Metsän yhteisomistus. Yksi sisarus ei tee yhtään mitään !

Vierailija kirjoitti:

Olet vissiin kuin mun sisarus. Vaatii mua osallistumaan raskaisiin fyysisiin töihin vaikka mulla on pitkälle edennyt nivelreuma ja olen jo jonossa tekonivelleikkaukseen.

Myyminen olisi mulle ok, hänelle ei. 

Mikset maksa jollekin, joka hoitaisi osuutesi??? Onko susta reilua et saat saman tuoton tekemättä mitään??

Vierailija kirjoitti:

Laitat välit poikki METSÄN takia?? Tiedät itsekin että ihan typerää.

Mä olisin sanonut myös itse ennen noin, mutta asian koettuani ymmärrän, miksi yhteisomistus rikkoo ihmissuhteita. Ja siksi siitä yhteisomistuksesta kannattaa hankkiutua eroon ennen kuin välit menee. Kokemus on vähän sama kuin parisuhteessa, jossa toinen vapaamatkustaa ja toinen tekee kaikki työt. Se rikkoo ihmissuhteen. - se joka jakoi metsäpalstan

Anna mä veikkaan: olet itse jäänyt paikkakunnalle asumaan ja sulla riittää hyvin aikaa hoidella metsää. Sisarus on muuttanut kaupunkiin ja hänellä on työ, perhe ja kavereita?

Ratkaisu: Metsänhoitomaksut voi jättää yhteiselle tilille ja niistä maksetaan kustannukset. Vasta sen jälkeen jaetaan rahat. 

Alusta lähtien laskua menemään sille joka ei osallistu. Muuten löydät tämän sisaruksen perunkirjoitusta edeltävänä päivänä kantamassa arvoesineet autoonsa vanhempien kodista. Tulee kuorimaan kermat päältä kun siihen opetatte.

Myykää pois. Vanhempienne mielipiteellä ei ole asiassa mitään arvoa, jos he eivät sitä metsää omista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkoistatte ne metsänhoitotyöt. 

 

 

Kyllä tämä sopisi minulle. Myös esim. metsien liittäminen yhteismetsään. Tai ihan mikä tahansa muu kuvio, kuin tämä nykyinen. Mutta kun se EI KÄY kaikille osapuolille. Erittäin vaikeita ihmisiä. ovat. 

 

 

Laitatte käymään! Ei se sen kummallisempaa ole

Ja montako hankalaa siellä nyt on? Ensin puhut yhdestä, sitten olet laittamassa kaikkien kanssa välit poikki ja koskaan ei tiedä puhutko yhdestä vai "kaikista"... Mikä homma?

Yksi sisaruksista ei suostu tekemään yhtään mitään. Mutta sitten on toinen  sisarus, joka suostuu tekemään, mutta hän ei halua myydä pois/ liittää yhetismetssääm/ ostaa metsänhoitotöitä. Haluaa/ vaatii että kaikki työt tehdään itse. Mutta kun yksi sisaruksista ei tee mitään. Minä haluaisin vaan päästä pois tuosta kuviosta. Vaikka lahjoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää yhteisomitukset on pahoja. Itsellä meni välit poikki aikanaan. Ikinä ei pidä suostua yhteisomistuksiin! 

Minä niin ihmettelen miksi metsän kohdalla ihmiset sitoo itsensä yhteisomistuksiin kun se ei missään muutenkaan onnistu. Yhteiset pihakamat ja muut on ihan tuhoon tuomittu ajatus.yhtään suvun metsäyhtiöitysta en tiedä, missä olisi onnellinen loppu.

Melko usein se on lähtöisin vanhemmista. Vanhemmilla on toive että sisarukset tulisivat keskenään toimeen ja heillä olisi jotakin muutakin yhteistä kuin vanhemmat. Me kun ollaan kasvatettu niin hyvin keskenään toimeentulevat lapset.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole edes yhteisomistusta mistään, mutta sisaruksistani kaksi ottaa kaiken irti, minkä saavat. He raahaavat jo perintökamaa niska vääränä kotiinsa, keltään muulta kysymättä.

Kun vanhuksella tuli muutto palvelutaloon, kävivät nämä kaksi valitsemassa parhaat silloinkin päältä ja ilmoittivat, että "siivosivat" osansa. Muut saivat sitten tyhjentää ja siivota kämpän.

Kukaan ei uskalla näille kahdelle sanoa mitään, koska "he suuttuvat niin herkästi". Niinpä pyörittävät puolta sukua ja loput yrittävät pysyä käsivarrenmitan päässä. 

Näissä on AINA monta puolta. 

Meillä mummo oli ihan epätoivon partaalla, kun yritti tyhjentää taloa vuosikymmenen verran. Arvaa vaan kiinnostiko ketään mitkään asiastot tai huonekalut tai taulut, kun niitä tarjottiin. Siis useita vuosia, jopa 10 vuotta.

Auta armias sitten kun joku keksikin haluta jotain, (tai edes ottaa säälistä) Siitä vasta riita repesi. Silloin alkoi kaikkia kiinnostamaan. 

Näissä asioissa palataan usein sinne hiekkalaatikolle, taannutaan taaperoiksi. Ketään ei kiinnosta punainen lapio päiviin, viikkoihin.. kuukausiin? Mutta heti kun joku sen nappaa, niin muut olis JUST SILLOIN halunnut sen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä vanhempien haluama sisarusten yhteisomistus on toimimaton utopia aina. Niitä on tehty niin maatiloille ja kesämökeillekin kuten myös metsäpalstalle tai palstoillekin.

Yhteisomistus tuhoaa ne vähätkin välit sisarusten ja heidän lapsienkin välillä. Tuskin se oli alunperin vanhempien tarkoitus?

KYLLÄ!  Yksi vaikein asia tässä kuviossa on omat vanhempani. He myös haluavat, että jatketaan yhteisomistusta. Mutta kun se ei toimi millään tapaa. 50-luvulla syntynyt Äiti rupeaa suurinpiirtein itkemään ja sanoo "eihän niitä sukumetsiä voi myyntiin pistää" 

Ja tämä kuvio helpottuu heti, kun vanhempani kuolevat pois. Saadaan tavallaan kaksi ihmistä pois tästä "omistuksesat". 

Ymmärrän täysin.

Ei tässäkään pian tulevassa perintöriidassa ole  kyse siitä metsästä vaan siitä, miten perheenjäsenet kohtelevat toinen toistaan. Ollaan itsekkäitä, kateellisia jne.

Kaikki lähtee vanhemmista. Lapsuuskodista.  Ja se taas rakentuu vanhempien omiin lapsuudenkokemuksiin.

Isoja tunteita ei tarvitse pelätä ja kaihtaa. Jos välit menevät katki rajoja asettaessa, vaikka toimii kohteliaasti ja kohtuullisesti, silloin ne menevät. 

Välit voivat myöhemmin myös parantua, jos taphtuu jotakin, jossa ihmiset menevät itseensä. Nykyiseen surkeuteen ei ehkä kannatakaan jäädä.

Elämä on kasvuprosessi. Tämän päivän suru voi olla huomisen ilo, pitkällä aikajänteellä. Tai ei. Mutta rajat ja kunnioitus ovat tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitat välit poikki METSÄN takia?? Tiedät itsekin että ihan typerää.

 

Voin pikkaisen vinkata, että kyseessä ei ole pelkkä metsä vaan koko elämä. Itse olen ollút sisarusksista aina se, joka joutuu taipumaan kaikissa asioissa.. Vanhampani ovat myös aina suosineet toisia siaruksian. Selkeästi olen pikkulapsesta asti huomannut, että jostain syystäen ole niin tärkeä kuin sisarukseni.

 

Olisikin vain pelkkä metsä. Kuvioon liitty useita muitakin asioita. Tällä hetekllä pidän välit sisaruksiin vain vanhempieni takia.  

 

Haluatko säkin tuhkaa, mitä voit ripotella tuon marttyyrinviittasi päälle? 

Minulla on kokemusta sisaruksesta, joka omasta mielestään antaa kaikkensa ja otsa hiessä raataa, vaikka kukaan ei ole pyytänyt, eikä "apuansa" tarvinnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä tarkoitetaan "metsänhoidollisilla töillä". 

Metsänistutus, harvennus jne.

Kyllä, tiedostin tämän, mutta vaaditaanko tässä jotain etäällä mahdollisesti kaupungissa asuvaa naista menemään itse sinne metsään konkreettisesti ja fyysisesti moottorisaha kainalossa kupu päässä, vai eikö hän suostu ottamaan osaa hoitokustannuksiin, vai mitä tässä tarkoitetaan?

Vierailija kirjoitti:

Anna mä veikkaan: olet itse jäänyt paikkakunnalle asumaan ja sulla riittää hyvin aikaa hoidella metsää. Sisarus on muuttanut kaupunkiin ja hänellä on työ, perhe ja kavereita?

Ratkaisu: Metsänhoitomaksut voi jättää yhteiselle tilille ja niistä maksetaan kustannukset. Vasta sen jälkeen jaetaan rahat. 

Ööö, siis miksi oletat, että paikkakunnalle asumaan jääneellä olisi paremmin aikaa hoidella metsää? Tietyn ajan toki voi siihen käyttää, mutta kyllä mullakin on muuta elämää ja sillä, jolla on se elämä muualla on kuitenkin omistusta täällä ja sen mukana yhtäläinen velvollisuus hoitaa osansa asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä vanhempien haluama sisarusten yhteisomistus on toimimaton utopia aina. Niitä on tehty niin maatiloille ja kesämökeillekin kuten myös metsäpalstalle tai palstoillekin.

Yhteisomistus tuhoaa ne vähätkin välit sisarusten ja heidän lapsienkin välillä. Tuskin se oli alunperin vanhempien tarkoitus?

 

KYLLÄ!  Yksi vaikein asia tässä kuviossa on omat vanhempani. He myös haluavat, että jatketaan yhteisomistusta. Mutta kun se ei toimi millään tapaa. 50-luvulla syntynyt Äiti rupeaa suurinpiirtein itkemään ja sanoo "eihän niitä sukumetsiä voi myyntiin pistää" 

 

Ja tämä kuvio helpottuu heti, kun vanhempani kuolevat pois. Saadaan tavallaan kaksi ihmistä pois tästä "omistuksesat". 

Mitä väliä sillä mitä vanhemmat haluaa jos asiat ei noin onnistu niin sitten tehdään muutoksia vaikka kuka haluaisi mitä.

Mää tiedän just tämmäisen yhteisomistuksen, missä yksi on korkeastikoulutettu herra ja asuu helsingin keskustassa. Metsän omistus on pelkkää rahantuloa. Mitään ei suostu tekemään. Sääliksi käy muita omistajia. Ja suostuvat jopa tekemään työt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä vanhempien haluama sisarusten yhteisomistus on toimimaton utopia aina. Niitä on tehty niin maatiloille ja kesämökeillekin kuten myös metsäpalstalle tai palstoillekin.

Yhteisomistus tuhoaa ne vähätkin välit sisarusten ja heidän lapsienkin välillä. Tuskin se oli alunperin vanhempien tarkoitus?

 

KYLLÄ!  Yksi vaikein asia tässä kuviossa on omat vanhempani. He myös haluavat, että jatketaan yhteisomistusta. Mutta kun se ei toimi millään tapaa. 50-luvulla syntynyt Äiti rupeaa suurinpiirtein itkemään ja sanoo "eihän niitä sukumetsiä voi myyntiin pistää" 

 

Ja tämä kuvio helpottuu heti, kun vanhempani kuolevat pois. Saadaan tavallaan kaksi ihmistä pois tästä "omistuksesat". 

Aina ei saa sitä mitä haluaa. Luulisi että vanhuksetkin olisi tuon jo elämänsä aikana oppineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitat välit poikki METSÄN takia?? Tiedät itsekin että ihan typerää.

 

Voin pikkaisen vinkata, että kyseessä ei ole pelkkä metsä vaan koko elämä. Itse olen ollút sisarusksista aina se, joka joutuu taipumaan kaikissa asioissa.. Vanhampani ovat myös aina suosineet toisia siaruksian. Selkeästi olen pikkulapsesta asti huomannut, että jostain syystäen ole niin tärkeä kuin sisarukseni.

 

Olisikin vain pelkkä metsä. Kuvioon liitty useita muitakin asioita. Tällä hetekllä pidän välit sisaruksiin vain vanhempieni takia.  

Kyllä metsä kuitenkin on vain metsä ja nuo muut traumat erikseen hoidettavia. Minäkin olen kolmesta lapsesta vähiten pidetty ja ymmärretty. Perinnönjaon ollessa ajankohtainen, en aio jättää omistussidoksia. Mutta sisarukseni ovat viattomia vanhempiensa tekoihin eikä minun tarvitse ikuisesti kituroida sairaissa kuvioissa. Neuvoisin että käsittelet nuo suhteesi, koska muuten sinusta tulee seuraava isoin ongelma ja vihan levittäjä.en usko että meidän hylkiöiden seura on kovin hyvää jos emme itse luo itsellemme hyviä oloja. Ei niitä vanhempien vääryyksiä kukaan muu korjaa kuin itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä tarkoitetaan "metsänhoidollisilla töillä". 

Metsänistutus, harvennus jne.

Kyllä, tiedostin tämän, mutta vaaditaanko tässä jotain etäällä mahdollisesti kaupungissa asuvaa naista menemään itse sinne metsään konkreettisesti ja fyysisesti moottorisaha kainalossa kupu päässä, vai eikö hän suostu ottamaan osaa hoitokustannuksiin, vai mitä tässä tarkoitetaan?

 

Ei siihen mitään suostumista vaadita että osakkaille voidaan lähettää laskun. Jos eivät maksa laskua se menee perintään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä tarkoitetaan "metsänhoidollisilla töillä". 

Metsänistutus, harvennus jne.

Kyllä, tiedostin tämän, mutta vaaditaanko tässä jotain etäällä mahdollisesti kaupungissa asuvaa naista menemään itse sinne metsään konkreettisesti ja fyysisesti moottorisaha kainalossa kupu päässä, vai eikö hän suostu ottamaan osaa hoitokustannuksiin, vai mitä tässä tarkoitetaan?

Mä olen eri, mutta itselle esim. ei riitä, että osallistuu hoitokustannuksiin. Jos omistaa metsää, saa opetella perusasiat siitä, mitä siellä kuuluu tehdä ja osata neuvotella puukaupoista, sopia hoitotöistä yms. Pelkkä kulujen maksaminen ja perässä vedettävänä olo ei todellakaan riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää yhteisomitukset on pahoja. Itsellä meni välit poikki aikanaan. Ikinä ei pidä suostua yhteisomistuksiin! 

Minä niin ihmettelen miksi metsän kohdalla ihmiset sitoo itsensä yhteisomistuksiin kun se ei missään muutenkaan onnistu. Yhteiset pihakamat ja muut on ihan tuhoon tuomittu ajatus.yhtään suvun metsäyhtiöitysta en tiedä, missä olisi onnellinen loppu.

Melko usein se on lähtöisin vanhemmista. Vanhemmilla on toive että sisarukset tulisivat keskenään toimeen ja heillä olisi jotakin muutakin yhteistä kuin vanhemmat. Me kun ollaan kasvatettu niin hyvin keskenään toimeentulevat lapset.

No niin tietysti on mutta eipä se vanhempi pysty ajattelemaan toiveensa realistisuutta. Eipä kaikessa muussakaan vanhempaa totella. Yhteismetsässä ei ole tarvittavaa johtajuutta.