole käytetty seksuaalisesti hyväksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsuus voi olla tosi ankea ja persoonallisuuteen syvästi vaikuttava ilman järkyttävää hyväksikäyttöä tai väkivaltaakin. Mutta järkyttävät kokemukset eivät aina tarkoita sitä, että kantaisi katkeruutta mukanaan. Olen kuunnellut monen sellaisen ihmisen elämäntarinan, jotka ovat kärsineet aivan hirveitä asioita lapsuudessaan, mutta eivät silti kanna katkeruutta. Vaatii paljon työtä ja varmasti tietynlaisen luonteen, että katkeruudesta voi päästää irti. En siis nyt tarkoita tässä sitä, että vanhemmille pitäisi erityisesti antaa anteeksi tmv., vaan sitä, että katkeruus on tunne, joka kuluttaa sen kokijaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsuus voi olla tosi ankea ja persoonallisuuteen syvästi vaikuttava ilman järkyttävää hyväksikäyttöä tai väkivaltaakin. Mutta järkyttävät kokemukset eivät aina tarkoita sitä, että kantaisi katkeruutta mukanaan. Olen kuunnellut monen sellaisen ihmisen elämäntarinan, jotka ovat kärsineet aivan hirveitä asioita lapsuudessaan, mutta eivät silti kanna katkeruutta. Vaatii paljon työtä ja varmasti tietynlaisen luonteen, että katkeruudesta voi päästää irti. En siis nyt tarkoita tässä sitä, että vanhemmille pitäisi erityisesti antaa anteeksi tmv., vaan sitä, että katkeruus on tunne, joka kuluttaa sen kokijaa.
Ja vielä lisäisin sen, että en tarkoita, että katkeruutta tunteva jotenkin haluaisi pitää tunteesta kiinni - kuten sanoin, se vaatii paljon työtä ja tietynlaisen persoonallisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti sinulla on ollut onni olla kohtaamatta psykopaatti-isää ja välinpitämätöntä äitiä? Kaikilla ei ole näin hyvä tuuri.
Empaattisten ihmisten on tutkimusten mukaan helpompi antaa anteeksi. Mustavalkoisemmat ihmiset laskevat juurikin päässään, että koska minä en tee lapselleni näin niin minullekaan ei olisi pitänyt ... ottamatta huomioon kaikkia taustatekijöitä ja elämän monimutkaisuutta ja ihmisten elämänmittaista keskeneräisyyttä. Toisaalta, en syyllistäisi ketään tästä kauheasti, koska ei sitä empatiakykyä saa itselleen noin vain valitsemalla, vaan sitä yleensä joko on tai ei. Jonkun verran voi toki itse harjoitella. Jotkut ovat siis "luonnostaan" pitkävihaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin kantamaan kaunaa vasta aikuisena, muistaakseni +40 vuotiaana.
Eli keksit syyttää vanhempiasi elämäsi epäonnistumisista kun tulit keski-ikään. Just...
Mä en ole epäonnistunut.
Asiat lapsuudesta voi käsitellä ja unohtaa. Mutta kun vanhenpasi siirtää sen lapseesi ja aloittaa saman mitätöinnin niin on aika puhaltaa peli poikki.
Ne lisääntyvät, jotka eivät muuten saa seuraa kuin alapäästään pakottamalla.
Eihän sitä voi ymmärtää, jos ei ole itse kokenut. Alkoholismi kukoistaa Suomessa ja sen varjossa lapsuuden viettäminen ei ole herkkua.
Parempi pitää välit täysin poikki jos vielä aikuisenakin saanut pahaa kohtelua. Elämä on helpompaa kun ei ole myrkyllisiä ihmissuhteita. Siis vanhemmathan niitä pahimpia ovat.
Tätä olen itsekin miettinyt. Kun lapsi on kerran seuraksi hankittu, niin miksi hän aikuisena valitseekin itse seuransa eikä automaattisesti pala halusta hengata vaikkapa narsistin kanssa.
50 vuotta olen yrittänyt unohtaa, ei ole onnistunut. Molemmat on haudattu, en ole käynyt hautajaisissa tai haudoilla. Arvioipa itse