Aikuinen kummipoika ja vierailut
Mulla on aikuinen (n. 30 v) kummipoika, joka on samalla jo kuolleen veljeni poika.
Olen hoitanut hyvin kummivelvollisuudet ja muutenkin välit ovat ok tähän sukulaispoikaan.
On kuitenkin yksi ongelma. Se on se, että isäksi tultuaan hän kutsuu itse itsensä perheineen kylään meille.
Olen jo isoäiti-iässä. En jaksaisi useiden tuntien lapsiperhevierailuja, vaikka pikkuinen on ihan kiltti ja suloinen.
En jaksaisi pakkoleipoakaan piirakoita ja kakkuja.
Tiedän sen jo valmiiksi, että he haluavat tulla myös siksi, että saavat itse tuuletusta kotoaan (etätyöläisiä).
Kun kummipoika oli sinkku, niin silloin se oli niin helppoa. Tultiin sovitusti ja lähinnä poikettiin nopeilla kahveilla.
Nyt kyläilyt kestävät. Heille kotiin ei minua ole kutsuttu. Se on vähän outoa.
Miten torjua ystävällisesti tekstarit, että voitais tulla käymään? Käymään tarkoittaa 3-4 tuntia.
Kommentit (175)
Onneksi mun suvussa vierailuista ilahdutaan ja asiat osataan keskustella
Vierailija kirjoitti:
Lähdin ajelemaan kummipojan asuinalueelle, josko olisin saanut selville, missä hän perheineen asuu. En saanut. Asia ei ole edennyt. Tämä väliaikatietona.
Et osaa soittaa ja kysyä, että missäs täällä te asutte? Mieluummin kyyläät naapurustoa edes-takaisin ajellen?
Vierailija kirjoitti:
Luulisi olevan mukavaa, kun käy vieraita. Yleensä valitetaan yksinäisyyttä ja ettei kukaan kyläile.
Mutta kun kolikossa on kaksi puolta. Vuoroin vieraissa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mun suvussa vierailuista ilahdutaan ja asiat osataan keskustella
Eli kutsutte itse itsenne kylään.
Siinä ei ole mitään ihmeellistä, jos itse oikeasti kutsutuista vieraista ilahdutaan.
Ainakin ikääntyvän tai ikääntyneen lapsettoman henkilön kannattaa ottaa vastaan vierailulle tulevat sukunsa nuoremman polven edustajat ja heidän perheensä ja pitää heihin yhteyttä omatoimisestikin, sillä nämä ihmiset saattavat olla oman vanhuuden turva. Minun luonani käyvät ja pitävät yhteyksiä kaikki sisarusteni lapset ja heidän perheensä ja siitäkin huolimatta vaikka tietävät hyvin ettei minulta tule kummoisia perintöjä kenellekään jäämään.
Minä ainakin eläkeläisenä toivoisin, että kutsuttaisiin kylään. Aina pitää olla kotona.
Uusi ympäristö vaihteluksi olis kivaa. Kotona aina, vieraat samat ja tarjoiluni samaa aina. Lopuksi tiskit.
Tulin justiinsa Kaaren marketista. 70-80 vuotias pariskunta markettikärryt pullottaen edessäni kassalla. Onkohan joulu ja pääsiäinen samaa rumbaa... Pakkautuuko juhannuksenakin kaikki heille mökille passattavaksi... Tuli jotenkin sääli, kun vanhukset näyttivät niin väsyiltä ja haurailta.
Tämä minuakin on kismittänyt. Luokseni kutsutaan itsensä kylään, tällaisia tyyppejä on sukulaisissa paljon, mutta vastavuoroista kutsua en koskaan saa mihinkään. Tulee hyväksi käytetty olo. Niinpä opettelen tässä kieltäytymään vieraiden vastaanottamisesta.
En kaipaa hoitokotiinkaan tai kaupunginsairaalaan ketään sänkyni viereen pällistelemään. Ja tosiasiahan on, että tuskin nämä lokit sinne aikanaan edes tulevat.
Viihdyn kotona omassa seurassani enkä välitä passata ketään.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin ikääntyvän tai ikääntyneen lapsettoman henkilön kannattaa ottaa vastaan vierailulle tulevat sukunsa nuoremman polven edustajat ja heidän perheensä ja pitää heihin yhteyttä omatoimisestikin, sillä nämä ihmiset saattavat olla oman vanhuuden turva. Minun luonani käyvät ja pitävät yhteyksiä kaikki sisarusteni lapset ja heidän perheensä ja siitäkin huolimatta vaikka tietävät hyvin ettei minulta tule kummoisia perintöjä kenellekään jäämään.
Ei kannata passata ja kustantaa syötäviä kenellekään. Eivät totisesti tule pesemään vanhenevan ikkunoita tai sairaalaan. Korkeintaan väärentävät testamentin muistisairaan nimissä.
Sinne hoitokotiin tai sairaalaan tulevat pitkäaikaislaitospaikan potilasta katsomaan korkeintaan omat lapset ja
potilaan puoliso, jos on vielä elossa.
Äitini vietti tällaisissa laitoksissa 7 vuotta. Tutustuin siinä sivussa muiden potilaiden omaisiin vuosien aikana ja nuo perhesuhteet selvisi minulle, siis omat lapset ja puoliso.
Mieluisin aika vierailla oli ruoka-aika. Silloin me omaiset saatoimme olla avuksi syöttäessämme läheisiämme.
Ei siellä mitään tätejä, setiä tai serkkuja näkynyt.
Vastaa, että nyt ei sovi. Soitan sitten, kun kutsun kyläilemään.
Rupeat vain ilmoittamaan aina kun sinulle ei käy tai et jaksa. Tai kahville tosiaan tästä lähtien muualle Ei siihen muuta tarvitse selittää eikä se muille kuulukaan mitä teet. Minä toimin näin ja jos siitä pahottaa mielensä,ei ole minun ongelmani.
Vierailija kirjoitti:
Perintöä odottavat...
joo, testamenttaa omaisuutesi ennemin jollekkin järjestölle kahvirahoiksi tai johtajien matkakassaan.. Ei vit oikeesti en ymmärrä heitä jotka niin tekevät että ventovieraille järjestöille jättävät omaisuutensa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintöä odottavat...
joo, testamenttaa omaisuutesi ennemin jollekkin järjestölle kahvirahoiksi tai johtajien matkakassaan.. Ei vit oikeesti en ymmärrä heitä jotka niin tekevät että ventovieraille järjestöille jättävät omaisuutensa
Ainakin osa kannattaa testamentata johonkin itse valitsemaan hyvään, sillä se tuottaa uskomattoman paljon positiivisia fiiliksiä myös testamenttaajalle.
Tämäkin aloitus taas vahvistaa sitä, että olemme perheenä tehneet oikean päätöksen. Emme vieraile missään. Kerran kesässä ollaan käyty parin tunnin vierailulla äitini luona mutta sinnekin mennään yllättäen, ettei vaan kenenkään tarvitse nähdä vaivaa meidän takia. Onneksi ollaan introvertteja ja viihdytään puolison kanssa kahdestaan ja tytär saa tulla aina käymään ja olla vaikka kuinka kauan. Huoneensa on aina kunnossa ja kaapeissa ruokaa.