Mitä uskot kuoleman jälkeen tapahtuvan
Eli kysymys hyvin tiivistettynä otsakkeessa, mitä uskot että meille tapahtuu kuoleman jälkeen? Kysymys kumpuaa omasta pelostani. Luulen että kuoleman jälkeen ei ole mitään, toki toivon muuta. Jos olet samalla kannalla kun minä, miten jatkatte päivästä toiseen? Tämä ajatus kalvaa minua, että joskus ei ole mitään, ei tietoisuutta ei mitään. Ja koskee jokaista elävää olentoa universumissa. Eli joskus kaikki on vaan olematta. Ymmärrän että ei tämä huoli silloin paina, mutta ahdistaa niin että kouristaa rinnasta. Ettei meitä ketään, ei yhtään rakasta tai mitään, joskus vain ole. Kävin joskus psykologilla asti juttelemassa asiasta, ja hänen suhtautumisensa asiaansa oli käsien levittely. Toiset löytävät uskonnoista vastauksen, minä koen ne oljenkorsiksi joihin ihmisten on hyvä tukeutua elävän elämänsä ajan saadakseen sisälleen rauhan. En halua loukata ketään, kunnioitan ja arvostan heitä jotka niistä löytävät omat tiensä.
Kommentit (132)
Minä kuolin kertaalleen, olin sairaalassa vehkeissä 5vrk. Ei tapahtunut mitään, se on vain kuin nukahtais paitsi ettei ole unia.
Siirrymme osaksi luontoa ja elämme vain läheisten muistoissa.
Synnyt uudelleen. Jos huonosti elit, päädyt Gazaan.
Toivon että minut haudataan. Sitten se on siinä.
Päädyn hautaan tai krematorioon.
Ruumis mätänee, mutta sielu siirtyy vielä syntymättömään uuteen ihmiseen. Kuolemaa ei tarvitse pelätä siksi, koska tulemme tähän maailmaan uudestaan toisessa ihmisessä.
Maatuminen jos työnnetään mullan alle.
Madot ja kaikenlaiset sittisontiaiset syövät. Kierrätystä.
Hmm..
Yksittäinen fotoni voi kantaa jopa äärettömän määrän informaatiota kvanttiominaisuuksiensa takia. Näin ne tiedemaailman tutkimuksetkin etenee vuosi vuodelta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka nämä pilven reunalla asuvaan ukkoon uskovat muuta väittää, elämä loppuu, palataan tilaan jossa oltiin ennen syntymään, lakataan olemasta.
Ei lopu. Sielu säilyy ikuisesti.
Mikä se on? Se miten nykyään puhutaan sielusta on oikeastaan kreikkalaisten filosofien keksintö. Kreikkalaisuus on vaikuttanyt valtavasti UT:n sisältöön ja tulkintaan.
Jos katsotaan niitä osia, joihin kreikkalaiset filosofit eivät vakuttaneet niin "sielu" on sama kuin "persoona" tai "olemus". Ihmisen henki taas ei ole sama kuin sielu, edes vanhojen osien mukaan.
Tuleeko vaikutelma että uskot "dumbed down" -versioon kristinuskosta?
Saarnaajan kirja kertoo ettei ole ikuista sielua "Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät t
Dualistinen näkemys. Se, että käytetään kontekstista riippuen osin samoja, ja osin eri termejä, sekoittaa pakkaa.
Henki ja ruumis. Otetaan lähtökohdaksi, että sielu ja tietoisuus (noiden vastineet).
Tietoisuus on elävän ihmisen ruumiillinen (fyysinen) ominaisuus. Kuolleella ei tietoisuutta ole. Tietoisuus pitää sisällä muistin, ja käsityksen ihmisestä itsestään. Niillä on aivoissa fyysinen rakenne. Muisti ja aivokuori "kokoavana pilvipalveluna": Erilaiset loukkaantumiset (ja elämänkokemukset) voi muuttaa sisältöä, mutta ei sitä poista. Ja tästä syystä sitä persoonaa ei enää kuoleman jälkeen ole.
Sähkömagneettinen säteily mahdollistaa sielun poistumisen. Ilman muistia. Paitsi jos kaikki informaatio on fotoneilla, niin ihan pieni määrä teoreettisesti voisi muistista päätyä sen mukaan. Vain "pienen pieni sirpale", josta ei entistä persoonaa rakennu millään todennäköisyyksillä.
Kuoleman jälkeen ei persoonia voi tunnistaa enää sielusta.
Hmm..
Yksittäinen fotoni voi kantaa jopa äärettömän määrän informaatiota kvanttiominaisuuksiensa takia. Näin ne tiedemaailman tutkimuksetkin etenee vuosi vuodelta..
On sulla kyllä ongelmat.