Lue keskustelun säännöt.
En pysty menemään tapaamaan kuolevaa uudestaan
29.07.2022 |
Kävin muutama päivä sitten tapaamassa iäkästä saattohoidossa olevaa sukulaista, joka vain nukkui tapaamisen ajan. Oli aamupäivästä asti vain nukkunut.
Ei enää juuri reagoi tai komminukoi mitenkään. Makaa vaan, koko tämän vuoden viettänyt sängyssä.
Pitkälle edennyt muistisairaus kyseessä.
Tässä tilanteessa kuolema on myös armahdus, pois sairaudesta ja kivuista, mm makuuhaavojen aiheuttamista.
Haluaisin käydä uudestaan, mutta olen surussani ja reagoidessani hyvin hyvin överi. Ja tässä tilanteessa aktivoituu myös vanhat surut.
Olen myös hyvin väsynyt, enkä tiedä että pystynkö ajamaan autoa.
En tiedä, miksi olen aina näin överi tunteissani.
Kommentit (24)
Jos vaan jaksat , käy uudelleen , voi harmittaa jälkeenpäin vaikka raskasta aikaa onkin . Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sinä pystyt, pystyin minäkin olemaan nuoren (useamman vuoden alle 50v) kuolevan äitini vierellä kuukaudesta toiseen.
Tosin sinun tapauksessasi en tiedä miksi menisit.
Kuitenkin haluaisit käydä uudestaan?
Ei sinun tarvitse kyllä mielestäni tuossa tilanteessa mennä.
Niin ne kuolevat tuppaa tekemään. Ei hän sinun vierailustasi enää muista mitään, joten ei kannata sen takia murehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä jos koet asian raskaana, niin säästä itseäsi ja voimiasi. Jos kys henkilö ei enää tiedosta käyntiäsi, niin älä jää potemaan syyllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin haluaisit käydä uudestaan?
Koen ehkä velvollisuutena?... olisi kiva jutella "asiat selviksi", vaikka ei se toinen osapuoli tietysti mitään juttele.
Ajattelen ehkä myös alitajuisesti , että mitä hoitajat ajattelevat....
Äitini kuoli pari vuotta sitten ja silloin kävin useita kertoja sairaalassa, tosin varmaan vain kerran sen jälkeen, kun oli vaipunut tajuttomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat mennä, mene. Tuskin hän tiedostaisi edes sitä överiä tunteellisuuttasi.
Jos et halua ja koet ettet pystykään, niin älä mene.
Vaikket fyysisesti enää uudestaan menisi hänen luokseen, niin voithan rukoilla hänen puolestaan, jos uskot Jumalaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Jos et käy, jäisitkö katumaan sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kuulo pelaa eli mene käymään ja juttele menneistä asioista. Kyllä hän kuulee.
Viime vierailulla jo aistin, ettei hän ole enää läsnä, on vain sairaudesta jäänyt kuori. Elävä ja hengittävä kuori.
Erilainen kuin vainajan tyhjä kuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene ja pidä kädestä kiinni. Kuoleva ihminen tuntee viimeiseksi kosketuksen. Korvat lakkaavat kuulemasta ja silmät näkemästä, nenä haitamasta, mutta kosketus tuntuu. Pidä kädestä ja silittele, ei tarvitse välttämättä sanoa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin haluaisit käydä uudestaan?
Koen ehkä velvollisuutena?... olisi kiva jutella "asiat selviksi", vaikka ei se toinen osapuoli tietysti mitään juttele.
Ajattelen ehkä myös alitajuisesti , että mitä hoitajat ajattelevat....Äitini kuoli pari vuotta sitten ja silloin kävin useita kertoja sairaalassa, tosin varmaan vain kerran sen jälkeen, kun oli vaipunut tajuttomaksi.
Hoitajana olen ollut, istunut jos on ehtinyt, aika monen kuolevan vierellä, silloin kun ihminen on jo tajuton ja rauhallinen en jaksa uskoa että vierellä olosta on kuolevalla mitään käsitystä, jos kuoleva on rauhaton kosketus, silittely voi rauhoittaa, vahvat kipulääkkeet ja rauhoittava lääkitys kipupumpusta enemmän. Onko omaiset vierellä, en ajattele asiasta mitään, toiset ovat, usein ne, jotka muutenkin ovat käyneet usein, toiset haluavat käydä hyvästelemässä. Oudoimpia mielestäni ovat ne, jotka mummon oltua 5v hoitokodissa eivätkä ole käyneet kuin yhtenä äitienpäivänä, ryntäävät paikalle 10minuutissa kun kuulevat mummon kuolemasta, ikäänkuin varmistamaan onhan se varmasti kuollut.
Jos et pysty menemään, älä jää katumaan sitä, jokainen saa kokea kuoleman miten kokee, ei ole oikeaa tai väärää tapaa.
Minulle kuolevan vierellä olo on rauhoittava hetki, koen että olen etuoikeutettu kun saan olla läsnä niin suuressa hetkessä. Varsinkin, jos olen hoitanut vanhusta pitkään tuntuu, että teen työni hänen kanssaan loppuun ja viimeisen palveluksen kun saan laittaa vainajan kuntoon, kammata hiukset ja kääntää tyynyn viimeisen kerran. Vanhuksia hoitaessa tosin kokee useimmiten vain kauniita kuolemia, vanhuksen itsensä ja omaisten odottamia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kuulo pelaa eli mene käymään ja juttele menneistä asioista. Kyllä hän kuulee.
Noin väitetään. Yksikään ei ole palattu kertomaan.
Pystytkö ap hyväksymään tunteesi ja elämään niiden kanssa. Ikäänkuin tutkien ja tarkkaillen, että tämä tilanne herättää minussa tällaisen tunteen ja tuntemuksen. Niihen tunteisiin ei kuole, niistä voi oppia ja parhaassa tapauksessa tapahtuu myös jonkinlaista kasvua. Ymmärrys elämän hauraudesta ja siitä, että meillä kaikilla on rajallinen aika.
Vaikka ihminen olisi jo tiedoton, hän voi tuntea kosketuksen. Se on oikeastaan tosi kaunista, mitä toiselle ihmiselle voi tehdä. Olla läsnä ja koskettaa.
Olin läheisen, dementoituneen ihmisen luona hänen viimeisinä hetkinä. Olin vain ja pidin kädestä. Välillä puhuin hänelle, kiitin menneistä ja toivoin hänelle rauhallista oloa. Lohdutin. En vaihtaisi noita hetkiä ja tuntuu vielä näin jälkeenpäinkin hyvältä, että jaksoin käydä.
Vierailija kirjoitti:
On ihan ok olla menemättä, älä syytä itseäsi. Hän ei sinua enää tiedosta joten sinun on turha mennä ylipäätään.
Saattaa hän tiedostaa, että olet paikalla. Mene vaan.
Läheisen viimeisillä hetkillä huomasin läheiseni pinnistelevän hereillä koska olin paikalla. Silittelin kättä ja sanoin lepää vain hän pisti silmät kiinni ja nukkui pois.
Mitä tarkoittaa "överi"? Kuka määrittelee, kuinka voimakkaasti saa tuntea?
On ihan ok olla menemättä, älä syytä itseäsi. Hän ei sinua enää tiedosta joten sinun on turha mennä ylipäätään.