Kannustettiinko teitä tavoittelemaan unelmia koulun OPOssa tai ammatinvalinnassa?

Pyrin todistuksella keskikouluun 70-luvulla, en päässyt, psykologiseen palikkatestiin en mennyt ja jatkoin kansakoulussa mutta työllistyin silti aikanaan hyvin. Kiinnostaakin millä todistuksen keskiarvolla aikanaan pääsitte keskikouluun?

Apukoulussa opo kannusti sanoen :

Opettele Pekka sinäkin tekemään lapsia, helppo kiva homma ja tasaset tulot! Kun opit homman, niin

voit tehdä enemmän...

t. Pekka 43v

Vierailija kirjoitti:

Pyrin todistuksella keskikouluun 70-luvulla, en päässyt, psykologiseen palikkatestiin en mennyt ja jatkoin kansakoulussa mutta työllistyin silti aikanaan hyvin. Kiinnostaakin millä todistuksen keskiarvolla aikanaan pääsitte keskikouluun?

Niin minuakin, että millä keskiarvolla pääsit keskikouluun?

t. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun lukion opo vuonna 1999 sanoi, että on tulossa niin karjuva työvoimapula, että meidät revitään töihin kesken jatko-opintojen.

Se on ihan kohta tulossa.. Ihan kohta! 

80-luvulla syntyneille ei jää mitään käteen..

No ei oikeastaan. Puhuin jotain, että minua kiinnostaisi teatteriala, ja lukion opo sanoi, että teatterikouluun on vaikea päästä.

Loppujen lopuksi en valmistunut mihinkään ammattiin.

Ei. Se kokoomuslainen läski käski kaikkia duunareitten kersoja menemään paikkakuunan sahalle taaplamaan lautoja, sivoojiksi tai paikkaamaan vaneriviilujen reikiä,

80- ja 90-lukujen vaihteessa yläasteella kirjoitettiin vihkoon levyseppä-hitsaajan ammatista. Menin lukioon. Siellä opo oli luokanvalvojamme ja tunnit keskusteltiin kuka tekee vohvelitaikinan torille, jotta saadaan rahaa leirikouluun. Luokalla oli ns. hyvistä perheistä tulevia, jotka tiesi tasan mitä haluavat, eivätkä tarjonneet ohjausta. Hain ihan hulluihin paikkoihin opiskelemaan. Oppaassa sanottiin, että ranskan opintoihin riittää lukion ranska ja kokeessa sitten ihmettelin, kun en tiennyt yhtään riittävästi sanoja. Ehkä nämä oli juttuja, jotka "kaikki" sai tietää jostain, mutta en minä tiennyt, ettei lukion ranska käytännössä riitä. No, yliopistoon lopulta päädyin, eikä siellä ollut ohjausta lainkaan.

Meillä -80 -luvun lopulla OPOlta ei saanut mitään tukea. Olisin halunnut tietää, mitä muita vaihtoehtoja on kuin lukio, mutta eipä tuo ollut kiinnostunut siitä, mitä minä halusin. En ymmärrä, mitä virkaa edes on OPOlla kun tuntuu olevan ihan pelkkä suojatyöpaikka.

1989 opo kyllä esitteli linjoja ja videoita.

Fiksut aina kaikki lukioon, huonommat jätkät amiskaan ja tytöt hoitsukouluun oli hänen yleislinjaus.

Henkilökohtainen tunti oli myös yksi kerta muistaakseni, vaikka 6 sarjainen iso koulu.

Jatkoin samassa talossa lukioon.

Opon hommaa toki pidettiin helppona ja rentona työnä.

AI hitto, opon työ kuulostaa ihan unelmatyöltä. Näyttää vain jotain kalvoja ja videoita nuorille. Siis jos ei jaksa enempää, toki enemmänkin voi tehdä, jos tuntuu siltä.

Nykyään se kannustus menee välillä överiksi.

 Nuori yrittää johonkin lääkikseen tai vastaavaan 5-6 vuotta ja juoksee kaikenlaisilla sparrauskursseilla ja on työtön. Vanhemmat eivät missään vaiheessa uskalla realisoida nuorelle, että hänen kyvyt ei riitä ja kannattaa valita joku toinen mahdollisimman mieleinen ura. 

Olkoot mitä koulussa on tai ei ole. Kotona kannustetaan lapsia että heistä voi tulla mitä vaan. Se siitä.

Muistaakseni meillä oli opo, mutta se piti tasan kaksi tuntia meille. En tiedä mistä kertoi. Muuten istui vastaanotollaan. En tiedä kuka siellä edes kävi. Meille kerrottiin enemmän ehkäisyasioista.

Opo esitteli ammattikouluja, vaikka tiedossa oli että luokaltani ammattikouluun oli menossa yksi poika joka tiesi jo varmasti mille linjalle halusi. Sen verran juttelin kerran opon kanssa että kysyin onko låhikaupungissa kuvislukiota, kertoi että ei ole. Selvitin itse että oli ja menin sinne kun tiesin ettei kiusaaja tule sinne.

Käskettiin apukoulun todistustenjakotilaisuudessa ottamaan eukko ja tekemään lapsia,

niin alkaa Kelan tukiaisia kilahteleen tilille. Siisti kiva homma kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Unelmia voidaan kannustaa jos ne ovat realistisia. Minulla on juuri ja juuri viitosen saavuttavia oppilaita (asteikko 4-10), joilla on ammattihaaveina lentäjä, juristi, eläinlääkäri tai esimerkiksi psykologi. Näillä nuorilla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä noihin ammatteihin.

Minä olen kuutosen keskiarvolla ja ilman lukion käymistä päätynyt yliopistoon ja valmistunut maisteriksi lyhyessä ajassa ja hyvin arvosanoin. Ollut koko ajan johtotehtävissä isossa organisaatiossa. Lapsuuteni on aika kurjaa päihteitä käyttävässä perheessä ja juuri pakollisen yövalvomisen ja rikkinäisen juhlimisentäyteisen kotielämää takia en jaksanut ponnistaa koulussa. Taisin olla masennuksen vallassa koko lapsuuteni, oikea rimanalittaja likaisissa vaatteissa. Lisäksi kotona ei kannustettu etenemään elämässä, päinvastoin tuntui siltä. Mutta kun pääsin omaan elämään sain voimani takaisin ja totisesti toivon, että joku olisi aikanaan kannustanut minuakin.

Olisin toivonut että olisi yliopistoon kannustamisen lisäksi kerrottu työllistymisen eroista generalistialojen ja professioalojen välillä. En olisi ikinä opiskellut diplomi-insinööriksi jos olisin tiennyt generalistialojen varjopuolet. 

Ei kannustettu, useampaan kertaan opo ehdotti hakemista ammattikouluun prosessihoitajaksi opiskelemaan tehdaspaikkakunnalta kun olen kotoisin. Noh, nyt opetan ammattikorkeakoulussa matematiikkaa. 

Minä olen tehnyt viimevuosina paljon opettajan sijaisuuksia(en opoa kuitenkaan). Aina jos on ollut tilalaisuus olen kertonut siitä millaisia töitä olen tehnyt ja millainen koulutus. Minulla on siis aivan muun alan koulutus ja kokemusta monenlaisista työtehtävistä.

Lisäksi olen kertonut että tunnen useita keski-ikäisiä joille opettajat ovat sanoneet peruskoulussa että teistä ei tule mitään kun vaan riehutte koulussa jne.  No nyt nämä tutut ovat menestyneitä yrittäjiä ym. Kerron että nyt laskevat sujuvasti päässä prosenttilaskuja nopeammin mitä minä joka olen opiskellut matematiikkaa useamman vuoden. Mutta nämä tuttavat sanovat että olisi ollut helpompaa yrittämisen alussa jos olisi jo koulussa opiskellut enemmän matematiikkaa kieliä jne.

Kerran taas kun olin kertonut tuon vilkkaalle luokalle tokaisi yksi vilkkaimmista pojista että kiitos kun kerran joku sanoo että meistäkin voi tulla jotain.

En muista 70-luvun opintojen ohjauksesta paljon mitään paitsi että myöhemmin ajattelin, että sieltä sai aivan liian vähån tietoa erilaisista opiskelumahdollisuuksista. Siis siitä, mihin kaikkeen voi hakea lukion jälkeen.

Vanhempien kanssa oli kova riita siitä, mihin kannattaa hakea ja mihin ei. Taidealalle ei missään tapauksessa!