Lue keskustelun säännöt.
Mitä uskot kuoleman jälkeen tapahtuvan
08.05.2024 |
Eli kysymys hyvin tiivistettynä otsakkeessa, mitä uskot että meille tapahtuu kuoleman jälkeen? Kysymys kumpuaa omasta pelostani. Luulen että kuoleman jälkeen ei ole mitään, toki toivon muuta. Jos olet samalla kannalla kun minä, miten jatkatte päivästä toiseen? Tämä ajatus kalvaa minua, että joskus ei ole mitään, ei tietoisuutta ei mitään. Ja koskee jokaista elävää olentoa universumissa. Eli joskus kaikki on vaan olematta. Ymmärrän että ei tämä huoli silloin paina, mutta ahdistaa niin että kouristaa rinnasta. Ettei meitä ketään, ei yhtään rakasta tai mitään, joskus vain ole. Kävin joskus psykologilla asti juttelemassa asiasta, ja hänen suhtautumisensa asiaansa oli käsien levittely. Toiset löytävät uskonnoista vastauksen, minä koen ne oljenkorsiksi joihin ihmisten on hyvä tukeutua elävän elämänsä ajan saadakseen sisälleen rauhan. En halua loukata ketään, kunnioitan ja arvostan heitä jotka niistä löytävät omat tiensä.
Kommentit (130)
Olen kaksi kertaa nähnyt unta siitä hetkestä kun kuolen. Ensimmäisessä unessa se meni niin että tajusin että hei, nyt taisin kuolla ja tuli vain rauhallinen kaunis haaleanvalkoinen tila, jossa ei kuulunut eikä näkynyt mitään ja jäin vain leijumaan siihen. Toisessa unessa meni niin että kun tajusin että olen nyt kuollut, niin jään harmittelemaan hetkeksi että elämä jäi nyt jotenkin kesken ja olisi pitänyt sanoa ja tehdä joitakin asioita vielä ennen lähtöä. Isoäidiltäni olen perinyt sen että unessa näytetään asioita, jotka käyvät toteen. Joten ehkä se jotenkin noin voisi olla, mihinkään helvettiin en usko, ne on niitä uskovaisten pelotteluja. Isoäiti kertoi kerran olleensa paikalla kun eräs vanha mummo oli tehnyt kuolemaa ja viimeisinä sanoinaan oli sanonut että nyt Jeesus tulee ja oli katsonut jonnekin kaukaisuuteen ja nukahtanut siihen ikiuneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raamatun mukaan kuollessa kuollaan. Herätään vasta sitten kun tulee Jumalan valtakunta.
Kerettiläiset uskoo sitten kaikenlaisiin "sielu taivaaseen" juttuihin. Raamatussa ei niin sanota.
Raamattu ei opeta ns kuolinunta. Useat Raamatunkohdat osoittavat sen. Ja mitä Jeesus itse sanoi ristin ryövärille; vielä tänään olet kanssani paratiisissa/ Taivaassa.
Tuonelaan jokainen suomalainen pääsee.
Ruumis mätänee tai sitten se on poltettu eli pölynä tai maan alla ikuisesti ja siinä se.
Energia ei katoa vaan muuttaa muotoaan. Koko maailmankaikkeus on epätasapainotila, joka pyrkii koko ajan tasapainoon, mutta se voi kestää ties kuinka kauan. Täydellinen tasapaino tosin tarkoittaisi, että aika pysähtyy ikuisesti. Todennäköisyys siihen lienee ääretön eli mahdoton, koska se olisi tapahtunut ja samalla tehnyt kaiken mahdottomaksi alunperinkin.
Olemme kaikki samasta, samaksi tulemme takaisin ja samasta lähdemme taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielu ja tietoisuus säilyvät, ne ei ole riippuvaisia yhdestä fyysisestä ruumiista. Oman tietoisuuden pystyy erottamaan ja se on osa kaikkeutta.
Missä ihanassa paikassa ne miljoonat ihmiset sitten ovat käyneet, kun ovat olleet tajuttomina vailla tietoisiutta? Moni suomalainenkin niistä on kertonut ihan tv-ohjelmissa. Ettei olisi enää halunnut palata maalliseen tomumajaansa takaisin.
Ymmärrän aloittajan ajatuksia täysin, koska itse olen samanlainen pohdiskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sitä samaa kuin ennen kuolemaakin, että valo pimenee.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sitä samaa kuin ennen kuolemaakin, että valo pimenee.
siis ennen syntymää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menen taivaaseen.
-----------------
Kyllä, taivaaseen pääsee jos on ottanut sen armon vastaan, joka on kaikille jo valmistettu. Jos taas ei ota sitä vastaan, se on sama kuin joku olisi testamentannut mielettömän kokoisen omaisuuden testamentin saajalle mutta tämä ei suostu ottamaan sitä, koska ei usko koko asiaa.
Raamatun uusi testamentti kertoo juuri tästä armosta. Vanhan testamentin armon merkki oli sateenkaari, uuden testamentin Jeesuksen risti.
Kärpästen juhla, matojenkin. Ja tappelu perillisten kesken. Mieluiten muuttuisin poltergaistiksi entisen urheiluopen hushålliin. Tai Purran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä ihanassa paikassa ne miljoonat ihmiset sitten ovat käyneet, kun ovat olleet tajuttomina vailla tietoisiutta? Moni suomalainenkin niistä on kertonut ihan tv-ohjelmissa. Ettei olisi enää halunnut palata maalliseen tomumajaansa takaisin.
Ymmärrän aloittajan ajatuksia täysin, koska itse olen samanlainen pohdiskelija.
Näethän sinä untakin asioista mitä ei ole olemassakaan.
Täällä taas aikuiset väittelee asiasta, josta kukaan ei tiedä varmuudella mitään.
Eipäs, juupas, saapas!
Keksi ap oma satusi, josta tulee sinulle hyvä mieli. Niin kaikki muutkin tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka nämä pilven reunalla asuvaan ukkoon uskovat muuta väittää, elämä loppuu, palataan tilaan jossa oltiin ennen syntymään, lakataan olemasta.
Ei lopu. Sielu säilyy ikuisesti.
Mikä se on? Se miten nykyään puhutaan sielusta on oikeastaan kreikkalaisten filosofien keksintö. Kreikkalaisuus on vaikuttanyt valtavasti UT:n sisältöön ja tulkintaan.
Jos katsotaan niitä osia, joihin kreikkalaiset filosofit eivät vakuttaneet niin "sielu" on sama kuin "persoona" tai "olemus". Ihmisen henki taas ei ole sama kuin sielu, edes vanhojen osien mukaan.
Tuleeko vaikutelma että uskot "dumbed down" -versioon kristinuskosta?
Saarnaajan kirja kertoo ettei ole ikuista sielua "Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät t
Dualistinen näkemys. Se, että käytetään kontekstista riippuen osin samoja, ja osin eri termejä, sekoittaa pakkaa.
Henki ja ruumis. Otetaan lähtökohdaksi, että sielu ja tietoisuus (noiden vastineet).
Tietoisuus on elävän ihmisen ruumiillinen (fyysinen) ominaisuus. Kuolleella ei tietoisuutta ole. Tietoisuus pitää sisällä muistin, ja käsityksen ihmisestä itsestään. Niillä on aivoissa fyysinen rakenne. Muisti ja aivokuori "kokoavana pilvipalveluna": Erilaiset loukkaantumiset (ja elämänkokemukset) voi muuttaa sisältöä, mutta ei sitä poista. Ja tästä syystä sitä persoonaa ei enää kuoleman jälkeen ole.
Sähkömagneettinen säteily mahdollistaa sielun poistumisen. Ilman muistia. Paitsi jos kaikki informaatio on fotoneilla, niin ihan pieni määrä teoreettisesti voisi muistista päätyä sen mukaan. Vain "pienen pieni sirpale", josta ei entistä persoonaa rakennu millään todennäköisyyksillä.
Kuoleman jälkeen ei persoonia voi tunnistaa enää sielusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että "välittömästi" kuoleman jälkeen henkiolentoina elelevät edesmenneet läheisemme tulevat meitä vastaan, ja elelemme yhdessä aineettomassa muodossa määrittämättömän ajan. Kristittynä ajattelen, että ehkä joskus luvassa voi olla ihan aineellisenkin ruumiin ylösnousemus, jonkinlainen uusi keho.
Uskon, että tämä nykyinen elämänmuotomme on olemassa siksi, koska jos ei olisi kuolevaisuutta, sairautta, pahaa ym., niin kuolemattomuudella, rakkaudella ja ikuisella autuudella ei olisi arvoa ja merkitystä. Vähän niin kuin "jos ei ole arkea, ei ole myöskään juhlapyhiä", jos joku saa ajatuksesta kiinni. Tämän elämän tarkoitus on opettaa tiettyjen asioiden arvo, näyttää, että on olemassa muutakin kuin ikuinen onni, eikä se ole itsestäänselvää. Uskon, että sielu ei edes tajuaisi olevansa pohjattoman onnellinen, jos ei tietäisi, miltä tuntuu olla onneton.
Itse epäi
Jeesuksen armo ja rakkaus riittää myös tapetuille palestiinalaislapsille, vaikka he ovat hyvien kristittyjen mielestä vääräuskoisina tuhoon tuomittuja.
Vierailija kirjoitti:
Ikuinen elämä taivaassa Jumalan kanssa tai kadotuksessa Saatanan kanssa.Itse voi valita kumman haluaa.
Yksi Saatana tänne, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka nämä pilven reunalla asuvaan ukkoon uskovat muuta väittää, elämä loppuu, palataan tilaan jossa oltiin ennen syntymään, lakataan olemasta.
Ei lopu. Sielu säilyy ikuisesti.
Ensin pitäisi varmaan jotenkin voida osoittaa tuollaisen sielun olemassaolo ennen kuin voidaan spekuloida sen mahdollisista ominaisuuksista.
Vierailija kirjoitti:
Olen kaksi kertaa nähnyt unta siitä hetkestä kun kuolen. Ensimmäisessä unessa se meni niin että tajusin että hei, nyt taisin kuolla ja tuli vain rauhallinen kaunis haaleanvalkoinen tila, jossa ei kuulunut eikä näkynyt mitään ja jäin vain leijumaan siihen. Toisessa unessa meni niin että kun tajusin että olen nyt kuollut, niin jään harmittelemaan hetkeksi että elämä jäi nyt jotenkin kesken ja olisi pitänyt sanoa ja tehdä joitakin asioita vielä ennen lähtöä. Isoäidiltäni olen perinyt sen että unessa näytetään asioita, jotka käyvät toteen. Joten ehkä se jotenkin noin voisi olla, mihinkään helvettiin en usko, ne on niitä uskovaisten pelotteluja. Isoäiti kertoi kerran olleensa paikalla kun eräs vanha mummo oli tehnyt kuolemaa ja viimeisinä sanoinaan oli sanonut että nyt Jeesus tulee ja oli katsonut jonnekin kaukaisuuteen ja nukahtanut siihen ikiuneen.
Viitsitkö näytiksi ennustaa jonkin-vaikka vain ihan pienen asian joka tapahtuu kohta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatun mukaan kuollessa kuollaan. Herätään vasta sitten kun tulee Jumalan valtakunta.
Kerettiläiset uskoo sitten kaikenlaisiin "sielu taivaaseen" juttuihin. Raamatussa ei niin sanota.
Raamattu ei opeta ns kuolinunta. Useat Raamatunkohdat osoittavat sen. Ja mitä Jeesus itse sanoi ristin ryövärille; vielä tänään olet kanssani paratiisissa/ Taivaassa.
Ja mitä Jeesus sanoi muille. "Vielä teidän eläessänne Jumalan valtakunta..." Jotekin ei sovi yhteen. Ja mistä keksit tuon "taivaan" tuohon?
Se yksi salaliittoteoria kertoo, että opetuslasten oli tarkoitus tulla yöllä hakemaan Jeesus pois ristiltä.
Menen taivaaseen.